Meillä meinasi jäädä treeniputki päälle, tiistaina oli jo neljäs perättäinen päivä... Ai miten niin treenaminen on kivaa?

Alkuun otin pari luoksetuloa sillä pysäytysluoksetulon luoksetulokäskyllä, eli siis siten, että selkäni takana maassa on lelu, jolle Lumes saa kutsusta juosta, eli periaatteessa se ei edes ole luoksetulokäsky vaan vapautuslupa palkalle. Ensimmäisellä lähti erinomaisesti. Toisella tarkoituksellisesti kutsuin hetkellä, jolloin Lumes katsoi muualle, ja se sekunnin verran mietti kuulemaansa ja sitten lähti vauhdilla tulemaan. Tässä luoksetulossa Lumes on alkanut loppuvaiheessa kaartamaan vasemmalle ennakoiden palkalle juoksua. Hetken mietinkin, että onkohan se ongelma, kun koeihanteessa koiran kuitenkin pitää tulla suoraan eikä kaartaen, mutta kokeissahan koira pysäytetään puoleen väliin, joten ei Lumes ehdi alkaa edes kaartamaan. Loppuosa onkin sitten sillä toisella, oikealla käskyllä, ja sillä Lumes tulee suorinta reittiä.

Kaukokäskyt (istu-maahan) muutaman metrin päästä. Lumes suoritti ensimmäisen istumaannousun ja maahanmenon tosi reippaasti, vaikka niissä käskynantohetkellä katsoikin sivulle päin (hoffien kanssa treenaamassa oli meidän lisäksi myös kinkkuspanieleita näyttelyharjoituksissa, ja Lumes olisi tykännyt niistä kovasti). Asentovaihdothan Lumes tekee tekniikaltaan puhtaasti, joten etenemistä suuntaan eikä toiseen ei tapahtu.

Yksi hyppy normikorkeudella hypyn takana (muutaman metrin päässä) odottavalla lelupalkalla, joka vahvistaa riittäävää etääntymistä hypystä (paljon reilumpaa koiralle kuin se, että istuutuisi samantien hypyn taakse ja joutuisi ponnistamaan paluuhypyn paikoiltaan). Tämän jälkeen kahdesti 70 senttisen hypyn yli siten, että juoksin itse vierellä. Tämän vuoden tavoitteenahan olisi pk-puolta ajatellen saada metrisen hypyn suoritus varmaksi ja ennenkaikkea innokkaaksi. Treenien puolivälissä ja lopussa vielä kahdesti sen 70 senttisen ylitys, eikä ainakaan siinä korkeudessa ole Lumekselle mitään vaikeaa, se oli niin vauhtipäällä, että jopa aivan irtaantui hypylle ja ylitti sen joka kerralla oikein lennokkaasti.

Paikkamakuuta otettiin ensin Lumes yksin, minä piiloon ja vetäjä oli kieltäjänä. Haistella meinasi paljon ja kieltoja sai jopa toistaa, että lopetti nuuskutuksen, kitistä meinasi myös. Rauhoittui kuitenkin pitämään päätään maassa. Perään toinen kerta samoin, nyt ei enää kitissyt, haistellut olisi vieläkin (olin katsovinani, että jotain namimurusia oli maassa), mutta rauhoittui äskeistä nopeammin pää maahan. Vetäjän kanssa juttelin tästä kieltotyylistä ja hänestäkin se tuntui hyvältä ajatukselta. Jos kitinä/haistelu olisi Lumeksella paineistumista/epävarmuutta, se lisääntyisi kieltämisestä, mutta Lumes kuitenkin selvästi rauhoittuu siitä keskittyen tekemään käskettyä asiaa - eli vain olemaan.

Toinen paikkamakuusessio oli ryhmässä, Lumes reunimmaisena kokeneen koiran vieressä, en halunnut sitä nuorten (alle vuotiaitten) viereen, jos sattuisi kitisemään. Jäin näkyville ja lähelle, jotta kuulisin, jos kitisee, mutta oli täysin hiljaa ja pää maassa (no yhdesti sanoi "iih", kun se naapuri vilkaisi Lumesta niin Lumeskin vilkaisi sitä). Haistelukin oli hyvin vähäistä, ihan alkuun laittaessaan pään alas meinasi nuuskuttaa ja lopetti heti kiellosta, sitten lopussa juuri ennen paluuta sai jonkun hyvän tuoksun ja kielsin taas heti. Jossakin vaiheessa kohensi takajalkojensa asentoa, mutta ei kuitenkaan vaihtanut lonkalle (eipä se sitä juuri koskaan ole tehnytkään).

Mitähän tuomarit tykkäisivät, jos paikkamakuun makuutyyli olisi tällainen... 

Seuraamista liikkuroituna avoimen luokan kaavion verran. Seuraaminen ei parhainta, mutta se ei ollutkaan tarkoitus vaan oma kulkemiseni, joka on jo paljon järkevämpää, kun keskityn siihen enkä hätäile.

Yksi nouto puukapulalla, niin kova vauhti mennen ja tullen, että liekö aiemmin ollutkaan (vaikka laukalla se aina tekeekin)! Vauhdikkuudesta johtuen jäi perusasento hieman vinoon (joka on harvinaista), mutta enpä viitsinyt nillittää siitä, kun vauhti oli ihan paras.

Palkkaan usein Lumesta nameilla/leluilla, mutta nyt olen tehnyt liikkeitä myös puolikokeenomaisesti eli palkannut vain kehuilla ja villiinnyttämisellä, jotka nekin toimii Lumeksella hyvin. Sunnuntain treenit mentiin kokonaan läpi ilman nameja/leluja, muina päivinä vain osittain.

Tokojuttujen väliin otettiin pari nopsaa pätkää agilityjuttuja. Keinulle on uusi systeemi nopeuden saamiseen ja se ehkä jopa toimii. En houkuttele Lumesta yhtään, mutta palkkaan sen heti kallistuksen jälkeen, ja palkkana jotain tosi herkkua kuten esim. lihapiirakkaa tai kissanmärkäruokaa, ja syöttelen sitä keinautuksen jälkeen hetken, ennen kuin vapautan pois laudalta. Lumes on alkanut jopa itse hakeutua keinulle. Keppejä treenattiin kovasta vauhdista A-esteeseen ja etupalkkaan yhdistettynä. Kolmesti suorasta linjasta (itse olin molemmin puolin), täysin virheettömät kepit ja supernopeet! Kahdesti 90 asteen kulmasta oikealta, aloitukset oikein molemmilla ja pujottelut supernopeet, mutta ekalla lopetti pujottelun kolmanneksi viimeiselle kepille, toisella loppukin erinomainen. Ei myöskään piitannut mitään omasta sijainnistani, joka oli aivan toisin kuin normisti. Puomi kerran, Lumes laukkasi (!) alastulonkin, vaikka ei ollut mitään etupalkkaa odottamassa.

Toissaviikonlopun D-agilityradasta pätkä, yliaikainen nolla tuli. Neljä rataa yhdessä viikonlopussa oli Lumekselle liikaa, joten meno oli paikoin jo hyvinkin hyytynyttä. A-esteen takana ennen puomia oli mutkaputki.