Kotipihalla on ruuhkaa. Koirat tahtoo molemmat samaa namia.

Sit meille on ilmestynyt tämmösii kotkansiipisaniais-avaruusolioita, joiden lajista, saati kotiplaneetasta, ei ole mitään tietoa.

Myös keltaisia kesäasukkeja, kevätvuohenjuuria, on ilahduttavan runsaasti.

Pihamaan luulisi olevan oikeinkin kuohkeaa, ainakin kastematojen määrästä päätellen, joita rastaat saavat noukkia nokkaansa joka toisella hypähdyksellä.

Aarteenpaikkakin on merkitty. Vielä, kun joku kaivaisi sen sieltä ylös, että me saataisin sitten sanoa olevamme ison merirosvokulta-aarteen omistajia.

Jos riittää pihassa väkeä, oli tänään metsässäkin ruuhkaa. Heti alkumatkasta meinattiin törmätä suomenpystykorvaan kera ulkoiluttajansa ja vaihtaa reittivalintaa, jotta Lumes saisi olla irti. Melkein samantien Lumeksen juuri päästyä uudelleen juoksuvauhtiin, jouduin kutsua sen jälleen luokse pois ratsukon alta, jota melkein en edes huomannut heidän lähestyessä meitä niin äänettömästi. Onneksi koira oli korvallinen eikä välittänyt muista kesäpäivän ulkoilijoista juuri tuon taivaallista.