Lainahepo Minttu lähti viikonloppuna uuteen kotiin. Kävin koirien kanssa tervehtimässä sitä aiemmin viikolla ja Lumeksen reaktio oli mielenkiintoinen ja hauska. Hevosiahan Lumes on nähnyt ennenkin, myös Mintun, ja niistä kovasti pitää. Talliympäristökin on tuttua, mutta missään eläinsuojassa sisällä Lumes ei ole aiemmin käynyt. Mennessämme talliin, Lumes alkoi uteliaasti, mutta varovasti, haistella paikkoja. Se kulki siellä täällä tutkimuksissaan ja osa tuoksuista oli niin jännittäviä, että aivan hiipien piti käydä kurkkaamassa. Lumeksen olemus muuttui kuitenkin täysin, kun se huomasi hevosen. Ihan kuin sille olisi sillä silmänräpäyksellä kirkastunut, että siis joo, mehän ollaan hevostallissa! Mä tykkään hevosista! Vähänks tää on hei siisti paikka! Kaikki varovaisuus oli täydellisen tipotiessään. Koira kiemurteli riemusta karsinan oven vieressä ja tunki kuonoaan sisään. Avatessani oven, se olisi samantien rynnännyt sisään karsinaan pyörimään Mintun jalkoihin "Jee, heppa! Jee heppa! Jee heppa!". Yhteiskuvat eivät siitä syystä ottaneet onnistuakseen - alla on paras otos, ja huono on sekin, jonka sain otettua käskettyäni Lumeksen makuulle pysymään paikallaan.