Jos on puolensa taajaman ulkopuolella asumisessa niin puolensa oli myös keskustaelämässä... Niinhän sitä luulisi, että täällä pikkasen sivummassa olisi rentouttavaa lenkkeillä koirien kanssa, sillä löytyyhän täältä metsäpolkuja (oli tosin myös keskustassa ihan vieressä), metsäteitä, hiekkateitä, ja ihan sitä suoraa asvalttitietäkin, mutta siinä rentouttavuudessa on vaan ihan pieni mutta...

Okei, päätetään lähteä kävelylle oikealle hiekkatielle. Ensimmäisessä talossa on koiria, mutta ovat harvoin vapaana ja silloinkin ihmisten seurassa, sekä myös melkein pieniä, ei huolta. Viidettä taloa täytyykin varoa, koska siellä on joskus koira irti pihassa, mutta tähän asti ei ole ollut aikeissa tulla tielle + ihmisiä on aina myös pihassa silloin. Jos kuudennessa talossa on tietty vieras käymässä, on hänen keskikokoinen koiransa silloin irti pihassa ja juoksee tielle haukkuen, tähän asti pysynyt karjumalla poissa. Kymmenes talo omistaa kinkkuspanielin, joka säntää jalkoihin ollessaan irti pihassa (päivittäin), on onneksi sosiaalinen uros ja tahtoo vain leikkiä (ja Lumes leikkii tosi nätisti pikkuisen kanssa). Mitäpä vain sitten, jos omat koirani olisivatkin "fifintappajia" luonteeltaan? 16. talo, suomenpystykorvauros ketjussa ihan tien vieressä, keuhkoaa minkä kerkeää ja kiskoo ketjua vasten. Pelkään sitä päivää, kun ketjun kiinnitys antaakin myöten.

Kinkku ei poistu vapaaehtoisesti seurastamme. Ensimmäisellä kerralla en tiennyt, mistä talosta se luoksemme singahti (oli sysipimeää) ja kannoin sen ensin kotiin katsoakseni, onko sen pannassa omistajien puhelinnumeroa (ei ollut), jonka jälkeen välittömästi lähdin ovelta ovelle-kierrokselle sen kanssa. Seuraavilla kerroilla olen kantanut sen suoraan omaan kotiinsa sisälle asti, koska muuten kulkisi perässämme koko lenkin.

Nappasin nopsasti kinkusta kuvan, Lumes tutustuu (ja jäi haikeana katsomaan perään, kun nappasin kinkun kainaloon ja lähdin etsimään sen kotia).

Jospa suoraan eteenpäin isolle tielle olisikin parempi? Alkumatka sujuukin ongelmitta, mutta sitten tulee pihassa vapaana hengailevan lapinporokoirauroksen koti. Sillä on kyllä joku kotiväestä aina mukana ulkona, mutta koira tulee kielloista huolimatta silti aina ihan tien viereen asti, ja vaikuttaa erittäin epäystävälliseltä. Vähän eteenpäin tästä ja satunnaisesti kotinsa pihassa irtoilevat saksanpaimenkoira pienemmän kaverinsa kanssa. Ei olla onneksi kohdakkain vielä jouduttu, enkä välitäkään saada kokeilla, pysyvätkö pihassa vai eivät, ja jos eivät, ovatko kilttejä vai eivät.

Vasemmalle metsään mutkikkaille poluille ja Lumes saa juosta irti. Itse joudun olla koko ajan valppaana, tuleeko muita (koirallisia) ulkoilijoita samaa polkua vastaan, vai kenties hevonen tänttäränttälaukkaa... Näistä huolista tosin selviää unohtamalla polut ja rämpimällä umpimetsässä.

Vasemmalle metsätielle lähtisi moni mukava kierros, mutta ensin täytyy päästä ohi sakemannin ja lapinkoiran vartioimasta pihasta. Testattu: Sakemanni pysähtyy ja pysyy pihassa karjumalla, lapinkoira ei piittaa karjumisista pätkääkään vaan tulee ns. iholle.

Viimeinen reittivaihtoehto taakse isolle tielle, muuten ok, mutta yhdessä kohtaa sakemanni pihavahtina vapailemassa. Monen kertaa pelkäsin mennä ohi, jos se ryntääkin tielle, mutta vähitellen olen alkanut luottaa siihen, että on hyvinkoulutettu koira eikä poistu pihasta, juoksee vain laidalle katselemaan ohikulkijat.

 

Niin että minne sitä pitäisi lähteä saadakseen lenkkeillä rauhassa? Autolla takaisin keskustaan?