Tavoitteet vuodelle 2010
Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin.

Tämänhetkinen tilanne
Yhdessä epävirallisessa tokokokeessa on käyty kevättalvella ja se meni ihan mainiosti, ensiviikolla seuraaviin menossa. Täydellisesti (niin kuin nyt olla voi) kisakuntoiset liikkeet ovat luoksepäästävyys, seuraaminen, luoksetulo, nouto (metallilla) ja istu-makaa-kaukokäskyt, muissa on vielä pienempää tai suurempaa säätämistä ja alokasluokan osalta pohdintaa niistä:

Aloitin kirjoittamaan tätä jo keväällä, mutta en millään saanut ajatuksia koottua yhteen haluamallani tavalla, joten lykkäsin julkaisua kerta toisensa perään. Kerran se jo vahingossa pääsi näkyvillekin asti, mutta piilotin sen takaisin muokkaukseen, joka kesti aina näihin päiviin asti, jolloin siis olemmekin jo kehittyneet keväisestä.

Odottaminen

Talvella käväisimme möllitokossa tekemässä onnistuneen suorituksen, mutta kehän ulkopuolella odottelu oli Lumekselle vaikeaa.

"Lumes ei tykkää odottelusta, ellei se ole selvää odottelua, kuten autossa tai kevythäkissä. Jos odottelu tapahtuu vapaassa tilassa, kuten tänään, Lumes ei rauhoitu, vaan odottaa toimintaa + haaveilee niistä muista koirista ja ihanista ihmisistä. Tylsistymisestä ja halusta tehdä jotain muuta kuin olla aloillaan, kertoi myös lähes koko odotteluajan kestänyt hiljainen ininä, ja muutaman kerran piti haukahtaakin, kun olisi ollut niin paljon mukavampaa mennä riehumaan."

Keväällä korjasin hieman sanomaani näin: Odottelu ei ole Lumeksen vahvimpia puolia, mutta oli vähän liioiteltua sanoa, ettei se rauhoitu ollenkaan, se vain oli sillä hetkellä päällimmäisenä kokemuksena. Seuraavana päivänä käytiin hallitreeneissä, jonne otan aina mukaan kevythäkin ja koirat saavat siellä odottaa omaa vuoroaan. Unohdinkin sen kotiin ja hetken ehdin jo miettiä, että nyt meni pilalle koko treenit, mutta kun paikanpäälle olin jo ajellut niin en kokeilematta luovuttanut. Yllättäen ei ollutkaan mitään ongelmaa! Allun nyt tiesinkin, että se osaa kyllä olla ilman kehythäkkiäkin, oikeastaan Allu inhoaa häkissä oloa, mutta ongelmitta odotti Lumeskin vuoroaan. Jätin narun kaulaan ja käskin syrjemmälle nurkkaan odottamaan - siellä makasi rauhassa ja hiljaa, muutama haukahdus ja siinä kaikki. Hyvin onnistuivat treenit odotteluineen tälläkin systeemillä.

Kieltämättä odottaminen - olla tekemättä ei mitään jännässä paikassa - on kyllä asia, jota Lumeksen kanssa pitäisi harjoitella eri paikoissa. Ylipäätään pitäisi hengailla koirapaikoissa, ettei Lumes olisi niin hötkylä ja innoissaan säntäilemässä kaikkien luo, ja kun ei saa säntäillä vaan joutuu pidättelemään intoaan, on vaikea rauhoittua ja "olla cool". Toisaalta taas on väärin tehdä tuosta Lumeksen oma ongelma, koska pennusta astihan opetin sen siihen, että kentällä ollaan aktiivisia, joten ei ihme, että se kaipaa aktiivisuutta, kun yhtäkkiä pitäisikin olla vaan tekemättä mitään!

Tilanne nyt: Kesätauon jälkeen odottelu treenikentällä narussa auton vieressä sujuu ongelmitta, joten Lumes on rauhoittunut siinä ihan itsestään. Ei kai mun pikkuiseni ala aikuistua?

Kontakti

Kirjoitukseni keväältä: Perusasentoon täytyisi saada lisää kestoa kontaktiin, joka kyllä on hyvä, mutta putoaa melko pian, jos mitään (käskyä, liikettä) ei tapahdu. Liikesuoritusten täsmällisyyden vuoksi kontaktin pitäisi pysyä yllä pidempään, jotta "käskyn käydessä" Lumes olisi varmasti kuulolla eikä katse ja siten osin myös ajatukset muualla, jolloin "puheenymmärtäminen" on heikommalla tasolla.

Kisoissa ei saisi myöskään kiirehtiä kehään, kuten möllitokossa tein, kun muka oli kiire, joten Lumes haaveili muista jutuista sen sijaan, että huomio olisi ollut minussa. Ei siellä kehässä tarvitse samalla sekunnilla olla, kun oma vuoro olisi, vaan pystyy kyllä hyvin vaatimaan koiralta täyden huomion jo kehään mennessä. Tällöin oletettavasti on kehässäkin sitten heti skarpimpi ja kunnolla mukana.

Tilanne nyt: Kontakti pysyy jo pidempään ja tulipa mieleen sellainenkin, että mikäänhän ei estä kehässäkään tekemästä pientä liikettä odotushetkillä, tai esim. liikkeenohjaajan "onko valmis"-kysymyksen jälkeen ottamasta ihan pikkiriikkiistä askelta sivulle/taakse, jolla saadaan skarppiusvalmius Lumekselle, ja sen jälkeen sanoa "kyllä". Toki jatketaan kontaktinpidennysharjoituksia edelleen, mutta kaikkea pientä ideaa on hyvä kehitellä kokeisiin, kun ei koskaan tiedä millaisia tilanteita siellä vastaan tulee.

Keskittyminen & suunnittelu

Keväällä kirjoitettua: Kaikki kehityskohteet eivät tokikaan koske Lumesta, vaan myös omassa toiminnassani on kehitettävää. Suurimpana olisi treenien suunnittelu, joka pitäisi toteuttaa vielä nykyistäkin tarkemmin, vaikka olen alkuajoista kyllä jo suunnittelussakin edennyt. Kisaamista ajatellen pitäisi pystyä keskittymään täysin suoritukseen ja sen yksityiskohtiin, pää ei saisi tyhjetä, vaan tulisi pystyä suorittamaan liikkeet samoin kuin treeneissä. Möllitokossahan se jo nähtiin, että varsinkin alussa ehkä jännityksen vuoksi unohdin seuraamisessa askellyhennyksen sun muut. Ei saisi miettiä mitään muuta kuin sitä, mitä ollaan tekemässä. Ehkä olisi hyvä jo ennen kehään menemistä kerrata mielessään, miten tulee toimia varsinkin tuo ensimmäinen liike seuraaminen ja toki ryhmäliikkeetkin, jotka on ihan ekoja. Samaten pitäisi miettiä valmiiksi koepaikalla toiminta, odottelu jne. kuinka hoidetaan ja jos se kevythäkki pitäisi olla Lumekselle mukana yms.

Jännä juttu kyllä tuo, että Lumeksen kanssa jännitän, vaikka tiedän se pysyvän mukana, ja Allun kanssa en, vaikka sen kanssa en satavarma ole kuuliaisuudesta. Seuran kisaharjoituksessakin menin rennosti Allun kanssa ja Lumeksen kanssa tuli heti jännitys, johon se ei onneksi reagoi mitenkään, mutta itsellä meni taas vähän konseptit sekaisin.

Tämänhetkinen tilanne: Suunnittelua todella tarvittaisiin, koska nyt on kesän aikana käynyt niin, että olen jäänyt jankkaamaan muutamaa samaa liikettä ja muita on tehty siinä sivussa, jos ollenkaan, ja tämä tietenkin näkyy edistymisessä. Ei vaan voi vieläkään tarpeeksi painottaa sitä suunnitelmallisuutta ja sen vaikutusta edistymiseen! Sinänsä olen esim. noudossa osannut ajatella, mitä opetellaan, eikä otettu vaan fiiliksellä, ja se onkin valmis liike jo.

Niin, ja se ei riitä, että suunnittelee, mitä treenaillaan, vaan pitäisi suunnitella myös mitä ja miten niitä treenattavia treenaillaan. Tavoitellaanko tänään luoksetuloon vauhtia vai virheetöntä perusasentoa, palkataanko paikkamakuussa myös maahanmenosta vai vain olosta, jne.? Vaikeaksihan niinkin helpon asian kuin koulutuksen saa, kun alkaa oikein kunnolla miettimään...

Palkkaus & koekestävyys

Heti pienestä lähdin rakentamaan kokonaisuutta, joka palkkautuisi hyvin kaikesta (kehut, lelut, ruuat, riehumiset jne. mitä keksii) sekä jaksaisi tehdä suurella innolla enemmänkin juttuja palkan toivossa. Samanaikaisesti ollaan menty kahdella tekniikalla - monipuolista palkkausta, innostamista ja kehua, joita voi käyttää myös kokeissa liikkeiden välissä / ehdollistaminen tiettyyn pantaan merkityksellä "riehuhetki luvassa, pallo odottaa kentän toisella laidalla", jolloin tehdään pitkääkin sarjaa ilman välikehuja - ja näistä voi sitten tulevaisuudessa kisoissa valita sillä hetkellä paremmin tilanteeseen sopivalta tuntuvan. Palkkaus/palkkautuvuus onkin yksi meidän vahvimmista puolista enkä usko siitä tulevan ongelmaa.

Paikkamakuu

Sinänsähän Lumes kyllä pysyy paikoillaan hyvin ja pitkään, mutta kisamaisen paikkamakuun kanssa olen silti ollut varovainen, jotta se ihan varmasti olisi varma liike rauhallisella mielellä ja mieluiten vielä minuun keskittynyt silloinkin eikä ympäristöön. Kesän ajan olen käyttänyt etupalkkaa ja se tuntuu sopivan Lumekselle hyvin, on tuonut kaivattua tarkkaavaisuutta tylsään liikkeeseen. Etupalkallahan sain aikoinaan Allunkin paikkamakuun kuntoon (sillä oli tapana haistella maata yms.). Muiden koirien/ohjaajien tekemisistä Lumes ei ole ottanut häiriötä vaan pysyy paikallaan (myös istuen), vaikka viereinen koira juoksee ohjaajansa luo, viereistä koiraa käydään komentamassa jne.

Hyppy

Muuten valmis liike (hyppää vauhdilla yli jatkaa juoksua esteen jälkeenkin, kuten opetettu on), mutta seisomista esteen taakse ei olla otettu vielä kertaakaan vaan pallo lentää aina palkaksi. Istumaan osaa esteen taa mennä.

Liikkeestä maahan

Onnistuu käsiavustuksella liikkeestä, kumartamalla liikkeestä sekä pysähtymällä. Nopeus riippuu mielentilasta, mitä virkumpi, sitä nopeampi.

Liikkeestä seis

Seisomista ollaan harjoiteltu jo pitkään, nyt ihan hiljan otettu kuvioihin mukaan liikkeestä seis (seuraamisessa pidän namin vasemmassa kädessä ja yhtäkkiä vaan tökkään sen Lumeksen kuonon eteen ja pysähtyy syömään namin, itse käännyn samalla eteen kannustavasti kehuen) ja samalla myös maasta seisomaan (sitä maahan-seiso jumppaa, josta videokin joskus ollut, käskyt olen nyt liittänyt mukaan).

Istumaan jääminen

Lumeksenhan olen opettanut niin, että se seuraa (eteen, taakse, mihin vaan) ilman käskyä, perusasennosta jalan liikkuessa liikkuu heti koirakin. Luoksetulon istumaan jääminen oli alkuun hankalaa, kun luuli, että pitää tulla mukaan, mutta nyt on oppinut pysymään hyvin jämäkällä oota-käskyllä.

Kisavalmiiden ylempien luokkien liikkeiden lisäksi työnalla ovat mm. tunnistusnouto, ohjattu nouto, maahan-seiso-kaukokäskyt ja ruutu.