Koirat ovat nykyään suurin ja aikaa vievin harrastukseni, mutta niin ei ole ollut aina. Ensimmäinen varsinainen harrastukseni, ja hyvin rakas sellainen, oli monien vuosien ajan ratsastus, jonka aloitin 7-vuotiaana. Alkuvuosina ratsastustunneilla käytiin satunnaisesti ja kesäisin leireiltiin, kuvassa olen shetlanninponi Limbon kyyditettävä.

Löysimme siskoni kanssa harrasteravitallin (hevosia, joilla ajeltiin, mutta hyvin harvoin kisailtiin), jossa kävin peräti seitsemän vuoden ajan hoitelemassa hevosia, joista kuvassa oleva Vekselin Riika sai myös ensimmäiset ratsunatoimimisoppimme meiltä. Asuessamme jo siskoni kanssa molemmat omillamme, tuli Riika myyntiin, mutta valitettavasti meillä ei opiskelijoina ollut varaa hevosenostoon ja ylläpitokuluihin, joten surullisin mielin jouduimme hyvästelemään Riikan.

Kävimme muutaman vuoden ajan myös toisella ravitallilla, jossa oli ihan kisahevosiakin, mutta niiden lisäksi sieltä löytyi myös yksi oloneuvos/usean varsan emä, Vietteen-Tyttö. Sillä saimme käydä ratsastamassa ja ajamassa, tarjottiinpa sitä meille omaksikin, mutta vanhempamme eivät lämmenneet ajatukselle, emmekä me olleet sen sortin lapsia, jotka kinuavat haluamaansa niin pitkään, että saavat.

Vielä aikuisiän alkupuolella kävin ratsastamassa/hoitamassa hevosia säännöllisesti, yhteen aikaan jopa sekä tunneilla kerran viikkoon että yksityishevosella 1-2 kertaa viikkoon. Aloitettuani vakituisesti työelämässä, on ollut vaikea sitoutua ratsaskoululla käymiseen tiettynä päivänä viikossa (niin paljon kuin haluaisinkin kehittyä ratsastajana), ja käyntipäivien jatkuva vekslaaminen taas on hankalaa molemmin puolin. En halua jättää koiria työpäivän jälkeen enää uudelleen yksin kotiin, ja kun niiden kanssa treenaaminenkin vie aikaa, ja kun välillä haluaa myös vain olla vaan kotona, ei millään viitsi hankkia itselleen ihan joka päiväksi ohjelmaa. Ei, vaikka pidän ratsastuksesta niin paljon, että ilman koiria minulla todennäköisesti olisi oma vuokra-/ylläpitohevonen, jonka kanssa valmentautuisin säännöllisesti ja ottaisimme osaa myös kilpailuihin.

Viime syksystä asti olen ratsastellut 1-2 kertaa viikossa Mintulla. Minttu on oikein mukava heponen ja kävisin useamminkin (ja harjoituttaisin sitä ja itseäni tavoitteellisesti ohjauksenalaisina), jos vain aika antaisi myöden. Nyt hallikauden aikaan olen yrittänyt yhdistää ratsastusreissut koiratreenien kanssa samalle päivälle, jolloin säästän paljon aikaa ja ajoa niiden ollessa samalla suunnalla. Hallikauden päättyessä vain saattaapi käydä niin, etten vain enää ehdi minttuilemaan yhtä useasti, kun koirat treenaillaan sitten ihan eri suunnalla, joten hevostelukiintiöni voipi jäädä vajaukselle, niin valitettavaa kuin se onkin.

Ollapa rikas ja iso oma koti maalla, niin saisi sekä koira- että hevosrintamalla kaiken haluamansa eikä tarvitsisi valikoida tärkeiden asioiden kesken.