Näiden aurinkoisten kelien alettua olen ulkoillut koirien kanssa viikko viikolta vain enemmän. Täytyy nauttia lumihankilenkeistä niin kauan kuin niihin vielä on mahdollisuus. Lumes on lisääntyneestä liikuntamäärästä tietenkin onnessaan. Toisaalta se vapaana juoksee aikaisempaa vähemmän ja pysyy enemmän lähelläni, sillä tässä muutaman viikon aikana se on saanut juoksennella niin runsaasti, ettei ole enää tarvetta revitellä. Allulle taas näin pitkät kävelyt ovat selvästi olleet vähän raskaita ja se on ollut hieman väsyneempi. Tiedän, ettei sen tarvitsisi tulla enää jokaiselle pitkälle lenkille mukaan, mutta en vain raaski jättää sitä yksin kotiin, kun se on silloin niin surullisen näköinen. Eikä yhden koiran kanssa ole yhtään niin mukava ulkoilla kuin mitä on kahden kanssa. Lumes niiiin tarvitsisi toisenkin, energisemmän juoksu- ja touhukaverin (ja minä niiiin tarvitsisin toisenkin treeni- ja kisakaverin, edes tilapäisesti)...

Tammikuulla kirjoittelin raa´asta lihasta suunnitellen Lumeksen ruokavalioon lihalisäystä ja kuivaruuan vähentämistä. Aivan suunnitelmieni mukaiseen mittakaavaan (muutama päivä/vko 1/4 osaa lihaa, 1-2 päivää/vko kokonaan lihaa puurolla/kasvismömmöllä) en ole vielä päässyt, mutta hiljaa hyvä tulee. Parempi aloittaa vähitellen ruokien monipuolistus ja siitä jatkella sitten ehkä enemmänkin, kuin muuttaa koko systeemit kertarysäyksellä kyllästyen yhtä nopeasti kuin innostuikin. Aika lailla pari-kolme kertaa viikossa olen antanut Lumekselle lihalisiä sekoitellen muuhun ruokaan, lohiöljyäkin menee mukaan pienen lorauksen verran. Lihojen/luiden/valmisseosten saatavuusongelma/kotimaisuuden kannatuskin saivat ratkaisun, kun Musti&Mirri alkoi valmistuttamaan kotimaista Maukas-raakaruokasarjaa. Lumes on saanut ruuakseen sarjan raakapakasteita ja takapihalle järsittäväksi raakoja luita. Hyvin ovat maistuneet, ja ihmekös tuo. Kuivaruokana Lumeksella on jo pidemmän aikaa ollut Eukanuba, mutta viimeisimmän säkin tyhjetessä ostin kokeiluun uutta More-koiranruokaa, jolle luvataan 100% tyytyväisyystakuu. Myyjä tosin puhui makutakuusta, mutta tyytyväisyystakuu tarkoittaa kyllä mielestäni nimenomaan sitä, että koiranomistaja on tyytyväinen ruuan sopivuuteen koiralle, ei pelkästään ruuan maistuvuutta koiralle.

Kotona on otettu rennosti enkä ole pariin viikkoon saanut aikaiseksi sen suuremmin niitä pieniä treenihetkiäkään Lumekselle pitää. Sen sijaan Lumeksen outoja makuuasentoja on kai naureskeltu vähän liiankin kanssa, sillä välillä se vetäytyy unilleen esiripun taa. Kyseinen nurkkaus on kummankin koiran suosiossa, mutta Allu ei sentään piiloudu verhon taakse vaan lepäilee ihan rehdisti näkösällä. Lumes se kuitenkin tykkää "luolautua". Lepäämisen lomassa koirat kyllä pitävät huolen lisäravinnonsaannistakin meidän ihmisjäsenten ruuanrippeiden nautiskelun merkeissä. Joskus musta tosin tuntuu, että Lumeksessa on susiperimän lisäksi mukana runsas ripaus jotain kädellistäkin lajia, niin pätevä se on etutassujaan apuna käyttämään. Ja jonkun tutkimuksen mukaan apinat muka olisivat ainoita, jotka osaavat käyttää eturaajojaan ihmisten tavoin. Höpön löpön, sanoo Lumes.