Sen lisäksi, että temppuileva koira on hauska ja antaa fiksun vaikutelman, hupitemppuilusta on hyötyä myös koiraharrastuksissa. Yhteiset, rennot temppujenopetteluhetket parantavat koiran ja ohjaajan suhdetta, ohjaaja oppii yhä paremmin opettamaan koiraansa, koiran fysiikka ja oppimiskyky kehittyvät sekä se oppii tarjoamaan toimintoja, onpa osa tempuista jopa suoraan hyödynnettävissä tottelevaisuus- ja agilitykoulutuksessakin.

Temppu nro 1

Pyydä

Ota käteen makupala ja ohjaa sillä koira istumaan eteesi. Liikuta rauhallisesti kättä hieman koiran pään yläpuolelle, jotta saat sen kurkottelemaan ylöspäin. Palkkaa aluksi jo pelkästä kuonon nostamisesta ylöspäin, jotta koira ymmärtää sen haluttavan seuravaan namia. Nosta vähitellen vaatimustasoa ja palkkaa pienestä etujalan nostoliikkeestä, sitten molempien etujalkojen hieman ilmaan nostamisesta jne. kunnes koira asteittain päätyy lopulliseen tavoiteasentoon.

Muista käden rauhallinen liike, liian nopeasti tai liian korkealle viety käsi ei ohjaa koiraa riittävästi ja se saattaa olla haluton suorittamaan tehtävää (nami liian kaukana) tai tehdä jotain muuta, kuten pompata takajaloilleen tai nousta seisomaan. Anna koiran alussa tukea etujalkojaan toisen kätesi päälle, tarvittava tasapaino tempun itsenäiseen suorittamiseen kehittyy vähitellen.

Huomioitavaa

Temppu rasittaa koiran selkää, joten sitä ei suositella hyvin suurikokoisille tai pitkäselkäisille koirille ainakaan suuremmissa määrin.

Hyödyntäminen tokossa

Kaukokäskyjen maahan-istu vaihdossa koira istumiseen sijaan pyytämään, jolloin se oppii nostamaan etukroppansa ryhdikkäästi ylös ja näin vältetään mahdollinen vajaa istuma-asento, jossa koira jättää etujalkansa huomattavan eteen ja istuu siten hieman kumarassa.

Istu-maahan asentovaihdon tekniikan ja ripeyden parantamiseksi opetetaan koira pyytämisestä heittäytymään suoraan maahan sen sijaan, että se siirtäisi etujalkojaan maata pitkin.

Vahvistaa selkälihaksia.