Käväistiin viime viikon keskiviikkona katsastamassa Järviseudun Kennelkerhon treenejä, Lumekselle tekisi erittäin hyvää alkaa käydä muuallakin kuin tutulla omalla kentällä, johon sillä on vahva mielikuva siitä treeni- eikä haihattelupaikkana (eli ei intoile toisista koirista yhtään samaanmalliin kuin muualla), ja sama opetus pitäisi sille saada yleistymään ihan kaikkiin koirakenttiin.

Jos mahdollista, Lumes oli vieläkin enemmän innoissaan toisista koirista kuin edellisen viikon möllitokossa, väsyi nopeammin eikä esittänyt ollenkaan niin parastaan kuin kisoissa ja omalla kentällä. Tuolla on tyylinä ottaa kaikki liikkeet kisajärjestyksessä liikkeenohjaajan kanssa, tai ainakin tällä kertaa treenit koostuivat siitä, eli odottelu kertyi paljon ja se taas häiritsee Lumesta. Seuraavalla kerralla (sain luvan mennä uudelleenkin käymään) tiedänkin jo suunnitella mitä ja miten Lumeksen kanssa teen, pitää meno aktiivisena ilman taukoja ja olla sen vuoksi kentällä sen kanssa vain osa ajasta eikä kokonaan, niin kuin nyt olin.

Paikkamakuu oli ensimmäisenä ja Lumes niin intoa täynnä, että oli virhe ottaa se edes siihen iih iih-inisemään ja päätään kääntelemään, kun ei kuivat purutikut edes olleet riittävän hyviä herkkuja keskittymisen säilymiseen. Treenien lopuksi otettiin uudelleen ja silloin Lumeskin oli paljon kauniimmin ja rauhallisemmin. Ei siis Lumesta enää paikkamakuuseen treenien alussa.

Seuraamiset tehtiin narussa ja vapaana alokasluokan tyyliin, olikin Lumekselle ensimmäinen kerta molemmat kaaviot täyspitkinä ja perättäin. Hyvin se seurasi kummankin, mutta jotain ihme haaveiluja sillä oli, kun naruseuruun juoksussa ei pitänyt yhtään kontaktia (olisi pitänyt korjata joo) ja vapaana meinasi jättää yhden pysähdyksen perusasennon tekemättä (melkein jäi multa huomaamatta, kun ei se yleensä tuollaista tee), tosin itseltäni jäi ne lyhennetyt askeleet väliin ennen pysähdyksiä. Mutta jotain hyvääkin, täyskäännöksissä takaosa väisti paremmin kuin koskaan ennen, teen siis käännökset vasemmalle ja Lumes pysyy vierellä, jolloin sen täytyy takaosalla väistää nopsaan käännöksen mukaan.

Liikkeestä maahanmenossa tuli joku ihan ihme jumi, vaikka se on sujunut tosi hienosti jo monta viikkoa. Lumes vain kyykistyi etuosallaan hieman ja nousi samantien ylös eikä mennyt kunnolla maahan vielä sittenkään, vaikka toistettiin monesti ja laitoin sen maahan, jos ei itse mennyt. Meni maahan asti vain, jos pysähdyin viereen, muuten jätti puolitiehen onnistuneenkin suorituksen (kun pysähdyin mukana) jälkeen ja kun kokeilin sivussa itsekseni niin sama homma. Kotona kumminkin taas teki hyvin, eli osaa vallanmainiosti, mutta jostain syystä ei tuolla treeneissä tahtonut sitä tehdä.

Luoksetulon istumassa odottamisessa katseli taakseen (pari lasta touhusi jotain), mutta lähti kutsusta ihan täysillä luokse ja sitten taas teki jotain, jota ennen ei - ei kiepsahtanutkaan hienosti vierelle vaan meni metrin pitkäksi ja joutui vähän palaamaan vierelle. Innokkuutta siis riitti paremmin kuin hyvin, mutta lopussa olisi saanut koota itsensä paremmin, pitääpä varautua siihenkin, että näyttäisi kädellä sivulletulomerkin hieman ennen luonaoloa, jos vauhti vielä toistekin näyttää siltä, ettei pysty kiepsahtamaan ajoissa.

Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä ja etenin täyden matkan pysäytyksen jälkeen sekä palatessa palkkasin Lumeksen seisaalleen. Pitäisi kyllä saada videokuvattua treenejä pitkästä aikaa, jotta näkisin itsekin, miltä Lumeksen pysähtyminen näyttää ja onko siinä petrattavaa.

Hyppy

En sitten päättänyt suunnitelmaa hypyn jälkeisestä toiminnasta ennen kuin käskin Lumesta hyppäämään, ja jäin vain odottamaan sen pysähtyvän itsekseen esteen taakse, jota se tietenkään ei tee, vaan juoksee juoksee ja odottaa pallon lentävän ja kun palloa ei näkynyt, kaartoi vasemmalle vaarallisen lähelle lähellä olevaa muuta treeniporukkaa, joten kutsuin sen takaisin (tässä vaiheessa vasta ajatus alkoi kulkea...). Uusi yritys uudella suunnitelmalla, innostus hyppyyn, innokas hyppy, ok pysähdys (siihen nähden, miten vähän tätä ollaan harjoiteltu) ja siitä lensi pallo palkaksi. Sujuihan, kun tekee itsekin jotain eikä seiso pölkkynä katsomassa, mitä koira tekee, kun ei käsketä tehdä mitään...

Nouto

Metallilla, tosi hyvä.

Hyppynouto

Metallilla, tosi hyvä muuten, paitsi takaisin hyppyyn piti kehottaa useasti.

Eteenlähetys

Ihan lopuksi osan porukasta jo poistuttua kokeilin, miten onnistuisi eteenmeno vieraassa paikassa ilman pallon viemisen näkemistä. Lähti ja lujaa, mutta ei mennyt suoraan kentän laidalle asti, vaan kaartoi hieman vasemmalle. Kutsuin pois, näytin pallon sijainnin ja otettiin uusiksi, joka sujuikin sitten hyvin kuten ennenkin.

Niin, saatiin muuten muutama käytetty tunnistusnoutokapula omaksi, jotta voisi kotona alkaa tunnarin harjoitteluun ottaa niitä vieraitakin mukaan. Oikein mukava porukka tuolla siis ja uudelleenkin mennään.

Löytyipä Lumeksesta ensimmäistä kertaa punkkikin, oli juuri toisen silmän yläpuolella, josta erottui hyvin. Tulipa käyttöä punkkipihdeille, jotka kesällä ostin, ja Lumes oli oikein kauniisti käyttäytyvä potilas eikä hievahtanutkaan, vaikka silmän vierustaa sörkittiin, kaksi kättä riitti oikein hyvin pitämiseen ja punkin poistamiseen.