Tekaisin eilen yöllä ennen nukkumaanmenoa pari lyhyttä laahausjälkeä kalapuikolla pitkäksi venähtäneelle pihanurmelle. Lumes sai ajaa jäljet heti, mutta ei sitä kiinnostanutkaan se kalapuikon hajuvana, askeleitani pitkin se palkalle kulki. No, jos kerta parina edellisenä kesänä oppimaansa ihmisjälkeä haluaa mieluummin kuin ruokajälkeä, niin saamansa pitää. Tänä aamuna tein kaksi ihan tavallista, joskin hyvin tallattua, jälkeä viereiseen varvikkoon ja laitoin jäljen loppuun kalapuikon palkaksi. Ihan kokeilumielellä tein jäljet, jolloin pituutta niillä vain 10-15 metriä ja vanheta saivat noin 20 minuuttia. Niin sujuvasti meni, että taidetaan illalla tai huomenna tehdä uudelleen ja pituutta paljon reilummin. Jos sekin menee erinomaisesti, niin sitten saa alkaa lisäillä keppejä jäljelle. Sellaistakin nyt aloitettua kokeilua aion vielä jatkaa, jotta Lumes saa jäljestää vapaana, on paljon rennompi niin. Nyt ei yhtään hifistellä vaan tehdään hyvällä fiiliksellä, liika täydellisyyteen pyrkiminen on jo kahdesti ollut pilata Lumeksen jäljestämisinnon, joten nyt en enää siihen aio sortua. Kaiken tekemisen tulee olla KIVAA!

"Miks mitään ei tapahdu...?" - Hömppis tylsistyneenä.