TOKOILUA

Maanantaina ei olisi pitänyt mennä treeneihin, Lumes ei jaksanut peräkkäisinä päivinä skarpata täysillä, sunnuntainahan oltiin hallissa tokoilemassa. Tietääpään jatkossa olla menemättä.

Jotain hyvää kuitenkin maanantaillakin oli, matkalla harkkoihin suunnittelin, mitä Lumeksen kanssa tekisin siellä ja myös pitäydyin tässä, joskin lisäksi otin vielä pari muuta juttua, kun sopivasti niihin tuli tilaisuus ja menevät aina samalla kaavalla, joten ei ollut haitaksi.

Hyppyä otin alussa kolme ja lopussa kolme, Lumes lähti joka kerralla ensimmäisestä käskystä! Korkeutta hypyllä edelleen vaivaiset kolme lautaa, mutta ensin opetellaankin suoritusvarmaksi ja tekniikka haltuun, sitten vasta niitä korkeampia hyppyä.

Päättäessäni harjoitella tällä kertaa istumisen kestoa, unohdin, että siihen olisi namit (joita en ottanut mukaan, kun leikillähän pärkää...) paljon kätevämpiä kuin lelu/leikki, joten en sitten sitä kovin ottanutkaan. Tänään kyllä töissä keksin siihenkin hyvän tavan leikkimällä palkata ja samalla koiran vire vain nousisi sen istumisen aikana odottaessaan huippupalkkaa. Mutta liekö tuo sittenkään hyvä tapa, kun kisoissa tulee sitä paikallaistumista monta minuuttia niin jos vire nousee ja nousee ne minuutit, niin siinä on jo aika räjähdyspisteessä sitten silloin, kun saa palata koiran luokse sieltä piilosta... Luoksetuloissa se taas sitten olisi kyllä hyväksi.

Luoksepäästävyydessä Lumes yllätti, se ei edes yrittänyt nousta! Vielä viimeksi, kun sitä on Lumekselle otettu, jouduin pitämään sitä istumassa, mutta nyt riitti ihan käsi kevyesti kyljellä. Vautsi, mä oon niin ylpee tästä! Myönnettäköön, että ihan vähän se tassua heilautti, mutta ei silti pyrkinyt yhtään ylös.

Koirien ohittelu ja vierestä kulkeminen nami (tähän on sellaisia herkkuliuskoja, joita en käytä muuhun) lähes koko ajan suussa on treeneissä jo ihan helppo nakki. Sitä voisikin pikkuhiljaa alkaa vaikeuttamaan hidastamalla nopeutta, jolla herkkua suuhun tulee.

JÄLJELLÄ

Tänään töiden jälkeen tein Lumekselle jäljen, kun viime viikonloppuna jäi kokonaan välistä, niin josko nyt kunnostautuisi ennen lumien tuloa. Koirat oli ollut mulla mukana kahdeksantuntisen työpäivän.

Paikka ja olosuhteet: Klo 15.45 vastakkaisella parkkipaikalla, jonka litimärkä heinikko on  kasaan suht matalaksi painunut. Pieni tuulenvire, lämpötila +3.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa, Allu oli tolpassa Lumeksen jäljestäessä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni 30min, pituus 35 askelta, tuulensuunnasta ei tietoa. Lumeksella valjaat ja panta, naru kiinni pannasta.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 7-15cm pituista keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu vain sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihmisiä kulki tiellä juuri sillä hetkellä, kun tuli Lumekselle hapuilu kohta.

Omat kommentit: Mulla ei ollut merkkikeppiä mukana jäljen alkuun, joten se oli vaan maassa olevalla roskalla merkitty, mutta ei Lumesta häirinnyt yhtään. Kuono meni maassa niin, että keppejä löytyi ja Lumes alkoi reagoida niihin jo ennen kehujanikin (kokeilin parin sekunnin viivettä kehumiseen yhdellä kepillä), mutta vielä pitkään aion vahvistaa keppien tärkeyttä kehumalla heti, kun kuono kohdalle osuu.

Neljän askeleen väli kepeillä tuntuu liian lyhyeltä, siinä ei ehdi ollenkaan päästä jäljestämisen makuun. Yhdestä kepistä Lumes meni ohi ja minä tyhmä en ehtinyt reagoida siihen riittävän nopeasti ja estää ohitusta vaan jouduin palauttamaan Lumeksen siihen kohtaan. Lumes olisi jatkanut vain jälkeä eteenpäin ja minä tyhmä luulin kyseistä keppiä viimeiseksi ja ettei jälki edes jatku enää, mutta se olkin vasta toiseksi viimeinen keppi... Jes, hyvä minä. Tietty se keppi pitäis Lumeksen huomata, vaikka kuono ei just sillä kohtaa oliskaan maassa kiinni, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista vaatia siltä sitä. Pitäisi kyllä hakea niitä oksanpalasia valmiiksi, että niihin ehtii tarttua kunnolla ihmisen haju ja siten erottuvat maastosta paremmin. Tässä alkuvaiheessa se varmaan olisi tärkeää.

Edelleen Lumes herkästi pudottaa kepin heti, kun kääntyy sen kanssa mua kohti ja tietää saavansa namin. Yhden kepin pudotti lähes samantien otettuaan sen suuhun ja siinä kohden lopetin kehumisen siihen, jolloin otti kepin uudestaan ja silloin jatkoin kehumista ja sain sen käteen asti. Suurimman osan kepeistä ehdin kuitenkin saada käteen ennen kuin Lumes pudottaa, että suuri ongelma tämä ei ole edelleen vähän myöhemmin vasta lisään tässä asiassa vaatimuksia. Ei liikaa kerralla sekoittamaan pakkaa.