Eilisten tokotreenien (jotka meni kivasti ja hyppynoudossa ekaa kertaa tosi sujuva palautus, kun tajusin madaltaa estettä, ainoastaan tunnistusnoudosta ei ensimmäisellä yrittämällä meinannut tajuta mitään, liekö johtui sitten siitä, että ihan vieressä oli toinen koira, vai siitä, että kapula oli piilossa oletettavasti koiranpissaisen pensaan edessä, mutta Lumes lähti koko ajan vinoon pensaan taakse eikä eteen, ja pirulainen jopa merkkasi pensaaseen (kuuli kyllä kunniansa siitä), kunnes oltiin ihan vieressä kiinni. Toinen yritys toisella pensaalla meni hyvin.) jälkeen Lumes puhkui vielä virtaa, mutta en halunnut sen kanssa enää jäädä kentälle vaan antaa sen puhkua sitä intoansa. Joku möllitoko siellä olisi niillä ollut, mutta justiinhan mä Lumeksen kanssa sellaisessa olin ja tämä ei ollut edes kokeenomainen (kehänauhat, muut katsoo, kun yksi suorittaa) vaan pelkästään kaikki liikkeet vaan peräkkäin ja muut tekivät omiansa sillä aikaa, eli ihan samoin kuin viime viikolla niissä toisissa käymissäni tokotreeneissä, näissä vaan kirjattiin nyt pisteetkin ylös. Lisäksi vetäjä (tai vapaamuotoiset treenit nuo aina on, mutta vetäjäkin paikalla ja neuvoo toisia) ei tykkää yhtään musta, kun koulutan koirani itse enkä tarvitse sen neuvoja (joiden en koe auttavan meitä), enää se ei edes tervehdi mua (vaikka mä tervehdin sitä)...

Mutta siis, mietin lähtiessäni, että Lumes vielä jotain haluaisi tehdä, ja mieleeni muistui kesällä rakennettu koirapuisto, joten päätin käydä siellä katsomassa, olisiko sopivaa porukkaa, kun nyt paikkakunnalla kerran oltiin. Koirapuistoa on haukuttu lehtikirjoituksissa (toki kehuttukin myös), mutta itse en yhdy niihin. Alue on oikein siisti ja aidat kunnollista, vahvaa ja korkeaa verkkoa. Erikseen on pienten- ja isojen koirien puolet ja molemmissa ensin eteinen ennen varsinaista sisäänkäyntiä, näin ei yksikään koira pääse vahingossa livahtamaan karkuun ovensuusta eikä toisaalta aitauksessa jo olevat koirat ryntäämään suoraan uuden tulijan luokse, vaan sisään/ulos pääsee rauhassa.  Etuosan tasainen alue on soralla (ei kuraista sateellakaan) ja loppupuisto metsäistä, paikalla on penkki omistajille ja suuri roskis (joka oli ihan täynnä, eli jätöksiä kerätään ahkeraan) sekä lapio. Alue on myös valaistu, joten talvi-iltoinakaan ei tarvitse puistoilla pimeydessä.

Mennessämme suurten puolella oli kolme koiraa. Suurta narttua (joka lähinnä vain seisoskeli) Lumes kävi välillä haistelemassa, sen pepun lutkuttamisen kielsin ja narttu itsekin siitä jonkun kerran Lumekselle ärähti. Aika suuri uros(?) näytti olevan arka ja vain istui/käveli omistajansa vierellä eikä reagoinut juuri mitenkään Lumeksen käydessä sitä haistelemassa. Nuoresta bordercollieuroksesta Lumes löysi kaverin ja juoksivat yhdessä silminnähden nauttien toistensa seurasta.

Jonkin ajan päästä pientenpuolelta siirtyi irlanninterrieriuros isojenpuolelle. Rodulla kai muutenkin on ryhdikäs olemus ja korkea hännänkanto, mutta tämä yksilö oli niin jähmeän näköinen ja murisikin Lumekselle heti, että vähän pelotti aina kun se meni Lumeksen luo. Lumes oli vaan ihan riemuissaan tästäkin kaverista (tai "kaverista") ja yritti saada sitäkin leikkiin mukaan. Hiukan irlis leikkikin, mutta alkoi sitten taas murahdella ja käskin Lumeksen pois sen luota, en halua sen saavan ketään kimppuunsa. Käydessäni siivoamassa Lumeksen jätökset roskikseen (kytkin Lumeksen täksi aikaa), lähti bordercollie omistajansa kanssa pois, ja saman ajattelin sitten itsekin tehdä, kun ei muista paikallaolijoista Lumekselle kavereiksi ollut. Päätös vahvistui rähisevän pumin saapuessa (jolle tulikin heti tappelu irliksen kanssa) ja poistuttiin samantien, vaikka Lumesta olisikin leikityttänyt vielä (vaikka muut olisivat vihaisia, Lumes on aina vaan iloinen), mutta turvallisuus ennenkaikkea.