Tänään Lumes oli suht hiljainen tokossa. Kyllähän se vähän haukahteli ja niitä pieniä "ruffeja" piti sanoa, mutta vähemmän mitä aikoihin. Kentän laidalla kun istuskeltiin, niin oli pitkäänkin ihan hiljaa, vaikka kulki koirakoita ohi. Muistutin sitä kyllä nyt useasti siitä, että pitää olla hiljaa. Ruokaa oli myös mukana ja sai sitäkin, mutta ainakaan aiemmin sillä ei ole ollut suurtakaan merkitystä, että en tiedä oliko nytkään.

Aluksi leikin hetken patukalla ja Lumes kiskoi hyvin vastaan, vaikka muutama ruf piti patukka suussakin sanoa. Sen jälkeen istuskeltiin kentän laidalla jonkun aikaa ja sitten Lumes pääsi autoon Allun vuoron ajaksi. Oli kai ihan hiljaa, ainakaan en kuullut haukuntaa.

Toisella Lumeksen vuorolla istuskeltiin taas hetki ja kun Lumes ei suuremmin ääntään käyttänyt, kokeilin mennä ihan kentälle touhuamaan sen kanssa. Päätin myös paneutua nyt luoksepäästävyyden harjoitteluun kunnolla, Lumes kun rrrakastaa ihmisiä ja haluisia hyppiäheiluapusutellasylitellä kaikkia lähelle tulijoita. Pyysin koulutuksien ohjaaja katsomaan Lumesta ja käskin Lumeksen istumaan eteeni jalkojen väliin (olin kyykyssä) ja pidin sitä pannasta kiinni. Kyllähän se yritti nousta innoissaan ihanaan ihmiseen paremmin tutustumaan, mutta istumassa oli pysyttävä. Ohjaaja pyysi kolmea muuta koiriensa kanssa kentällä olevaa käymään Lumesta katsomassa ja kerta kerralta se pysyi rauhallisemmin istumassa, yhden kerran jopa katsoi mua ja ruokaa kädessäni eikä silittäjää! Yhteensä siis neljä ihmistä kävi luoksepäästävyyden toteamassa, kaksi miestä/kaksi naista, osa useamman kerran peräkkäin, joten toistoja tuli 9.

Muutama liikkeestä maahan- ja istumaanmeno tuli otettua siten, että peruutin Lumeksen seuratessa edessäni (olimme siis kasvot vastakkain) ja käskin joko maahan (+ käsiapu) tai istumaan. Hienosti meni! Seuraamista Lumes tarjosi itse muutaman kerran ja palkkasin oikeasta paikasta + kontaktista.

Oikein hyvä mieli jäi tästä kerrasta!