Sunnuntai 20.5. (omat)

Tänään mentiin ensimmäistä kertaa metsään hallitusti. Ei saanut kiskoa narussa eikä käydä tervehtimässä keskilinjan (etsintäalueiden välinen suora linja) alussa odottelevia ryhmäläisiä. Yllättävän tyynesti Lumes myöntyi siihen, että vanhat säännöt olivatkin taas voimassa, olin kuvitellut sen varsinkin ihmisten luo pyrkivän huomattavasti hanakammin, mutta hyvä näin. Ehkä se taas alkaa muistaa, ettei ihmisiä noin vain käydäkään moikkailemassa.

Puin Lumekselle pk-valjaat ja lähetin maalimiehet (etsittävän henkilöt) piiloihinsa, Lumes sai kuulostella heidän katoamistaan metsään. Vasemmalle meni kaksi, heille annoin piilomerkit mukaan, jotta itse näkisin jo kauempaa heidän piilopaikkansa ja tiedän kulun oikeaan suuntaan, lisäksi ensimmäinen sai maastoutua maastokankaan alle. Oikealle puolelle menevälle (uusi henkilö ryhmässä) osoitin sopivan piilon.

Lumes lähti etenemään määrätietoisesti ja vauhdilla kohti ensimmäistä maalimiestä. Katsottiin viimeksi kouluttajankin kanssa, että Lumeksesta on melko vaikea nähdä, onko se hajulla vai ei, jonka vuoksi en nytkään tiennyt missä vaiheessa Lumes oikeasti sai maalimiehen hajun nenäänsä vai oliko se jo heti lähdöstä asti. Selvin merkki on Lumeksen naaman ilostuminen "hei, tuollahan onkin joku", mutta sitäkin on vaikea huomata Lumeksen takana kulkiessa. Nyt päästin Lumeksen irti ja etenemään vapaasti noin 5-10 metriä (olen todella huono arvioimaan etäisyyksiä) ennen piiloa ollessani varma, että Lumeskin oli varma maalimiehen sijainnista. Piilo löytyikin nopsaan.

Toista maalimiestä lähdimme etsimään keskilinjan oikealta puolelta. Lumeksen kulku oli jälleen varmaa, mutta en siltikään uskaltanut päästää sitä irti kuin vasta muutamaa metriä ennen piiloa, ettei se pääse lähteä haahuilemaan jos ei olisikaan ollut hajulla (mutta olihan se). Tummanpuhuvassa vaatetuksessa oleva maalimies löytyi pitkältään kuusen alta ja Lumes oli jälleen hyvin iloinen ihmislöydöstään, joskin kalkkunanlihaluuseos palkkarasioissa varmasti edesauttoi ilahtumista.

Kolmas ja viimeinen maalimies oli vasemmalla puolella lähellä takalaitaa. Jouduin itse hieman haeskelemaan katsellaani, kunnes näin piilomerkin. Lumes oli edelleen hyvin itsevarma etenemisessään, kai tässä voisi jo uskoa sen sisäistäneen ihmisetsintäajatuksen. Jälleen koira irti vasta ollessani varma sen suorasta etenemisestä piilolle, joka muuten oli hauska majantapainen risuonkalo, jonne Lumes löysi helposti.

Aivan treenien viimeiseksi otettiin metsätiellä pari rullaharjoitusta (=juokse maalimiehelle, ota irtorulla, tuo rulla minulle, luvan saatuasi juokse takaisin maalimiehelle leikkimään). Ensimmäisellä Lumes käytti rullan suussaan, mutta päästi samantien irti ja juoksi luokseni tyhjin suin, uusintayritys ja toinen toisto menivät erinomaisesti.

Päivästä jäi oikein positiivinen mieli, kuvista kiitos treenikaverille!

Palaamassa rullan kanssa maalimieheltä.

Näytölle lähtö.

Näytöllä palkkaleikki maalimiehen kanssa.

Rullan ottaminen maalimieheltä.

Palkkaleikki näytöllä maalimiehen kanssa.

Tiistai 22.5. (pk-seuran)

Kysyin toiselta kouluttajalta siitä agilityssa ratahenkilöstön luo karkailusta ja sen yhteydestä vallattomaan käytökseen hakutreeneissä. Hän ei ollut kuullut sellaisesta, mutta epäili, että menisi ajan kanssa ohi, kunhan tekee vain koiralle selkeäksi lajien välisen käytöseron ihmisten tervehtimisten suhteen. Olin kuitenkin varmuudeksi päästämättä Lumesta keskilinjalla ihmisten luo eikä se oikeastaan edes ehtinyt pyrkiä heidän luokse, kun jo osa porukasta katosi metsään ja lähdettiin etsintähommiin.

Palkkana oli samaa kuin eilen eli kalkkunanlihaluuseosta rasioissa, lisäksi viimeisellä maalimiehellä kokeiltiin lelulisää (koira oppisi, että viimeiseltä saa aina jotain ekstraa, kannattaa jaksaa etsiä kaikki), mutta Lumes ei oikein metsässä intoutunut leikkimään, vaikka muuten narupallostaan pitääkin. Suunniteltiin, että leikkimistä voisi vaikka harjoitella joka kerta keskilinjalla, josko se alkaisi sujumaan metsässäkin.

Maalimiehet löytyivät hyvin (vaikka unohdinkin laittaa Lumekselle pk-liivit, jotka kertoisivat sen olevan juuri tässä työssä). Lumeksen eteneminen oli taas koko ajan määrätietoista ja nyt siitä aika selkeästi muutamaa metriä ennen piiloja huomasi hajun tarkentumisen. Aiemmin olen vain päästänyt siinä vaiheessa narusta irti, mutta nyt otimme askeleen eteenpäin lisäopin suuntaan ja pysäytinkin Lumeksen, otin narun irti ja lähetin sen käskyllä (jonka tarkoitusta se ei tokikaan vielä tiedä, mutta joka harjoitusten myötä sisäistyy) ja kädellä eteenpäin osoittamalla jatkamaan etsinnän loppuun - ja niin Lumes tekikin.

Palkkausta täytyy miettiä jatkossa. Lumes syö aika kiireesti herkkunsa rasiasta ja on sen jälkeen valmis poistumaan maalimieheltä, mutta olisi hyvä, jos siitä olisi mukava viettää aikaakin maalimiehen kanssa (nostaisi maalimiesmotivaatiota entisestään, vaikka kyllähän Lumes nytkin hyvin innoissaan etsintää suorittaa). Ajattelin vähän, josko rasian lisäksi olisi irtonameja, joita saisi syötellä ja vaikka Lumes tehdä pari temppua niiden eteen, kun siitä tykkää. Pitää vielä kysellä ensi kerralla kouluttajankin mielipidettä.

Keskiviikko 23.5. (omat)

Meitä oli tänään niin vähän, että tallattiin vaan melko pieni etsintäalue ja yksi henkilö kerrallaan meni piiloon. Lumes sai nähdä maalimiesten lähdön, mutta ei enempää. Ensimmäisellä päästin Lumeksen liian aikaisin irti. Olimme kyllä jo melko lähellä piiloa ja Lumes lähti suoraan sitä kohti, mutta metsässä ilma seisoi eikä Lumes ollutkaan saanut piilosta hajua vaan juoksi ohi aika pitkälti, josta kutsuin sen takaisin. Takaisin juostessaan Lumes sai maalimiehestä vainun ja pääsi palkalle. Toinen piilo oli ojassa parin kaatuneen puunrungon vieressä ja nyt odotin olevani varma Lumeksenkin olevan varma, ennen kuin pysäytin sen, otin narun irti ja lähetin maalimiehelle. Lumeksella olisi ollut jo hirveä hinku päästä piilolle, koska haukahti pysäyttäessäni sen. Lumes kävi puunrunkojen päältä kurkkaamassa maalimiestä ja tämän alkaessa kehua ja tullessa esiin maastokankaan alta, Lumes siirtyi ojan puolelle. Kolmannellekin maalimiehelle Lumeksella oli kiire ja pysäytys, lähetys ja löytö sujuivat oikein hyvin. Maalimies tosin istui kuusen juurella kankaan alla selin siihen suuntaan, mistä Lumes tuli, ja kun palkkaa ei samantien herunut siltä puolelta, hyppäsi Lumes maalimiehen selän yli toiselle puolelle. Kyllä sillä selvä motivaatio on maalimiehet löytää ja palkkansa saada.

Edelleenkään en antanut keskilinjalla Lumeksen tervehtiä ihmisiä, mutta narussa sen sijaan sai kiskoa jo metsään mennessäkin, koska muistin kerrankin laittaa valjaat, jotta Lumes ei maalimiehille kiirehtiessään tukehduttaisi itseään pannalla. Palkkana Lumekselle oli nyt käsin syötettäviä letunpalasia, mutta en oikein tiedä oliko se sen parempi kuin ruoka suoraan kipostakaan. Ehkä pitäisi olla sekä ruokaa rasiasta että erillisiä nameja. Mietittiin myös lämpötilarajaa treeneille ja vähän suunniteltiin, että yli +20 on liikaa, kun tulee koirille liian kuuma odotella autoissa. Sitähän se tietää, että kesällä voi treenit käydä vähän vähiin, jos oikein hellettä pitelee, mutta ei koiriakaan ole tarkoituksenmukaista läkähdyttää.