Lumeksella alkoi pyöränvieressäjuoksukausi, joka kestää ainakin niin kauan, kun tiet pysyvät sulina. Täytyy katsoa sitten asian ollessa ajankohtainen, jotta uskallanko vielä pyöräillä jäisellä/lumisella tiellä sen kanssa vai tuleeko siltä osin talvitauko. Syitä pyöräilyn aloittamiseen Lumeksen kanssa on muutamia:

• Peitsaaminen (saman puolen jalat liikkuvat yhtäaikaisesti eivätkä ristiin, kuten ravatessa). Allukin peitsasi nuorena runsaasti, jolloin sain kasvattajalta ohjeen alkaa pyöräillä sen kanssa. Vauhti täytyy mitoittaa sen mukaan, jotta on liian hidasta laukkaamiseen, mutta sen verran reipasta, että peitsaaminen hankaloituu. Jos koira laukkaa, hidastetaan vauhtia raville suotuisaksi, jos peitsaa, nyppäistään sen verran narusta, että koiralla menee rytmi sekaisin ja vaihtaa peitsin raville. Ei tarvinnut montaa pyöräilykertaa, kun Allu jo oma-aloitteisesti vain ravasi, ja alkoi viihtymään ravilla jopa niin hyvin, että sain tosissaan polkea pyörää kovaan vauhtiin, ennen kuin Allu vaihtoi laukalle. Lumeksen kanssa olen pyöräillyt nyt vasta kahdesti ja alkumatka menee siihen, että korjailen laukkaa ja peitsiä raviksi, mutta puolessa matkaa (n. 2km jälkeen) Lumes alkaa ravata lennokkaasti ja vaihtaa satunnaisilta laukoiltakin itse raville, eikä ensin peitsille, kuten alkumatkasta tekee.
• Kunnonkohotus yleiseksi hyväksi sekä harrastuksia ajatellen, suunnittelinpa jopa mahdollista osallistumista ensi vuonna saksanpaimenkoirien kestävyyskokeeseen (AD), jossa pyöräillään koirien kanssa 20km matka ja suoritetaan lopuksi pieni tottelevaisuuspätkä.
• Lumes tarvitsee enemmän liikuntaa kuin mitä Allu jaksaa, tai kyllä se jaksaa, mutta väsyy selvästi pisimmistä lenkeistä, joten pyöräily on helppo tapa antaa Lumekselle sen kaipaamaa lisäliikuntaa.

Neljän kilometrin pituista kierrosta ollaan pyöräilty noin 10km/h vauhtia ja näkyy olevan Lumekselle ihan helppo nakki. Käydään pyöräilyn jälkeen vähän kävellen palautumassa ja eilen annoin sen juosta vapaana metsässä nähdäkseni, hyytyikö vauhti yhtään pyöräilystä. No ei ollut hyytynyt tippaakaan, lähti kuin tykinsuusta.

Lukaisin yhden netistä löytämäni jutun koiran kunnonkohotuksesta ja tässä muutamia poimintoja siitä:

• Koiran kasvun saavuttaessa huippunsa 15-20 kuukauden ikäisenä, voidaan koiran lihaksistoa harjoittaa täysipainoisesti. Liikunta lisää koiran voimaa, notkeus ja nopeus paranee sekä kestävyys kasvaa. Lihaksisto tukee niveliä ja siksi mm. lonkkavikaiselle koiralle lihaskunto on kaiken A ja O.
   
• Tärkeintä on liikunnan säännöllisyys. Ei kilometrien spurttia kerran viikossa, muut päivät leväten, vaan kuusi kertaa viikossa liikunnan määrää hitaasti lisäten, kunnes saavutetaan toivottu taso.
   
• Rauhallisesti ja oikealla tavalla rakennettu erinomainen pohjakunto ja lihakset säilyvät pidempään.
   
• Kuntoharjoitteita suunnitellessa on muutama perussääntö: tasainen ja pitkäkestoinen liikunta ylläpitää ja lisää kestävyyttä sekä nostaa peruskuntoa. Nopeat, hetkelliset huippuvauhtisuoritukset nostavat lihasvoimaa ja maksimaalista hapenottokykyä (jonka taso on yhtä kuin kuntotaso).
   
• Kestävyyttä ja peruskuntoa voidaan harjoittaa kävellen, juosten tai polkupyörällä ravin nopeudella. Metsässä vaihtelevassa, epätasaisessa maastossa muutaman tunnin lenkki on erinomainen harjoite, sillä epätasaisessa maastossa koira käyttää koko kehoaan ja yleensä liikkuu vaihtelevalla nopeudella.
   
• Rinnejuoksulla, esimerkiksi hiekkakuopilla saadaan tehokkaita voimaharjoitteita. Myös autonrenkaan vedättäminen ja kesällä kärryjen vetäminen ovat tehokkaita liikuntamuotoja.
   
• Parhaaseen tulokseen päästään mahdollisimman monipuolisella liikunnalla; tasaista ravia sisältäen lyhyitä pyrähdyksiä huippuvauhtiin, jotka ovat suorituskyvyn kohottamisessa parhaita. Voimaharjoitteita ei tehdä päivittäin vaan muutama kerta viikossa riittää ja niitä harjoitetaan esimerkiksi kuukauden tai viikon jaksoissa.
   
• Peruslenkkejä koiran saadessa haistella koiramaailman hajuviestejä ei pidä myöskään unohtaa.

• Kesähelteillä, kun ilman lämpötila pakottaa jättämään lenkit aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan, on uiminen mainio tapa liikuttaa koiraa pidempään yhtäjaksoisesti. Koiraa voi alkaa uittamaan heti vesien lämmittyä yli 15-asteisiksi.

• Uinti lisää kestävyyttä ja parantaa lihasten voimaa. Se myös rentouttaa, elvyttää verenkiertoa, lisää hapenottokykyä ja pitää yllä nivelten liikelaajuutta.

• Koiran lämmittelyä saa unohtaa. Lämmittelyn tarkoituksena on ehkäistä vammojen syntymistä. Lihasten notkistuessa ja verenkierron vilkastuessa revähdysriskit vähenee.

• Hyvää lämmittelyä on ennen suoritusta kävely, vähän juoksua ja pyrähdyksiä noin 5-10 minuuttia. Lämmittely notkistaa lihakset ja lisää verenkiertoa, jolloin revähdys riskit vähenee.

• Suorituksen jälkeinen jäähdyttely on yhtä tärkeää kuin lämmittely. Kävely treenin jälkeen palauttaa ja tasoittaa elimistön toimintoja. Kävellessä lihaksiin kertyneet kuona-aineet poistuvat. Huolehtimalla jäähdyttelystä autamme koiraa palautumaan rasituksest.

• Kokonaisuudessa tulee ottaa huomioon myös ravinto ja levon määrä. Koiran kuntoa kehitettäessä on ymmärrettävää, että myös koiran energiantarve kasvaa. Ruuan tulee olla siis ravitsevaa, korkealaatuista ja helposti sulavaa. Ravinnon merkitys on erittäin suuri lihaksiston rakentajana kuin elimistön palautumisessa.

• Lepo on lähes yhtä tärkeää kuin liikunta, sillä lihas kasvaa levossa. Kuntoa kohottaessa, tulisi yksi päivä viikosta pyhittää levolle. Moni noudattaa myös kaksi + yksi kaavaa, jossa koiralla on kuntoharjoitteita kaksi päivää peräkkäin ja sitä seuraa yhden päivän lepojakso. Lihakset kasvavat ja koira palautuu levossa. Lepopäivänä on myös hyvä käydä koiran lihakset läpi, löytyykö kipeitä paikkoja.