Lähtökohta

Pennut oppivat sisäsiisteiksi omaan tahtiinsa, joku saattaa olla asian sisäistänyt jo luovutusiässä, toisella taas kestää lähemmäs vuotiaaksi ennen kuin homma on hallussa. Yksilöllisten taipumusten lisäksi sisäsiistiksi oppimiseen vaikuttaa suuresti omistajan viitseliäisyys, kuinka paljon jaksaa panostaa pennun ulkona käyttämiseen ja tarkkailuun sisällä ollakseen valmiina viemään sen ulos "hädän hetkellä". Jos sisäsiistiksi oppiminen tuntuu erityisen hankalalta tai sisäsiistinä jo ollut vanhempi pentu (tai aikuinen koira) alkaa uudelleen tehdä tarpeitaan sisälle, kannattaa se käyttää eläinlääkärillä tarkastuksessa, ettei syynä ole mitään fyysistä vikaa.

Miten meillä edettiin

Lumes on ollut sisäsiisteyden kannalta erittäin helppo pentu, vain neljät pissat on tullut sisälle ja niistäkin kaksi oli omaa syytäni - ensimmäiselläkin kerralla huomasin kyllä, että Lumes odotteli takaoven edessä ja vähän vikisi siinä, mutta sillä oli luu suussa, joten luulin sen vain tahtovan mennä sitä syömään ulos, mutta hätähän sillä olikin. Yksinollessa ei ole tullut ainoitakaan pissejä/kakkoja, joka varmasti on ainakin osittain aitauksen ansiota. Kun ei pääse riehumaan ja kuljeskelemaan, ei tule niin nopeasti hätääkään ja pienempi tila muutenkin suosii pidättämistä.

Monilla on tapana ottaa pennun tullessa kaikki matot lattioilta pois ja laittaa tilalle sanomalehtiä, mutta itse en sitä tehnyt. Koti on mukavampi matoilla eivätkä pennunkaan tassut luista niin ikävästi kuin paljaalla lattialla juoksennellessa. Parkettilattian puolesta vähän pelkäsin, mutta ei sille sitten onneksi muuta käynytkään kuin lisää kynnenjälkiä ajan kanssa ja ne ovat hiomalla korjattavissa. Parketin takia Lumes oli yksinolot aitauksessa, jossa oli lattian suojana vahakangas ja sen alla vielä lisäsuojana kevytpeite (pressu).

Ensimmäisen kuukauden Lumesta pidettiin silmällä koko ajan ja se pääsi ulos vähintään tunnin välein, jolloin myös katsottiin, pissiikö/kakkiiko se. Kesä kun oli, niin takaovi oli auki lähes koko päivän ja Lumes sai kulkea itsekin ulos ja sisään, kuten halusi. Ilman valvontaa se ei kuitenkaan ulkona saanut olla, koko ajan tarkkailu pelasi. Jos perheessä on useampia jäseniä, voi käteväksi avuksi olla "pissapäivis", johon merkitään pennun pissien/kakkien kellonajat, joten aina pysyy tiedossa, milloin olisi aika seuraavaksi pennulla päästä ulos. Rauhallisuus on malttia, vahingoista ei saa rangaista pentua, vaan eleettömästi siivota pois. Jos on oma piha, jossa pennulla on tilaa leikkiä, riehua ja juoksennella, kannattaa sisätilat pitää rauhoittumisen paikkana, se edesauttaa myös sisäsiisteyttä, sillä pikkupennulle hätä yleensä tulee myös leikkihetken jälkeen.

Muutamaa ensimmäistä viikkoa lukuunottamassa Lumes nukkui yöt kanssamme makuuhuoneessa. Aluksi ovi oli yön kiinni/portti oviaukossa, jottei Lumekselle hädän tullessa tulisi mieleen käydä jonnekin sisällä pissimässä. Lisäksi päästin 3-4 kuukauden ajan Lumeksen kerran yössä käymään ulkona pissalla, jonne se tosin raahusti puoliunessa ihmetellen, kun kesken unien herätetään. Sittemmin portti poistettiin oviaukosta ja Lumes on siitä huolimatta pysynyt makuuhuoneessa kunnes itsekin sieltä poistun. Lumes nukkuukin sikeästi eikä juurikaan vaihtele leposijaansa. Yöllisen hädän (ja aamuherätyksen) varalle Lumes keksi itse tavan, joka varmasti huomataan, se hyppää sänkyyn. Olen kyllä tyytyväinen, että sillä on noin selkeä tapa ilmaista asiansa. Muutaman kerran se on aamuyöstä hypännyt sänkyyn ja halunnut ulkona käymään, muuten olen saanut nukkua aamuun asti (vaihtelevasti 8-11.30).