Lumes on tosi hiljainen koira, se ei hauku huvikseen äänenkäytön ilosta vaan tähän mennessä ainoastaan muutamassa tietyssä tilanteessa. Tilanteiden määrän perusteella voisi tietenkin olettaa ääntä kuuluvankin paljonkin, mutta se on loppuviimein melko pientä.

1. Harmittomin haukkuminen, ja samalla ainoa, jota voi kutsua varsinaiseksi haukkumiseksi, on toisen koiran kanssa leikkiessä. Tällöin Lumes on hyvin innoissaan ja juoksee toista koiraa yllyttäen tai toisen perässä. Jos ei leikkihaukkuminen nykyisestä kovin lisäänny, en aio puuttua siihen, pitää sitä koiran edes jossain tilanteessa saada ääntänsä käyttää.

2. Ulkoa kuuluville, epäilyttäville äänille täytyy sanoa yhden tai useamman kerran "ruf". Näitä epäilyttäviä ääniä ovat Lumeksen mielestä esim. auton ajaminen pihaan ja auton oven paukahdus kiinni, mutta näihinkään se ei kaikkiin reagoi vaan yleensä ainoastaan äänekkäimpiin. Pari ensimmäistä ruffia olen piittaamatta, pariin seuraavaan kommentoin jotain tyyliin "mitä sä nyt höpsöttelet" ja jos Lumeksen epäilykset vieläkin jatkuvat, komennan lopettamaan. Periaatteessa siis saa ilmoittaa epäilyksistään, mutta pari ruffia riittää. Kuitenkaan en halua heti kieltää, kun ainakin ulkoillessa se vain lisää Lumeksen epäilyksiä ja huolettomampi asenne toimii paremmin.

3. Ovikellon soitolle ja ihmisten sisääntulolle Lumes haukkuu Allun perässä ja se sallittua, mutta Lumes ei vielä osaa lopettaa ihan samalla hetkellä, kun ihmiset tulevat sisään.

4. Ihmisten epäilyttävyyden opetin Lumekselle ihan itse narua kiristämällä ja nyt siitä opetellaan pois. Kieltäminen, rankaiseminen, pysähtyminen, vihastuminen jne. vain pahensivat asiaa, joten positiivisin keinon jatketaan. Lenkillä, kun ihmisiä näkyy kulkevan edessä/takana/sivulla/lähellä, komennan vain reippaasti "mennään" ja "sivumpaan", enkä piittaa, jos Lumes haukahtelee. Vain, jos haukahtelu ei meinaa ollenkaan loppua (yleensä se on muutama haukahdus), kiellän. Suurimmalta osin ihmisten kanssa mennään ilman palkkaa, mutta toisinaan annan ohikulkiessa Lumeksen haukkoa palasia herkkuliuskoista. Kaikille ihmisillehän Lumes ei puhu yhtään mitään, suunnilleen puolille pitää haukahtaa ja toisille puolille ei.

5. Toisien koirien hiljaisen ohituksen harjoittelua on vaikea harjoitella, kun niitä toisia koiria näkyy niin vähän. Lumes ei hauku koirillekaan yhtäjaksoisesti, vaan se on jaksottaista haukahtelua, jossa haukahdusten määrä vaihtelee. Näihin toisten koirien näkemisiin olen kokeillut vähän sekaisin palkkiota ja iloista meininkiä sekä kieltämistä ja kuonosta kiinni pitämistä. Tuloksia ei kuitenkaan tullut, johtuen tosin varmasti osin siitä, että koiria nähdään ulkoillessa niin vähän.

Jonkin aikaa olen käyttänyt samaa metodia kuin ihmisohituksiin, iloisesti ja reippaasti ilman kieltoja, mutta lisäksi tässä on herkkuliuskat, joista Lumes koko ohituksen ajan saa napsia paloja. Liuskoja menee ohituksen vaikeudesta riippuen tällä hetkellä 2-6/ohitus, mutta ne ovat todella käteviä tähän. Liuskoista paloja napsiessaan Lumeksen on pakko keskittyä muuhunkin kuin siihen toiseen koiraan ja irti saatua palaakaan ei voi nielaista ilman pureskelua ja syöminen taas rauhoittaa. Välillä Lumes meinaa, ettei ottaisi enää paloja liuskasta, mutta se syöminen kuuluu olennaisesti tähän juttuun, joten silloin pysähdytään ja pidän liuskaa Lumeksen suussa, kunnes se alkaa taas pureskella sitä. Sitten jatketaan matkaa ja seuraava pala liuskaa kelpaa taas hyvin Lumekselle.

Alkuviikosta huomasin onnekseni, että tässä lähellä onkin kahdessa talossa koira pihalla, olin luullut toisen olevan vain sisäkoira ja toisessa ei pitkään aikaan ole koiraa ollutkaan. Molemmat koirat alkavat haukkua heti, kun huomaavat ohikulkijan, joten niistä ohi kulkiessa saa hyvää haukkumattomuusharjoitusta Lumekselle. Ollaankin tässä kuljettu nyt joka lenkillä näiden talojen ohi, toisinaan useampikin kierros (anteeksi vaan, kun koirat meidän vuoksi haukkuu...), ja Lumes on jo vähentänyt haukahtelua näille koirille.

Tänään kuljettiin lisäksi ohi talosta, jonka pihassa melkein tien vieressä oli hiljainen koira, Lumes ei sanonut sille yhtään mitään. Lisäksi perässämme kulki parin sadan metrin matkan toinen koiranulkoiluttaja melko lähellä ja Lumes kyllä haukahteli, mutta yllättävän vähän. Kulki myös hyvin eteenpäin tienpenkalla haistellen, vaikka oli fleksissä (ensimmäistä kertaa kuukausiin käytin fleksiä Lumeksella ja oli hyvä!), muutaman kerran kurkkasi taakseen ja olisi halunnut mennä toisen koiran luo.

 

Toiveikkain mielin siis ollaan siitä, että kuljetaan kohti (osittaista) haukkumattomuutta.