Olen kysynyt parilta seuralta, saisiko heidän treeneihinsä tulla kerran treenailemaan paikallamakuuta, kun tarvitsisimme siihen vieraiden koirien seuraa. Ensimmäisessä ensimmäinen kysymys oli, jotta paljonko maksan. En toki ihan ilmaiseksi ollut ajatellutkaan päästä mukaan, mutta kymmenenkin euroa tunnin treeneistä, joissa itsenäisesti teen työt koiran kanssa, on paljon. Toinen seura piti kysymykseni vuoksi ihan hallituksen kokouksen ja päättivät siellä seuran kannan vierailijoihin ja kanta oli "Ei". Jäseneksi he kyllä toivottivat tervetulleiksi ja sitten olisi päässyt vaikka kaikkiin treeneihin mukaan, mutta niiden, jotka eivät jo syksyllä ole ilmoittautuneet hallivuoroille, tulee maksaa treeneistä 5e/kerta. Kalliiksi tulisi sekin. Kaveri sitten vinkkasi, että hovawart-porukka ottaa mielellään muitakin mukaan, sillä on heidänkin koirilleen hyväksi saada vähän uutta häiriötä. Varmistin asian heidän vastaavaltaan ja niinpä me sitten oltiin eilen treenailemassa hoffitokoa, sekä ihmiset että koirat olivat oikein mukavia.

Hoffistit totesivat, että Lumes oli ihan oikean värinen heidän porukkaansa, musta ruskein merkein...

Syyni haluta vieraisiinkin treeneihin mukaan on mikäs muukaan kuin paikkamakuu murheenkryynimme, johon en vanhemman koiran ongelmista huolimatta tajunnut yhtään ottaa oppia vaan saman asian kanssa painitaan nuoremmankin koiran koevalmiudessa. Ennen se kitisi ja vikisi ja käänteli päätään ja oli kiinnostunut ihan kaikesta, vaikka paikoillaan pysyikin. Sitten se oppi pitämään päätään maassa osan aikaa ja kitisi ja vikisi ja oli kiinnostunut kaikesta vähän aiempaa vähemmän, mutta alkoi haistella maata. Nykyään siltä onnistuu jopa 10 minuutin piilopaikallamakuu pään pysyessä koko ajan maassa, mutta tämä siis kotona sisällä. Muualla, nyt talviaikaan lähinnä treenaillaan hallilla, laskee kyllä aika nopsaan pään alas, mutta nostaa sen välillä uudelleen ylös. Viime aikoina on ollut suht rauhallinen, mutta eipä olekaan vieraita koiria ollut vieressä makaamassa (ympärillä juoksemassa kyllä, mutta se ei Lumesta häiritsekään) ja helposti pysyy vaikka miten kauan ollessani piilossakin. Mistä me vaan saatais niitä vieraita koiria niin paljon, kun sitä vieraskoiratreeniä pitäis saada hyvinkin paljon?

Aiemmin käyttämäni etupalkan olen nyt ottanut takaisin, vaikka ei se kyllä kitinää poista. Pitäisi kai kehitellä jotain nakkikastiketta ja raakaa jauhelihaa herkullisempaa, suurimmalla osalla vikisijöistä kun etupalkan kuitenkin pitäisi auttaa. Tosin Lumeshan ei siis vikise mun perääni vaan niille vieressä makaaville koirille (kun ne olis niin kivoja kavereita). Voimakkaalle kieltolinjalle en paikallamakuun suhteen uskalla (enkä näe hyötyä) lähteä, sillä se tuo useimmiten mukanaan vain epävarmuuden koiralle (ja siitä taas sitten saattaa seurata se, ettei enää pysykään paikoillaan ja sitä en todellakaan halua).

Eilen oli yksin rauhallinen ja kävin piilossakin välillä. Sitten yhden hoffin vieressä jo hieman tuli kitinää ja nenäkin kävi maassa haistelumielessä. Rivimakuussa kahden hoffin välissä kitisi jo enemmän ja oli ihan liian innokas.

Ei etu- eikä takapalkka, vaan agilitykilpailuissa sijoittumisesta voitettu Haisuli-lasipallo pimeässä.

Luoksetulon pysäytyksen ongelmista olen kertonut joskus aikaisemminkin, mutta kerrataanpas, mitä kaikkea on tullut kokeiltua. Niin ja muuten, vaikka kokeiltu on siis useampaa metodia, niin en ole tokikaan vaihtanut yhdestä suinpäin toiseen, jos joku tyyli ei heti toimi, vaan ihan hyvän aikaa on jokaista testailtu.

• Pysäytyksenhän piti alunperin olla ihan selvä nakki. Otetaan koira, jätetään se istumaan, poistutaan parinkymmenenmetrin päähän ja kutsutaan, sanotaan pysäytyskäsky (joka siis toimii sekä liikkeestä seisomisessa että vapaana metsässä) ja koira pysäh... lyö maate. Mitä ihmettä? Sama toistuu jokaisella tokoluoksetulokerralla, jolla käytetään pysäytyskäskyä, koira lyö sujuvasti maate, ja myöhemmässä vaiheessa ei tee enää edes sitä vaan hienoisen rytminmuutoksen kera karauttaa suoraan sivulle nättiin perusasentoon. Jos vartaloavulla yritän auttaa pysähtymistä, lyö vain entistä varmemmin maate. Se siitä varmasta seisomaanpysäytyskäskystä sitten, mutta on sillä sentään varma perusasentoontulo.
• No takapalkkahan toimii varmasti, jatketaan sillä siis. Tehdään alustukset huolella ja koira oppii ryntäämään takapalkalle syömään/leikkimään sekä kesken vauhdin pysähtymään ja jälleen ryntäämään takapalkalle. Tämähän näyttää hyvältä. Sitten siinä jotenkin vain kävi niin, että koiran mielestä olikin aika turhaa lähteä liikkeelle, kun se palkka kerta on paikallaan istuessa paljon lähempänä, joten alkoi vaatia kaksoiskäskyn lähteäkseen tulemaan luokse. Siinä vaiheessa muistin läpijuoksutusten tärkeyden ja ei kun niitä ottamaan, ja johan alkoi lyyti kirjoittamaan eli koira tulemaan luokse heti taas ensimmäisestä käskystä (josta sai vapautuksen sille samalle palkalle). Nytpä sitten kävi niin, että pysähtyminen ei enää onnistunut. Se on joko tai, odotellaan palkkaa istumassa tai tullaan luokse loppuun asti, jos pysähdytään, niin pysähdytään hiiitaasti. Silleen, että puoliksi liikutaan ja puoliksi pysähdytään. Keskiverrosti koiran mielestä siis ihan hyvä?
• Pallon heittäminen, silläpä saisi säpäkkyyttä pysähdyksiin! Paitsi ettei koira pysähtynyt vaan teki laajan kurvauksen pallon perään, ja pelkästä heittoliikkeestä se ei ymmärtänyt yhtään mitään, kun kyllähän jokainen fiksu koira tietää, ettei tyhjästä kädestä mitään lelua lentoon taiota. Ehkä jos pallon heittäisi suoraan koiran jalkoihin, niin se pysähtyisi nopsaan.
• Jos ei takapalkka, niin entäs etupalkka ohjaajan takana? Hei joo, tää toimii! Koira tulee heti vauhdilla ja pysähtyy aika hienosti käskystä (=yleinen asioidentekemisenlopettamiskielto). Läpijuoksuilla sen ei tarvi tulla perusasentoon vaan saa mennä suoraan etupalkalle, pysähdyksistä palkataan heittämällä koiralle toinen lelu/nami. Sellainen pieni ongelma vain, että etupalkalla liikkeellelähtö toimii vaan tietyllä käskyllä ja se käsky sattuu olemaan kaksisanainen, kun taas kokeissa käskyn tulisi olla yksisanainen. Mitäs tehdään? No tietty yhdistetään ne kaksi sanaa yhdeksi uudeksi sanaksi, jonka koira oppikin ymmärtämään nopsaan naamansa edessä olevan ruokansa kanssa, mutta pitkästä matkasta ei enää olekaan aivan varma luoksetuloluvasta, joten vaati tuplakäskytyksen. Että siinä meni sitten sekin. Tämän lyhemmän käskyn treenailua ollaan kuitenkin jatkettu, kun vaikuttaa silti lupaavimmalta tavalta ja nykyään kotona jo tuleekin lähes aina ensimmäisestä, treeneissä joskus empii (kuten eilen pari ensimmäistä kertaa, pari seuraavaa taas oli hyvinkin säpsäkällä lähdöllä). Pysäytyksiä olen ajatellut ottaa mukaan vasta liikkeellelähdön ollessa varmaa heti ensimmäisestä kutsusta.

Näitten moninaisten koulutuskokeilujen jälkeen kokeiltiin jokunen viikko sitten vielä yhdellä, ihan uudella tyylillä luoksetulon pysäytystä. Tai uusi ja uusi, kahden vanhan yhdistelmä se oli, eli käytetään takapalkkaa JA etupalkkaa. Siis yhdessä. Siis yhtäaikaa. Siis palkka takana ja palkka edessä (ohjaajan takana). Koira ei koskaan tiedä, pääseekö se takapalkalle vai etupalkalle, joten sen ei pitäisi jäädä jumittamaan takapalkan takia, mutta ei myöskään rynniä liikaa etupalkan takia. Kuulostaa järkevältä, eikö? Koira tulee, ja pysähtyy, ja menee takapalkalle. Koira tulee, ja pysähtyy nopsemmin, ja menee takapalkalle. Koira menee KOVAA takapalkalle (katos kun siellä on se kiva vieras ihminen myös vahtimassa, ettei luvatta syödä palkkanameja), mutta tulee hiljaa etupalkalle. Tai no, hiljaa ja hiljaa, laukkavauhtia kuitenkin, mutta ei mitään verrattuna takapalkallemenonopeuteen.  Ei pidä kuitenkaan tuomita yhden kokeilukerran perusteella, joten jos tuon pelkän etupalkan kanssa ei nyt kevään mittaan ota homma toimiakseen "täydellisesti", niin täytynee jatkaa sitten tällä. Pitäisi vaan päättää, millä käskyllä sitä koiraa tässä luokse kutsuisi, kun siinä meinasi olla vähän ongelmaa. Ja vähän meinasi tulemiseen lähdössä ylipäänsäkin. Mutta katsellaan nyt.

Minustako puhutte?

Lumeksen ollessa pentu, tein ruudun ja merkin kanssa sen virheen, että opetin niitä Lumekselle melko samanaikaisesti, jonka vuoksi se sekoitti liikkeitä ja sille tuli hyvin vahva taipumus mennä ruutuun vasemman ruudun etumerkin kautta kiertäen. Nyt on sitten korjailtu asiaa pitämällä ensin taukoa molemmista ja sen jälkeen ottamalla kuvioihin pelkästään ruudun. Lumes osaa mennä kosketusalustalle (sen opetuksesta lyhyesti pentuajan kirjoituksessa kera videon) ja olen liittänyt sille siihen innostukseksi ja lähtöluvaksi lausahduksen "mikä meininki" (tällä emännällä todellakin on mielikuvitusta käskysanojen keksimisessä...), jolla se ryntää alustalle rutaten matot mennessään. Ruudussa alusta on sivuttaissuunnassa keskellä ruutua, mutta etu- ja takareunaan nähden ei keskellä vaan lähempänä takareunaa siitä syystä, että yleisempi ongelma lienee koiran jääminen ruudun etureunaan kuin eteneminen liian pitkälle takareunaan. Aluksi lähetin Lumeksen ruutuun kosketusalustan käskyllä ja kun niin oltiin menty aika kauan, toimii "mikä meininki" nyt herättelynä ruutu-liikkeeseen (Lumes innostuu ja kohdistaa katseensa ruutuun) ja varsinainen käsky tulee sitten vasta sen jälkeen. Tämä on toiminut hyvin. Kosketusalustaa ei olla vielä jätetty pois, haluan vahvistaa ruudun sisällä oikeaan paikkaan hakeutumista varmaksi. Eilen tein yhden ruutuunlähetyksen, joka sujui erinomaisesti.

Kohteelle hakeutumista ja siinä pysymistä tämäkin...

Maahan-seiso-maahan ja seiso-istu-seiso asentovaihtoja tehtiin eilen muutama ihan lähietäisyydeltä. Lumes suorittaa vaihdot etujaloillaan takajalkojen pysyessä paikoillaan, ja pidän nykyään liikkumattomuuden kriteerinä oikean takajalan liikkumattomuutta (koska en edestä näe molempia takajalkoja) ts. katson sen perusteella palkkaanko vai en. Seisomaannousussa oik. takajalka pysyy vähintään 90% paikoillaan (myös eilen treeneissä), siitä asentoa vaihtaessa sitten on aika fifti-fifti, että liikahtaako se jalka vai ei. Liikkumiseksi lasketaan myös jalan liikauttaminen ilman, että jalka siirtyy eteenpäin. Kun tavoitteena on 100% takajalkojen paikoillaanpysyminen, pitää palkitsemiskriteerienkin kanssa olla tarkkana, että vahvistaa tavoitetta kohti menevää käytöstä, eikä sitä häiritsevää käytöstä.

Seuraaminen liikkeenohjaajan ohjauksen mukaisesti on vaikeaa, ei koiralle vaan emännälle, mutta kun emäntä sekoaa, niin koirakin sekoaa. Tämä tuli nähtyä taas eilen. Liikkuroituna tulen hätäiseksi. Kävelen nopeammin kuin normaalisti ja unohdan askelrytmityksen käännöksiin, pysähdyksiin ja liikkeellelähtöihin, joten kulkuni on töksähtelevää, jonka vuoksi Lumekselle on vaikeaa tulla mukana oikein. Teen kaiken samantien, kun liikkuri sanoo, vaikka reagointiaikaa on muutaman askeleen verran. Jännitän. Liikkuroituna oloa tulee selvästi harjoitella.

Liikkeestä maahan ja liikkeestä seis teimme myös liikkuroituna ja Lumes teki ne oikein napakasti ja välittömästi ilman väliaskelia, ja pysyin kuulemma itse vartalostani neutraalina eli en ole huomaamattani antanut vartaloapuja.

Avoimen hyppyssä palkkailin ensin pelkästä istumisesta hypyn jälkeen (heitin namin esteen yli) ja sitten kerran otettiin kokonaisena liikkeenä. Liian monta toistoa tuli istumiseen, koska pysähtyi joka kerta lähemmäs estettä ja enemmän oikeaan laitaan, kun en tajunnut ajoissa, että juuri sitä olen yrittänyt välttää ja vahvistaa riittävää etäisyyttä hypystä. Koitetaan muistaa ensi kerralla. Siinä Lumes on kyllä taitava, että se tekee takaisinhypyn silloinkin, vaikka olisi huomattavastikin vinossa esteen linjasta.

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistuneet treenit (ja Lumes tuli loppua kohden koko ajan vain yhä innokkaammaksi) ja vielä toisenkin kerran hoffitokoissa käydään, sitten pitäisi löytää taas uutta vierasta seuraa...