Tänään käytiin taas hetken tauon jälkeen hakutreeneissä, on ollut niin kylmää, etten ole tarjennut lähteä kunnes taas nyt. Kolmas kerta tämä oli nyt Lumekselle, kun haussa käydään.

Rullailmaisu

Meillä menee haku nyt pitkään pois pääasiasta eli henkilöetsinnästä, kun Lumeksen kanssa harjoitellaan siihen liittyen rullailmaisua. Toisella tyylillä ilmaisun opettaessa voisi ensin opettaa etsinnän ja sitten vasta ilmaisun, mutta Lumekselle valitsemassani tyylissä tehdään juuri toisinpäin. Kotona miehen kanssa harjoitellessa Lumes "rullailee" jo tosi hyvin, mutta arvasinkin, ettei aivan samaan tasoon päästä vieraan henkilön kanssa.

1. lähetys

Treenikaverille patukka ja rulla, Lumekselle pk-valjaat ja rullapanta, etäisyyttä tuli pikkasen liikaa, melkein 20 metriä. Rullaa heiluteltiin ja lähetin Lumeksen "Etsi ukko", hieman empien lähti, mutta kovaa kuitenkin. Rullaa ei ottanut heti vaan alkoi hyppiä treenikaveria vasten (näin tosin miehellekin teki ensimmäisellä rullatreenillämme), mutta kohta otti rullan kuitenkin ja toi mulle vauhdilla, tosin sylkäisi suustaan puoli metriä mun eteen, mutta en välittänyt nyt siitä. Lähetin takaisin "Näytä ukko" ja vauhdilla lähti leikkimään patukalla, minä perässä kovasti kehuen.

Tässä vaiheessa treenien vetäjä huutaa perään, että koira pitää kytkeä liinaan. Joo, niin se pitää valmiissa ilmaisussa, mutta Lumes vasta opettelee ja paljon paremmin se tapahtuu päästessään samantien leikkimään ilman kiinni kytkemistä. Ketjutuksen ollessa varma (eli useiden viikkojen treeni näin), alan kytkeä Lumeksen ennen leikkiin pääsyä, mutta vielä tässä vaiheessa se suuren innon ylläpito on tärkeämpää ja pienikin tauko voisi vähentää sitä. Tämä onkin se hankala juttu treeneissä, kun vetäjällä on ollut eri tyyli kouluttaa rulla jollekin koiralleen, mutta Lumeksen kanssa haluan tehdä ihan toisin

2. lähetys

Lumes lähti hyvin ja vauhdikkaasti, nyt otti rullan nopeammin ja reippaasti toi takaisin (toki annoin siihen kehoituksenkin) ihan käteen asti. Takaisin leikkimään meno oli innokas myös, vielä jos treenikaveri vähän innokkaammin leikittäisi Lumesta ja ääntäkin käyttäysi kehuen, niin olisi hyvä.

3. lähetys

Kaksi lähetystä olisi ollut riittävä määrä Lumekselle täällä, kolmas olikin jo liikaa. Lähti matkaan, pysähtyi ja katsoi taakseen (eli mua) ja uudesta kehoituksesta jatkoi kulkua. Toi hyvin rullan mulle ja käteen asti sain, mutta takaisin leikkimään ei enää mennyt samalla vauhdilla kuin kaksi edellistä. Tietääpä seuraavalla kerralla, että parempi ottaa vain tuo kaksi hyvin treeneissä ja kotona mennä sillä kolmella. Parempi vähän laadulla kuin paljon heikosti.

Esine-etsintä

Lumeksen kanssa on tullut esiin pieni ongelmanpoikanen esine-etsinnässä. Ennen lumia se sujui jo hyvin (etsi määrätietoisesti ja otti heti löydettyään sekä kutsusta toi mulle), mutta nyt lumellisena mennyt koko ajan huonommaksi. Lumes kulkee jälkiä pitkin edestakas ja haistelee vaan niitä eikä heti ota lelua (kevyesti lumen alla), vaikka kulkis siitä yli kuono lumessa. Sitte kun se vihdoin ottaa sen lelun, niin ilostuu paljon ja tuo mulle, tosin aina kutsun sitä.

Kokeilin sitten tuossa pari päivää sitten jättää lelun ihan näkyville, että tulis vauhdikkuutta ja ottais sen heti, kun on silmillä nähtävissä. Palkankin vaihdoin leikistä isoon palaan koiranmakkaraa. Alku menikin hyvin, juoksi, huomas lelun, otti sen - aattelin et josko se tois ilman kutsua, mutta huono idea, pudotti lelun eikä tuonut enää, vaikka käskinkin. Uusi yritys, ei tuonut vaikka kutsuin. Uusi yritys eikä vieläkään tuonut, ottaa kyllä hetkeksi suuhun, mutta siinä se. Osaa kuitenkin ihan varmasti tuoda tavaran käskystä, joten jos ei vapaaehtoisesti, niin vaaditaan sitten. Laitoin tavaran (vanha lapanen) Lumekselle suuhun niin kauan uudestaan, että toi sen mulle käteen asti metrin päästä. Sit leikitin lapasella ja Lumes taisteli hurjasti, heitin lapasen ja niin kauan otin uudestaan, että toi sen mulle (ei eka meinannut, vaan pudotti siellä kauempana suustaan pois). Pakkoa tuli siis käytettyä, mutta ei se toisaalta ole sekään hyvä, että koira vaan päättää olla tekemättä ja antaa sen olla niin. Pahaa mieltä ei Lumekselle jäänyt vaan loppumieli oli molemmilla iloinen ja otettiin vielä muutama heitosta haku oikein hyvillä mielin.

Hakutreenien yhteydessä otetaan aina esine-etsintääkin ja niin tänäänkin. Olin hyvin epäilevällä kannalla Lumeksen suhteen, melko varma, että ei tuo tavaraa, mutta erittäin iloisesti sainkin yllättyä! Ensin leikitin hetken, heitin ja Lume haki sen. Kai se huomasi sillon pari päivää sitten, ettei kannata olla tekemättä käskettyä ja haki kaikki kolme piilotus kertaakin patukan iloisesti, reippaasti ja varmasti sekä toi perille asti ilman yhtään epäröintiä, kannustusta käytin toki. Patukka oli kaikilla kerroilla ihan näkyvillä hangen päällä ja tallattu alue oli vain polku, joten varsinaisesti ei tarvinnut etsiä ollenkaan, mutta  tärkeintä, että koira toimi!

Kotona jatketaan harjoituksia, reippaasti ja iloisin mielin.