Koirakaveri
Maanantaina Lumes pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan yhden kaverini muutaman vuoden ikäistä, sekarotuista (näyttää mustalta samojedilta) uroskoiraa Murria, kun pellot ovat viimeinkin juoksentelukunnossa (eli puidut). Haukkuahan sitä ensin piti narussa ja kävelymatkalla pellolle tempoilla moneen suuntaan ja kiskoa kauheasti, mutta olin laittanut juuri sitä varten valjaat, kun niissä on vetäminen sallittua.

Vapaaksi päästyään Lumes oli aivan riemuissaan, mutta kerrankin kävi niin päin, että toinen koira ei juossutkaan Lumeksen perässä vaan Lumes juoksi sen perässä. Murri juoksi pellolla omia reittejään ja Lumes seurasi selvästi välillä harmissaan siitä, että Murri ei yhtään huomioi sitä. Jonkun ajan päästä taisi Murrilla loppua kunto, kun ei enää välittänyt juoksemisesta ja sitä myöten ärähteli Lumekselle, kun Lumes kävi mukaan pyytelemässä. Murri joutui sitten loppupeltoiluksi naruun ja Lumeskin muutaman kehoituksen jälkeen uskoi, ettei Murrin luo enää mennä, ja lähti yksinään juoksurinkejä tekemään.

Hyvää teki Lumekselle tavata pitkästä aikaa uusi koira!

Toko-maanantai
Murrin tapaamisen jälkeen ajeltiin tokoharkkoihin. Lumes ei tuntunut juurikaan väsyneeltä Murrin kanssa juoksemisesta, mutta tokossa kyllä näkyi siinä, ettei jaksanut olla yhtä kauan skarppina kuin normaalisti. Ensimmäistä kertaa Lumes ehtikin vähän väsähtää, vaikka aina varon sitä ja pidän huolen, että intoa on vielä takaisin autoon mentäessäkin.

Lopussa otettiin paikallaolon jälkeen pujottelua, kun kaikki ohjaajat koirineen olivat sopivasti valmiiksi rivissä. Paikallaolossa olin Allun kanssa ja aiemmin olen pujottelunkin sen kanssa mennyt, mutta nyt päätin kokeilla vaihtaa Lumekseen. Jatkuvalla namisyötöllä kädestä pujoteltiin koirakoiden ohi ees taas eikä Lumes sanonut pihaustakaan ja vilkaisikin toisia vain kahdesti! Olin Lumeksen kanssa rivin viimeisenä ja meninkin sen kanssa siihen vasta suoraan pujotteluun lähtieksemme, joten meidän ohitsemme ei kukaan pujotellut.

Samalla siinä rivissä ollessa kaikki ottivat vielä vuoronperään luoksetulot parin metrin päässä muista ja tänä aikana pysyttelin Lumeksen kanssa rivissä, se ei piittannut mennen tullen ohi ohjaajiensa luo juoksevista koirista mitään, katseli vain mua ja sai toisten koirien ohimennessä/meidän edessä lähtölupaa odottaessa nameja. Kun näin hurjaksi nyt kerran ryhdyttiin ihan toisten koirien liki olemaan niin otinpa Lumeksenkin kanssa luoksetulon rivin edessä. Ihan pikkasen pidemmän välimatkan riviin jätiin, Lumes irti ja istumaan, peräännyin muutaman metrin ja kutsuin Lumesta - laukalla tuli suoraan luo kuin muita ei olisi ollutkaan! Suoraan edestä palkkasin ilman mitään loppuperusasentoja, nyt vahvistetaan harkoissa vaan sitä, että mun luokse tuleminen on sielläkin mukavaa ja että luokse pitää sielläkin tulla.

Metsäilyä
Eilen piti ottaa kamera mukaan metsälenkille, kun vielä on hyviä kuvauskelejä. Yhteen tiettyyn paikkaan oli tarkoitus mennä kuvaamaan, mutta Lumeksen uiskennellessa lempimetsäojassaan pääreittimme sivussa, meni meidän ohitsemme sinne aiotulle pääreitille joku pariskunta koiran kera, joten tyydyimme lyhyempään kierrokseen. Kuvia nyt silti onneksi tuli. :)

Ihan täysillä...

Ja toki niitä oksia täytyy aina koettaa rehata mukaan...

Tarkkailutauko

Toko-torstai
Melkein suoraan töistä käsin taas kaikki kolme lähdettiin tokoilemaan. Lumes oli reipas, yksi uusi koirakin oli kentällä eikä Lumes piitannut yhtään, liekö huomasi koko sesseä.

Mainitsemisen arvoista tällä kertaa olivat luoksetuloharjoitukset, joihin siis luonnollisesti sisältyy aina myös paikallapysymystä perääntyessäni jonkun matkaa Lumeksesta. Lumes pysyy erittäin hienosti istumassa, muutaman kerran peräännyin pikkujuoksuakin, josta Lumes ensimmäisellä kerralla nousi. Näinkin kyllä jo ilmeesta ja eleistä, että nyt innostaa liikaa ja juuri kun meinasin sanoa uudestaan "istu", lähti perään. Ei tullut kuitenkaan vauhdilla vaan ihan hiljaa, kun omin luvin lähti, joten muutaman askeleen ehti ottaa ja istahti heti niille sijoilleen, kun ehdin sen istu:n sanoa. Ohjasin vielä sitten istumaan takaisin siihen kohtaan, jossa alunperin oli ollut. Muut kerrat juoksupoistumisieni kanssa malttoi pitää peppunsa maassa. Joka kerralla tuli luokse sen, minkä kintuistaan pääsi.

Myös estehypyssä siirryttiin asteen verran eteenpäin, kun nykyisellä (Lumes saa vieressä katsoa, kun laitan namit esteen toiselle puolelle, käsiohjaus hyppy-käskyn kanssa) tasolla sujuu moitteettomasti. Tuon käsimerkin kyllä olisi voinut häivyttää pois ennen tason nostamista ja taidetaanpa sitä alkaa kotona harjoitellakin. Esteen korkeuden pidän Lumeksella vielä kolmessa laudassa.

Nyt kuitenkin tehtiin siten, että jätin Lumeksen esteen toiselle puolelle istumaan, menin itse toiselle puolelle laittamaan namit maahan, palasin Lumeksen viereen ja annoin käskyn. Ensimmäisellä kerralla en antanut käsimerkkiä, mutta Lumes lähti silti vain kääntyäkseen juuri ennen estettä minuun päin varmistaakseen, että sai oikeasti mennä. Toistin käskyn ja nyt sen käsimerkinkin, jolloin hyppäsi yli ja meni syömään nameja. Annan aina hypyn jälkeen vielä luvan syödä namit, ettei ole siitä mitään epäselvyyttä. Muutama toisto samaan tyyliin käsimerkin kanssa, Lumes hyppäsi moitteettomasti.

Luoksepäästävyysharjoitteista täytyy vielä mainita, että joko Lumes alkaa muistaa, että istumassa pysytään tai sitten muusta syystä oli tänään siinä rauhassa, kun sain vain kevyesti pitää kiinni istumassa eikä edes huitonut tassuillaan kuin vasta tervehtijän poistuessa. Nameja lykkäsin syötäväksi samantien, kun tervehtijä kätensä Lumekselle ojensi.