...tai sitten ei. Tänään "lämmintä" sellainen +1 astetta ja lisänä vielä lumensekaista vesisadetta. Ei oikein ole kevätfiilistä (paitsi koirilla).

On sitä kevätfiilistä tosin myös linnuilla, ainakin joillakin linnuilla. Tänään saatiin hakumetsäillä joutsenten ja kurkien kevätkonsertteja kuunnellen. Koiria tosin ääniä enemmän kiinnosti metsän hajumaailma, ei mitenkään yllättävää tietenkään.

Eilen näin ensimmäiset lehmätkin ulkoilemassa. Niitä oli tosin vain kaksi, joten saattoivat ne olla keväthurmissaan karanneitakin. Enkä ole kyllä edes varma, jotta olivatko ne lehmiä, saattoivat olla myös hiehoja. Lehmähän ei ole, niin kuin moni virheellisesti luulee, minkään eläimen nimi, vaan se tarkoittaa naaraspuoleista, poikinutta nautaa. Jauhelihapaketissakaan ei lue "lehmänlihaa" vaan "naudanlihaa". Ihan samoin voisi alkaa aina koiran nähdessään sanoa "hei katso, tuolla menee narttu" tai hevosista "tuolla on tammoja". Meidänkään pihassa ei juoksentele koiria vaan uroksia.

Tajusin tänään tuossa illansuussa koiria kävelyttäessäni, että tiethän ovat olleet jonkin aikaa jokseenkin sulat, joten voisi aloittaa pyöräilykauden Lumeksen kanssa. Vähän olisi tehnyt sitten mieli käydä samantien polkaisemassa jokunen kilometri, mutta en kuitenkaan jaksanut enää, kun koko päivä on muutenkin mennyt koirien kanssa treeneissä.

Pääsiäisnarsissit pitäisi kukinnan jälkeen kuulemma istuttaa ulos (jos ei siis halua niitä roskiinkaan heittää), mutta mihinkä istutat, kun koko piha on lunta täynnä. Tuskin niitä sentään hankeen on tarkoitus kaivaa, vaikka se kyllä varmaan olisikin kiva yllätys Lumekselle.

Lumes haluaisi aina pitää suussaan jotain lelua tai keppiä, kun se leikkii Allun kanssa. Olen talviaikaan aika niukasti antanut leluja ulos, kun niillä on väliin kummasti taipumusta kadota kesän tuloon asti. Vanhan narunretaleen löydettyään Lumes oli niin mielissään, kun ei tarvinnut leikkiä tylsästi tyhjin suin.

Se on muuten Allullekin kasvanut hormoniturkki, ei sillä ennen kastrointia noin (kts. yllä oleva kuva) pitkästi mahakarvojakaan ollut. Turkinlaatu onneksi ei kuitenkaan ole erityisesti muuttunut.

Vaikka usein toivonkin, että Lumeksella olisi muutakin leikkiseuraa kuin Allu, niin kyllä se Allukin ikäänsä (13v) nähden jaksaa hyvin vielä leikkiä. Helposti menee puolen tunnin verran hankipainia Lumeksen kanssa.

Lumeksesta on helppo sanoa, että se on 3-vuotias. Allun ikää sen sijaan joudun aina kertailemaan mielessäni, että onko se tosiaankin jo niin vanha kuin on. Sitä pitäisikin alkaa viettää laatuaikaa Allunkin kanssa (Lumeshan sitä saa treeneissä, joskin Allukin niissä lähes aina mukana on) niin kauan kuin se nyt olemassa on. Allukaan kun ei ole ikuinen, ikävä kyllä.

Nautitaan nykyhetkestä koiriemme kanssa!