Otsikko lainattu lappalaiskoirafoorumin jurppiksesta, sopii valitettavasti vaan niin hyvin meidänkin nykypäiviin (lähinnä siihen tulossa olevaan kakkososaan).

Aloitetaan omalla puupäisyydellä

Koirilla on ollut tosi tylsä heinäkuu. Ollaan remontoitu uutta kotiamme (ok-talo isolla pihalla) enkä vaan ole jaksanut touhuta ja lenkkeillä koirien kanssa entiseen tahtiin, varsinkaan näillä helteillä. Lumes on ollut siitä harmissaan ja hömpötellyt (kulkenut lelu suussa haastaen meitä/Allua leikkimään) normaalia enemmän, yrittänyt saada aktiviteetteja aikaan.

Meillä on ollut aina ehdoton kielto koirilla mennä ulko-ovista ilman lupaa ja tämän noudattamisessa olen ollut hyvin tarkka ja koirat ovat saaneet suoraa palautetta toimiessaan kielletysti. Se nyt vaan on meillä koirien turvallisuuteen (teitä lähellä) perustuva sääntö, että vaikka ovet olisi sepposen selällään, niin niistä ei mennä omin luvin ulos, ja mun pitää pystyä luottamaan siihen, että näin myös on, ja erittäin hyvin koirat on tämän sisäistäneet.

Itse opettaminen on tehty siten, että ovi/portti/tmv. on vedetty kiinni koiran kuonon edestä, jos aikoo sujahtaa siitä vaan, ja nopeasti aikanaan meni kummallekin oppi perille, että ovi pysyy auki vain luvan kanssa kulkiessa. Pentuna Lumes meni kerran portaille miehen isää vastaan ja lensi niskapers-otteella takaisin sisälle, ei mennyt toiste, ennen kuin nyt.

Olen jo jonkun aikaa lipsunut vakaumuksesta, "eihän se narussa nyt ole niin tarkkaa", ja koirat ovat tulleet perässäni, joskus jopa edelläni, ulos äänettömällä suostumuksella. Eivätkä ne aina ole kyllä olleet edes naruissa, kun en jaksa pelkästään automatkalle joka kerta remmejä niille laittaa. Remontoidessa ja usean ihmisen ees taas ovista kulkiessa ovat ulko-ovet olleet hyvin paljon auki riippumatta omasta sijainnistani oviin ja koiriin nähden. Tämä siksi, koska edelleenkään se koirille ei ole sallittua mennä niistä ilman lupaa ja siihen luotin. Kerranpa sitten Lumes poikkesikin kaidalta polulta (Allu sen sijaan makasi eteisessä edelleen), jonka onneksi huomasin hyvin nopeasti, ja nopeasti se juoksi takaisin kotiin, kun sitä ovelta huutelin, ei kaukana ollut, tosin tiellä asti jo kuitenkin. Tämän jälkeen ovet pysyivät kiinni, ihan varmuuden vuoksi, vaikka ajattelinkin kyseessä olevan Lumekselta vain yksi hairahdus.

Kävipä eräänä toisena päivän sitten niin, että ollessani itse käymässä toisella puolella taloa (joo, tämä on suuri ja ovia on paljon), olivat remonttimiehet jättäneetkin takaoven auki. Huomasin jälleen nopeasti Lumeksen puuttumisen (Allu sen sijaan taas makasi vain sisällä), se kun normaalisti seurailee mukanani, ja se tuli taas heti takaisin, kun ovelta huusin sitä (oli naapurin pihassa näköjään).

Tälläinen pelihän ei vetele, että ovista kuljetaan miten sattuu, joten asiaan oli puututtava. Mitään "kilttiä, mutta nopeasti tehoavaa" keinoa en keksinyt, esim. vesisuihku on yhtä tyhjän kanssa ja kieltämisen teho ei välttämättä riitä koiran yksinoloon, joten turvauduin muihin konsteihin. Leikitin Allua pihassa takaovi auki ja samalla sivusilmällä seurasin Lumesta, jota kiinnosti suuresti, ja melkein samantien se lähtikin peräämme ja juuri, kun se oli tulossa ovesta ulos, viskasin sitä kohti kukka-alusen, ruukun ja pienen roskiksen, muovia kaikki. En heittänyt siis Lumekseen, en toki, vaan sen eteen metrin parin päähän. Tarkoitus ei ole satuttaa vaan säikäyttää. Toistettiin vielä yhden kerran siten, että Lumes meinasi livahtaa ovesta, ja sen jälkeen katsoikin parhaimmaksi pysytellä sisällä, myös testatessani toisilla kohdilla taloa ja ovia. Palasin myös takaisin siihen, että edes narussa ei saa tulla perässäni ilman lupaa, eipä tuo tosin ole sitäkään enää yrittänyt. Ja tietenkin harjoituksiin liittyi ilman muuta suuret kehut, kun sisällä pysyttiin!

Tulos: Koira, joka taas kunnioittaa avonaisia ovia pysytellen sisällä, oli vahtijaa tai ei. En tosin kaikille voi suositella samaa tekniikkaa mitä Lumeksen kanssa toteutin, koska herkemmille koirille voi jäädä pelkotiloja eikä se ole tarkoituksenmukaista, Lumekselle palautui vain kunnioitus sääntöihin, mitään pelättävää ei sen mieleen jäänyt. Kulkee iloisesti ovista luvan kanssa eikä muistelekaan enää kukkaruukkua tai roskista. Valtakunnassa on jälleen asiat mallillaan!

Niin ja muuten, piha on tarkoitus aidata ihan kokonaan ja tänä syksynä vielä toivoisin ehtivämme aloittaa sen suuren urakan ja ensi kesänä tulevan valmiiksi. Takapihalle tulee myös pienempi aidattu "hengailualue" terassin yhteyteen, mutta nämäkään ratkaisut eivät poista koirilta ovisääntöä, vaan se saa jatkossakin olla voimassa. Onpahan vain mukavampi pitää niitä vapaana pihassa. :)