Vepe-leiri lähestyy (ja pliis pliis menkää kaverin narttujen juoksut ohi ennen sitä, ettei jäädä ilman majoituspaikkaa) ja jotain pitäis vissiin tehdä, jottei aivan kylmiltään sinne mennä. Tänäänpä siis käytiin hyvinkin tuulisessa säässä palauttelemassa mieleen vesinoutoa.

Lumes yllätti täysin. Olin varautunut suureenkin käskytyssessioon, mutta pieni hömppäkoiruus oli ylipäätään koko tilanteesta niin innoissaan (vettä! vettä! vihdoinkin paljon vettä!), että säntäsi suin päin suoraan uimanoutoon eikä herkkupalkkakaan kelvannut, koska oli niin kiire uuteen noutoon (vettä! vettä! vihdoinkin paljon vettä!).

Tylsä omistaja tyytyi vain kolmeen heittoon, koska pelkäsi, ettei näin hyvä yhteistyö kestä kerralla liikaa toistoja, vaikka Lumes olisi mielellään vielä enemmänkin pulikoinut. Lopuksi sai sentään edes pienenpienesti hömppäillä.