On tää hakuilu vaan luonnonläheistä puuhaa. Aluetta tallatessamme juoksi siitä läpi hirvi vain parinkymmenen metrin päästä meistä, tulipahan ainakin tuoreita riistanjälkiä häiriöhajuiksi koirille. Hirven perässä lensi valtava parvi pieniä kärpäsiä ja ne ankkuroituivat meidän luoksemme, hirven vauhdissa taisi olla hankala pysytellä mukana. Hakualueen sisälle jäi vähän huonosti linnunpönttöjä ja ainakin niistä yhdessä kuului olevan asukkaitakin, onneksi se pönttö sentään oli ihan alueen reunalla eikä ollut valtavasti kulkua ohi.

Lumekselle meni kolme maalimiestä valmiiksi piiloon, pääpalkkana jauhettua lohta ja lisäpalkkana kinkunsiivut. Tehtiin kaikilla taas samat mitä aiemminkin, eli Lumeksen saatua hajun palattiin jonkun matkaa taaksepäin, josta vasta päästin lähtemään maalimiehelle. Ensimmäisellä palattiin takaisin keskilinjalle asti, noin 30 metriä. Lähetin vahingossa Lumeksen väärään suuntaan - tarkoitus olisi tehdä lähetys suoraan maalimiehelle, mutta harhaannuin maalimiehen sijainnista ja lähetin ainakin kymmenen metriä oikeasta paikasta sivuun. Itse ehdin tietenkin jo luulla pilanneeni koko piston huonolla lähetyksellä, mutta onneksi Lumes pelasti tilanteen tietäen, mitä oli tekemässä ja maalimies löyty erinomaisesti.

Toista maalimiestä etsiessä Lumeksen kuonon edestä lehahti lentoon lintu ja taas sai olla onnellinen riistavapaasta koirastaan, joka vain vilkaisi linnun perään ja jatkoi sitten töitä. Maalimieheltä (joka oli hankalammin haistettavissa isohkon kiven takana) peräännyimme suunnilleen 20 metrin matkan, josta lähetys. Lumes lähti hienosti, mutta pysähtyi kohtaan, josta lintu oli ilmaan lehahtanut. Pessimistisesti ajattelin tämän piston sitten olevan pilalla siinä, mutta ei, Lumes vilkaisi ympärilleen ja havahtui siihen, että taisi ollakin väärässä paikassa, jatkoi matkaa eteen ja löysi hienosti maalimiehen piilostaan. On se taitava!

Kolmannella (joka oli sama kuin ensimmäinen) Lumes vaikutti jo vähän väsyneeltä/läkähtyneeltä (lämmin päivä taas), joten otettiin lähetysmatkaksi vain 15 metriä, jotta sekin varmasti onnistuu. Ruokapalkkauksen jälkeen vielä rapsuteltiin Lumesta piilolla ja Lumes samalla nautiskellen piehtaroi sammalikossa.

25.6. (omat)

Lämmin ilta, Lumes vimppana vuorossa, autossa kuuma odotella, voisi kuvitella koiralla fiiliksien laskeneen, joten muuttelin jo vähän maltillisemmin otettavat treenit. Ehei, ei Lumeksella näköjään kuumaväsy ollut vaan ihan päin vastoin, joten sain muuttaa suunnitelmat takaisin alkuperäiseen. Alkuhaukutuksen unohdin. Kolme maalimiestä (kaksi uutta), yksi vasemmalla (nro2) suht lähellä takarajaa sekä oikeaa reunaa, kaksi oikealla toinen oikean reunan ja takarajan lähellä (nro1) ja toinen vasemman reunan vieressä muutama metri keskilinjasta (nro3). Ykkönen oikein pätevä ja peruutettiin taas hyvän matkaa ennen lähetystä, kakkonen vielä parempi. Kolmas oli niin lähellä keskilinjaa, ettei Lumes ehtinyt saada hajua kuin vasta ihan vierestä maalimiehen ehdittyä puhuakin jo, kun ei ollut varma oliko Lumes ihan vieressä vai ei (sitä on piilosta pressun alta tosi vaikea arvioida). Toisaalta se oli kuitenkin ihan hyvä näinkin, koska Lumes ilostui superpaljon kuultuaan maalimiehen äänen ja lähetys keskilinjalta oli jos mahdollista vielä ekaa ja tokaakin vauhdikkaampi.

2.7. (omat)

Tänään oli ihan sikahyvät treenit, ihan tositosi hyvät!

Kaksi maalimiestä meni valmiiksi piiloon, kolmas odotti keskilinjalla ja lähti piiloonsa sitten, kun mentiin Lumeksen kanssa etsimään ensimmäistä. Olin sijoittanut ensimmäisen maalimiehen ihan takarajalle (60m?) asti melko lähelle vasenta reunaa, tuuli oli melko voimakas vasemmalta, joten lähdin Lumeksen kanssa kaartamaan hieman oikealta päin lähestyäksemme maalimiestä vastatuuleen. Lumes sai hajun piilosta jo kaukaa (10-15m) ja juostiin takaisin keskilinjalle päin kaikkein pisimmälti tähän asti ja lähetysmatka oli ihan täydet 50 metriä. Tein lähetyksen suoralta linjalta ja suoraan, päämäärätietoisesti ja vauhdikkaasti se Lumes juoksikin maalimiehelle, vaikka oli tähänastisista hakutreeneistä vaikeimpia tehtäviä. Aivan loistava!

Kakkonen oli oikealla puolen, 20m keskilinjasta ja 10, oikeasta sivusta. Tämänkin Lumes haistoi hyvin ja palattiin keskilinjalle lähetykseen. Loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin.

Kolmas oli vasemmalla takarajan ja oikean sivurajan lähellä. Kahden erinomaisen suorituksen jälkeen halusin päästää Lumeksen helpolla tällä viimeisellä, joten tein lähetyksen suoraan siitä kohtaa, missä Lumes pääsi hajulle maalimiehestä.

Treenaaminen on niiiin kivaa!

ps. Vuodatuksella on ongelmia palveluntarjoajan kanssa, jonka vuoksi kaikkien kirjoituksien kuvat eivät näy.

a) Kyllä

b) Ei

Midnight Hawks Hawk-suihkuharjoituskoneet

Patrouille Suisse Northtrop F-5E Tiger II-suihkuhävittäjät

Tapahtuman kotisivut     Videoita viime vuodelta

Paikka ja olosuhteet: Illalla runsasvarvikkoisessa, kumpuisessa, harvapuustoisessa metsässä. Kosteaa, paljon hyttysiä, lähes tyyntä, +18C.

Maalimiehet ja muut paikallaolijat: 3 maalimiestä, ei muita paikalla.

Piilot, palkka ja tuulen suunta: 1. (n) Alueen vas. etukulmassa puun takana makuulla maastokankaan alla. 2. (m) Alueen oik. puolen keskellä varvikossa makuulla pressun alla. 3. Alueen vas. puolen keskellä kuopan sisällä pressun alla. Palkkana Musch-koiranmakkaraa rasioissa, loraus vettä + lisänä uunilihan palasia.

Lähetykset: Hyvät, vauhdikkaat.

Pistot: 5-10m. 

Mahdolliset maaston muutokset, esteet pistoilla ym.: -

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Alkaa olla jo vähän liian lämmintä autossa odotteluun.

Ilmaisu: Jokaisella maalimiehellä haukahti vähintään kerran temppujen teon välissä, josta palkattiin. Lopuksi keskilinjalla vielä haukutettiin, pysyi hyvin makaamassa ja sanoi haukahduksensa suoraan ilman temppuja.

Muita huomioita: Etsi määrätietoisesti, mutta olin vasta melko lähellä maalimiehiä varma siitä, että Lumes oli ne haistanut. Sanoin virittelyn, kutsuin Lumeksen palaamaan mukanani taaksepäin noin 15 metriä, jossa käännyttiin takaisin maalimiestä kohti, virittely ja lähetys. Ei mitään ongelmia, Lumes pysyi erinomaisesti kartalla ja lähti suoraan maalimiesten luo. Kolmannella oli lämpö jo vienyt suurinta intoa pois, mutta itse työskentelyssä ei siltikään ollut mitään moitittavaa. Rasian tyhjentämisen jälkeen temppujen teosta saatavat lihanpalat toimivat jälleen niin kuin pitikin ja Lumes olisi jäänyt maalimiesten eteen istuskelemaan ja odottelemaan lisääkin.

14.6. (pk-seuran)

Paikka ja olosuhteet: Illalla runsasvarvikkoisessa, kumpuisessa, kohtuullisesti puustoa sisältävässä metsässä. Vasen puoli kosteaa ja osittain soista, oikea kuivempi. Paljon hyttysiä, seisova ilma, +19C.

Maalimiehet ja muut paikallaolijat: 2 maalimiestä (toinen kahdesti), kaksi muuta paikalla.

Piilot, palkka ja tuulen suunta: 1. (n) Alueen vas. puolella keskellä puun alla makuulla maastokankaan alla. 2. (n) Alueen oik. puolen keskellä varvikossa makuulla pressun alla. 3. (sama kuin 1.)  Alueen vas. puolen kosteassa koivutaimikossa maastokankaan alla. Palkkana Musch-koiranmakkaraa rasioissa, loraus vettä + lisänä uunilihan palasia.

Lähetykset: Hyvät, vauhdikkaat.

Pistot: 10-20m. 

Mahdolliset maaston muutokset, esteet pistoilla ym.: - Kumpareita, puita, taimikkoa, kosteikkoa.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Lumes oli viimeisellä maalimiehellä jo aika läkähdyksissä ja janoinen, pitäisi juottaa sitä alussa paremmin.

Ilmaisu: Pyörii nuuskutellen piilojen ympärillä. Jokaisella maalimiehellä haukahti useamman kerran temppujen teon välissä, josta palkattiin. Haukahteli mielummin kuin teki muita temppuja.

Muita huomioita: Alkurutiinina ennen keskilinjalle tuloa Lumeksen haukutus äänen avauksena ja oikeaan etsintään virittelynä, näin tehdään jatkossa aina alkuun. Lähetysmatkaa pidennettiin ja pidennettiin. Kohta voisi jo kuulemma palata aina keskilinjalle asti ja sitten kohta ottaa ihan oikeat ensimmäiset pistot ilman hajunetsintää ensin. Jaiks. Miten siitä pikkukoirasta jo yhtäkkiä tulikin taitava hakukoira. Innon vähenemistä lähetyksillä ei tarvitsekaan olla huolissaan. Ei se olekaan innon vähenemistä, vaan Lumes on hoksannut miten homma kulkee (saa hajun, joutuu palaamaan takas päin ja sitten saa palata hajulle ja löytää henkilön), joten sen ei tarvitse kiskoa ja intoilla ja yrittää päästä jo heti lähtemään, koska järjestys menee toisin. Toisinsanoen se on siis oppinut jotain. Ja juuri kun esitin huolestumiseni tästä asiasta, josta ei siis tarvitsekaan huolestua, niin kolmannella maalimiehellä Lumes sitten taas kiskoikin lähetyksessä, eli ei sen into tosiaankaan minnekään ole kadonnut, näkeehän sen jo siitä, miten vauhdilla se maalimiehelle juoksee.

18.6. (omat)

Paikka ja olosuhteet: Illalla runsasvarvikkoisessa, kumpuisessa, runsaspuustoisessa metsässä, vasemmalla pieni sammaleinen kallio. Pieni tuulenvire, +25C.

Maalimiehet ja muut paikallaolijat: 2 maalimiestä, ei muita paikalla.

Piilot, palkka ja tuulen suunta: 1. (m) Alueen oik. puolella keskellä puun alla makuulla pressun alla. 2. (n) Alueen oik. puolen takareunalla kalliokielekkeen alla makuulla maastokankaan alla. Palkkana Musch-koiranmakkaraa veden kera rasioissa + lisänä uunilihan palasia. Sivutuuli etureunan suunnasta.

Lähetykset: Hyvät, vauhdikkaat.

Pistot: 10-15m. 

Mahdolliset maaston muutokset, esteet pistoilla ym.: - Kumpareita, puita, kiviä.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Ilmaisu: Meni nuuskuttelemaan piiloja, ensimmäisellä oli tunkemassa avautuvan pressun alle. Kummallakin maalimiehellä palkkatemppujen sijaan vain haukahteli, toisella jopa usean haukun sarjan.

Muita huomioita: Ensimmäisestä maalimiehestä Lumes sai hajun helposti, toiselle jouduttiin kävelemään lähelle asti piilon ollessa tuulensuojaisessa paikassa. Lähetyksissä piti katseensa keskittyneesti kohti maalimiestä ja juoksi vauhdilla suorinta reittiä piilolle. Etenee pistoilla näillä lyhyillä pistoilla niin hyvin, että matkaa voisi todellakin jo pidentää ainakin 30-40 metriin. Treenien päätteeksi autoilla vielä haukutusta heti ekasta haukusta palkaten, ei ongelmia, hyvin haukkuu.

Torstai 31.5. (pk-seuran)

Viimeksi Lumeksella oli treeneissä Allun valjaat, koska ovat keveämmät kuin Lumeksen vetohommiin tehdyt vahvasti topatut. Allun valjaat istuvat kuitenkin Lumekselle huonosti ja ovat varsinkin edestä löysät, joten tästä eteenpäin Lumes saa hakuillakin omissa valjaissaan, kun se siinäkin aika lailla narussa vetää (mikä kertoo hyvästä motivaatiosta, jonka vuoksi ei kannata etsinnöissä vetämistä pois karsia).

Palkkana oli rasioissa jotain herkkuruokaa, mutta en muista enää mitä - extrana uunilihasiivut, joiden kanssa kokeiltiin uudenlaista juttua palkkaukseen. Lumeshan vahvasti haluaa löytää maalimiehet ja ilahtuu niistä kovasti, ruokakin kelpaa hyvin rasiasta, mutta on Lumeksesta vähän tylsä juttu, jonka vuoksi se heti syötyään on poistumassa maalimiehen luota haistelemaan ympäristöä. Jotta maalimiehistä tulisi vieläkin kivempi juttu Lumekselle, se saa esittää rasian tyhjentämisen jälkeen maalimiehille temppuja, joista palkitaan sitten lihasiivulla. Tämä palkkausidea olikin kuin luotu Lumekselle - se kiinnostui maalimiehistä ihan eri tavalla, kun joutuikin tekemään lisätöitä lisäherkkujen eteen ja se olisikin innokkaana jäänyt maalimiesten luo jatkamaan temppujentekoa lisänamien toivossa.

Maalimiesten katoamisen metsään Lumes sai jälleen nähdä. Se lähti vauhdilla jokaiselle etsinnälle ja kahdella ensimmäisellä sai hajun jo kymmenen metrin päästä, tällä kertaa sen näkikin Lumeksesta selkeästi. Ehkä sitä alkaa jo oppia lukemaan paremmin. Näillä kahdella hajunsaannin jälkeen pysäytin narulla Lumeksen, otin kiinni valjaista ja sanoin virittelysanat "onko ihminen, onko", joista jo valmiiksi intoa pursuava Lumes intoili entistä enemmän maalimiehelle lähtemistä, jolloin sai etsimiskäskyn ja päästin irti. Lähti ja löysi maalimiehet piiloistaan aivan loistavasti! Ihan supertyytyväinen sain olla.

Kolmannen piiloutuneen Lumes havaitsi vasta aika läheltä, kun alkumatka meni suolentyhjentämispaikkaa hakiessa, mutta olon helpottuessa oli taas hyvin skarppina. Sitten edettiinkin hakutyöskentelyharjoitusten kolmanteen vaiheeseen, eli Lumeksen ollessa hajulla maalimiehestä, en pelkästään pysäyttänyt sitä, vaan palattiin muutaman metrin verran taaksepäin, josta sitten tein lähetyksen virittelyn kautta käskyyn. Lumes ei häiriintynyt tästä lainkaan, sillä säily vahva mielikuva saamastaan hajusta ja juoksi suoraan maalimiehelle ihan pienen hajuntarkentamisen kera. Ihan parasta!

Neljäskin palkkarasia oli mukana, mutta en halunnut enää neljättä etsintää, kun nämä kolme sujuivat erinomaisesti. Lumes sai sitten tehdä keskilinjalla temppuja viimeisen lihasuikaleensa eteen, mutta temppujen lisäksi siltä yllättäen irtosi erinomaisia haukahduksiakin! Jospa siitä sittenkin saisi haukkuvan hakukoiran, täytyy nähtävästi vain olla riittävän hyvät herkut mukana.

Mietittiin lisäksi ensi kertaa varten, että Lumes kyllä jo tietää, mitä se metsään tulee tekemään, joten sen ei ole tarpeellista enää nähdä maalimiesten piiloihin lähtemistä vaan voivat olla jo valmiiksi paikoillaan meidän tullessa.

Keskiviikko 6.6. (omat)

Maalimiesten (3kpl) oli tarkoitus piiloutua jo valmiiksi, mutta unohdin palkat autolle, joten hakiessani niitä, toin koirankin samalla. Poistuimme kuitenkin hetkiseksi suunnilleen parinkymmenen metrin päähän, jotta Lumes ei nähnyt piiloutumisia, äänet se silti kuuli. Etsimisinto oli jälleen kerran suuri. Ilma oli seisova eivätkä hajutkaan siten juuri liikkuneet, joten Lumes havaitsi piiloutuneet vasta aika läheltä. Pysäytin sen jälleen ensin narulla, virittelysanat ja sitten lähetys.

Muuten sujui erittäin hyvin, mutta ensimmäisen maalimiehen pressunkulma lehahti rasahtaen suoraan Lumeksen naamalle (maalimies heilahti) ja Lumes ilmeisesti säikähti hieman ja poistui piilolta. Käskin maalimiestä puhumaan Lumekselle, jolloin se palasi iloisesti piilolle. Aiemmin Lumes ei ole osoittanut pienintäkään epäröintiä rapisevien pressujen alta nouseviin maalimiehiin (ja nytkin oli kahdella seuraavalla täysin normaali), mutta täytyy jatkossa muistaa sanoa kaikille, että aloittavat kehumisen ennen kuin nousevat. Palkkana olleet pitsansiivut kelpasivat Lumekselle erinomaisesti, mutta en huomannut ohjeistaa syöttämään niitä palasina eikä kerralla kokonaista, joten Lumes vain hotkaisi ne nopeasti eikä tullut sitä mukavaa seurustelua maalimiehen kanssa. Unohdin myös haukuttamisen kokeilun keskilinjalla.

Torstai 7.6. (pk-seuran)

Palkkana Musch-koiranmakkaraa rasioissa ja muutama lihanpalanen temppuja varten pienemmässä rasiassa. Niin omituiselta kuin se saattaakin kuulostaa, että koira joutuu ansaitsemaan maalimieheltä lisänamit tekemällä temppuja, niin Lumekselle se oikeasti toimii. Syötyään ruuat rasiasta, se on heti valmis poistumaan, mutta huomattuaan maalimiehellä olevan vielä lisäherkkuja ja saadessaan temppuilla niiden eteen, sen silmät syttyvät ja hommasta tulee vieläkin kivempaa eikä Lumes enää haluasikaan poistua niin kiinnostavalta maalimieheltä. Temppujen lomassa irtosi jo kunnollisia haukahduksiakin sivutoimintona, tämä todellakin oli hyvä idis.

Tänään vietiin taas lähetysharjoituksia eteenpäin, eli Lumeksen ollessa hajulla maalimiehestä, kuljettiin jonkin matkaa takaisinpäin, josta vasta päästin lähtemään. Ensimmäiseltä piilolta peruutettiin muutama metri, seuraavalta kymmenen ja kolmannelta jo melkein parikymmentä metriä taaksepäin. Itseäni jännitti kovasti, että Lumes lannistuu, kun ei pääsekään suoraan maalimiehelle vaan joutuu palaamaan paljonkin takaisin, mutta turhaan pelkäsin. Kouluttaja oli ihan oikeassa, Lumes on tosi pätevä ja säilyttää hyvin hajulla olemisen ja intonsa paluusta huolimatta, joten sille voi ihan reilusti tehdä näitä harjoituksia näin. Pitäisi vain luottaa koiraan, sillä se todentotta juoksi lähetyksestä (virittely, kohdistus, lähetys) suoraan maalimiehelle myös siitä pisimmästä 20 metrin matkasta, ihan kuten kouluttaja sanoi. Pelkään vain niin kovasti, että teen haussakin jonkin mokan samoin kuin esineruudussa (etsii nenä maassa, etenee huonosti) tai jäljellä (ei enää tykkää koko hommasta). Onneksi päätin hakea juuri tämän seuran hakuryhmään, sillä pidän kouluttajien tyylistä ja taidoista todella kovasti.

Keskilinjalla vielä koitettiin haukuttaa Lumesta lihanpalasilla. Se näkyy päässeen juonen päästä kiinni, sillä yksittäisten haukahdusten lisäksi siltä tuli jo muutaman haukun sarjaakin. Aika hyvin koiraksi, joka ei vielä muutama viikko sitten juuri pihahtanutkaan.

Kesällä 2009, alkuperäiset köydet vielä tallella, joskin letitys auki järsittynä.

Nykytilanne, koripallo on Lumeksen suosikkileluja edelleenkin ja uusimmat köysivirtelmät ovat tarkoituksellisesti hapsuiset, jotta Lumes pureskelisi - jos pakko kerta pureskella on - niitä hapsuja eikä köyden juuresta koko köyttä poikki.