Ylös, ulos ja lenkille

Me koiranomistajat ollaan säänkestävää kansaa, eikö vaan? Tai ainakin me sellaiset koiranomistajat, joilla on säänkestäviä koiria?

Tässä tämän talven mittaan on pidellyt vielä kylmempää ja kylmää vielä pidempään, kuin viime talven mittaan. Ei ole ollut päivä eikä kaksi, kun pakkanen on huidellut yli -20 asteessa, viikko jos toinen ja kolmaskin siinä on vierähtänyt. Useampaan otteeseen kipusi pakkanen myös kolmeenkymppiin, ja ylikin, mutta uskotteko, että meidän tuli siinäkin kelissä ainoastaan kuuma!

Koirilta löytyi ihan omasta takaa korvanlämmittimet, villahaalari ja huopikkaat, mutta emännällä meni varusteurheiluksi - kerrospukeutuminen kunniaan. Jalkoihin normaalit sukat (ei ohuita kesäsukkia kuitenkaan) ja joululahjaksi saamani IceBug-kengät, joista minulla on malli Creek (parhaat talvikenkäni ikinä). Lumihankireissun ollessa tiedossa, lisään vielä nilkkasuojat ja pakkasen ollessa -25 tai enemmän, tulevat käyttöön myös mummon kutomat villasukat. Urheilukerrasto väliin (eli ns. pitkikset ja pitkähihainen aluspaita), mummon kutomat villasäärystimet ja tavalliset housut + villapaita sekä McKinleyn:n olkaimelliset toppahousut (löytö viime talven alerekistä, paras vaateostokseni aikoihin) ja ikivanha, kirpparilta ostettu, mutta lämpöisyytensä säilyttänyt toppatakki kera monta kertaa ympärikierrettävän kaulahuihin, kirpparilta löytynyt sekin aikanaan, ja päähän fleecevuorattu neulepipo (jossa lukee kids...) sekä huppu. Kätösiin vielä päällekkäin kahdet lapaset, luonnollisesti pienemmät, pitkävartiset alle ja suuremmat päälle, ja voin luvata, että kyllä tarkenee!

Pää kol...viidentenä jalkana

Lumes on saanut  pitkästä aikaa juosta pakkashangilla vapaana oikein urakalla, lähes päivittäin, ja hullupäisyyttäni välillä jopa teillä, joskin siitä jo ehdin luopua, kun tuli liikaa "mitä jos"-kysymyksiä mieleen. Ja kyllä se lähteekin aina hippulat vinkuen, mutta kutsusta tulee edelleen myös takaisin luokse ihan yhtä kovaa, tai vaihtoehtoisesti eri käskystä jää etäämmälle odottamaan, jotta Allun kanssa saavutamme sen. Useaan kertaan palaa käymään myös muuten vaan, tarkastamaan tilanteen. Mulla on ollut ajatuksena palkata Lumesta kuuliaisuudesta vapaudella, mitä kuuliaisempi se on vapaana, sitä enemmän se saa olla vapaana ja näin meillä molemmilla on kivempaa.

Usein osa vapaanaolosta on vierellä kulkemista varsinaisten vapaanajuoksupaikkojen välillä, jolloin "en jaksa" kytkeä Lumesta naruun vain hetkeksi. Se kehittää samalla hyvin itsehillintää, kun Lumeksen pitää malttaa kulkea rauhassa, vaikka tahtoisi vain painatella menemään. Mutta on se kyllä oikeasti mielettömän hieno tunne, kun voi luottaa koiraan, vaikka se kulkisi 50 metriä edellä/sivulla (usein kyllä paljon lähempänä) tai on yksin pihassa (jolloin kyllä vahdin sitä ikkunasta) ja on silti kuulolla ja tekemättä hölmöyksiä. Testattuna ovat hiihtäjät (kävelijät, pyöräilijät), kissat, linnut, hevoset, lumenkolaajat, koirat ja moottorikelkat (ja kaikki muutkin mööpelit), jotka jokainen jätetään rauhaan jopa silloinkin, kun en näe tilannetta (metsässä lähinnä välillä käy näin) enkä siten voi käskyttää mitään. Tämä on toisaalta aika hauska juttu sinänsä, koska narussa Lumes kyllä moikkailisi kaikki elävät, mutta vapaana taas sitä ei tee. Pihassa ollessaan saattaa haukahdella ohikulkijoille, ja juosta sen jälkeen ulko-ovelle päästäkseen sisälle "pakoon" haukkumista aiheuttavia tekijöitä.

Temputellen

Temppuja ollaan hieman harjoiteltu myös, ne ovat tuntuneet viime aikoina tokojuttuja motivoivammilta. Viereinen takajaloilla kävely on raskasta selälle, jonka vuoksi sitä ei tehdä kuin vähän aikaa kerrallaan. Aloitin perusasennosta käskemällä Lumeksen hyppäämään ylös, mutta väistin heti pois alta, jos se etujaloilla meinasi ottaa tukea kyljestäni, ja palkkasin vasemmasta kädestä samantien, kun se nousi oikein. Nyt pystyn jo ottamaan muutamia askelia eteen/taakse/oikealle Lumeksen seuratessa mukana, tällöin sallittua on nojaaminen minuun tasapainon tueksi. Tämä on kiva liike Lumeksesta ja se onkin alkanut tarjoamaan sitä välillä oma-aloitteisesti, mihin en tosin kannusta, koska muuten se alkaa lisäilemään sitä tokojuttujen sekaan ja se ei kuitenkaan ole tarkoitus.

Toisena on jalkojen välistä hyppy, tai tässä tapauksessa vielä pelkkä kulku, koska silmukan tekevä jalkani ei ole hyppykorkeudella. Tämän opetus tapahtui kosketuskepillä ohjaamalla, ja kosketuskepistä puolestaan kerroinkin jo joulun tienoilla. Mitään käskysanaa, tai hienommin sanottuna vihjesanaa, en ole tähän liittänyt, vaan jalkojen asento toimii vihjeenä halutusta toiminnasta.

 

Käsirenkaasta hyppy onkin jo ainakin vuoden vanha juttu, mutta ei ole aiemmin tullut kuvailtua sitä. Tässä edistyttiin naksutellen: naksu pään käännöstä renkaaseen, naksu päästä renkaassa, naksu päästä renkaan läpi, naksu jalan nostosta rengasta kohti, naksu jalan nostosta renkaan yli, naksu toisen jalan nostosta rengasta kohti jne.