Metsissä alkaa olla hyttysiä jo melko runsaasti, mutta ötökkäkammoiseksi ei kannata alkaa, mikäli mielii hakutreeneissä käydä kesäaikaankin. Vaatetus on vain hieman ongelmallista, vähemmälläkin jo tarkenisi, mutta ilman takkia, lakkia, huivia ja hanskoja on ihan liikaa hyttysten armoilla.

Torstai 31.5. (pk-seuran)

Viimeksi Lumeksella oli treeneissä Allun valjaat, koska ovat keveämmät kuin Lumeksen vetohommiin tehdyt vahvasti topatut. Allun valjaat istuvat kuitenkin Lumekselle huonosti ja ovat varsinkin edestä löysät, joten tästä eteenpäin Lumes saa hakuillakin omissa valjaissaan, kun se siinäkin aika lailla narussa vetää (mikä kertoo hyvästä motivaatiosta, jonka vuoksi ei kannata etsinnöissä vetämistä pois karsia).

Palkkana oli rasioissa jotain herkkuruokaa, mutta en muista enää mitä - extrana uunilihasiivut, joiden kanssa kokeiltiin uudenlaista juttua palkkaukseen. Lumeshan vahvasti haluaa löytää maalimiehet ja ilahtuu niistä kovasti, ruokakin kelpaa hyvin rasiasta, mutta on Lumeksesta vähän tylsä juttu, jonka vuoksi se heti syötyään on poistumassa maalimiehen luota haistelemaan ympäristöä. Jotta maalimiehistä tulisi vieläkin kivempi juttu Lumekselle, se saa esittää rasian tyhjentämisen jälkeen maalimiehille temppuja, joista palkitaan sitten lihasiivulla. Tämä palkkausidea olikin kuin luotu Lumekselle - se kiinnostui maalimiehistä ihan eri tavalla, kun joutuikin tekemään lisätöitä lisäherkkujen eteen ja se olisikin innokkaana jäänyt maalimiesten luo jatkamaan temppujentekoa lisänamien toivossa.

Maalimiesten katoamisen metsään Lumes sai jälleen nähdä. Se lähti vauhdilla jokaiselle etsinnälle ja kahdella ensimmäisellä sai hajun jo kymmenen metrin päästä, tällä kertaa sen näkikin Lumeksesta selkeästi. Ehkä sitä alkaa jo oppia lukemaan paremmin. Näillä kahdella hajunsaannin jälkeen pysäytin narulla Lumeksen, otin kiinni valjaista ja sanoin virittelysanat "onko ihminen, onko", joista jo valmiiksi intoa pursuava Lumes intoili entistä enemmän maalimiehelle lähtemistä, jolloin sai etsimiskäskyn ja päästin irti. Lähti ja löysi maalimiehet piiloistaan aivan loistavasti! Ihan supertyytyväinen sain olla.

Kolmannen piiloutuneen Lumes havaitsi vasta aika läheltä, kun alkumatka meni suolentyhjentämispaikkaa hakiessa, mutta olon helpottuessa oli taas hyvin skarppina. Sitten edettiinkin hakutyöskentelyharjoitusten kolmanteen vaiheeseen, eli Lumeksen ollessa hajulla maalimiehestä, en pelkästään pysäyttänyt sitä, vaan palattiin muutaman metrin verran taaksepäin, josta sitten tein lähetyksen virittelyn kautta käskyyn. Lumes ei häiriintynyt tästä lainkaan, sillä säily vahva mielikuva saamastaan hajusta ja juoksi suoraan maalimiehelle ihan pienen hajuntarkentamisen kera. Ihan parasta!

Neljäskin palkkarasia oli mukana, mutta en halunnut enää neljättä etsintää, kun nämä kolme sujuivat erinomaisesti. Lumes sai sitten tehdä keskilinjalla temppuja viimeisen lihasuikaleensa eteen, mutta temppujen lisäksi siltä yllättäen irtosi erinomaisia haukahduksiakin! Jospa siitä sittenkin saisi haukkuvan hakukoiran, täytyy nähtävästi vain olla riittävän hyvät herkut mukana.

Mietittiin lisäksi ensi kertaa varten, että Lumes kyllä jo tietää, mitä se metsään tulee tekemään, joten sen ei ole tarpeellista enää nähdä maalimiesten piiloihin lähtemistä vaan voivat olla jo valmiiksi paikoillaan meidän tullessa.

Keskiviikko 6.6. (omat)

Maalimiesten (3kpl) oli tarkoitus piiloutua jo valmiiksi, mutta unohdin palkat autolle, joten hakiessani niitä, toin koirankin samalla. Poistuimme kuitenkin hetkiseksi suunnilleen parinkymmenen metrin päähän, jotta Lumes ei nähnyt piiloutumisia, äänet se silti kuuli. Etsimisinto oli jälleen kerran suuri. Ilma oli seisova eivätkä hajutkaan siten juuri liikkuneet, joten Lumes havaitsi piiloutuneet vasta aika läheltä. Pysäytin sen jälleen ensin narulla, virittelysanat ja sitten lähetys.

Muuten sujui erittäin hyvin, mutta ensimmäisen maalimiehen pressunkulma lehahti rasahtaen suoraan Lumeksen naamalle (maalimies heilahti) ja Lumes ilmeisesti säikähti hieman ja poistui piilolta. Käskin maalimiestä puhumaan Lumekselle, jolloin se palasi iloisesti piilolle. Aiemmin Lumes ei ole osoittanut pienintäkään epäröintiä rapisevien pressujen alta nouseviin maalimiehiin (ja nytkin oli kahdella seuraavalla täysin normaali), mutta täytyy jatkossa muistaa sanoa kaikille, että aloittavat kehumisen ennen kuin nousevat. Palkkana olleet pitsansiivut kelpasivat Lumekselle erinomaisesti, mutta en huomannut ohjeistaa syöttämään niitä palasina eikä kerralla kokonaista, joten Lumes vain hotkaisi ne nopeasti eikä tullut sitä mukavaa seurustelua maalimiehen kanssa. Unohdin myös haukuttamisen kokeilun keskilinjalla.

Torstai 7.6. (pk-seuran)

Palkkana Musch-koiranmakkaraa rasioissa ja muutama lihanpalanen temppuja varten pienemmässä rasiassa. Niin omituiselta kuin se saattaakin kuulostaa, että koira joutuu ansaitsemaan maalimieheltä lisänamit tekemällä temppuja, niin Lumekselle se oikeasti toimii. Syötyään ruuat rasiasta, se on heti valmis poistumaan, mutta huomattuaan maalimiehellä olevan vielä lisäherkkuja ja saadessaan temppuilla niiden eteen, sen silmät syttyvät ja hommasta tulee vieläkin kivempaa eikä Lumes enää haluasikaan poistua niin kiinnostavalta maalimieheltä. Temppujen lomassa irtosi jo kunnollisia haukahduksiakin sivutoimintona, tämä todellakin oli hyvä idis.

Tänään vietiin taas lähetysharjoituksia eteenpäin, eli Lumeksen ollessa hajulla maalimiehestä, kuljettiin jonkin matkaa takaisinpäin, josta vasta päästin lähtemään. Ensimmäiseltä piilolta peruutettiin muutama metri, seuraavalta kymmenen ja kolmannelta jo melkein parikymmentä metriä taaksepäin. Itseäni jännitti kovasti, että Lumes lannistuu, kun ei pääsekään suoraan maalimiehelle vaan joutuu palaamaan paljonkin takaisin, mutta turhaan pelkäsin. Kouluttaja oli ihan oikeassa, Lumes on tosi pätevä ja säilyttää hyvin hajulla olemisen ja intonsa paluusta huolimatta, joten sille voi ihan reilusti tehdä näitä harjoituksia näin. Pitäisi vain luottaa koiraan, sillä se todentotta juoksi lähetyksestä (virittely, kohdistus, lähetys) suoraan maalimiehelle myös siitä pisimmästä 20 metrin matkasta, ihan kuten kouluttaja sanoi. Pelkään vain niin kovasti, että teen haussakin jonkin mokan samoin kuin esineruudussa (etsii nenä maassa, etenee huonosti) tai jäljellä (ei enää tykkää koko hommasta). Onneksi päätin hakea juuri tämän seuran hakuryhmään, sillä pidän kouluttajien tyylistä ja taidoista todella kovasti.

Keskilinjalla vielä koitettiin haukuttaa Lumesta lihanpalasilla. Se näkyy päässeen juonen päästä kiinni, sillä yksittäisten haukahdusten lisäksi siltä tuli jo muutaman haukun sarjaakin. Aika hyvin koiraksi, joka ei vielä muutama viikko sitten juuri pihahtanutkaan.