Eilinen

Tein Lumekselle kaksi jälkeä, vaikka pikkasen onkin lunta maassa, heinikko kuitenkin vielä näkyy alta.

Ensimmäisenä aamulla 130 askelta ja ruoka tuli multa taskusta, jäljellä ei ollut mitään. Tais olla vaan liian herkullista kinkunsiivua, kun Lumes alko sit itse pysähteleen, et nytkö ois taas palkkaus. Muutenkin meni jäljen tosi pinnallisesti pää ylhäällä, mutta meni loppuun kumminkin ja iloisena. Puolivälin jälkeen tuli hankala kohta, kun jälki meni viereisen talon asukkaiden oikopolku yli, mutta kyllä Lumes siitä suoraa jatkoi hetken tuumattuaan. Maisemia ei katsellut kertaakaan eikä pysähdellyt, eteni koko ajan. Lumeksella oli Allun valjaat ja tulipahan todettua, että valjailla ei kyllä yhtään pysty ohjaamaan, joten panta on parempi.

Iltapäivällä tein toisen jäljen, 100 askelta. Ilman ruokaa jäljellä Lumes jäljestää epätarkasti, kulkee vain hajuvanaa pitkin. Haluaisin kuitenkin sitä työskentelyä vähän tarkemmaksi, joten laitoin jäljelle n. 10 askeleen välein yhden koiranmakkaran palan. Ruuastahan Lumes ahdistuu jäljellä, mutta ajattelin, ettei noin pieni määrä vielä siihen vaikuta. Lumes lähti iloisesti jäljelle, mutta huomattuaan ensimmäisen namin olemus muuttui. Se jatkoi kyllä jäljestämistä ja vaihtoi siihen tarkkaan askel-askel-haisteluun, mutta ei syönyt kuin muutaman niistä kymmenestä namista, pysähteli ja katseli taas maisemia eikä ollut enää niin iloinen. Ahdistui, että voi, ei taasko tätä ruokaa on täällä.

Tänään

Eilisen pohjalta täytyi miettiä, että kuinka saisin Lumeksen jäljestämään iloisesti, mutta tarkasti. Päätin kokeilla keppejä, joiden mukaanottoa jäljelle olin muutenkin jo ajatellut kohta puolin toteutettavaksi. Kisoissahan jäljellä on keppejä (merkittyjä, pieniä oksanpalasia) ja suorituksen arviointi suoritetaan löydettyjen keppien määrän perusteella.

Paikka ja olosuhteet: Aamupäivä vastakkaisella parkkipaikalla, jonka pitkäksi venähtänyt, kevyesti luminen heinikko on pakkasista kasaan suht matalaksi painunut. Pienen pieni tuulenvire, lämpötila nollassa, juuri ja juuri huomattava tihkusade.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni n. 30min, pituus 35 askelta, sivutuuli. Lumeksella panta.

Jäljennosto: Hyvä.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 10-20cm pituista keppiä aina viiden askeleen välein.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Lumes aloitti kuono maassa kolmen askeleen verran ja sitten pää nousi ylemmäs eikä kiinnittänyt mitään huomiota keppiin, joka sinänsä on ihan normaalia, eihän se voinut tietää, että se merkkaa jotain. Näytin keppiä iloisesti Lumekselle ja se otti kepin suuhun, josta kehuin sitä vuolaasti ja annoin taskusta namin. Otin kepin itselleni ja kehoitin Lumesta jatkamaan. Sama homma kuin alussa, parin kolmen askeleen jälkeen kuono nousi, ei kiinnostunut kepistä, näytin, otti suuhun ja kehuin + nami + keppi mulle.

Nyt Lumeksella välähti, jaa niitä keppejä täytyy etsiä! Koko loppujäljen Lumes haisteli tarkasti läpi ja mun tarvitsi vain kehua keppien kohdalla, niin Lumes otti suuhun ja toi mulle. Nyt se oli iloinen ja tarkka! Jes! Tällä jatketaan!

Maahanmeno kai olisi suositeltavampi tapa ilmaista kepit (jälki jatkuu suoraan koiran nenän edestä, ei tarvitse etsiä uudelleen), mutta en enää halua pilata Lumeksen intoa ja tuo suuhun ottaminen tulee siltä luonnostaan ja se on iloinen niin.

Mutta mä olen siis nyt niin iloinen, jos löytyi sekä mulle, että Lumekselle sopiva tapa saada iloista ja huolellista jälkityöskentelyä!