Ja sitten se Ransu meni tykästyi yhteen rikkinäiseen vinkupalloon ja Lumes olisi niin halunnut sen itselleen, mutta Ransupa juoksi pakoon eikä luovuttanut lelua heti, toisin kuin Allu tekee.

Mut kun mä niin tahtoisin ton pallon...

Ja ennen Ransun kotiinlähtöä vielä naljailtiin.

Lumes tykkäsi tosi paljon, kun kerrankin joku jaksoi touhata sen kanssa. Ihan harmittavan vähän Lumes on tavannut koiria ja niistäkään vähistä ei kenestäkään ole leikkikaveria Lumekselle. Oli ihana katsoa Lumesta, kun se oli niin onnellinen leikkiessään Ransun kanssa. Ransu on kyllä tervetullut kyläilemään ihan koska vaan! :)