Vautsi, mähän oikein olen alkanut suunnitella treenejä sen jälkeen, kun siitä suunnittelemattomuudesta täällä valitin! No, mitä nyt vasta sinne treeneihin ajellessa, mutta silti, enää en paikanpäällä mieti tekemisiä vaan teen, mitä matkalla päätin. Edistystä ja erittäin hyödyllistä!

Hyppy
Kolme lautaa, pari metriä etäisyyttä esteeseen, narupallo kulkusella palkkana. Lumes hyppäsi joka kerralla (4 vai 5 toistoa) ekasta käskystä, pallo lensi perään. Yhdellä kerralla Lumes katsoi muualle, kun annoin käskyn. Huomasin kyllä, mutta päätin kokeilla herran hoksottimia ja toimihan ne. Käskyn jälkeen pää kääntyi muhun, pari sekuntia tuijotti ja kai mietti saatua käskyä, sitten lähti hypylle.

Askeleet
Oon palannut seuraamisharjoituksissa taaksepäin, kun Lumes nyt osaa automaattisesti istahtaa liikkeen pysähtyessä. Ihan ite sen tajus, en kertaakaan oo käskenyt/ohjannut, kai se siitä juontaa, kun sitä perusasentoa on hinkattu, niin pitää sitä istumista vierellä kuuluvaksi toiminnoksi. Hyvä näin. En ota enää niitä muutaman askeleen pätkiä vaan ihan askeleen-kahden siirtymisiä eteen/taakse/oikealle Lumeksen pitäessä paikan oikeana. Siitä sitten lähdetään pidentämään.

Tälläkään systeemillä ei voi kyllä kauaa jatkaa, koska aloitus ja lopetus on aina perusasennossa, joka ei ole hyvä. Pitäisi tehdä lähtöjä ja lopetuksia eri tavoin, kuten aiemmin teinkin, niihin palataan taas jonkun ajan päästä.

Askeleissa mulla on pallo vasemmassa kainalossa, jos käytän lelua sillä kertaa, ja pudotan sen hyvän siirtymisen jälkeen välillä ekasta askeleesta, välillä parin kolmen askeleen "pysähdyssarjan" jälkeen. Lumes on tosi skarppina, tekee innokkaasti ja tiiviisti. Se on vaan jotenkin "jäänyt kiinni" sivuaskeleisiin ja laittaa eteenaskeleissakin sitä kroppaansa siten kuin sivulle mentäessä tekisi, josta seuraa helposti liian takana olo.

Ja tiiviitä on nämä askelsiirtymiset tosiaan, tai siis Lumes on siinä paikallaan tiiviisti, puhettakaan mistään kämmenenleveydestä, kun ihan nojaa jalkaan varsinkin askelissa oikealle. Mielummin kuitenkin tiivis kuin väljä ja itse perusasento on kuitenkin ok, se vaan kropallaan tulee niin vahvasti mukaan noissa yhden-kahden askeleen siirroissa.

Istumassa ja makuullaolo
Annetussa asennossa pysymistä + kontaktin säilyttämistä harjoiteltiin istuen ja maaten, itse olin Lumeksen edessä. Tätä tehtiin sekä yksin että paikkamakuurivissä.

Istumisessa toistin käskyn Lumeksen katsoessa mua + sen jälkeen kehu & palkkasin namilla, uudelleen käsky + palkkaus jne. Välillä se vilkaisi muualle namin saannin jälkeen, mutta otti nopeasti aina itse uudelleen kontaktin eikä käskyn jälkeen kertaakaan katsonut muualle.

Maahanmenoon en vieläkään ole saanut päätettyä mitä käskyä käyttäisin ja opettaisinko kokonaan uudelleen, kun on vaikeaa, joten en jäänyt sitä nyt harkitsemaan ja päättämään vaan tyydyin ohjaamaan Lumeksen makuulle. En käyttänyt käskyä vaan vahvistin makuullaoloa vain kehumalla silloin, kun siihen liittyi katsekontakti ja kyykistymällä antamaan namin. Namin jälkeen tässäkin katse välillä ihan hetkeksi harhautui, mutta nopeasti palautti sen, kun nousin ylös. Paikkamakuurivissä nousi pari kertaa ylös, kun vieressä olisi ollut niiiin ihana toinen koira ja odotti vain lupaa saada mennä sen luokse, mutta muuten pysyi hyvin ja keskittyi.

Luoksepäästävyys
Yhden toisen koiran ohjaaja tuli Lumesta katsomaan ja istumassa Lumes pysyi, tosin runsaalla käskytyksellä ja lopussa piti pikkasen pitää kevyesti kiinnikin, ettei ponnahda pystyyn. Tämä on kuitenkin edistynyt huimasti siitä alusta, joskin vielä on matkaa siihen, että pitäisi katseensa kokonaan muhun suunnattuna, vaikka joku kävisi silittämässä ja hampaat katsomassa.

"Ihmisrinki"
Vai mikä se nyt on pk-tottiksessa, kun seuraamisessa kuljetaan pienen ihmisryhmän läpi, mutta sitä kuitenkin Lumeksen kanssa taas tein. Kahdeksikkoa kierrettiin kolmen ihmisen + yhden koiran välistä, Lumes aivan ok, jatkuvalla namituksella toki.