Olo on hieman haikea, marraskuun alussa alkanut hallikausi päättyi tänään. Koko talven on kyllä tokoiltu ulkosallakin, mutta agilityharrastuksen kannalta halli oli ihan ehdoton, ja tulipa siellä tokoiltuakin siinä sivussa.

Olin suunnitellut valmiiksi agiradan, jossa harjoituksena muutama tietty ohjauskuvio, mutta hallissa olikin muutama este (puomi, kepit, 2 x putki) jäänyt kentälle joidenkin muiden treenien jäljiltä, joten päätimme hyödyntää niitä ja kehitellä loppuradan sen mukaan. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ladata koneelle oikeaa agility-suunnitteluohjelmaa, joten on edelleen tyytyminen ankeisiin paint-piirroksiin. Mittasuhteet ovat niissä aivan vinksallaan (kuvista saa paremmin osviittaa), mutta suunnilleen saa kuitenkin selville, millainen harjoitus oli.

Rata alkaa ihan helposti, mutta haasteena on loppupuolella estevälit 7-9, joilla koiran tulee irrota hyvin ohjaajasta. Virallisissa kilpailuissa ei hyppyä taideta koskaan sijoittaa puomin alle (ehkä jollain suurella koiralla voisi tulla ahdastakin hypätä siellä) ja meilläkin ajatuksena oli sijoittaa sinne pussi (molemmat putket kun olivat jo käytössä), jota emme löytäneetkään, joten hyppy toimi sitten siellä suunnan johdattajana.

Kepeiltä pituudelle Lumeksella oli ihan liian hidas vauhti, mutta pystyi silti juuri ponnistamaan pituusesteestä yli. Puomin alle Lumes irtosi hyvin, mutta ohitti hypyn 7 mennen suoraan hypylle 8. Hyvää etenemistä kannustaakseni jatkoin radan loppuun enkä välittänyt seiskan ohituksesta (ohjaajan mokahan se oli eikä koiran), Lumes meni reippaasti putkeen ja siitä sujuvasti viimeiselle esteelle puomille. Sai kehut ja palkat, jonka jälkeen otettiin hankala kohta uusiksi lähtien renkaan takaa matkaan. Se sujuikin paremmin ja väli 7-9 meni nyt juuri suunnitellusti.

Tässä ohjausvirhe tapahtui, Lumes joutuu renkaalla katsomaan ohjetta seuraavaan suuntaan, koska käteni ei ole sinne ohjaamassa vaan koukistettuna juoksuni tahtiin (näkyy koko kuvasta). Liian myöhään antamani ohjaus sai Lumeksen hämilleen, ja vaikka se silti lähti osoittamaani suuntaan, ei se hoksannut hyppyä.

Puomilla ravaillaan, onneksi yhä useammin myös laukataan.

Uusintayrityksen renkaalla ohjaus on mukana ajoissa, eikä Lumeksen tarvitse vilkuilla minuun, vaan suorilta jatkaa matkaa.

Seuraava radan pätkä oli sinällään yksinkertainen, mutta hypyn 6. jälkeen tekemäni puolen vaihto Lumeksen edessä (sen ollessa vielä välillä 5-6) hämmensi sitä ja ensimmäisellä yrityksellä Lumes meni pituudesta ohi ollessani liian kaukana sen edellä (heikentää motivaatiota). Toisella yrityksellä tein puolen vaihdon liian lähellä esteen 6 takana, jolloin Lumes ei tohtinut hypätä, vaan pysähtyi esteen eteen. Kolmannella yrityksellä sijoituin oikein ja esteet 5-7 suoritettiin sujuvasti.

Vauhdikas pituus

Lopuksi kokeilin viime kerran (jolloin Lumes intoutui suuresti saadessaan mennä agia kaverini kanssa) innoittamana radanpätkälle putki-hyppy-hyppy-pituus-putki-rengas Lumekselle radan loppuun palkaksi kaveria kera lelun. Johan innostui! Sama pelkillä kepeillä, vauhtia roimasti lisää, keskittyi silti hyvin. Täytyy varmaan kisoihin rekrytoida aina joku kiva tyyppi tuomaan Lumekselle lisäpotkua vauhtiin.

Ihan viimeiseksi pikkasen tokottelua ja vähän hömppäilyäkin, huomatkaa Lumeksen hienot seuraamispaikat kolmeen eri tyyliin.

Kesän treenejä odotellessa...

Kotimatkalla nähtiin kurkia, ja pitihän sitä pysähtyä niitä kuvaamaan, kun kerrankin oli kamera matkassa ja linnutkin lähietäisyydellä. Komeita ovat!