Lumes on saanut muutamana päivänä juoksennella vapaana nurmikentillä ja metsässä. Täyttä vauhtia painelee välillä menemään, mutta kutsusta kääntyy samantien takaisin tulosuuntaan ja viipeltää samaa vauhtia takaisinkin. Edellä kulkiessaan välillä pysähtelee itse katsomaan, että tulemmeko Allun kanssa vielä perässä. Kulkiessani vaihtelen suuntaa useaan kertaan, ettei Lumes vain juoksentele suoraan eteenpäin vaan joutuu seuraamaan, missä menen ja huolehtimaan mukana pysymisestä. Poluilla kulkiessanikin poikkean välillä umpimetsään ja käännyn hetkeksi takaisin tulosuuntaan, jottei Lumes oleta polkujen olevan orjallisesti seurattavia. Vapaillessa Lumeksella on valjaat (vuosia sitten isän koiralle tekemäni) päällä, koska niistä löytyy puhelinnumeroni siltä varalta, että Lumes sattuisikin katoamaan. Narun kanssa valjaat ovat lupa vetää, pannalla taas kuljetaan kiskomatta.

Tänään oli taas metsässä vauhti päällä.

Makkaranpalasia oli jaossa luoksetulopalkkioina, välillä piti temppuillakin herkun saadakseen. Lumes on jo etevä pyytämään.

Kieli poskella täyttä laukkaa luokse tulossa.

Monenlainen kasvillisuus kelpaa kotona saatavan ruuan lisukkeeksi. Lumekselle maistuu niin ruohot, heinät, maitohorsmat kuin mustikanvarvutkin. Liekö sellainen "himo", joka loppuisi ruuan vaihtamisella?

Allun kanssa samalla "salaattimaalla".

Polun varrelta löytyi vesinen kohta ja siitähän Lumes riemastui ja juoksi vesihepulin kourissa ees taas, videolla pieni pätkä (jossa Lumes taas kulkee Allun mahan alta...).

 

Tässä Allun kanssa juomassa samaisesta lammikosta.