Viereinen iso tie on ollut jo pitkään sula, mutta vasta viime lauantaina sain aikaiseksi lähteä Lumeksen kanssa pyöräilemään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Askellajien suhteen on mennyt huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Lumeshan tykkää peitsata/laukata eikä ravaile kovinkaan paljon, ja pyöräillessä taas haluan nimenomaan ravia, ja ilmeisesti Lumeksella on jonkinlaista lihaksistollista kehitystä tapahtunut, sillä se ei enää lainkaan yritä peitsata, vaan ravailee nätisti. Laukalle vaihtaa vielä aika helposti vauhdin kiihtyessä, mutta kunhan tässä ravikunto kehittyy, niin päästään nopeuttakin lisäämään silti ravilla pysytellen. Allun kanssahan saa ihan tosissaan polkea täyttä vauhtia, jos meinaa saada sen laukkaamaan, se pystyy ravaamaan niin kovaa, ettei aina uskoa meinaa (harmi, ettei se ole hevonen ja tienaamassa juoksurahoja). En sitten tiedä, pystyykö Lumeksen rakenteella (eihän se ihan samasta puusta veistetty Allun kanssa ole) ihan samaa juoksuvauhtia kulkemaan, mutta jos nyt edes sinne päin, niin hyvä olisi. Pitäisi vain asentaa polkupyörään joululahjaksi saamani "pikku tietsikka", niin saisi tarkkaa tietoa matkojen pituudesta (noin 4km on lenkit nyt olleet) sekä keski- ja huippunopeuksista.

Eilen kävin iltasella jälleen pyöräillen kera Lumeksen ja loppumatkasta näin edessämme vankan, koko tienleveydeltä kulkevan rintaman, joka muodostui neljästä aikuisesta kera kaksien lastenvaunujen ja kahden pikkupyöräilijän. Vasemmanpuoleinen pariskunta vilkaisi monta kertaa taakseen heitä lähestyessäni ja oletin tietenkin heidän tekevän meille tilaa ohitukseen, kun kerta tietoisia olivat lähestymisestämme. Mutta ei, kun ei. Koko porukka kulki edelleen tien laidasta laitaan ulottuen kuin mitkäkin euroopanomistajat. No, olihan siinä toki yksi sellainen puolenmetrin rako, mutta ei jostain syystä huvittanut pyörän ja koiran kanssa siitä ujuttautua, joten juuri ennen törmäystä (odotin viime hetkeen asti heidän oma-aloitteista väistöliikettä) rinkutin kelloa vain saadakseni aikaan heidän laiskan pysähtymisen, yhden henkilön askeleen verran sivuun siirtymisen (Vuhuu, melkein metri ohitustilaa!) ja pyöräileville pikkuisille väistämiskäskyt. Ihan harmitti, etten ollut autolla liikenteessä, olisi tuutti saanut laulaa...