Toisille otsikko jo kertookin sen tärkeimmän, mutta selostetaanpa kuitenkin koko juttu oikein juurta jaksain. :)

Hyvinkin aamu-unisena ihmisenä sitä jaksaa aina vaan ihmetellä itseään, että miten sitä viikonloppu toisensa perään viitsii vapaaehtoisesti nousta aamuvarhaisella sängystään ylös, vaikka työviikon jälkeen olisi ihana ottaa ja olla vain. Niin se vaan koiraharrastus jotenkin kummasti saa väsyneenkin liikekannalle ja tänään aikaisen aamun syynä oli lähtö palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen. Sehän on ns. esikoe oikeisiin palveluskoirakokeisiin, mutta siihen voivat osallistua myös ihan kaiken muunkin rotuiset ja roduttomat koirat yhteiskuntakelpoisuutta ja perustottelevaisuutta osoittaakseen. Meille tämä oli molempia.

Koepaikalle saavuttiin puolta tuntia ennen alkamisaikaa, jotta kilpailukirjat ehdittiin täyttää ja koirien mikrosirut/narttujen mahdolliset juoksut tarkastaa. Kokeen alkaessa oli lyhyt tuomarin (Mikael Kallio) puhuttelu, josta jatkettiin suoraan itse suorituksiin. Palveluskoirakokeissa tottelevaisuusosuus suoritetaan pareittain, yhden ollessa paikallamakuussa toinen samanaikaisesti suorittaa muut liikkeet, ja näin ollen paikallaolon ajaksi muodostuu toisen koirakon muihin liikkeisiin käyttämä aika, yleensä 5-10 minuuttia. Meidän parinamme oli labradorinnoutajanarttu kera ohjaajansa ja olin pariimme varsin tyytyväinen, sillä heistä ei aiheutunut meille mitään häiriötä (sekään kun ei aina itsestäänselvää ole). Molempien parien suoritettua kaikki liikkeet, ne arvostellaan suullisesti arvosanoilla erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, puutteellinen tai riittämätön.

Labbis aloitti paikallamakuulla ja Lumes seuraamisilla. Olin ottanut Lumeksen jo ensimmäisten koirien aikaan pois autosta, jotta se vähän rauhoittuisi, ja nätisti se jo makoilikin vuoroamme odotellessa, se vain ei ollutkaan koko totuus. Pieni hömppis oli kuitenkin niiiin innoissaan, että sai juuri ja juuri pidettyä itsensä kasassa seuraamisissa (jotka suoritettiin taluttimessa ja ilman), muutamaa ylimääräistä pomppuaan lukuunottamatta. Tokoseuraamisenahan se oli ihan kauheaa, mutta onneksi nyt oltiinkin pk-tottiksessa, jossa tuollainen yli-innokkuus oli vaan plussaa. Arvosana erittäin hyvä. Liikkeestä istumisessa annoin vauhtia hidastamalla vartaloavun, joka tiputti arvosanan erittäin hyvään. Liikkeestä maahanmeno kera luoksetulon erinomainen siitä huolimatta, että Lumes tuli suoraan sivulle (pk-puolellahan pitäisi tulla ensin ohjaajan eteen istumaan ja vasta siitä siirtyä perusasentoon).

Paikallamakuut ovat viime aikoina olleet treeneissä jo melko rauhallisia sekä piilossa että selin, eikä Lumes levottomanakaan ole koskaan meinannutkaan nousta ylös, silloin se on vain kitissyt tai haukahdellut. Olikin yllätys, että se kokeessa nousi melkein heti seisomaan, josta vaihtoi istualleen ja oleskeli näissä omavalintaisissa asennoissaan paikoillaan ihan rauhallisesti ja tyytyväisesti. Olisi kai pitänyt sanoa se painokas oota-käsky mitä treeneissäkin, nyt se jäi välistä, kun pk-puolella erillinen paikallapysymiskäsky ei ole sallittu. Pienempi paha se kuitenkin olisi ollut kuin tuo nouseminen, vaikka ei minnekään lähtenytkään.

Tottelevaisuusosuuden hyväksytysti suorittaneina saimme jatkaa kaupunkiosuudelle, jossa testataan koirien suhtautuminen liikenteeseen, lenkkeilijöihin, kelloa soittavaan pyöräilijään, toisiin koiriin, ihmisryhmään yms. mitä nyt kaupungissa ulkoillessa saattaa vastaan tulla. Lumes kulki reitin tyynesti läpi, ja kaupunkiosuudenkin ollessa siis täten hyväksytysti suoritettu, tuli koko koe suoritettua hyväksytysti ja näin ollen Lumes sai nimensä eteen käyttäytymiskokeen hyväksyttyä suoritusta merkkaavan tunnuksen "BH".

Olen aina ollut surkea päiväkirjanpitäjä. Lapsena/nuorena olen aloittanut moneen kertaan päiväkirjaa eri teemoin esim. oma, hevoset ja kani, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet hyvin vähälle täytölle, vaikka varsinkin hevospäivistäni olisi täydellisempänä erittäin mukava lukea näin vuosien takaa. Bloggaaminen, jos tällaista hieno termiä nyt käytetään, onkin ollut pitkäaikaisin hengentuotteeni ja onhan näitä nyt paljon kivempi kirjoitellakin kuin pelkästään kirjaan. Varsinaisen treenipäiväkirjan aloittamista olen kuitenkin arastellut juuri innon lopahtamisen vuoksi, vaikka olenkin jo vuosia tiedostanut sen olevan "avain menestykseen". Varsinkin Lumeksen kanssa treenipäivis on käynyt mielessä useaan kertaan tässä parin vuoden aikana, ja tämä blogi on yrittänyt olla osiltaan hieman sitä korvaava, mutta koska pelkät treenipäivitykset ovat yleensä tylsää luettavaa, olen kertoillut niistä vain pääpiirteittäin.

Viime joulun alla julkaistu Canistempus-treenikalenteri on poltellut ostohaluja monesti, ja erityisesti koiraharrastajille suunniteltuna kiinnostanut kovasti, mutta hinta (toimituskulujen kera n. 30e) on toiminut pätevänä hidasteena. Vihdoin ja viimein ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja Lumeksen virallinen treenipäivis starttasi 15. heinäkuuta, ei kuitenkaan tuolla hienolla oikealla kalenterilla, vaan eräästä laatikostani pengastamallani lapsuuden/nuoruuden aikaseen tyhjään vihkoon (tai no, oikeastaan ei edes vihkoon, vaan jostain aiemmasta vuosikalenterikirjasta irti repimiini tyhjiin sivuihin, jotka niittasin yhteen). Kustannukset: 0e Käyttöaiheet: moninaiset Muunneltavuus: suuri Tilaa muistiinpanoille: niin paljon kuin asiaa riittää.

Kohta puolin on kolme kuukautta kulunut treenejä kirjaillen eikä ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, ettei huvittaisi/ehtisi/jaksaisi kynään tarttua, toisin kuin on niitten suurimman osan muitten päiväkirjojen kanssa siis käynyt. Kirjoittaminen auttaa suuresti ajatusten selkiyttämiseen, treenien suunnitteluun (mitä, miten, miksi, missä), läpikäymiseen, edistymisen seuraamisen jne. Perus treenikertojen selittelyjen lisäksi muutaman viikon välein on koontiaukemana, jossa tarkastetaan tavoitteissa edistyminen ja mietitään syitä, jos sitä ei ole tapahtunut, sekä asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle tarkastelujaksolle ja ajatellut keinot tavoitteisiin pääsemiseksi (eli lähinnä kuinka edetään halutun asian opettamisessa). Ensimmäinen treenivihkonen alkaa olla jo enemmän täynnä kuin tyhjä, joten sille on jo seuraajakin katsottuna valmiiksi...

 Suosittelen kaikille tavoitteellisesti treenaaville!

Käväistiin viime viikon keskiviikkona katsastamassa Järviseudun Kennelkerhon treenejä, Lumekselle tekisi erittäin hyvää alkaa käydä muuallakin kuin tutulla omalla kentällä, johon sillä on vahva mielikuva siitä treeni- eikä haihattelupaikkana (eli ei intoile toisista koirista yhtään samaanmalliin kuin muualla), ja sama opetus pitäisi sille saada yleistymään ihan kaikkiin koirakenttiin.

Jos mahdollista, Lumes oli vieläkin enemmän innoissaan toisista koirista kuin edellisen viikon möllitokossa, väsyi nopeammin eikä esittänyt ollenkaan niin parastaan kuin kisoissa ja omalla kentällä. Tuolla on tyylinä ottaa kaikki liikkeet kisajärjestyksessä liikkeenohjaajan kanssa, tai ainakin tällä kertaa treenit koostuivat siitä, eli odottelu kertyi paljon ja se taas häiritsee Lumesta. Seuraavalla kerralla (sain luvan mennä uudelleenkin käymään) tiedänkin jo suunnitella mitä ja miten Lumeksen kanssa teen, pitää meno aktiivisena ilman taukoja ja olla sen vuoksi kentällä sen kanssa vain osa ajasta eikä kokonaan, niin kuin nyt olin.

Paikkamakuu oli ensimmäisenä ja Lumes niin intoa täynnä, että oli virhe ottaa se edes siihen iih iih-inisemään ja päätään kääntelemään, kun ei kuivat purutikut edes olleet riittävän hyviä herkkuja keskittymisen säilymiseen. Treenien lopuksi otettiin uudelleen ja silloin Lumeskin oli paljon kauniimmin ja rauhallisemmin. Ei siis Lumesta enää paikkamakuuseen treenien alussa.

Seuraamiset tehtiin narussa ja vapaana alokasluokan tyyliin, olikin Lumekselle ensimmäinen kerta molemmat kaaviot täyspitkinä ja perättäin. Hyvin se seurasi kummankin, mutta jotain ihme haaveiluja sillä oli, kun naruseuruun juoksussa ei pitänyt yhtään kontaktia (olisi pitänyt korjata joo) ja vapaana meinasi jättää yhden pysähdyksen perusasennon tekemättä (melkein jäi multa huomaamatta, kun ei se yleensä tuollaista tee), tosin itseltäni jäi ne lyhennetyt askeleet väliin ennen pysähdyksiä. Mutta jotain hyvääkin, täyskäännöksissä takaosa väisti paremmin kuin koskaan ennen, teen siis käännökset vasemmalle ja Lumes pysyy vierellä, jolloin sen täytyy takaosalla väistää nopsaan käännöksen mukaan.

Liikkeestä maahanmenossa tuli joku ihan ihme jumi, vaikka se on sujunut tosi hienosti jo monta viikkoa. Lumes vain kyykistyi etuosallaan hieman ja nousi samantien ylös eikä mennyt kunnolla maahan vielä sittenkään, vaikka toistettiin monesti ja laitoin sen maahan, jos ei itse mennyt. Meni maahan asti vain, jos pysähdyin viereen, muuten jätti puolitiehen onnistuneenkin suorituksen (kun pysähdyin mukana) jälkeen ja kun kokeilin sivussa itsekseni niin sama homma. Kotona kumminkin taas teki hyvin, eli osaa vallanmainiosti, mutta jostain syystä ei tuolla treeneissä tahtonut sitä tehdä.

Luoksetulon istumassa odottamisessa katseli taakseen (pari lasta touhusi jotain), mutta lähti kutsusta ihan täysillä luokse ja sitten taas teki jotain, jota ennen ei - ei kiepsahtanutkaan hienosti vierelle vaan meni metrin pitkäksi ja joutui vähän palaamaan vierelle. Innokkuutta siis riitti paremmin kuin hyvin, mutta lopussa olisi saanut koota itsensä paremmin, pitääpä varautua siihenkin, että näyttäisi kädellä sivulletulomerkin hieman ennen luonaoloa, jos vauhti vielä toistekin näyttää siltä, ettei pysty kiepsahtamaan ajoissa.

Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä ja etenin täyden matkan pysäytyksen jälkeen sekä palatessa palkkasin Lumeksen seisaalleen. Pitäisi kyllä saada videokuvattua treenejä pitkästä aikaa, jotta näkisin itsekin, miltä Lumeksen pysähtyminen näyttää ja onko siinä petrattavaa.

Hyppy

En sitten päättänyt suunnitelmaa hypyn jälkeisestä toiminnasta ennen kuin käskin Lumesta hyppäämään, ja jäin vain odottamaan sen pysähtyvän itsekseen esteen taakse, jota se tietenkään ei tee, vaan juoksee juoksee ja odottaa pallon lentävän ja kun palloa ei näkynyt, kaartoi vasemmalle vaarallisen lähelle lähellä olevaa muuta treeniporukkaa, joten kutsuin sen takaisin (tässä vaiheessa vasta ajatus alkoi kulkea...). Uusi yritys uudella suunnitelmalla, innostus hyppyyn, innokas hyppy, ok pysähdys (siihen nähden, miten vähän tätä ollaan harjoiteltu) ja siitä lensi pallo palkaksi. Sujuihan, kun tekee itsekin jotain eikä seiso pölkkynä katsomassa, mitä koira tekee, kun ei käsketä tehdä mitään...

Nouto

Metallilla, tosi hyvä.

Hyppynouto

Metallilla, tosi hyvä muuten, paitsi takaisin hyppyyn piti kehottaa useasti.

Eteenlähetys

Ihan lopuksi osan porukasta jo poistuttua kokeilin, miten onnistuisi eteenmeno vieraassa paikassa ilman pallon viemisen näkemistä. Lähti ja lujaa, mutta ei mennyt suoraan kentän laidalle asti, vaan kaartoi hieman vasemmalle. Kutsuin pois, näytin pallon sijainnin ja otettiin uusiksi, joka sujuikin sitten hyvin kuten ennenkin.

Niin, saatiin muuten muutama käytetty tunnistusnoutokapula omaksi, jotta voisi kotona alkaa tunnarin harjoitteluun ottaa niitä vieraitakin mukaan. Oikein mukava porukka tuolla siis ja uudelleenkin mennään.

Löytyipä Lumeksesta ensimmäistä kertaa punkkikin, oli juuri toisen silmän yläpuolella, josta erottui hyvin. Tulipa käyttöä punkkipihdeille, jotka kesällä ostin, ja Lumes oli oikein kauniisti käyttäytyvä potilas eikä hievahtanutkaan, vaikka silmän vierustaa sörkittiin, kaksi kättä riitti oikein hyvin pitämiseen ja punkin poistamiseen.

Sää suosi koulutusviikonloppua, oli (vähän liiankin) lämmintä ja aurinkoista, erittäin kesäinen keli, joka tosin koirien aktiivisuutta verotti enemmän tai vähemmän. Lumes ei ainakaan ollut yhtään parhaimmillaan, se ei normaalisti tosiaankaan pistä tylsän hetken tullen treenikentälle maate ja haaveile, vaan haluaa toimintaa.

Autossa olisi tullut koirille suuri läkähdys, joten Lumes sai viettää aikaansa häkissä.

Kouluttajana viikonlopulla oli tokon valmennusrenkaan jäsen Jenni Ojala ja mukana olleet alo/avo-ryhmän koirat olivat kaikki lapinkoiria ja porokoiria. Voi/erivoin-ryhmien koulutuksia en valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan kiireisen aikatauluni vuoksi, molempina päivinä piti ehtiä vielä muutamaan muuhunkin paikkaan, joten jouduin jättämään loppuosat koulutuspäivistä väliin.

Pääasiallisesti lähdin kurssilta hakemaan kommentteja Lumeksen taitavuuden/taitamattomuuden nykytilasta ja omasta ohjaamisestani, sekä saamaan vinkkejä jatkoon + lisää treenimotivaatiota. Sinänsä en saanut koulutuksesta irti aivan sitä kaikkea, mitä olin toivonut, koska Lumes oli niin rauhallinen eikä yhtään intopinkeenä.

Suurta moitittavaa Jenni ei toiminnastamme löytänyt, vaan päinvastoin kehui, että olen hyvät pohjat tehnyt eri liikkeisiin ja niistä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomautukset liittyivät itseeni ja olivat asioita, jotka jo tiesinkin; seuraamisessa pidän pääni käännettynä kohti Lumesta ja käännöksissä vasempaan käännän voimakkaasti ylävartaloa mukana. Näitä täytyisi alkaa karsimaan jos vaan luottaisin siihen, että kyllä se Lumes mukana tulee ilman vahtimistakin.

"Täytyy oppia, miltä koiran oikea paikka näyttää silmäkulmasta vilkaistuna, katse (pää) eteenpäin suunnattuna."

Perusasento & seuraaminen

Perusasento ja seuraamisen paikka ovat kuulemma hyvät, ja Jenni itse piti Lumeksen tiiviistä seuraamisesta eikä lähtisi sitä muuttamaan, vaikka jotkin tuomarit saattavatkin siitä huomauttaa. Samaa mieltä siis oli kuin minäkin, mieluummin sopivasti tiivis kuin vähän liian väljä.

Hyppy

Yksi hyppy kokeiltiin myös, josko Lumes jättäisi valvovien silmien alla hyppäämättä ekasta käskystä, jotta voisin kokeilla samantien siihen saamaani ohjetta, mutta lähti reippaasti heti ensimmäisestä ja toki hyvä niin. Silloin harvoin, kun sitä tapahtuu, että Lumes jättää hyppy-käskyä kuuntelematta, ei kannata toistaa käskyä (kuten olen tehnyt paremman idean puutteessa), jolloin koira voi helposti oppia, että käskyjen täsmällisellä tottelemisella ei olekaan merkitystä.

Käskyn uusimisen sijaan voisi kääntää selkänsä koiralle "ja olla vähän hohhoijaa", menetitpäs palkanmahdollisuuden, ja kokeilla sitten liikettä uudestaan. Toinen vaihtoehto, jos on varma, että koira tietää, mitä käsky tarkoittaa, on koiran nuhteleminen (toruva äänensävy) tottelematta jättämisestä.

Luoksepäästävyys

Pari kertaa otettiin tästä harjoitus ja Lumes pysyi hyvin, etujalkojaan vähän liikutti, kun innostutti, mutta peppu pysyi maassa kuitenkin.

Edestä perusasentoon siirtyminen

Pk-puolta ajatellen olen opettamassa Lumekselle tokon suoraan sivulletulon lisäksi myös luoksetuloa eteen. Sivulle perusasentoon siirtymiseen on kaksi tyyliä - ohjaajan takaa kiertäminen ja suora ohjaajan sivulle kääntyminen. Suoraan sivulle kääntymiseen on kaksi tyyliä - viereen tulo pää edellä kurvaten oikeaan suuntaan ja "pepun heittäminen" vierelle. Itse tykkäisin tuosta pepun heittämisestä, mutta olen mietiskellyt, mikä olisi toimiva tapaa opettaa se.

" Koiran istuessa edessä viedään vasemmalla kädellä nami koiran pään oikealle puolen (ohjaajasta katsoen), jolloin koira namia tavoitellessaan kääntää peppuaan vasemmalle (edelleen ohjaajasta päin katsoen) ja siten ohjaajan viereen. Harjoituksessa auttaa, jos koira osaa peruuttaa namin edellä, joten voi olla tarpeen opettaa ensin se. "

Vaikea selittää pelkästään kirjoittamalla, joten tässä vielä illalla kotona (tilapäisasunnossa) kuvattu pätkä, josta ehkä ymmärtää paremmin idean. Videon kaksi ensimmäistä tyyliä ovat tässä vaiheessa vielä vähän liian vaikeita, niihin palataan myöhemmin takaisin, kun ensin helpotetummin homma saadaan haltuun. Kolmostyylistä (avustaminen kädellä) voidaan olla montaa mieltä, mutta se selvästi auttaa Lumesta hahmottamaan jutun ideaa (tekee paremmin ilman apuja sen jälkeen). Täytyy treenailla myös erikseen tukitoimenpiteinä peruuttamista sekä seisoen että istuen, molemmat Lumes kyllä jo osaa, mutta lisätreeni ei ole pahitteeksi.

Seiso-istu-makaa

Jenni näytti lauantaina omalla Valo-koirallaan kaukokäskyjen toteuttamistavan, jossa koira tekee asennonvaihdot etuosallaan takajalkojen pysyessä paikoillaan. Istu-maahan-istu-vaihdot Lumes osaakin jo hyvällä tekniikalla (tämän Jenni sunnuntaina varmisti), mutta maahan-seiso-vaihtoa kokeiltiin majapaikassamme lauantai-iltana ensimmäistä kertaa.

" Houkuttele makaavaa koiraa makupalalla eteen-ylös suuntaan siten, että se nousee seisomaan pitäen takatassut paikoillaan. "

Lumes ei ymmärtänyt nousta, vaan tavoitteli namia kurottelemalla ja ottamalla ryömintäaskelia. Autoin sitä kevyesti mahan alta, jotta ymmärtäisi nousta, ja tekikin silloin ihan ok, mutta ei täysin halutulla tekniikalla. Sunnuntaina meinasin näyttää Jennille, miten Lumes ei ymmärrä nousta, mutta sepä esittikin sitten melkein täydelliset seisomaannousemiset. Oli yönaikana nähtävästi työstänyt asiaa. Tästä videota myöhemmin, kun ehdin kuvaamaan.

Näytin Jennille myös meidän käskyjenerotteluharjoituksen, jota olen tehnyt paljon (ja suosittelen muillekin, jos koiralla on vähänkään taipumusta arpoa käskyä esim. jäävissä) ja jossa Lumes on etevä, liikutaan yhdessä ja käskytän sattumanvaraisessa järjestyksessä eri asentoja - istu-makaa-istu-seiso-makaa-istu, joka asennon välissä liikutaan hetki. Kuulemma oli oikein hyvä, että olen sitä tehnyt ja huomaa, että Lumes selvästi erottaa käskyt toisistaan eikä "tee vain jotain".

Paikallamakuu

Paikallaoloa olen ollut tosi laiska harjoittelemaan ja senpä vuoksi ei ollakaan suuremmin edistytty siinä ja tavoite ohjaajaa lähes taukoamatta tuijottavasta tuntuu vaikealta. Olen palkannut Lumesta aina sen palauttaessa katsekontaktin pyrkimyksenä saada vähitellen pidennettyä kestoa, mutta se ei millään malta olla välillä vilkuilematta kentän muita tapahtumia. Vähän mietin jo sitä, jos ottaisi tokoon rinnalle arkipaikallaolon, koska paikallaan Lumes kyllä pysyy, vaikka katse ympäristössä harhailisikin. Toisaalta olen miettinyt etupalkkaa "vahdittavaksi", olisi nami edessä vahdittavana ja siihen pystyisi paremmin keskittymään ympäristöstä välittämättä. Jennin mielestä se oli hyvä idea ja hänen kanssaan jutellessani muistinkin, että olin Allulle juuri tuota tapaa käyttänytkin paikallaolo-ongelmia (maan haistelu, haaveileminen) korjatessani ja toimi erinomaisesti. Sunnuntaina koulutuksessa kokeilin sitä itsekseni Lumeksen kanssa muutaman kerran ja toimi ihan hyvin.

Edistyneempään paikallaoloon Jenni näytti hauskanpitovinkkejä, paikallaoloharjoitusten ei tarvitse aina olla tylsiä! Ensimmäisen harjoituksen Jenni näytti Valo-koirallaan.

" Harjoituksen tarkoituksena on aiheuttaa koiralle (sen tasoon suhteutettu) niin suuri häiriö, että se tekee virheen (eli rikkoo paikallaoloa) ja koiraa päästään torumaan, jonka jälkeen paikallamakuu ja virheen aiheuttanut häiriö uusitaan, jolloin koira (jos harjoitus tehtiin oikein ja oppimista tapahtui) pysyy paikallaan häiriöstä huolimatta ja tällöin sitä kehutaan ja palkataan suurieleisesti ja pidetään huoli, että harjoituksen mahdollisesti aiheuttama paineistunut olo koiralta poistuu. Tarkoitus on opettaa koiralle, että tapahtui ympärillä mitä tahansa, se "ei saa eväänsäkään liikauttaa" ja tämän varmistamiseksi koira pidetään liinassa, jotta se saadaan nopeasti takaisin, jos lähteekin luvatta. "

Jenni kisaa Valon kanssa erikoisvoittajaluokassa, joten kyseessä on tottunut paikallaolija ja häiriöt sen mukaiset. Häiritsijä-henkilö kutsui Valoa nimeltä, houkutteli luokseen leluilla, silitteli ja hali sitä, heitti lelun yli, juoksenteli ympärillä ja lopulta heilutteli namia aivan Valon kuonon edessä samalla kannustaen sitä ottamaan namin. Tässä vaiheessa Valo ei enää voinut vastustaa kiusausta, vaan otti pienen ryömintäsiirron eteenpäin, jolloin sai ohjaajaltaan torut, liike ja häiriö uusittiin, eikä Valo enää ryöminyt namien perään, jolloin palkittiin ja kehuttiin suuresti.

Toinen harjoitus tehtiin ryhmäläisten kesken ja olin Lumeksen kanssa siinä mukana. Koirat laitettiin paikkamakuuseen rinkiin ja ohjaajat siirtyivät vastakkaisen koiran taakse seisomaan. Siellä mentiin kyykkyyn ja heiluteltiin + taputeltiin käsiä, jonka jälkeen juostiin pari kierrosta  rinkiä ympäri koirien takaa pysähtyen oman koiran taakse. Siitä juostiin ringin keskelle ja heiteltiin nameja koiran eteen, kutsuttiin koirat luokse namien yli, jätettiin istumaan keskelle ja käytiin itse keräämässä namit pois, jonka jälkeen kutsuttiin koirat vuorotellen luokse pois ringin keskeltä. Lumeksen jätin arkimakuuseen ja se pysyi kivasti paikoillaan, useaan kertaan kyllä sille toistin käskyä ja palkkasin pari kertaa. Oikein hyvä silti, lähellekään noin suuressa häiriössä sen ei ole ennen tarvinnutkaan paikoillaan olla.

Nouto

Noutoa ollaan opiskeltu takaperoisesti (sekä muovisella-, puisella- että metallikapulalla) eli lähdetään liikkeelle loppuasennosta ja Lumes osaakin ensimmäisen vaiheen jo kätevästi, mutta Jenni ehdotti siihen lisäksi kapulankantotreenejä esim. seuraamisen yhteydessä.

Ohjatun noudon suuntaopetteluistakin kysyin ja tehtiin yksi harjoitus, joka onnistui sinällään hyvin ja Lumes teki mitä pitikin (lähti osoitettuun suuntaan), mutta eipä löytänyt pallolle ilman apuja. Se on ihmeen huono löytämään maahan jätettyjä leluja, ettei ois näössä vikaa, mutta toisaalta se kyllä näkee tarkastikin ja esim. osaa napata koppina nameja.

" Ohjatun noudon alkuun kuuluu merkille lähetys ja se kannattaa ottaa mukaan heti alkuharjoituksiin, jotta koiralle muodostuu mielikuva asiayhteydestä. Ensin jätetään koira istumaan jokusen metrin päähän merkistä ja viedään lelu merkin vasemmalle tai oikealle puolelle n. 10 metrin päähän, jonka jälkeen palataan koiran luo. Juostaan yhdessä koiran kanssa merkille, jossa pysäytetään koira, ja sen jälkeen näytetään kädellä lelun suuntaan ja annetaan lupa mennä lelun luo.

Kun koira osaa varmasti hakea lelun osoitetusta suunnasta, lisätään toinen lelu mukaan siten, että lelut ovat sekä merkin vasemmalla että oikealla puolella, molemmat 10m merkistä, noudettava lelu viedään aina ensimmäiseksi (näin on myös kisoissa kapulan kanssa). Vasta monien harjoitusten jälkeen, kun voidaan olla varmoja, että koiraa hakee vain osoitetun lelun, voidaan lisätä myös keskimmäinen (jota ei koskaan saa ottaa). Ohjauksen sujuessa lelujen kanssa (vaihtoehtoisesti voi harjoitella myös ruokakupeilla esim. aterioiden yhteydessä) ja koiran osatessa tavallisen noudon, voidaan lelujen tilalle vaihtaa kapulat. "

Ruutu

Ruutua ei harjoiteltu koulutuksessa, mutta kysyin, miten Jenni omilleen on opettanut, ja suositteli kahta rinnakkaista tapaa: vauhdikasta ruutuun juoksua pitkältä matkalta esim. ruokakipolle ja toisaalta oikean paikan harjoittelua kosketusalustalla, naksuttelemalla (tätä onkin jo tehty)  tms. tavalla.

Toivottavasti muistin oikein kaikki Jennin ohjeet enkä sopertanut sekaan mitään omiani...

Joka koiralle tarvittavia yhteiskuntakelpoisuuden osoittavia taitoja nämä kaikki (kohtaa 6. lukuunottamatta) käyttäytymiskokeen kaupunkiosuuden osat ovat, joten pohdiskelinpas, kuinka Lumes niistä tätä nykyä selviää ja kuinka kaukana/lähellä siten oltaisiin bh-kokeeseen osallistumisessa.

BH-koe - liikenteeseen suhtautuminen

1. Suhtautuminen henkilöryhmään

- Koiran tulee seurata ohjaajan vasemmalla puolella polven kohdalla, naru löysällä, ja sen tulee suhtautua välinpitämättömästi jalankulkijoihin ja ajoneuvoihin.

Meillä ei todellakaan lenkeillä seuruuteta koiria vierellä vaan saavat kulkea narun mitan eteen ja taakse, kunhan pysyvät tien reunassa ja naru löysällä. Toki tulee aina pätkiä, jolloin otan narut lyhyemmälle, että niinkin osaavat kyllä kulkea.  Ajoneuvoista Lumes ei piittaa mitään, mutta useimpien jalankulkijoiden luokse pyrkii ja edelleen haukahtelee joillekin valituille.

- Koirakon edestä juoksevaan henkilöön koira ei saa reagoida ja vähintään kuuden henkilön ihmisryhmän läpi kulkiessa tulee pysähtyä ja jutella hetki koiran istuessa/maatessa rauhallisena vieressä.

Juoksijasta Lumes ei piittaisi, mutta pysähtyminen ihmisten luo saattaisi innostaa ja istuessa/maatessa saattaisi haukahtaa.

2. Suhtautuminen polkupyöräilijöihin

- Koira ei saa piitata kahdesti ohi ajavasta polkupyöräilijästä, joka molemmilla kerroilla soittaa kelloa.

Pyöräilijöistä Lumes ei ole koskaan piitannut mitään, äänimerkkiä ei tosin ole kukaan koskaan antanut, mutta en usko Lumeksen siitä kiinnostuvan.

3. Suhtautuminen autoihin

- Koiran tulee suhtautua rauhallisesti ohitettavan auton käynnistykseen, oven kiinni paukahtamiseen ja viereen pysähtyvään autoon, jonka kuljettaja "kysyy neuvoa" ja koiran tulee tällöin istua/maata.

Ainoa vaikeus voipi olla tuo viereen pysähtyvä auto ja kuljettajan puhumaan alkaminen, joka voi Lumeksesta olla epäilyttävää ja parin haukahduksen arvoinen.

4. Suhtautuminen lenkkeilijöihin tai rullaluistelijoihin

- Koira ei saa häiritä (tarvittaessa saa käskeä istumaan/maahan) edesta ja takaa ohittavia lenkkeilijöitä/rullaluistelijoita.

Takaa tulevista Lumes ei piittaa, edestä päin ohittavat saattavat saada haukahduksen ja/tai Lumes voi pyrkiä (ei rynni, ei hypi, vaan vaihtaa kulkusuunnan reunasta keskemmälle) niiden luokse, mutta jos pitää lyhyemmässä narussa niin ei pääse/komentaahan sai, joten tarvittaessa saa sen pyrkimisenkin kyllä estettyä.

5. Suhtautuminen muihin koiriin

-Koiran, joka saa olla käskyn alla, tulee suhtautua välinpitämättömästi takaapäin ohittavaan ja vastaantulevaan, omistajansa kanssa kulkevaan toiseen koiraan.

Ilman nameja, tai edes lelua, koiraohitukset ei suju vielä välinpitämättömästi, mutta suht kunnialla tuosta kehumalla/käskyttämällä selviäisi, tiedä sitten kuinka hylkäävää muutama haukahdus kokeessa on.

6. Liikenteen keskelle hetkellisesti yksin kytkettynä jätetyn koiran käyttäytyminen, suhtautuminen eläimiin

- Koira jätetään kiinni ja ohjaaja poistuu jonkin rakennuksen sisään, koiran asento on vapaa, mutta sen tulee odottaa ohjaajaa rauhallisesti eikä ohikulkevaan koiraan saa reagoida aggressiivisesti (jatkuva haukkuminen ja kiskominen hihnasta).

Tätä ollaan pennusta asti harjoiteltu rauhallisessa ympäristössä ja Lumes on ollut rauhallisesti, mitään häiriöitä ei vielä ole kuvioissa ollut enkä ole varma, miten Lumes käyttäytyisi tuossa kokeen tilanteessa. Kaikki muut kohdat hyvin todennäköisesti menisivät läpi, ellei arvostelu ole tosi tiukkaa, mutta tämä voisi olla kompastuskivi, jos Lumes päättäisikin haukkua, vaikka ei se haukkuessaankaan kyllä vihainen olisi. Tai mitä jos se alkaisi intoilla toiselle koiralle, sehän ei kuitenkaan ole aggressiivisuutta, että niinkö saisi tehdä? Koesäännöissä ei puhuta mitään yksin kytkettynä olemisen kestosta, puolisen minuuttia on Lumes harjoitellessa ollut pisimpään tähän mennessä, tosin tarkoitus on pariin minuuttiin aikaa pidentää.

Tottelevaisuusosuus

Tottelevaisuusosuus onkin sitten hurjasti keskeneräinen, että vasta syksyllä/ensi keväänä käyttäytymiskoetta harkitaan, mutta on hyvä välillä silti miettiä, missä mennään, ettei unohda jotain osasuoritusta ja osaa oikeita kohtia harjoitella, jotta edistymistä tapahtuu.

Seuraaminen sujuu, mutta lähellekään kaavion mittaisesti on ole Lumesta seuruuttanut vielä. Henkilöryhmää ollaan treeneissä pari kertaa harjoiteltu ja siinä ei ongelmia.

Liikkeestä istuminen olisi todennäköisesti ihan ok.

Liikkeestä maahanmeno ei vielä suju ilman pysähtymistä, mutta vartaloapuja ei enää tarvitse antaa.

Luoksetuloa eteen ollaan harjoiteltu todella harvoin, mutta edistytty sen verran, että Lumes osaa tulla ilman käsiapuja eteen istumaan ollessani istumassa tuolilla. Sivulle siirtyminen ei onnistuisi ilman käsiapua.

Paikalla makaamassa voisi pysyäkin, vaikka toinen koira suorittaa liikkeitä, mutta en uskaltaisi vielä jättää siihen siten, että itse olen selin. Tosin ei kyllä tehdä paikkamakuuta muutenkaan vielä kuin tiheästi palkkaamalla, joten ihan senkään vuoksi en vielä tuohon suoritukseen Lumesta laittaisi.

Vautsi, mähän oikein olen alkanut suunnitella treenejä sen jälkeen, kun siitä suunnittelemattomuudesta täällä valitin! No, mitä nyt vasta sinne treeneihin ajellessa, mutta silti, enää en paikanpäällä mieti tekemisiä vaan teen, mitä matkalla päätin. Edistystä ja erittäin hyödyllistä!

Hyppy
Kolme lautaa, pari metriä etäisyyttä esteeseen, narupallo kulkusella palkkana. Lumes hyppäsi joka kerralla (4 vai 5 toistoa) ekasta käskystä, pallo lensi perään. Yhdellä kerralla Lumes katsoi muualle, kun annoin käskyn. Huomasin kyllä, mutta päätin kokeilla herran hoksottimia ja toimihan ne. Käskyn jälkeen pää kääntyi muhun, pari sekuntia tuijotti ja kai mietti saatua käskyä, sitten lähti hypylle.

Askeleet
Oon palannut seuraamisharjoituksissa taaksepäin, kun Lumes nyt osaa automaattisesti istahtaa liikkeen pysähtyessä. Ihan ite sen tajus, en kertaakaan oo käskenyt/ohjannut, kai se siitä juontaa, kun sitä perusasentoa on hinkattu, niin pitää sitä istumista vierellä kuuluvaksi toiminnoksi. Hyvä näin. En ota enää niitä muutaman askeleen pätkiä vaan ihan askeleen-kahden siirtymisiä eteen/taakse/oikealle Lumeksen pitäessä paikan oikeana. Siitä sitten lähdetään pidentämään.

Tälläkään systeemillä ei voi kyllä kauaa jatkaa, koska aloitus ja lopetus on aina perusasennossa, joka ei ole hyvä. Pitäisi tehdä lähtöjä ja lopetuksia eri tavoin, kuten aiemmin teinkin, niihin palataan taas jonkun ajan päästä.

Askeleissa mulla on pallo vasemmassa kainalossa, jos käytän lelua sillä kertaa, ja pudotan sen hyvän siirtymisen jälkeen välillä ekasta askeleesta, välillä parin kolmen askeleen "pysähdyssarjan" jälkeen. Lumes on tosi skarppina, tekee innokkaasti ja tiiviisti. Se on vaan jotenkin "jäänyt kiinni" sivuaskeleisiin ja laittaa eteenaskeleissakin sitä kroppaansa siten kuin sivulle mentäessä tekisi, josta seuraa helposti liian takana olo.

Ja tiiviitä on nämä askelsiirtymiset tosiaan, tai siis Lumes on siinä paikallaan tiiviisti, puhettakaan mistään kämmenenleveydestä, kun ihan nojaa jalkaan varsinkin askelissa oikealle. Mielummin kuitenkin tiivis kuin väljä ja itse perusasento on kuitenkin ok, se vaan kropallaan tulee niin vahvasti mukaan noissa yhden-kahden askeleen siirroissa.

Istumassa ja makuullaolo
Annetussa asennossa pysymistä + kontaktin säilyttämistä harjoiteltiin istuen ja maaten, itse olin Lumeksen edessä. Tätä tehtiin sekä yksin että paikkamakuurivissä.

Istumisessa toistin käskyn Lumeksen katsoessa mua + sen jälkeen kehu & palkkasin namilla, uudelleen käsky + palkkaus jne. Välillä se vilkaisi muualle namin saannin jälkeen, mutta otti nopeasti aina itse uudelleen kontaktin eikä käskyn jälkeen kertaakaan katsonut muualle.

Maahanmenoon en vieläkään ole saanut päätettyä mitä käskyä käyttäisin ja opettaisinko kokonaan uudelleen, kun on vaikeaa, joten en jäänyt sitä nyt harkitsemaan ja päättämään vaan tyydyin ohjaamaan Lumeksen makuulle. En käyttänyt käskyä vaan vahvistin makuullaoloa vain kehumalla silloin, kun siihen liittyi katsekontakti ja kyykistymällä antamaan namin. Namin jälkeen tässäkin katse välillä ihan hetkeksi harhautui, mutta nopeasti palautti sen, kun nousin ylös. Paikkamakuurivissä nousi pari kertaa ylös, kun vieressä olisi ollut niiiin ihana toinen koira ja odotti vain lupaa saada mennä sen luokse, mutta muuten pysyi hyvin ja keskittyi.

Luoksepäästävyys
Yhden toisen koiran ohjaaja tuli Lumesta katsomaan ja istumassa Lumes pysyi, tosin runsaalla käskytyksellä ja lopussa piti pikkasen pitää kevyesti kiinnikin, ettei ponnahda pystyyn. Tämä on kuitenkin edistynyt huimasti siitä alusta, joskin vielä on matkaa siihen, että pitäisi katseensa kokonaan muhun suunnattuna, vaikka joku kävisi silittämässä ja hampaat katsomassa.

"Ihmisrinki"
Vai mikä se nyt on pk-tottiksessa, kun seuraamisessa kuljetaan pienen ihmisryhmän läpi, mutta sitä kuitenkin Lumeksen kanssa taas tein. Kahdeksikkoa kierrettiin kolmen ihmisen + yhden koiran välistä, Lumes aivan ok, jatkuvalla namituksella toki.

Esineruudulla

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän viereisessä metsänrannan varvikossa. Tyyntä, lämpötila +2.

Ruuduntekijä ja läsnäolijat: Minä.

Tallaustapa ja etsintäalueen koko: Tallattu tiheällä, vaakasuuntaisella, edestakaisella kävelyllä mennen tullen. Ensimmäinen kaistele 2,5m leveä 10m pitkä, toinen 2m leveä ja 5m pitkä.

Lähtö: Hyvä

Mahdollisten esineiden sijainti: Ensimmäisellä punainen narulelu suunnilleen keskellä, pari metriä lopusta, varvikon alle hyvin piilotettu. Toisessa sininen narulelu melkein kaistaleen päässä liuskaisen kiven reunan alla kolossa.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ensimmäisellä ei mitään, toisessa kivi sammalpeitteineen ja muutakin kohoumaa.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Laitoin taas jo autossa pk-liivin Lumekselle ja siinä metsään kävellessä vaikutti ihan kuin se olis tiennyt, mitä mennään tekemään, oli sellaisen tohkeissaan olevan oloinen. Lähtikin heti käskystä tarkasti haistelemaan, ihan selvästi tiesi nyt heti, mikä homma on. Tallatun alueen reunojen yli en päästänyt (Lumes on vielä narussa tässä), mutta eipä se kyllä juuri yrittänytkään, kahdesti meni reunoille. Loppupäässä haistoi lelun ja alkoi tarkentamaan, että missämissä se on, nenä tuhuutti valtavasti ja pää liikkui ees taas. Kun kuono meni lelun kohdalle, kehuin iloisesti, päästin irti narusta ja juoksin lähetyspaikalle alkuun, jonne Lumes tuli kohta perässä lelun varvikosta saatuaan. Leikittiin hetki ja sitten siirryttiin toisen kaistaleen kohtaan.

Toinen kaistale eteni samoin ja sujuvasti kuten ensimmäinenkin, Lumes etsi määrätietoisesti, sai hajun, paikansi ja löysi. Sain olla oikein tyytyväinen, todella hienoa työskentelyä! Seuraavalla kerralla saa tehdä pidemmän kaistaleen ja Lumeksen varmaan voi päästää nyt irtikin, kun etsii heti hyvin. Leikin jälkeen otin pk-valjaat pois ja käveltiin autolle, josta jatkettiin samantien jäljestämään.

Jäljellä

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän korkeassa, mutta littanaan painuneessa, litimärässä laitaheinikossa. Lähes tyyntä, lämpötila +2.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni sen verran, mitä esine-etsinnässä meni aikaa, eli jokusen minuutin. Aivan pienenpieni sivutuuli.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän korkeintaan 12cm pituista ohutta keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee ja lisäksi olivat takin taskussa (jossa muutama juustopala) esineruutukaistaleiden tallomisen ajan.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan uusi paikka jäljelle, yleensä ollaan tässä kohtaa tehty esineruutua.

Lumes on jo sisäistänyt keppien olemassaolon ja etsi niitä, ei niinkään olisi jäljestänyt vaan rynninyt eteenpäin seuraavalle kepille ja sainkin palautella sitä, kun en ehtinyt estääkään. Kepit löytyivät hyvin. Viiden askeleen väli on liian lyhyt, nyt se tuli varmaksi todettua, tein vain vielä tämän kerran siten, koska heinikossa lehtien seassa ei näkynyt askeleita ja lähekkäin olevien keppien ansiosta tiesin, missä jälki kulkee ja pysyin selvillä reitistä ja keppien sijainnista. Huolellisuus oli ihan hukassa, mutta intoa löytyi. Ehkä juuri ennen jälkeä tehty esine-etsintä viritti Lumeksen väärälle taajuudelle?

Eteen

Samalla kaavalla kuin ennenkin, Lumes intoa puhkuen. Välimatkaa voisi vielä pidentää jonnekin 50 metriin (nyt sellaiset 30m) ja sen jälkeen alkaa kokeilla ilman sitä, että Lumes näkee pallon viennin. Suorituksen yhtä osaa vaikeutettaessa toki toista osaa helpotetaan, eli tällöin välimatkaa väliaikaisesti lyhennetään, kunnes onnistuu sujuvasti ilman näköärsykettäkin. Katsotaan sitten, miten käy.

Esine-etsintää

Lumeksen kanssa olen harvakseltaan harjoitellut esine-etsintää, varsinaisesta esineruudusta ei vielä voi puhua, mutta sitä kohti mennään. Liikkeelle ollaan lähdetty sillä, että käyn tallaamassa (kävelemässä edestakaisin) maapläntin metsään tai korkeaan heinikkoon. Kovin suuria en ole vielä tehnyt, kokoa on ollut sellaiset 2-4m x 6-15m, sitä tahtia sitten suurennetaan (varsinkin pidennetään), kun Lumes kunnolla ymmärtää, mistä on kyse. Yhtä esinettä vasta piilotan, mutta kaksi tai kolme harjoitusta tehdään aina kerralla.

En halua käyttää etsinnässä minkäänlaisia näköapuja (esineen vienti alueelle koiran nähden, esineen heittäminen alueelle jne.) edes alussa, koska tarkoituksena on nimenomaan, että koira etsii esineet käyttäen nenäänsä, ei silmiään. Olen siis tehnyt aina siten, että Lumes odottaa autossa, kun käyn tallaamassa alueen ja piilotan sinne esineen. Laitan aina esineet ihan kunnolla piiloon heinien tai varvikon alle, ettei niitä näy yhtään ja siten silmillä havaita, vaan ainoastaan haistamalla ne löytää.

Kun tallaus ja piilotus on tehty, haen Lumeksen ja hitaasti edetään tallattua aluetta läpi, kunnes Lumes saa esineestä hajun ja alkaa ottaa sitä maasta. Yleensä piilo on sen verran hyvä, ettei esinettä tuosta vaan oteta, vaan sitä joutuu jopa vähän kaivamaan esiin. Kehun Lumesta suuresti ja lähden juoksemaan takaisin tallatun alueen alkuun, jonne Lumes esineen kanssa sitten tulee perässä ja leikitään esineellä hetki. Käytän esineinä vielä koirien leluja, jotta palkkaus tulee välittömästi.

Aiemmin en ole laittanut Lumekselle pk-liivejä etsintään, kun ajattelin, että käytän niitä vasta, kun se jo selvästi homman osaa, mutta edellisellä kerralla päätin sittenkin alkaa niitä käyttämään jo nyt. Tietää silloin, mitä ollaan menossa tekemään, kun saa liivit päälle. Tänään tuntuikin jo, että oli heti enemmän kuusalla touhusta. Haisteli määrätietoisesti ja esineen löytymisen on aina yhtä riemukasta, yleensä on tullut sen kanssa suoraan mun luo, mutta nyt lähtikin riemukierroksia tekemään. Toisella esineellä olikin hankalampi paikka, kun heinikossa oli jäniksenpapanoita siellä täällä ja Lumes meinas niitä napsia, mutta kiellosta lopetti ja jatkoi sitä tarkoituksellisempaa työtänsä.

Eteen lähetys

Nää on niitä ainoita kertoja, jolloin Lumes saa leikkiä jalkapallolla ja siten intoa on huimasti. Lumes on jossain kiinni ja saa katsella, kun potkin pallon kentän reunaan. Sitten haen Lumeksen, talutan pannasta lähetyspaikalle ja se on fiuut ja herra on jo matkassa. Ei siinä ehdi sitä käskyä edes huutaa, kun se ampaisee matkaan samantien, kun käsi pikkasenkin heilahtaa. Videolla näkyykin hyvin, miten mun "eteen" raikuu vasta, kun Lumes on jo matkalla... Ja pallon kanssa lähdetään sitten kierroksille kenttää ympäri, sekin näkyy, kun jaksaa odottaa videolta sen tyhjän kohdan yli.

Maanantaina en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä koirien kanssa treeneihin, vaikka "olisi pitänyt", koska epäilin yhdenkin kerran välistä jättämisen vaikuttavan negatiivisesti Lumekseen. Mutta mitä vielä, pikkuinen oli yhtä loistava kuin viimeksikin!

Vetoleikkiä
Olen aina ensimmäiseksi treeneissä (pissattamisen jälkeen) leikittänyt Lumesta patukalla ja Lumes tietääkin sen sekä keskittyy jo todella hyvin vetoleikkiin eikä vilkuile muita lähellekään niin paljon kuin aiemmin. Kotona patukkaan liittyy aina ketjukaulain ja Lumes onkin jo yhdistänyt, että pannan kilinä tarkoittaa leikkiä ja tulee innoissaan paikalle. Treeneissä en ole ketjukaulainta vielä käyttänyt, koska leikin se kaulassa tulee olla intensiivistä ja hyvää, joten olen ensin keskittynyt siihen, että Lumes treeneissäkin leikkii hyvin.

Eilen Lumeksella oli ensimmäistä kertaa ketjupanta treeneissä patukalla leikkimisen ajan ja jatkossakin on aikomus sitä käyttää. Kun mielikuva ketjupanta=leikkiä on riittävän vahva treeneissäkin, alan teettääkin Lumeksella pieniä tokojuttuja ja vasta niiden jälkeen saa patukan. Tietty panta kaulassa siis tulisi loppuviimein tarkoittamaan sitä, että nyt tehdään innokkaasti hommia yhdessä ja lopussa kiitos seisoo.

Seuraaminen
Muutamia lyhyitä seuraamispätkiä kokeiltiin ja pääsääntöisesti Lumes seuraa erinomaisesti, vaikkakin alussa voi katsoa ensin muualle/olla vähän väljä/edistää hienoisesti, mutta huomautuksesta (kosketus korvaan) korjaa paikan ja kontaktin. Yhden kerran peruutettiin muutama askel ja nyt Lumes ei yli-intoillut siinä (peruuttanut liian vauhdikkaasti) vaan pysytteli hyvin mukana. Seuraamisethan siis tehdään edelleen siten, että asettaudun seisovan/istuvan Lumeksen viereen, jolloin se ottaa kontaktin ja liikkeellelähdön merkkinä en vielä käytä käskyä vaan lähtiessäni liikkeelle Lumes lähtee myös.

Henkilöryhmä
Jatkuvalla namituksella (ettei huomio kiinnittyisi ryhmään) kierrettiin kahteen otteeseen (alku- ja loppuajasta) muutaman kerran melko tiheän henkilöryhmän ympäri ja välistä. Lumes vilkaisi ryhmää vain pari kertaa ja muutoin söi nameja kädestä kuin ei muita olisi paikalla ollutkaan. Toisella kertaa ryhmässä oli myös kolme koiraa istumassa ohjaajiensa vierellä eikä Lumes piitannut niistäkään lainkaan vaan mielummin syöpötteli ruokaa.

Luoksepäästävyys
Lopussa yksi ryhmästä tuli tarkastamaan Lumeksen luostepäästävyyden ja aivan kuin se olisi jo ihan vähäsen paremmin istunut aloillaan, mutta kiinni piti pitää edelleen, että aloillaan pysyi ja siitä huolimatta etutassuilla piti yrittää huitoa ihanaa ihmistä. Syötin nameja Lumekselle tapaamisen aikana ja lopuksi ja pidin sen istumassa vielä hetken luona käyneen ihmisen poistuttuakin, ettei heti ponkaisisi pystyyn ja perään vaan pikkasen rauhoittuisi ensin.

Istuminen
Harjoittelun alla on nopea istahtaminen, jota tehdään liikkeen yhteydessä, ja istumassa pysymisen kesto. Kestoa istumiseen, eli siis istumassa pysymistä, harjoitellaan siten, että käsken Lumeksen istumaan+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun. Käskyn toistamisen ideana on, että koira oppii sen tarkoittavan myös halutussa asennossa pysymistä eikä vain siihen siirtymistä.

Näyttelyseisonta & juoksu
Muutama näyttelyseisonta otettiin tokojuttujen väliin ja kerran Lumes jopa piti häntänsä itse ylhäällä, muilla kerroilla tuin sen selän päälle. Ympyrällä juostessa Lumes kulkee todella kauniisti vierellä, siinä ei ole ongelmaa.

Maahanmeno
Pari maahanmenoa Lumes teki, mutta ei otettu niitä tänään sen enempää.

Luoksetuloa
Pari kertaa jätin Lumeksen istumaan ja peräännyin narun mitan, josta kutsuin Lumeksen ja toiset pari kertaa jätin narun kanssa muutaman metrin päähän istumaan ja sitten kutsuin tulemaan. Hyvin pysyi istumassa ja reippaasti tuli tykö. Ihan vapaamuotoisesti tehtiin nämä harjoitukset, kisatyylinen luoksetulo on vielä vaiheessa.

Palkitseminen
Palkkasin ruualla, maassa olevilla vaahteranlehdillä (Lumes tykkää saalistaa niitä ja napata suuhunsa) ja kanssani riehumisella, joka varsinkin on Lumeksesta ihan älykivaa. Patukkaa en vielä käytä treeneissä palkkana.

Estehyppyä olisin vielä halunnut Lumeksen kanssa harjoitella, mutta meni odotus esteen vapautumiseen niin pitkäksi (joku yritti hyppyyttää koirallansa, joka ei näytä edes tajunneen vielä hypyn ideaa, liian korkeaa estettä toimimattomalla tyylillä uudelleen ja uudelleen...), etten halunnut vain Lumeksen kanssa istuskella, kun muutakaan en enää ollut tekemässä, ettei väsy ja kyllästy vaan into säilyy, joten vein sitten Lumeksen autoon.

Mutta kyllä jäi taas niin mukava mieli! Lumes oli suurimman osan ajasta vielä täysin hiljaa, mutta lopussa haukahti muutaman kerran.

Koko kesä on pitänyt lähteä käymään toisellakin treenikentällä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi (lisäksi sinne menevä tie on ihan surkeassa kunnossa, en ymmärrä, miten jotku viitsii ajella sitä viikosta toiseen). Tänään päätin, että nyt mennään eikä vain meinata!

Kasasin treenikassiin kaikenlaista mukaan, mutta unohdin ottaa makupalat Lumekselle, joten ei voitukaan tehdä kaikkea, mitä olin suunnitellut.

Kentälle päästyämme otin ensin Lumeksen autosta ja annoin sen käydä pissalla. Vaikka kenttä oli tyhjä, Lumes oli ihan varma, että siellä on toisiakin, joten piti haukahdella ennen kuin uskoi, että tosiaan me ollaan ainoat siellä. Laitoin sen kiinni ja otin Allun ja sitten vielä treenikassin nurmikolle. Seuraavalla kerralla kyllä teen kaiken käänteisessä järjestyksessä, koska Lumekselle on parempi päästä heti tekemisen makuun eikä jäädä odottelemaan.

Välillä Lumesta kiinnosti nurmikentän tuoksut, mutta kielsin haistelun heti tiukasti, se ei kuulu treenikentille vaan lenkeille. Allun kanssa on tullut huomattua miten käy, jos ei haisteluun heti puututa...

Ensimmäisenä Lumes pääsi puomille. Ohjasin sen huolellisesti alkuun, juoksua tasamatka ja alastulossa "oota", jolloin Lumes hidasti sen verran, että kontaktialuetta pitkin alas ja sitten lensi pallo. Yhden kerran uusiksi samoin, vauhdikkaammin meni.

----------Pikku tauko Lumekselle ja harjoituspätkä Allulle-----------

Keinulle piti lainata Allun kalliita erikoismakupaloja. Ohjasin huolellisesti Lumeksen keinuun - pysäytys kohtaan, jossa keinu lähtee rauhallisesti laskeutumaan alas - makupala Lumekselle - huolellinen ohjaus kontaktialuetta pitkin alas ja riemukas "saa mennä". Yhden kerran uusiksi samoin.

---------Pikku tauko Lumekselle ja harjoituspätkä Allulle------------

Ensimmäistä kertaa ruutu vieraassa paikassa ja ensimmäistä kertaa siten, että itse lähdin liikkeelle vasta Lumeksen lähdettyä, emme siis pinkaisseet yhtämatkaa. Lumes lähti käskystä vauhdilla suoraan ruutua kohti, juoksin perässä heittäen tennispallon ruudun läpi ja jatkoin juoksemista Lumeksen luo sen sännätessä ruudun läpi pallon perässä. Yhden kerran uusiksi samoin, Lumes ei edennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä otolla.

---------Pikku tauko Lumekselle ja harjoituspätkä Allulle-------------

Ensimmäistä kertaa eteenmenoharjoitus. Lumes oli kiinni Allun kanssa ja potkin jalkapalloa kohti kentän laitaa samalla innostavasti Lumekselle huudellen. Pallon ollessa kohdillaan lähdin hakemaan Lumesta puhellen sille edelleen innostavasti "missä pallo" minne se oikein meni". Talutin Lumeksen pannasta lähetyskohtaan aina vaan innostamista jatkaen ja Lumeshan oli innoissaan. Pysähdyin, päästin Lumeksesta irti, se seisoi skarppina ja näytin näytin kädellä kohti palloa sanoen samalla "eteen". Lumes lähti aivan täysillä juoksemaan pallolle, matkaa oli ainakin 30 metriä. Yhden kerran uusiksi samoin.

----------Pikku tauko Lumeksella ja harjoituspätkä Allulle------------

Lumes oli jokaisen taukonsa aivan ihmeen rauhallisesti, kuvittelin, että se enemmän hinkuisi mukaan, kun Allun kanssa tehtiin vauhdikkaita juttuja, mutta ei. Kyllähän se tarkkaavaisena odotti eikä lepäilemään ryhtynyt, mutta niin maltillisesti seisoi naru löysällä, vaikka potkin jalkapalloakin Allun kanssa. Eri hieno pikkuinen! Ihan alussa Lumes kyllä pari kertaa riuhtaisi narua, kunnes ymmärsi olevansa kiinni ja onhan me aina välillä (harvoin) harjoiteltu kiinnioloa ja että remmi tiukalla ei silloinkaan olla. Joku tosiharrastaja ei kyllä varmaan haluaisi, että koira odottaa rauhassa, koska senhän pitäisi olla intoa puhkuva koko ajan, mutta mä tykkään, että koirat osaa odottaa kentän laidalla muuallakin kuin autossa.

----------Kaikki autoon ja kävin vielä venerannalla uittamassa Lumesta, kyllä poitsu tykkäs taas ja sai uutta virtaa, vaikka olis menty vielä treenamaankin uudestaan, mutta illalla on taas tokoharkat, niin ei päivällä viitsi kokonaan väsyttää.---------