Maanantaina en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä koirien kanssa treeneihin, vaikka "olisi pitänyt", koska epäilin yhdenkin kerran välistä jättämisen vaikuttavan negatiivisesti Lumekseen. Mutta mitä vielä, pikkuinen oli yhtä loistava kuin viimeksikin!

Vetoleikkiä
Olen aina ensimmäiseksi treeneissä (pissattamisen jälkeen) leikittänyt Lumesta patukalla ja Lumes tietääkin sen sekä keskittyy jo todella hyvin vetoleikkiin eikä vilkuile muita lähellekään niin paljon kuin aiemmin. Kotona patukkaan liittyy aina ketjukaulain ja Lumes onkin jo yhdistänyt, että pannan kilinä tarkoittaa leikkiä ja tulee innoissaan paikalle. Treeneissä en ole ketjukaulainta vielä käyttänyt, koska leikin se kaulassa tulee olla intensiivistä ja hyvää, joten olen ensin keskittynyt siihen, että Lumes treeneissäkin leikkii hyvin.

Eilen Lumeksella oli ensimmäistä kertaa ketjupanta treeneissä patukalla leikkimisen ajan ja jatkossakin on aikomus sitä käyttää. Kun mielikuva ketjupanta=leikkiä on riittävän vahva treeneissäkin, alan teettääkin Lumeksella pieniä tokojuttuja ja vasta niiden jälkeen saa patukan. Tietty panta kaulassa siis tulisi loppuviimein tarkoittamaan sitä, että nyt tehdään innokkaasti hommia yhdessä ja lopussa kiitos seisoo.

Seuraaminen
Muutamia lyhyitä seuraamispätkiä kokeiltiin ja pääsääntöisesti Lumes seuraa erinomaisesti, vaikkakin alussa voi katsoa ensin muualle/olla vähän väljä/edistää hienoisesti, mutta huomautuksesta (kosketus korvaan) korjaa paikan ja kontaktin. Yhden kerran peruutettiin muutama askel ja nyt Lumes ei yli-intoillut siinä (peruuttanut liian vauhdikkaasti) vaan pysytteli hyvin mukana. Seuraamisethan siis tehdään edelleen siten, että asettaudun seisovan/istuvan Lumeksen viereen, jolloin se ottaa kontaktin ja liikkeellelähdön merkkinä en vielä käytä käskyä vaan lähtiessäni liikkeelle Lumes lähtee myös.

Henkilöryhmä
Jatkuvalla namituksella (ettei huomio kiinnittyisi ryhmään) kierrettiin kahteen otteeseen (alku- ja loppuajasta) muutaman kerran melko tiheän henkilöryhmän ympäri ja välistä. Lumes vilkaisi ryhmää vain pari kertaa ja muutoin söi nameja kädestä kuin ei muita olisi paikalla ollutkaan. Toisella kertaa ryhmässä oli myös kolme koiraa istumassa ohjaajiensa vierellä eikä Lumes piitannut niistäkään lainkaan vaan mielummin syöpötteli ruokaa.

Luoksepäästävyys
Lopussa yksi ryhmästä tuli tarkastamaan Lumeksen luostepäästävyyden ja aivan kuin se olisi jo ihan vähäsen paremmin istunut aloillaan, mutta kiinni piti pitää edelleen, että aloillaan pysyi ja siitä huolimatta etutassuilla piti yrittää huitoa ihanaa ihmistä. Syötin nameja Lumekselle tapaamisen aikana ja lopuksi ja pidin sen istumassa vielä hetken luona käyneen ihmisen poistuttuakin, ettei heti ponkaisisi pystyyn ja perään vaan pikkasen rauhoittuisi ensin.

Istuminen
Harjoittelun alla on nopea istahtaminen, jota tehdään liikkeen yhteydessä, ja istumassa pysymisen kesto. Kestoa istumiseen, eli siis istumassa pysymistä, harjoitellaan siten, että käsken Lumeksen istumaan+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun. Käskyn toistamisen ideana on, että koira oppii sen tarkoittavan myös halutussa asennossa pysymistä eikä vain siihen siirtymistä.

Näyttelyseisonta & juoksu
Muutama näyttelyseisonta otettiin tokojuttujen väliin ja kerran Lumes jopa piti häntänsä itse ylhäällä, muilla kerroilla tuin sen selän päälle. Ympyrällä juostessa Lumes kulkee todella kauniisti vierellä, siinä ei ole ongelmaa.

Maahanmeno
Pari maahanmenoa Lumes teki, mutta ei otettu niitä tänään sen enempää.

Luoksetuloa
Pari kertaa jätin Lumeksen istumaan ja peräännyin narun mitan, josta kutsuin Lumeksen ja toiset pari kertaa jätin narun kanssa muutaman metrin päähän istumaan ja sitten kutsuin tulemaan. Hyvin pysyi istumassa ja reippaasti tuli tykö. Ihan vapaamuotoisesti tehtiin nämä harjoitukset, kisatyylinen luoksetulo on vielä vaiheessa.

Palkitseminen
Palkkasin ruualla, maassa olevilla vaahteranlehdillä (Lumes tykkää saalistaa niitä ja napata suuhunsa) ja kanssani riehumisella, joka varsinkin on Lumeksesta ihan älykivaa. Patukkaa en vielä käytä treeneissä palkkana.

Estehyppyä olisin vielä halunnut Lumeksen kanssa harjoitella, mutta meni odotus esteen vapautumiseen niin pitkäksi (joku yritti hyppyyttää koirallansa, joka ei näytä edes tajunneen vielä hypyn ideaa, liian korkeaa estettä toimimattomalla tyylillä uudelleen ja uudelleen...), etten halunnut vain Lumeksen kanssa istuskella, kun muutakaan en enää ollut tekemässä, ettei väsy ja kyllästy vaan into säilyy, joten vein sitten Lumeksen autoon.

Mutta kyllä jäi taas niin mukava mieli! Lumes oli suurimman osan ajasta vielä täysin hiljaa, mutta lopussa haukahti muutaman kerran.