Tämä viikko onkin mennyt Lumeksen kanssa vain jäljestellessä, eipä paljon muuta koulutusjuttuja ollakaan tehty.

Ruoka jäljellä
Siitä en muuten muistanut mainita ensimmäisestä jälkikurssista kerrottaessa, että ruokana käytetään näissä alkuvaiheen harjoituksissa ihan koiran omaa ruokaa (jos syö kuivaruoka), koska ahneelle koiralle se riittää palkaksi. Myöhemmässä vaiheessa sitten siirrytään herkullisempiin ruokiin jäljellä, kun homma käy koiralle haastavammaksi ja täytyy saada pidettyä motivaatio yllä.

Nameja (ruokaa) laitetaan siksi sekä askeleen kantaan että kärkeen, jotta koira haistelee koko askeleen läpi, eikä vain nappaise sitä ruokaa sieltä. Siinä vaiheessa, kun koira jo jäljestää hyvin ja varmasti joka askeleen kannasta kärkeen, voidaan vähentää namit yhteen/askel, mutta silloinkaan namia ei saa laittaa aina samaan kohtaan askelta, koska silloinkin koira oppii vain napsimaan ruuat, koska tietää, missä se nami on. Sen sijaan jos namit laitetaan 1.askel - kanta, 2.askel - keskelle, 3.askel - kärki, 4.askel - kanta, 5.askel - keskelle jne., ei koira pysy mukana järjestyksessä ja jatkaa koko askeleen läpihaistelua.

Viikko jäljestetty
Keskiviikkoon asti tein Lumekselle kaksi jälkeä päivässä, torstaina ja loppuviikon yhden. Kerta kerralta Lumes on keskittynyt paremmin itse jäljestämiseen, katsellut vähemmän ympäristön tapahtumia ja menee useampia askelia läpi haistellen ennen kuin taas pysähtyy katselemaan. Kaikki jäljet olen tehnyt omalle nurmikollemme, joka alkuviikon oli suht pitkää ja keskiviikkoillasta alkaen leikattua lyhyempää. Jäljen pituus on ollut aina se 30 askelta, ruokaa joka askeleella samoin kuin ennenkin ja sää on vaihdellut lähes helteestä sateeseen. Tuuli ei ole ollut kovin voimakasta ja sen suunta on ollut miten sattuu, joinain päivinä tosin oli aivan tyyntäkin. Ohikulkijoita jälleen jonkun verran ja Lumes häiriintyy niistä aina vain vähemmän.

-------------------------

Jälkikurssilla
Tänään oltiin jälleen jälkikurssilla, nyt ei ollut muita paikalla kuin me. Kouluttajan kommentti oli ensimmäisen jäljen jälkeen "koira on erinomainen, ohjaaja ei (mutta onneksi kehityskelpoinen)"... Noh, onneksi edes meistä toinen osaa. :) Vaikka jäljestys tuntuu tosi yksinkertaiselta, on esim. liinankäyttö tosi vaikeaa, kun täytyy kiristää ja myödätä oikeilla hetkellä, ja ne oikeat hetket on jonkun alle sekunninmittaisia. Jatketaankin nyt jälkikurssi loppuun (vielä neljä kertaa), että ohjaajakin ehtisi oppia jotain.

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan kodin melko pitkäheinäisellä pellolla vähän aamukymmenen jälkeen. Aurinko helottaa täydellä terällä, pieni tuulenvire käy ja lämpötila jotain +15-20 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, jäljestäessä kouluttaja kulki vieressä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli n. 15min. vanha, pituudeltaan 40 askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Piti olla sivutuuli, mutta kääntyi vastatuuleksi.

Jäljennosto: Lumes aloittaa jälleen jäljestämisen jo vasta kulkiessamme varsinaiselle jäljelle, jostainhan sinne on mentävä ja toisaalta ihan hyväkin, että on noin innokas ja alkaa haistella jo valmiiksi. Ennen jäljen merkkikeppiä pysäytän taas Lumeksen, laitan hihnan kulkemaan jalkojen välistä ja talutan pannasta merkille, josta Lumes aloitti syömään alkuruokia.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Toisten, näkymättömissä olevien koirien haukuntaa kulkiessamme pellolle, Lumes haukkui niille takaisin.

Omat kommentit: Niitä lisäoppeja sitten. Aloituksen nameja en ole vielä kertaakaan saanut Lumesta syömään kaikkia, mutta siinäkin pitää vain tehdä sama kuin muuallakin jäljellä, että ei vain päästä koiraa eteenpäin, ennen kuin se on syönyt kaiken siitäkin. Olen yrittänyt saada Lumeksen syömään alkoitusnamit järjestyksessä (kannat, sivut ja keskusta, kärjet), kun ei askeleillakaan saa mennä ensin kärkeen ja sitten kantaan, mutta aloituksessa sillä ei olekaan väliä, kunhan vain syö kaiken.

Lumes lähti etenemään jälkeä pitkin hyvin ja kouluttaja keskittyikin lähinnä siihen, miten pitelin liinaa (tai tavallinen talutusnaru se vielä on) ja että kiristäisin ja myötäisin oikeissa kohdissa. Kotona olenkin vain kulkenut liina koko ajan kireällä, kun tuntuu, että Lumes muuten harppoo liian nopeaa ja jää askelista osia läpikäymättä. Kuulemma koira vain jossakin vaiheessa lopettaa jäljestämisen, jos joutuu aina kiskomaan ohjaajaakin perässään eikä paine koskaan hellitä. Myötäyksen pitäisi olla koiralle merkki oikeasta teosta, eli askelien haistelusta ja namien syönnistä.

Meniköhän se nyt jotenkin niin, että koira haistelee kantaa - myötäys, jolloin koira syö namin - kiristys - koira haistelee kärkeä ja syö namin - myötäys ja askel eteen - kiristys - koira haistelee seuraavan askeleen kantaa - myötäys ja nami syöty - kiristys - koira haistelee kantaa...

Lumes teki kyllä tosi hienoa työtä eikä 40 askeleen jälki tuntunut missään, mutta nuo askeleiden, kiristysten ja myötäysten oikeat kohdat ja ajoitukset on itsellä kyllä vielä täysin harjoituksen alla. Kunhan opin ne kunnolla, niin jäljestämisestä tulee Lumekselle mielekkäämpää, kun en estä turhaan sen etenemistä.

----------------------

Tein perään vielä toisen, lyhyemmän jäljen. Lumekselle kyllä olisi jo riittänyt, kun jäljesti niin hienosti ensimmäisen, mutta kouluttaja halusi mulle vielä lisäharjoituksen liinankäytöstä.

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan kodin melko pitkäheinäisellä pellolla joskus ennen aamun yhtätoista. Aurinko helottaa täydellä terällä, pieni tuulenvire käy ja lämpötila jotain +15-20 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, jäljestäessä kouluttaja kulki vieressä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli 20-30min. vanha, pituudeltaan 20 askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Sivu- tai myötätuuli.

Jäljennosto: Nyt emme menneet jälkimerkille koko matkaa jälkiäni pitkin, ettei Lumes jäljestä muutamaa kymmentä metriä jo ennen varsinaista jälkeä. Vasta muutama metri ennen merkkiä Lumes sai mennä jäljilleni ja jatkoi siitä eteenpäin. Alkunamit söi hyvin, kun ei eteenpäin päästetty.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Toisten, näkymättömissä olevien koirien haukuntaa kulkiessamme pellolle, Lumes haukkui niille takaisin.

Omat kommentit: Melkein heti jäljen alun vieressä oli hiiren/myyränkolo ja Lumes jäi katselemaan sitä, kun ei päästetty jäljellä eteenpäin ennen kohdalla olleen askeleen kärkinamin syöntiä ja Lumes ei sitä huomannut(?), haisteli vain vääriä kohtia. Siinä sitten jonkin aikaa odoteltiin, seisoskeltiin kaikki kolme paikoillamme Lumeksen välillä haistellessa väärää kohtaa maassa (estettiin) ja yrittäessä siirtyä seuraavalle askeleelle (estettiin). Lopulta päästettiin kuitenkin jatkamaan eteenpäin, kun ei vain löytänyt sinne askeleen kärkeen, ja loppujälki menikin taas erittäin hyvin Lumeksen osalta.

Itse yritin pitää selän suorana, kyynärpäät kiinni kyljissä, liinasta kiinni siten kuin ratsastettaessa ohjista (käsi nyrkissä peukalo ylös päin, liina kulkee pikkusormen ja nimettömän välistä kämmenen läpi) ja vain kiristää tai löysätä nyrkkiä, ei kiskoa liinasta tai muitakaan suurempia liikkeitä. Ihan pikkasen paremmin sain nyt asiat liinalla tehtyä, mutta paljon kehittymistä vielä.

----------------------------------

Kotiharjoitteluksi tuli tuo oikea liinankäyttö, jäljet saavat olla tuon 40 askelta pitkiä, koska Lumes jaksoi sen hyvin. Seuraava kurssikerta on lauantaina ja siihen mennessä pitäisi olla jälki pidennetty tuosta 40:stä askeleesta määrään 60-70. Jälkihommat siis jatkuvat tulevalla viikolla!