Jes, äsken meni Lumes tosi hienosti jäljellä eikä kuupoillut yhtään mitään muuta juttua! Viikon olen nyt pitänyt taukoa ja Lumes oli muutenkin ihan energiaa täynnä, kun eilinen meni sadesään vuoksi lähinnä sisällä makoillessa. Lisäinnon saamikseksi jälkestykseen annoin aamusta vaan ihan pikkiriikkisesti ruokaa, ettei tule huonoa oloa tyhjän vatsan vuoksi ja kunnon ruoka-annoksen sai sitten puoliltapäivin jäljeltä.

Paikka ja olosuhteet: Läheinen, litimärkä, heinikkoinen parkkipaikka, jonne lenkkarit oli mulle ihan väärä asuste. Kohtuullisen voimakas ja kylmä tuuli, lämmintä vähän yli +10 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla, no paitsi Allu oli taas tolpassa kiinni mukana niinkun monesti muulloinkin, mutta se ei vaikuta Lumekseen.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli ihan tuore, oli niin märkä heinikko, että varmasti oli hajua siinä silti. Pituutta oli vahingossa 3 askelta yli 50 ja jälkipalkkana on taas samaa tuttua hieman vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä ruokakasa. Myötätuuli.

Jäljennosto: Aloitusnameissa taas mietti pikkasen, mutta siitä eteenpäin jatkoi hyvin.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Kaivinkone työssään tienpuolella, ei tosin vaikuttanut Lumekseen mitenkään. Jälki kulki paljon käytetyn oikaisupolun yli, mutta ei sekään Lumesta hetkauttanut. Jälkikouluttajalta (kai mä sen nimenkin voin viimein kertoa, ei se mikään salaisuus ole :) eli henkilö, kenen jälkikurssilla olen Lumeksen kanssa käynyt, on Eija Heinonen) joskus kysyin, että voiko tehdä jälkiä jo nyt sellaisiinkin paikkoihin, joissa muitakin kulkee, niin sanoi, että tottakai. Ruoka kuitenkin vahvistaa sitä jälkeä, jolla koiran halutaan kulkevan ja joskus myöhemmin silti tulisi vastaan sekin oppi, että jäljen yli tai "ali" joku muukin on kulkenut, niin samalla sen opettelee jo nyt, ei ole suuri vaiva eikä haitta.

Omat kommentit: Olin nyt niin iloinen siitä, että Lumes lähti hyvin jäljestämään, toisin kuin viikko sitten, joten en kauheasti muusta piitannutkaan. Pidin alkumatkan liinaa ihan kevyesti enkä pidättänyt juuri ollenkaan, ettei Lumeksen työskentely vain katkeaisi. Muutaman namin yli se mun mielestä siinä sitten meni, vaikka kulkikin jäljet läpi, mutta ainakaan Allu ei löytänyt kuin yhden, kun kävin sen kanssa jäljen uudelleen läpi. Loppujäljestä jo pidätin Lumesta, jos meinasi hypätä jostakin namista yli. Hyvää työskentelyä sillä oli, mutta ei kovin tarkkaa mun mielestä kuitenkaan, vaikka onhan märkä, pitkähkö heinikko toki paljon helpompi maasto kuin rutikuiva ja lyhyt. Kuitenkin nyt näin itsekin Lumeksesta, että kyllä se olisi helposti ajanut jo pidemmänkin jäljen. Ja mainitaan nyt vielä se, jos jossakin vaiheessa tilanne muuttuu, että Lumes ajaa jälkeä aina suoraan jäljen päällä. Ei ole vielä kulkenut sivussa, vaikkei aina ole myötätuuli ollutkaan.

Jälleen pystyin keskittymään itsekin vain tähän hetkeen enkä miettinyt yhtään muita juttuja. Jos näin jatkuu, niin hieno juttu!

Seuraavat yksi tai kaksi jälkeä tulevat vielä olemaan tuon 50 askelta ja jos ne menevät yhtä hyvin kuin tämänpäiväinen, lisään pituutta kymmenellä askeleella.