Juhannus vietettiin Rokualla mökkeillen, mukana myös ystäväpariskunta cockerinarttunsa kanssa. Koirien yhteiselo sujui pääosin hyvin, mutta Luna-cockeri välillä kävi Lumekselle ja Allulle ärähtelemässä. Lumes ei onneksi näyttänyt olevan moksiskaan siitä. Olin ottanut kehythäkin mukaan ja Lumes makoili osan aikaa siellä (luukku auki), ettei tarvinnut vahtia sen menemistä Lunan luokse.

Rokualla on erinomaiset ulkoilureitistöt ja kävinkin koirien kanssa useaan kertaan maastoihin tutustumassa. Lumes sai juosta vapaana paikoilla, joissa ketään muita ei näkynyt, myös mökkien kohdilla otin senkin naruun. Lumes nautti vapaana olosta ja paineli täysiä menemään, mutta pysähteli aina katsomaan, että tulemmeko Allun kanssa vielä perässä ja jos olimme vaihtaneet suuntaan, pinkoi tanner reilun 10 kilon painosta tömisten luoksemme. Huikkasin myös toisinaan Lumesta käymään ja aina kesken vauhdinkin se kääntyi takaisin päin.

Lauantaina kierrettiin järven ympäri ja puolivälissä joku pieni vesilintu uikutti korkealla äänellä kaarrellen veden yllä ja välillä edestämmekin liihottaen. Lumes säntäsi perään, mutta pysähtyi ja tuli takaisin ärähdettyäni äänekkäästi ja kutsuessani luokse. Hieno koiruus! Narussa sai Lumes kuitenkin olla, kunnes ilmeisesti pääsimme linnun vartioiman alueen ohi. Järvivedessä vilvoittelemassakin Lumes kävi pariin kertaan, juoksi hepulin kourissa rantaviivaa ees taas ja välillä pyörähdettiin kierros maalla vain loikatakseen takaisin veteen. On se hauska, että nyt on uimarikoirakin, Allusta kun vesi on vain juomista varten.

Näin sitä huilailtiin. :)