Tuossa joku kuukausi sitten hallilla agilitytreeneissä kävi belgi Lumeksen päälle kesken meidän radan, eilen eri paikassa ja eri seurassa tokotellessa sattui uusi päällekarkaus, nyt syypäänä kultainennoutaja. Onneksi sekään ei suoralla tappelumeiningillä liikkeessä ollut, joten puremilta vältyttiin, mutta itse valaistuin muusta asiasta. Tuollaisessa tilanteessa ainakin itseltäni tulee ihan spontaanisti viha sitä hyökkääjäkoiraa kohtaan, tai siis yrittäessäni ottaa koiria kiinni, karjun vihaisesti sille hyökkääjälle, jotta se lopettaisi tekosensa (ei tehoa tähänmennessä). Eilen tajusin, että Lumeksen (joka yritti taas mennä vain pakoon hyökkääjää) osalta tilannetta varmastikin vain pahentaa se, jos käyttäydyn vihaisesti, eihän se ymmärrä, etten ole sille vihainen vaan sille toiselle. Siispä edelleen toivon, ettei tälläistä meidän kohdalle enää sattuisi (ja koirat olisivat omistajiensa hallinnassa), mutta jos niin ikävästi jälleen käykin, niin sillä kertaa kutsunkin nätisti Lumesta luokse, jolloin sen tullessa luokseni eikä mennessä pakoon, on tilanne toivottavasti nopeammin ohi. Viime kerrasta tosin jo opin sen, ettei pidä jäädä surkuttelemaan vaan jatkaa saman tien iloisesti treeniä, ja näin eilen teinkin eikä Lumekselle näyttänyt jäävän ikävää muistikuvaa, paikalla olleen toisen kultsu-uroksen kanssa se ainakin olisi vain innoissaan alkanut leikkimään.

Hömppäkoira tänäaamuna suu täynnä palloa ja mieli täynnä hyvää tuulta.