Vihdoinkin Lumes on suunnilleen täysikasvuinen, joten saatoin tehdä sille valjaat. Kesästä asti olen katsellut tuota kissakuosista kangaslaatikostani. Eihän se oikein ole katu-uskottava karskille uroskoiralle, mutta mielestäni niin ihana, että halusin välttämättä tehdä siitä valjaat, ja onneksi Lumeskin on vielä aika mussukka eikä yhtään karski.

Valjaat ovat ns. y-mallia ja vahvasti topatut sekä siinä on pistolukko ja säädettävä vatsanympärys.

Ja kun Lumes kerta viimeinkin on yli sen vuoden, jota pidetään rajana vetohommiin, ja sillä on hyvät valjaat, niin pitihän sitä heti lähteä kokeilemaan vetohommia. Vähän olin epäilevällä kannalla, kun Lumes kulkee hihnassa jo sen verran nätisti, että niinköhän se lähtee vetämään ollenkaan. Pelkäsin sen myös haahuilevan potkukelkan edessä keskitietä kohti ja tekevän äkkipysähdyksiä tarpeilleen + merkkailuun.

Mitä vielä, pikkuherra veti kuin vanha tekijä! Muutaman metrin se mietti, että mikä on homman nimi, ja sitten ampaisi täysillä matkaan ja nautti täysin sieluin siitä, että saa JUOSTA. Vasta puolen välin jälkeen, kun enimmät höyryt oli juostu ja vauhti tasaantunut, Lumes yritti muutaman kerran merkata, mutta muuten meni tosi nätisti. Kulki 90% ajasta tiensivussa, joten ei tarvinnut huolehtia autojen ohimenoista ja yksi jalankulkijakin saavutettiin ja ohitettiin hallitusti täydellä vauhdilla (Allukin veti alkumatkasta kilometrin verran). Tämä ohitettu nainen näkyi hieman ihmettelevän menoamme ja kääntyi taakseen katsomaan, kun huusin koirille "täältä, täältä", että väistäisivät keskemmälle eivätkä juoksisi aivan naisen vierestä.

Loppuverryttelyksi kävin koirien kanssa vielä kävelyllä (vaihdoin vain valjaat pantoihin) ja kotiintultua nappasin tämän kuvan. Aika virkkuina ovat, vaikka neljä kilsaa juoksivat ja melkein saman verran käveltiin.