Moneen otteeseen olen suunnitellut tekeväni toimintasuunnitelmaa Lumeksen treenejä varten, ettei se menisi siihen, että tehdään mitä mieleen juolahtaa. Tavoitteellisen treenaamisen toteuttamiseen tarvitsisi myös ne tavoitteelliset suunnitelmat kokonaisuutena ja erikseen jokaista treenikertaa varten. Nyt se on sitä, että treeneissä vasta mietin, mitä tehtäisiin, mutta silloinkaan en ajattele sitä, miten tehtäisiin, millä tavoittein jne. Edistymistä tapahtuisi nopeampaan tahtiin ja sen kehitystä olisi helpompi seurata, jos olisi aina valmiiksi mietittynä mitä, miksi ja miten tehdään ja mitä tavoitellaan sillä tekemisella.

Tuli vaan taas siellä treeneissä tänään mieleen, hallipäivä oli.

Seuraamista en nykyään harjoittele ollenkaan muualla kuin treeneissä, ihme, ettei edisty... Pitäisi vaan ottaa joka päivä se pienikin pätkä kotona, että saisi vietyä sitä eteenpäin. Eikä saisi hallissa ottaa seuraamista Lumeksen ekalla vuorolla, koska on liian innokas silloin keskittymään niin tarkasti kuin siinä pitäisi.

Hyppyä harjoitellaan pallon kanssa, Lumes lähtee (tai tarkoitus olisi, että lähtisi, ei lähde vielä aina) perusasennosta hypylle käskystä ja sen ollessa juuri hyppäämäisillään, heitän pallon perään (tai edelle oikeastaan). Käsiavulla (heitto käskyn kanssa yhtäaikaa) saisi Lumeksen lähtemään aina ekasta käskystä, nyt on välillä vähän epävarma, että saako mennä. En halua kuitenkaan ylimääräisiä apuja käyttää, kun periaatteessa se onnistuu ilmankin ja jossain vaiheessa pitäisi kumminkin jättää se käsiapu pois.

Helpommin hyppäisi varmaan myös, jos oltaisiin lähempänä estettä, mutta haluan pohjustaa tulevaa (esim. pk-puolen metrinen hyppyeste) ja sujuvalle esteenylitykselle on välttämätöntä riittävä välimatka vauhdin saamiseen. Samasta syystä tarkoitus on opettaa Lumes etenemään vielä esteen jälkeenkin eikä pysähtymään saman tien maahan saavuttuaan. On aika epäreilua koiraa kohtaan vaatia esim. tokon avoimessa luokassa sitä suorittamaan paluuhypyn suorilta jalansijoiltaan, kun on opetettu jäämään heti esteen taakse.

Nopeita istumisia juoksusta ja istumassa pysymistä oli ohjelmassa myös, Lumes on aika näpsäkkä niissä. Ympärikiertämisessä Lumes nousi ensimmäisellä kerralla, kun en ohikulkiessani toistanut käskyä, mutta sen jälkeen pysyi ja käskytin pysymään. Pisimmillään etäännyin Lumeksesta sellaisen 15m, tarkkaavaisena katseli perääni. Muutama vapaamuotoinen luoksetulo otettiin istumisesta ja vaikka palkkana käytin riekkumista, ei meinannutkaan nousta paikoiltaan ennen kutsua, mutta silti tuli ihan täysillä luokse, kun kutsu kävi.

En käyttänyt nameja tänään tokossa ollenkaan, leikki on Lumekselle paljon palkitsevampaa. Täyskumisella, kulkusellisella narupallolla Lumes jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Riehunta ilman lelua on yhtä hauskaa, juoksenneltiin hallissa ja pöhköteltiin - Lumes on aivan onnessaan. Kukaan muu kanssatreenaajista ei näin suureellista palkitsemista käytä koiransa kanssa ja joskus hetkisen käykin mielessä, että mitähän mun touhusta ajattelevat, mutta eipä sillä loppuviimein ole väliä. Ja kannattaisi ehkä niiden muidenkin kokeilla, meillä on Lumeksen kanssa tosi mukavaa!

Agilityn puolelta mentiin pari kertaa keinua (ok sujuu), puomia (nyt tosin narussa, kun oli vieressä liikaa porukkaa vapaana juoksuun) ja A-esteellekin Lumes kapusi, kaikki suurella iloisena suurella innolla. Putki oli tällä kertaa jostain syystä hankala, Lumes ei meinannut mennä sinne ja sitten kun meni, kääntyi kuitenkin takaisin alkuun. Ja tässä vaiheessa olisi pitänyt lyhentää putkea helpommaksi eikä jäädä junnaamaan sillä pitkällä, mutta niin kuitenkin tein ja kyllä se Lumes sieltä lopulta läpi meni ja sen jälkeen useammankin kerran. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä ensimmäinen läpimeno mennä lyhyemmällä, ettei käy samoin kuin tänään.