Esineruudulla

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän viereisessä metsänrannan varvikossa. Tyyntä, lämpötila +2.

Ruuduntekijä ja läsnäolijat: Minä.

Tallaustapa ja etsintäalueen koko: Tallattu tiheällä, vaakasuuntaisella, edestakaisella kävelyllä mennen tullen. Ensimmäinen kaistele 2,5m leveä 10m pitkä, toinen 2m leveä ja 5m pitkä.

Lähtö: Hyvä

Mahdollisten esineiden sijainti: Ensimmäisellä punainen narulelu suunnilleen keskellä, pari metriä lopusta, varvikon alle hyvin piilotettu. Toisessa sininen narulelu melkein kaistaleen päässä liuskaisen kiven reunan alla kolossa.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ensimmäisellä ei mitään, toisessa kivi sammalpeitteineen ja muutakin kohoumaa.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Laitoin taas jo autossa pk-liivin Lumekselle ja siinä metsään kävellessä vaikutti ihan kuin se olis tiennyt, mitä mennään tekemään, oli sellaisen tohkeissaan olevan oloinen. Lähtikin heti käskystä tarkasti haistelemaan, ihan selvästi tiesi nyt heti, mikä homma on. Tallatun alueen reunojen yli en päästänyt (Lumes on vielä narussa tässä), mutta eipä se kyllä juuri yrittänytkään, kahdesti meni reunoille. Loppupäässä haistoi lelun ja alkoi tarkentamaan, että missämissä se on, nenä tuhuutti valtavasti ja pää liikkui ees taas. Kun kuono meni lelun kohdalle, kehuin iloisesti, päästin irti narusta ja juoksin lähetyspaikalle alkuun, jonne Lumes tuli kohta perässä lelun varvikosta saatuaan. Leikittiin hetki ja sitten siirryttiin toisen kaistaleen kohtaan.

Toinen kaistale eteni samoin ja sujuvasti kuten ensimmäinenkin, Lumes etsi määrätietoisesti, sai hajun, paikansi ja löysi. Sain olla oikein tyytyväinen, todella hienoa työskentelyä! Seuraavalla kerralla saa tehdä pidemmän kaistaleen ja Lumeksen varmaan voi päästää nyt irtikin, kun etsii heti hyvin. Leikin jälkeen otin pk-valjaat pois ja käveltiin autolle, josta jatkettiin samantien jäljestämään.

Jäljellä

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän korkeassa, mutta littanaan painuneessa, litimärässä laitaheinikossa. Lähes tyyntä, lämpötila +2.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni sen verran, mitä esine-etsinnässä meni aikaa, eli jokusen minuutin. Aivan pienenpieni sivutuuli.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän korkeintaan 12cm pituista ohutta keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee ja lisäksi olivat takin taskussa (jossa muutama juustopala) esineruutukaistaleiden tallomisen ajan.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan uusi paikka jäljelle, yleensä ollaan tässä kohtaa tehty esineruutua.

Omat kommentit:

Lumes on jo sisäistänyt keppien olemassaolon ja etsi niitä, ei niinkään olisi jäljestänyt vaan rynninyt eteenpäin seuraavalle kepille ja sainkin palautella sitä, kun en ehtinyt estääkään. Kepit löytyivät hyvin. Viiden askeleen väli on liian lyhyt, nyt se tuli varmaksi todettua, tein vain vielä tämän kerran siten, koska heinikossa lehtien seassa ei näkynyt askeleita ja lähekkäin olevien keppien ansiosta tiesin, missä jälki kulkee ja pysyin selvillä reitistä ja keppien sijainnista. Huolellisuus oli ihan hukassa, mutta intoa löytyi. Ehkä juuri ennen jälkeä tehty esine-etsintä viritti Lumeksen väärälle taajuudelle?

Eteen

Samalla kaavalla kuin ennenkin, Lumes intoa puhkuen. Välimatkaa voisi vielä pidentää jonnekin 50 metriin (nyt sellaiset 30m) ja sen jälkeen alkaa kokeilla ilman sitä, että Lumes näkee pallon viennin. Suorituksen yhtä osaa vaikeutettaessa toki toista osaa helpotetaan, eli tällöin välimatkaa väliaikaisesti lyhennetään, kunnes onnistuu sujuvasti ilman näköärsykettäkin. Katsotaan sitten, miten käy.