Viime lauantaina jälkeiltiin jälleen.

Paikka ja olosuhteet: Puoli yhdeksältä illalla sivupihan sateesta kostuneesta "metsikössä", jossa varvikkoa ja sammalta. Tyyntä, lämpötila +25.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni 25 minuuttia. Pituus 82 askelta, palkkana lohta/koiranmakkaraa joka kepiltä.

Jäljennosto: Hyvä.

Jäljen muoto: Suora.

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 12-30cm pituista keppiä, ensimmäinen seitsemän askeleen päässä, loput vuorotellen 15 ja 10 askeleen välein. Kepit hajustuneet muutaman minuutin sekä kädessä että käärittyinä pyykkikopasta otettuun paitaan. Merkkasin keppien sijainnit heittämällä pyykkipojan metrin sivuun kepistä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: -

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Kolmas jäljestys tälle viikolle.

Omat kommentit: Sinänsä jälki meni hyvin tänäänkin, kaikki kepit nousi ihan itestään ja keppien jälkeen jatkettiin itsenäisesti jäljestystä. Jouduin kuitenkin pari kertaa puuttumaan etenemiseen. Viidennen kepin jälkeen alkoi edetä pää ylhäällä - palautin narunmitan (180cm) taaksepäin ja käskin jäljelle, jolloin meni taas normaalisti. Toinen puuttumiseni taisi olla turha (jes, hyvä minä...), luulin tietäväni koiraa paremmin, missä jälki menee ja sen ohittaneen jo viimeisen kepin (jonka merkintä oli pensaassa metrin kepin jälkeen), mutta se menikin ihan siinä, missä koirakin ja keppi oli hiukkasen kauempana, mitä muistin... Tein sitten pikaiseen vielä yhden minijäljen seitsemän askelta + keppi, että jää varmasti hyvä fiilis Lumekselle.

En nyt tiedä, mistä se pään nostaminen viidennen kepin jälkeen tuli, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kolme jälkeä viikossa on liikaa eikä into säily samana. Parasta olla yhtään ahnettimatta jälkien kanssa, vaikka itsellä nyt olisikin intoa niitä tehdä, kun ei ne taidot katoa pidemmänkään tauon aikana, joten toisin kuin vielä viime kirjoituksessa suunnittelin, parasta tehdä vain max yksi jälki viikkoon, ettei vain tule kyllästymistä. Parempi liian vähän kuin liikaa. Seuraavan kerran sitten ensi lauantaina ja mennään tällä samalla jälkimäärällä kuin tämäkin. Kannattaa myös sittenkin ehkä vielä käskeä jäljelle uudestaan keppien löytymisen jälkeen, ainakin välillä, että sekin edelleen vahvistuu eikä ole vain Lumeksen varassa.