Olen kysynyt parilta seuralta, saisiko heidän treeneihinsä tulla kerran treenailemaan paikallamakuuta, kun tarvitsisimme siihen vieraiden koirien seuraa. Ensimmäisessä ensimmäinen kysymys oli, jotta paljonko maksan. En toki ihan ilmaiseksi ollut ajatellutkaan päästä mukaan, mutta kymmenenkin euroa tunnin treeneistä, joissa itsenäisesti teen työt koiran kanssa, on paljon. Toinen seura piti kysymykseni vuoksi ihan hallituksen kokouksen ja päättivät siellä seuran kannan vierailijoihin ja kanta oli "Ei". Jäseneksi he kyllä toivottivat tervetulleiksi ja sitten olisi päässyt vaikka kaikkiin treeneihin mukaan, mutta niiden, jotka eivät jo syksyllä ole ilmoittautuneet hallivuoroille, tulee maksaa treeneistä 5e/kerta. Kalliiksi tulisi sekin. Kaveri sitten vinkkasi, että hovawart-porukka ottaa mielellään muitakin mukaan, sillä on heidänkin koirilleen hyväksi saada vähän uutta häiriötä. Varmistin asian heidän vastaavaltaan ja niinpä me sitten oltiin eilen treenailemassa hoffitokoa, sekä ihmiset että koirat olivat oikein mukavia.

Hoffistit totesivat, että Lumes oli ihan oikean värinen heidän porukkaansa, musta ruskein merkein...

Syyni haluta vieraisiinkin treeneihin mukaan on mikäs muukaan kuin paikkamakuu murheenkryynimme, johon en vanhemman koiran ongelmista huolimatta tajunnut yhtään ottaa oppia vaan saman asian kanssa painitaan nuoremmankin koiran koevalmiudessa. Ennen se kitisi ja vikisi ja käänteli päätään ja oli kiinnostunut ihan kaikesta, vaikka paikoillaan pysyikin. Sitten se oppi pitämään päätään maassa osan aikaa ja kitisi ja vikisi ja oli kiinnostunut kaikesta vähän aiempaa vähemmän, mutta alkoi haistella maata. Nykyään siltä onnistuu jopa 10 minuutin piilopaikallamakuu pään pysyessä koko ajan maassa, mutta tämä siis kotona sisällä. Muualla, nyt talviaikaan lähinnä treenaillaan hallilla, laskee kyllä aika nopsaan pään alas, mutta nostaa sen välillä uudelleen ylös. Viime aikoina on ollut suht rauhallinen, mutta eipä olekaan vieraita koiria ollut vieressä makaamassa (ympärillä juoksemassa kyllä, mutta se ei Lumesta häiritsekään) ja helposti pysyy vaikka miten kauan ollessani piilossakin. Mistä me vaan saatais niitä vieraita koiria niin paljon, kun sitä vieraskoiratreeniä pitäis saada hyvinkin paljon?

Aiemmin käyttämäni etupalkan olen nyt ottanut takaisin, vaikka ei se kyllä kitinää poista. Pitäisi kai kehitellä jotain nakkikastiketta ja raakaa jauhelihaa herkullisempaa, suurimmalla osalla vikisijöistä kun etupalkan kuitenkin pitäisi auttaa. Tosin Lumeshan ei siis vikise mun perääni vaan niille vieressä makaaville koirille (kun ne olis niin kivoja kavereita). Voimakkaalle kieltolinjalle en paikallamakuun suhteen uskalla (enkä näe hyötyä) lähteä, sillä se tuo useimmiten mukanaan vain epävarmuuden koiralle (ja siitä taas sitten saattaa seurata se, ettei enää pysykään paikoillaan ja sitä en todellakaan halua).

Eilen oli yksin rauhallinen ja kävin piilossakin välillä. Sitten yhden hoffin vieressä jo hieman tuli kitinää ja nenäkin kävi maassa haistelumielessä. Rivimakuussa kahden hoffin välissä kitisi jo enemmän ja oli ihan liian innokas.

Ei etu- eikä takapalkka, vaan agilitykilpailuissa sijoittumisesta voitettu Haisuli-lasipallo pimeässä.

Luoksetulon pysäytyksen ongelmista olen kertonut joskus aikaisemminkin, mutta kerrataanpas, mitä kaikkea on tullut kokeiltua. Niin ja muuten, vaikka kokeiltu on siis useampaa metodia, niin en ole tokikaan vaihtanut yhdestä suinpäin toiseen, jos joku tyyli ei heti toimi, vaan ihan hyvän aikaa on jokaista testailtu.

• Pysäytyksenhän piti alunperin olla ihan selvä nakki. Otetaan koira, jätetään se istumaan, poistutaan parinkymmenenmetrin päähän ja kutsutaan, sanotaan pysäytyskäsky (joka siis toimii sekä liikkeestä seisomisessa että vapaana metsässä) ja koira pysäh... lyö maate. Mitä ihmettä? Sama toistuu jokaisella tokoluoksetulokerralla, jolla käytetään pysäytyskäskyä, koira lyö sujuvasti maate, ja myöhemmässä vaiheessa ei tee enää edes sitä vaan hienoisen rytminmuutoksen kera karauttaa suoraan sivulle nättiin perusasentoon. Jos vartaloavulla yritän auttaa pysähtymistä, lyö vain entistä varmemmin maate. Se siitä varmasta seisomaanpysäytyskäskystä sitten, mutta on sillä sentään varma perusasentoontulo.
• No takapalkkahan toimii varmasti, jatketaan sillä siis. Tehdään alustukset huolella ja koira oppii ryntäämään takapalkalle syömään/leikkimään sekä kesken vauhdin pysähtymään ja jälleen ryntäämään takapalkalle. Tämähän näyttää hyvältä. Sitten siinä jotenkin vain kävi niin, että koiran mielestä olikin aika turhaa lähteä liikkeelle, kun se palkka kerta on paikallaan istuessa paljon lähempänä, joten alkoi vaatia kaksoiskäskyn lähteäkseen tulemaan luokse. Siinä vaiheessa muistin läpijuoksutusten tärkeyden ja ei kun niitä ottamaan, ja johan alkoi lyyti kirjoittamaan eli koira tulemaan luokse heti taas ensimmäisestä käskystä (josta sai vapautuksen sille samalle palkalle). Nytpä sitten kävi niin, että pysähtyminen ei enää onnistunut. Se on joko tai, odotellaan palkkaa istumassa tai tullaan luokse loppuun asti, jos pysähdytään, niin pysähdytään hiiitaasti. Silleen, että puoliksi liikutaan ja puoliksi pysähdytään. Keskiverrosti koiran mielestä siis ihan hyvä?
• Pallon heittäminen, silläpä saisi säpäkkyyttä pysähdyksiin! Paitsi ettei koira pysähtynyt vaan teki laajan kurvauksen pallon perään, ja pelkästä heittoliikkeestä se ei ymmärtänyt yhtään mitään, kun kyllähän jokainen fiksu koira tietää, ettei tyhjästä kädestä mitään lelua lentoon taiota. Ehkä jos pallon heittäisi suoraan koiran jalkoihin, niin se pysähtyisi nopsaan.
• Jos ei takapalkka, niin entäs etupalkka ohjaajan takana? Hei joo, tää toimii! Koira tulee heti vauhdilla ja pysähtyy aika hienosti käskystä (=yleinen asioidentekemisenlopettamiskielto). Läpijuoksuilla sen ei tarvi tulla perusasentoon vaan saa mennä suoraan etupalkalle, pysähdyksistä palkataan heittämällä koiralle toinen lelu/nami. Sellainen pieni ongelma vain, että etupalkalla liikkeellelähtö toimii vaan tietyllä käskyllä ja se käsky sattuu olemaan kaksisanainen, kun taas kokeissa käskyn tulisi olla yksisanainen. Mitäs tehdään? No tietty yhdistetään ne kaksi sanaa yhdeksi uudeksi sanaksi, jonka koira oppikin ymmärtämään nopsaan naamansa edessä olevan ruokansa kanssa, mutta pitkästä matkasta ei enää olekaan aivan varma luoksetuloluvasta, joten vaati tuplakäskytyksen. Että siinä meni sitten sekin. Tämän lyhemmän käskyn treenailua ollaan kuitenkin jatkettu, kun vaikuttaa silti lupaavimmalta tavalta ja nykyään kotona jo tuleekin lähes aina ensimmäisestä, treeneissä joskus empii (kuten eilen pari ensimmäistä kertaa, pari seuraavaa taas oli hyvinkin säpsäkällä lähdöllä). Pysäytyksiä olen ajatellut ottaa mukaan vasta liikkeellelähdön ollessa varmaa heti ensimmäisestä kutsusta.

Näitten moninaisten koulutuskokeilujen jälkeen kokeiltiin jokunen viikko sitten vielä yhdellä, ihan uudella tyylillä luoksetulon pysäytystä. Tai uusi ja uusi, kahden vanhan yhdistelmä se oli, eli käytetään takapalkkaa JA etupalkkaa. Siis yhdessä. Siis yhtäaikaa. Siis palkka takana ja palkka edessä (ohjaajan takana). Koira ei koskaan tiedä, pääseekö se takapalkalle vai etupalkalle, joten sen ei pitäisi jäädä jumittamaan takapalkan takia, mutta ei myöskään rynniä liikaa etupalkan takia. Kuulostaa järkevältä, eikö? Koira tulee, ja pysähtyy, ja menee takapalkalle. Koira tulee, ja pysähtyy nopsemmin, ja menee takapalkalle. Koira menee KOVAA takapalkalle (katos kun siellä on se kiva vieras ihminen myös vahtimassa, ettei luvatta syödä palkkanameja), mutta tulee hiljaa etupalkalle. Tai no, hiljaa ja hiljaa, laukkavauhtia kuitenkin, mutta ei mitään verrattuna takapalkallemenonopeuteen.  Ei pidä kuitenkaan tuomita yhden kokeilukerran perusteella, joten jos tuon pelkän etupalkan kanssa ei nyt kevään mittaan ota homma toimiakseen "täydellisesti", niin täytynee jatkaa sitten tällä. Pitäisi vaan päättää, millä käskyllä sitä koiraa tässä luokse kutsuisi, kun siinä meinasi olla vähän ongelmaa. Ja vähän meinasi tulemiseen lähdössä ylipäänsäkin. Mutta katsellaan nyt.

Minustako puhutte?

Lumeksen ollessa pentu, tein ruudun ja merkin kanssa sen virheen, että opetin niitä Lumekselle melko samanaikaisesti, jonka vuoksi se sekoitti liikkeitä ja sille tuli hyvin vahva taipumus mennä ruutuun vasemman ruudun etumerkin kautta kiertäen. Nyt on sitten korjailtu asiaa pitämällä ensin taukoa molemmista ja sen jälkeen ottamalla kuvioihin pelkästään ruudun. Lumes osaa mennä kosketusalustalle (sen opetuksesta lyhyesti pentuajan kirjoituksessa kera videon) ja olen liittänyt sille siihen innostukseksi ja lähtöluvaksi lausahduksen "mikä meininki" (tällä emännällä todellakin on mielikuvitusta käskysanojen keksimisessä...), jolla se ryntää alustalle rutaten matot mennessään. Ruudussa alusta on sivuttaissuunnassa keskellä ruutua, mutta etu- ja takareunaan nähden ei keskellä vaan lähempänä takareunaa siitä syystä, että yleisempi ongelma lienee koiran jääminen ruudun etureunaan kuin eteneminen liian pitkälle takareunaan. Aluksi lähetin Lumeksen ruutuun kosketusalustan käskyllä ja kun niin oltiin menty aika kauan, toimii "mikä meininki" nyt herättelynä ruutu-liikkeeseen (Lumes innostuu ja kohdistaa katseensa ruutuun) ja varsinainen käsky tulee sitten vasta sen jälkeen. Tämä on toiminut hyvin. Kosketusalustaa ei olla vielä jätetty pois, haluan vahvistaa ruudun sisällä oikeaan paikkaan hakeutumista varmaksi. Eilen tein yhden ruutuunlähetyksen, joka sujui erinomaisesti.

Kohteelle hakeutumista ja siinä pysymistä tämäkin...

Maahan-seiso-maahan ja seiso-istu-seiso asentovaihtoja tehtiin eilen muutama ihan lähietäisyydeltä. Lumes suorittaa vaihdot etujaloillaan takajalkojen pysyessä paikoillaan, ja pidän nykyään liikkumattomuuden kriteerinä oikean takajalan liikkumattomuutta (koska en edestä näe molempia takajalkoja) ts. katson sen perusteella palkkaanko vai en. Seisomaannousussa oik. takajalka pysyy vähintään 90% paikoillaan (myös eilen treeneissä), siitä asentoa vaihtaessa sitten on aika fifti-fifti, että liikahtaako se jalka vai ei. Liikkumiseksi lasketaan myös jalan liikauttaminen ilman, että jalka siirtyy eteenpäin. Kun tavoitteena on 100% takajalkojen paikoillaanpysyminen, pitää palkitsemiskriteerienkin kanssa olla tarkkana, että vahvistaa tavoitetta kohti menevää käytöstä, eikä sitä häiritsevää käytöstä.

Seuraaminen liikkeenohjaajan ohjauksen mukaisesti on vaikeaa, ei koiralle vaan emännälle, mutta kun emäntä sekoaa, niin koirakin sekoaa. Tämä tuli nähtyä taas eilen. Liikkuroituna tulen hätäiseksi. Kävelen nopeammin kuin normaalisti ja unohdan askelrytmityksen käännöksiin, pysähdyksiin ja liikkeellelähtöihin, joten kulkuni on töksähtelevää, jonka vuoksi Lumekselle on vaikeaa tulla mukana oikein. Teen kaiken samantien, kun liikkuri sanoo, vaikka reagointiaikaa on muutaman askeleen verran. Jännitän. Liikkuroituna oloa tulee selvästi harjoitella.

Liikkeestä maahan ja liikkeestä seis teimme myös liikkuroituna ja Lumes teki ne oikein napakasti ja välittömästi ilman väliaskelia, ja pysyin kuulemma itse vartalostani neutraalina eli en ole huomaamattani antanut vartaloapuja.

Avoimen hyppyssä palkkailin ensin pelkästä istumisesta hypyn jälkeen (heitin namin esteen yli) ja sitten kerran otettiin kokonaisena liikkeenä. Liian monta toistoa tuli istumiseen, koska pysähtyi joka kerta lähemmäs estettä ja enemmän oikeaan laitaan, kun en tajunnut ajoissa, että juuri sitä olen yrittänyt välttää ja vahvistaa riittävää etäisyyttä hypystä. Koitetaan muistaa ensi kerralla. Siinä Lumes on kyllä taitava, että se tekee takaisinhypyn silloinkin, vaikka olisi huomattavastikin vinossa esteen linjasta.

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistuneet treenit (ja Lumes tuli loppua kohden koko ajan vain yhä innokkaammaksi) ja vielä toisenkin kerran hoffitokoissa käydään, sitten pitäisi löytää taas uutta vierasta seuraa...

Lumes on aina ollut sinänsä ihan näppärä käyttämään kroppaansa ja esim. peruuttaminen, sivuaskeleet ja perusasentoon kääntyminen sujuvat siltä helposti. Halusin kuitenkin sen vieläkin tietoisemmaksi takaosastaan, joten harjoituskuvioihin saapuivat erilaiset peruutustemput...

Olen aina ollut surkea päiväkirjanpitäjä. Lapsena/nuorena olen aloittanut moneen kertaan päiväkirjaa eri teemoin esim. oma, hevoset ja kani, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet hyvin vähälle täytölle, vaikka varsinkin hevospäivistäni olisi täydellisempänä erittäin mukava lukea näin vuosien takaa. Bloggaaminen, jos tällaista hieno termiä nyt käytetään, onkin ollut pitkäaikaisin hengentuotteeni ja onhan näitä nyt paljon kivempi kirjoitellakin kuin pelkästään kirjaan. Varsinaisen treenipäiväkirjan aloittamista olen kuitenkin arastellut juuri innon lopahtamisen vuoksi, vaikka olenkin jo vuosia tiedostanut sen olevan "avain menestykseen". Varsinkin Lumeksen kanssa treenipäivis on käynyt mielessä useaan kertaan tässä parin vuoden aikana, ja tämä blogi on yrittänyt olla osiltaan hieman sitä korvaava, mutta koska pelkät treenipäivitykset ovat yleensä tylsää luettavaa, olen kertoillut niistä vain pääpiirteittäin.

Viime joulun alla julkaistu Canistempus-treenikalenteri on poltellut ostohaluja monesti, ja erityisesti koiraharrastajille suunniteltuna kiinnostanut kovasti, mutta hinta (toimituskulujen kera n. 30e) on toiminut pätevänä hidasteena. Vihdoin ja viimein ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja Lumeksen virallinen treenipäivis starttasi 15. heinäkuuta, ei kuitenkaan tuolla hienolla oikealla kalenterilla, vaan eräästä laatikostani pengastamallani lapsuuden/nuoruuden aikaseen tyhjään vihkoon (tai no, oikeastaan ei edes vihkoon, vaan jostain aiemmasta vuosikalenterikirjasta irti repimiini tyhjiin sivuihin, jotka niittasin yhteen). Kustannukset: 0e Käyttöaiheet: moninaiset Muunneltavuus: suuri Tilaa muistiinpanoille: niin paljon kuin asiaa riittää.

Kohta puolin on kolme kuukautta kulunut treenejä kirjaillen eikä ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, ettei huvittaisi/ehtisi/jaksaisi kynään tarttua, toisin kuin on niitten suurimman osan muitten päiväkirjojen kanssa siis käynyt. Kirjoittaminen auttaa suuresti ajatusten selkiyttämiseen, treenien suunnitteluun (mitä, miten, miksi, missä), läpikäymiseen, edistymisen seuraamisen jne. Perus treenikertojen selittelyjen lisäksi muutaman viikon välein on koontiaukemana, jossa tarkastetaan tavoitteissa edistyminen ja mietitään syitä, jos sitä ei ole tapahtunut, sekä asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle tarkastelujaksolle ja ajatellut keinot tavoitteisiin pääsemiseksi (eli lähinnä kuinka edetään halutun asian opettamisessa). Ensimmäinen treenivihkonen alkaa olla jo enemmän täynnä kuin tyhjä, joten sille on jo seuraajakin katsottuna valmiiksi...

 Suosittelen kaikille tavoitteellisesti treenaaville!

Eilen kuului illan ja yön syrjässä ritinää, rätinää ja räiskettä naapuruston viettäessä huvilakauden päättäjäisiä. Kymmenen aikoihin laittaessani terassille pyykkejä kuivumaan ovi avoinna, istui joku hömppäkoiruus oven suussa odottavavin silmin eikä ollut kuulevinaankaan paukkeita. Kovin pettynyt se oli, kun ei ulospääsyyn lupaa herunut. Kesällä järjestin meille käynnin ampumaradalle laukauksia kuulemaan. Aloitimme muutaman kymmenen metrin päästä kävellä kohti ampumakatosta, jossa käyteltiin ensin pienempää pistoolia. Loppupeleissä olimmekin sitten muutaman metrin päästä ampujasta, joka oli siirtynyt käyttämään suurempaa ja kovaäänisempää pistoolia. Ja mitä teki hömppis, kun melkein korvan juuressa pamahteli? No repi tietenkin ihan innoissaan remmiään, noukki käpyjä maasta, kaivoi kuoppia ja kävi lopuksi iloisesti tervehtimässä ampujan. "Ai mitkä pamahdukset?" 

Tänään  vietettiin päivää kymmenestä puoli neljään seuran tokokokeessa töissä auringonpaisteisessa yli +20 asteen lämpötilassa. Olin ottanut koirat mukaan kuvitellen sään olevan hieman inhimillisempi, mutta joutuivat sitten alokas- ja avoimenluokan ajan odotella vähän liian lämpimässä autossa, jonka onneksi kyllä sain varjoisaan paikkaan ajettua ja koiria välissä juotettua. Voi ja evl koirakot tuomarin mielestä saavat jo sietää häiriötä, joten loppukokeen ajaksi sain ottaa koirat meidän sihteerikköjen telttaan silmien alle hieman vilpoisempaan oloon, joskaan kukaan kisaajista ei tainnut edes huomata niiden hiljaista olemassaoloa. Evl:län paikkamakuu uusittiin yhdelle koiralle yksilösuoritusten jälkeen ja Allu toimitti hienosti häiriöttömän häiriökoiran virkaa sen neliminuuttisen ajan. Kokeen päätteeksi pääsi Lumes vielä esiintymään, kun kokeilin, miten virraton se on viiden tunnin lämpöaallosta, mutta mitä vielä, melkein kävi ylikierroksilla! Vähän seurailua, jossa yli-innostuksen tuomaa turhaa täpinää, erittäin vauhdikas syöksymällä tehty metallinouto, vähintään yhtä ripakka hyppynouto ja yllättäen tosi rauhallinen piilopaikallamakuu. Kai se oli jo ehtinyt ajatella samaa kuin kiva koiratestissä, jotta ihme treenit, kun ei pääse tekemään mitään...

Pysytellään tokoaiheisissa jutuissa ja luodaan videon kera katsaus viime lauantain treeneihin ja vähän siihenkin, mitä meillä joissain liikkeissä on opetuksen pohjalla.

Liikkeestä maahanmeno
Maahanmenohan oli Lumekselle vähän hankala asia ja viimein sain sen naksuttimen avulla toimimaan, siitä olen kertonut kesäkuulla videon kera. Tästä johtuen kuitenkin palkkaan erittäin usein Lumeksen välittömästi maahanmenon jälkeen/kääntyessäni takaisin päin, jotta se voi olla varma siitä, että teki oikein ja motivaatio nopsaan makuuseen säilyy. Näin teen videollakin, heitän namin Lumekselle ja vapautan sen jälkeen, eikä liikettä viedä loppuun (perusasentoon) asti.

Luoksetulo
Mä en ymmärrä, miksi koirille opetetaan erikseen sivulletulo- ja luoksetulokäskyt, näinhän myös Allun aikanaan opetin, koska eihän luoksetulo ole mikään oma erillinen liikkeensä vaan nimenomaan sivulletulo, jos nyt puhutaan näistä suoraan sivulle tulevista luoksetuloista. Tai että miksi muka on niin hankalaa opettaa pk-kisoja varten luoksetulo eteen ja tokoa varten suoraan sivulle, kun eteentulon sivulletuloahan voi käyttää myös luoksetuloon. Tämän ymmärtämättömyyteni vuoksi Lumeksella onkin vain yksi ja sama käsky useampaan muka eri juttuun, ainakin neljä kärpästä yhdellä iskulla siis. Luoksetulo -> koira tavoittelee perusasentoa, seuraaminen -> koira tavoittelee perusasentoa, maasta vierellä istumaan nouseminen -> koira tavoittelee perusasentoa, edestä sivulletulo -> koira tavoittelee perusasentoa = yksi ja sama käsky kaikkiin näihin. Seuraamisessa tosin en treenatessa käytä mitään käskyä, koska aina silloin pitää tulla mukaan, jos ei jotain muuta käsketä tekemään. Aiempia, videoitua harjoituksia näistä esim. maaliskuu ja toukokuu.

Nouto
Yleensä noudon harjoittelu aloitetaan pienellä puukapulalla, koska se tulee kisoissakin ensimmäisenä vastaan. Itse halusin kuitenkin välttää tästä useilla seuraavat ongelmat pureskelun ja metalli-inhon kanssa ja niinpä meillä opittiin ensin muovikapula (johtokela), sitten metalli ja viimeisenä puu, jolla painoa oli heti n. 600 gramman verran. Myös treenityyli poikkesi yleisistä kaavoista, halusin ensin opettaa vahvan perusasennon, jotta koira tietää, minne kapulan kanssa tullaan, ja rinnan kapulannostoharjoitusten kanssa oli mukana noudon luovutusasennonharjoitukset, tähän tyyliin helmikuulla. Seuraavaksi yhdistettiin nämä kaksi ja olin itse polvillani varmistaakseni perusasennon, kapula otettiin ensin perusasennossa, sen sujuessa seisten vierellä ja avustin takaisin istumaan, sen sujuessa  nousin itse seisomaan, mutta Lumes oli taas perusasennossa ja sitten seisomassa -> kaikissa näissä kapula oli aivan Lumeksen edessä, se toteutti suorituksen oma-aloitteisesti (en käskenyt mitenkään) ja merkkasin naksuttimella oikean suorituksen kera namipalkan. Vasta näiden kaikkien vaiheiden jälkeen, kun Lumes tiesi, mitä tuossa tilanteessa tulee tehdä, liitin mukaan käskyn, ja se yhdistyi samantien toimintoon, koska suoritus oli jo niin vahvana mielessä. Siinä vaiheessa sitten vaihdettiin naksu ja namit leluun, joka odotti jossain päin lattialla, kapula ei saa olla koiralle pääasia vaan ainoastaan väline palkan saavuttamiseen. Edelleen välillä palataan noutohommissa ihan alkuun oma-aloitteisuuteen ja naksutteluun (jossa Lumeksella on tuolleen "nätisti" etutassujen käyttö mukana, sillä istuu tuo tassuilla harominen todella vahvassa ihan kaikessa tekemisessä), välillä taas ihan kokeenomaisesti koko suoritus avo, voi tai erivoi tyyliin, hyppynoudotkin siis sujuvat jo. Videolla jostain syystä palauttaa ravilla, mutta normaalisti kulkee kyllä laukalla molempiin suuntiin.

Seuraaminen
Aiempien linkkien lisäksi seuraamistreenejä on kuvattu mm. lokakuulla 2009. Suoralla seuraaminen voisi olla kauniimpaankin, tuo innostuspompotus on vähän häiritsevää, mutta tykkään hirveästi noista Lumeksen askelsiirtymistä (taakse, vasen, oikea & käännökset paikallaan). Ja se aivastelee. Teki sitä ennen vaan kotona sisällä seuraamisissa, mutta on nyt alkanut tuolla hallillakin aivastelemaan, tai miksi sitä nyt pitäisikään sanoa. En oikein tiedä, että vaadinko liikaa keskittymistä vai mitä, koska siitä se kuitenkin selkeästi tulee, sillä aivastelee vain seuraamisissa, kun mukana on noita askelsiirtymisiä tai hidasta käyntiä, jotka vaatii kaikista suurinta keskittymistä ja kehonhallintaa. En vaan tiedä, mitä sille tekis, ehkä vois kokeilla liikkeen keskeyttämistä aina aivastukseen, jos alkais yhdistämään palkkion menetystä siihen, mutta tiedä sitten, ymmärtääkö yhteyttä. Kieltää en halua, enkä usko, että se mitään auttaisikaan.

Ja tämän pidemmittä alkupuheitta itse videoon...

Ps. Käväistiin keskiviikkona peruutuspaikalta ihan oikeassa, virallisessa tokokokeessa, mutta saatte vain arvata, miten siinä kävi, koska sen päivityksen aika ei ole vielä vaan vasta seuraavan, agilityaiheisen postauksen jälkeen...

Eilisten tokotreenien (jotka meni kivasti ja hyppynoudossa ekaa kertaa tosi sujuva palautus, kun tajusin madaltaa estettä, ainoastaan tunnistusnoudosta ei ensimmäisellä yrittämällä meinannut tajuta mitään, liekö johtui sitten siitä, että ihan vieressä oli toinen koira, vai siitä, että kapula oli piilossa oletettavasti koiranpissaisen pensaan edessä, mutta Lumes lähti koko ajan vinoon pensaan taakse eikä eteen, ja pirulainen jopa merkkasi pensaaseen (kuuli kyllä kunniansa siitä), kunnes oltiin ihan vieressä kiinni. Toinen yritys toisella pensaalla meni hyvin.) jälkeen Lumes puhkui vielä virtaa, mutta en halunnut sen kanssa enää jäädä kentälle vaan antaa sen puhkua sitä intoansa. Joku möllitoko siellä olisi niillä ollut, mutta justiinhan mä Lumeksen kanssa sellaisessa olin ja tämä ei ollut edes kokeenomainen (kehänauhat, muut katsoo, kun yksi suorittaa) vaan pelkästään kaikki liikkeet vaan peräkkäin ja muut tekivät omiansa sillä aikaa, eli ihan samoin kuin viime viikolla niissä toisissa käymissäni tokotreeneissä, näissä vaan kirjattiin nyt pisteetkin ylös. Lisäksi vetäjä (tai vapaamuotoiset treenit nuo aina on, mutta vetäjäkin paikalla ja neuvoo toisia) ei tykkää yhtään musta, kun koulutan koirani itse enkä tarvitse sen neuvoja (joiden en koe auttavan meitä), enää se ei edes tervehdi mua (vaikka mä tervehdin sitä)...

Mutta siis, mietin lähtiessäni, että Lumes vielä jotain haluaisi tehdä, ja mieleeni muistui kesällä rakennettu koirapuisto, joten päätin käydä siellä katsomassa, olisiko sopivaa porukkaa, kun nyt paikkakunnalla kerran oltiin. Koirapuistoa on haukuttu lehtikirjoituksissa (toki kehuttukin myös), mutta itse en yhdy niihin. Alue on oikein siisti ja aidat kunnollista, vahvaa ja korkeaa verkkoa. Erikseen on pienten- ja isojen koirien puolet ja molemmissa ensin eteinen ennen varsinaista sisäänkäyntiä, näin ei yksikään koira pääse vahingossa livahtamaan karkuun ovensuusta eikä toisaalta aitauksessa jo olevat koirat ryntäämään suoraan uuden tulijan luokse, vaan sisään/ulos pääsee rauhassa.  Etuosan tasainen alue on soralla (ei kuraista sateellakaan) ja loppupuisto metsäistä, paikalla on penkki omistajille ja suuri roskis (joka oli ihan täynnä, eli jätöksiä kerätään ahkeraan) sekä lapio. Alue on myös valaistu, joten talvi-iltoinakaan ei tarvitse puistoilla pimeydessä.

Mennessämme suurten puolella oli kolme koiraa. Suurta narttua (joka lähinnä vain seisoskeli) Lumes kävi välillä haistelemassa, sen pepun lutkuttamisen kielsin ja narttu itsekin siitä jonkun kerran Lumekselle ärähti. Aika suuri uros(?) näytti olevan arka ja vain istui/käveli omistajansa vierellä eikä reagoinut juuri mitenkään Lumeksen käydessä sitä haistelemassa. Nuoresta bordercollieuroksesta Lumes löysi kaverin ja juoksivat yhdessä silminnähden nauttien toistensa seurasta.

Jonkin ajan päästä pientenpuolelta siirtyi irlanninterrieriuros isojenpuolelle. Rodulla kai muutenkin on ryhdikäs olemus ja korkea hännänkanto, mutta tämä yksilö oli niin jähmeän näköinen ja murisikin Lumekselle heti, että vähän pelotti aina kun se meni Lumeksen luo. Lumes oli vaan ihan riemuissaan tästäkin kaverista (tai "kaverista") ja yritti saada sitäkin leikkiin mukaan. Hiukan irlis leikkikin, mutta alkoi sitten taas murahdella ja käskin Lumeksen pois sen luota, en halua sen saavan ketään kimppuunsa. Käydessäni siivoamassa Lumeksen jätökset roskikseen (kytkin Lumeksen täksi aikaa), lähti bordercollie omistajansa kanssa pois, ja saman ajattelin sitten itsekin tehdä, kun ei muista paikallaolijoista Lumekselle kavereiksi ollut. Päätös vahvistui rähisevän pumin saapuessa (jolle tulikin heti tappelu irliksen kanssa) ja poistuttiin samantien, vaikka Lumesta olisikin leikityttänyt vielä (vaikka muut olisivat vihaisia, Lumes on aina vaan iloinen), mutta turvallisuus ennenkaikkea.

Me jatketaan näitä treenivierailuja ja liitytään heti vuodenvaihteen jälkeen tuonne toiseenkin seuraan jäseniksi, kaipaamaani mukavaa ja rentoa tokon ja agilityn treenailua sekä Lumekselle vaihtelua.

Viime viikon tokotreeneissä Lumes oli jo oma itsensä (vähemmän intoilua toisista koirista) sekä treenattiin meille tuttuun tyyliin omia juttua omaan tahtiin. Kaikenkaikkiaan Lumes teki oikein skarpisti kaiken, seuraamisia, asentovaihtoja, metallinoutoa, tunnistusnoutoakin kokeiltiin vieraassa paikassa (oman kapulan etsintä heinikosta) eikä valittamista. Hypyn jälkeinen pysähdys ei ollut mitenkään silmiähivelevän nopsa, mutta eipä tuosta koiraa voi syyttää, kun ei harjoiteltukaan sitä juuri ole, ihme paremminkin ne hyvät pysähdykset joillain kerroilla. Noudossa keksi tehdä jonkin ihme kierron kapulan taakse ja toisti saman kotona, täytyy palata alemman tason noutoihin vähäksi aikaa, jotta unohtaa keksimänsä hölmöyden. Paikkamakuussa pysyi yksikseen koiranmakkarapalkalla rauhassa max 30s pätkiä muutama, tähän pitäisi lopultakin ihan oikeasti alkaa panostamaan eikä harjoitella vaan kaikkea muuta. Lopussa otettiin vielä kaikki (paitsi paikallaolo) liikkeet kisamaisesti liikkeenohjauksella ja meni ok, paitsi liikkeestä seisomisessa itse möhlin jotain siinä kääntyessäni takaisin Lumeksen päin, ja Lumes reagoi mun elemuutokseen tullen epävarmaksi seisomisesta ja eteni pari varovaista askelta.

Tänään, jottei vaan olisi liian tylsä päivä, koirat olivat ensin mukana töissä seitsemän tuntia ja sieltä hurautettiin suoraan ihka ensimmäisiin ohjattuihin agilitytreeneihimme! Meinasin kyllä kauhistua, kun näinkin, ettei ihan iisejä estekuvioita ollut suunnitelmissa, ainakaan siltä pohjalta, mitä Lumeksen kanssa olen tehnyt. Agilityilty ollaan viimeksi viime talvena yksittäisiä esteitä ja max neljän esteen sarjoja suorassa linjassa. Kesällä ollaan parilla hyppyesteellä (agilitykielessä aidalla) pikkasen otettu jotain harjoituksen tapaista, jotka yleensä menivät aina pieleen, kun Lumesta ei yhtään innostuttanut. En tiedä ottaako se musta paineita, onko epävarma mitä pitäisi tehdä vai mikä siinä mättää, mutta se hyppii tosi huonosti mun mukana (että juoksen vierellä) ja mua kohden, jumittaa esteen taakse (ellei kierrä) ja tarvii monta kannustavaa käskyä hypätäkseen yli. Kuitenkin se musta pois päin hyppii ihan ongelmitta, joten ongelmana on jokin muu kuin se hyppääminen.

Tältä pohjalta siis näytti aika hurjalta tämä minirata, joka sisälsi runsaasti sitä Lumekselle tökkivää hyppimistä sekä ohjauskuvioita, joita en ikinä ole edes Lumeksen kanssa harjoitellut.

Jätin Lumeksen ykkös-esteen taa istumaan jalkautuessani itse sen ja punaisen putken väliin edelleen varmana siitä, että ei tästä mitään tule. Mitä vielä, joko pienestä tokokoirasta on kuoriutumassa agikoirakin, tai sitten harjoittelemattomuus on todellakin paras tapa harjoitella, sillä Lumes loisti! Se oli niin etevä, etten olisi uskonut, jollen olisi ollut näkemässä. Se sinkoili putkiin juuri niin kuin pitikin ja selvitti nuo hyppykuviokiekurat niin kuin se olisi ollut ihan tuttu juttu, eikä mun ohjaustani edes mitenkään päin voi hyväksi kehua, joten ihmettelen vaan, mistä tuo koira nuo taitonsa repäisi? Pikkasen se jumitti johonkin hyppyyn, mutta paaaljon kuvitelmaani vähemmän.

Toinen rata ei näyttänyt yhtään sen paremmalta.

Osalle hypyistä Lumes vähän taas jumitti, mutta muuten tuli erittäin hyvin mukana ja putkeen se juoksi vauhdilla varsinkin.

Ohjauskuvioissa mukana pysymisen ja teknisesti osaavan suorituksen lisäksi ihmetystä tuotti myös Lumeksen yhtäkkinen taito etsiä putkensuu. Vaikka välillä osoittelinkin vähän minne sattuu, se ei missannut ainuttakaan putkeenmenoa edes epäsuotuisista kulmista tullessaan. Oon nyt niin agi-innoissani, että jos jossain lähellä järjestetään vielä tänä vuonna mölliagikisat, niin meinasin koittaa osallistua Lumeksen kanssa, kun se kerran onkin etevä.

Käväistiin viime viikon keskiviikkona katsastamassa Järviseudun Kennelkerhon treenejä, Lumekselle tekisi erittäin hyvää alkaa käydä muuallakin kuin tutulla omalla kentällä, johon sillä on vahva mielikuva siitä treeni- eikä haihattelupaikkana (eli ei intoile toisista koirista yhtään samaanmalliin kuin muualla), ja sama opetus pitäisi sille saada yleistymään ihan kaikkiin koirakenttiin.

Jos mahdollista, Lumes oli vieläkin enemmän innoissaan toisista koirista kuin edellisen viikon möllitokossa, väsyi nopeammin eikä esittänyt ollenkaan niin parastaan kuin kisoissa ja omalla kentällä. Tuolla on tyylinä ottaa kaikki liikkeet kisajärjestyksessä liikkeenohjaajan kanssa, tai ainakin tällä kertaa treenit koostuivat siitä, eli odottelu kertyi paljon ja se taas häiritsee Lumesta. Seuraavalla kerralla (sain luvan mennä uudelleenkin käymään) tiedänkin jo suunnitella mitä ja miten Lumeksen kanssa teen, pitää meno aktiivisena ilman taukoja ja olla sen vuoksi kentällä sen kanssa vain osa ajasta eikä kokonaan, niin kuin nyt olin.

Paikkamakuu oli ensimmäisenä ja Lumes niin intoa täynnä, että oli virhe ottaa se edes siihen iih iih-inisemään ja päätään kääntelemään, kun ei kuivat purutikut edes olleet riittävän hyviä herkkuja keskittymisen säilymiseen. Treenien lopuksi otettiin uudelleen ja silloin Lumeskin oli paljon kauniimmin ja rauhallisemmin. Ei siis Lumesta enää paikkamakuuseen treenien alussa.

Seuraamiset tehtiin narussa ja vapaana alokasluokan tyyliin, olikin Lumekselle ensimmäinen kerta molemmat kaaviot täyspitkinä ja perättäin. Hyvin se seurasi kummankin, mutta jotain ihme haaveiluja sillä oli, kun naruseuruun juoksussa ei pitänyt yhtään kontaktia (olisi pitänyt korjata joo) ja vapaana meinasi jättää yhden pysähdyksen perusasennon tekemättä (melkein jäi multa huomaamatta, kun ei se yleensä tuollaista tee), tosin itseltäni jäi ne lyhennetyt askeleet väliin ennen pysähdyksiä. Mutta jotain hyvääkin, täyskäännöksissä takaosa väisti paremmin kuin koskaan ennen, teen siis käännökset vasemmalle ja Lumes pysyy vierellä, jolloin sen täytyy takaosalla väistää nopsaan käännöksen mukaan.

Liikkeestä maahanmenossa tuli joku ihan ihme jumi, vaikka se on sujunut tosi hienosti jo monta viikkoa. Lumes vain kyykistyi etuosallaan hieman ja nousi samantien ylös eikä mennyt kunnolla maahan vielä sittenkään, vaikka toistettiin monesti ja laitoin sen maahan, jos ei itse mennyt. Meni maahan asti vain, jos pysähdyin viereen, muuten jätti puolitiehen onnistuneenkin suorituksen (kun pysähdyin mukana) jälkeen ja kun kokeilin sivussa itsekseni niin sama homma. Kotona kumminkin taas teki hyvin, eli osaa vallanmainiosti, mutta jostain syystä ei tuolla treeneissä tahtonut sitä tehdä.

Luoksetulon istumassa odottamisessa katseli taakseen (pari lasta touhusi jotain), mutta lähti kutsusta ihan täysillä luokse ja sitten taas teki jotain, jota ennen ei - ei kiepsahtanutkaan hienosti vierelle vaan meni metrin pitkäksi ja joutui vähän palaamaan vierelle. Innokkuutta siis riitti paremmin kuin hyvin, mutta lopussa olisi saanut koota itsensä paremmin, pitääpä varautua siihenkin, että näyttäisi kädellä sivulletulomerkin hieman ennen luonaoloa, jos vauhti vielä toistekin näyttää siltä, ettei pysty kiepsahtamaan ajoissa.

Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä ja etenin täyden matkan pysäytyksen jälkeen sekä palatessa palkkasin Lumeksen seisaalleen. Pitäisi kyllä saada videokuvattua treenejä pitkästä aikaa, jotta näkisin itsekin, miltä Lumeksen pysähtyminen näyttää ja onko siinä petrattavaa.

Hyppy

En sitten päättänyt suunnitelmaa hypyn jälkeisestä toiminnasta ennen kuin käskin Lumesta hyppäämään, ja jäin vain odottamaan sen pysähtyvän itsekseen esteen taakse, jota se tietenkään ei tee, vaan juoksee juoksee ja odottaa pallon lentävän ja kun palloa ei näkynyt, kaartoi vasemmalle vaarallisen lähelle lähellä olevaa muuta treeniporukkaa, joten kutsuin sen takaisin (tässä vaiheessa vasta ajatus alkoi kulkea...). Uusi yritys uudella suunnitelmalla, innostus hyppyyn, innokas hyppy, ok pysähdys (siihen nähden, miten vähän tätä ollaan harjoiteltu) ja siitä lensi pallo palkaksi. Sujuihan, kun tekee itsekin jotain eikä seiso pölkkynä katsomassa, mitä koira tekee, kun ei käsketä tehdä mitään...

Nouto

Metallilla, tosi hyvä.

Hyppynouto

Metallilla, tosi hyvä muuten, paitsi takaisin hyppyyn piti kehottaa useasti.

Eteenlähetys

Ihan lopuksi osan porukasta jo poistuttua kokeilin, miten onnistuisi eteenmeno vieraassa paikassa ilman pallon viemisen näkemistä. Lähti ja lujaa, mutta ei mennyt suoraan kentän laidalle asti, vaan kaartoi hieman vasemmalle. Kutsuin pois, näytin pallon sijainnin ja otettiin uusiksi, joka sujuikin sitten hyvin kuten ennenkin.

Niin, saatiin muuten muutama käytetty tunnistusnoutokapula omaksi, jotta voisi kotona alkaa tunnarin harjoitteluun ottaa niitä vieraitakin mukaan. Oikein mukava porukka tuolla siis ja uudelleenkin mennään.

Löytyipä Lumeksesta ensimmäistä kertaa punkkikin, oli juuri toisen silmän yläpuolella, josta erottui hyvin. Tulipa käyttöä punkkipihdeille, jotka kesällä ostin, ja Lumes oli oikein kauniisti käyttäytyvä potilas eikä hievahtanutkaan, vaikka silmän vierustaa sörkittiin, kaksi kättä riitti oikein hyvin pitämiseen ja punkin poistamiseen.

Tavoitteet vuodelle 2010
Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin.

Tämänhetkinen tilanne
Yhdessä epävirallisessa tokokokeessa on käyty kevättalvella ja se meni ihan mainiosti, ensiviikolla seuraaviin menossa. Täydellisesti (niin kuin nyt olla voi) kisakuntoiset liikkeet ovat luoksepäästävyys, seuraaminen, luoksetulo, nouto (metallilla) ja istu-makaa-kaukokäskyt, muissa on vielä pienempää tai suurempaa säätämistä ja alokasluokan osalta pohdintaa niistä:

Aloitin kirjoittamaan tätä jo keväällä, mutta en millään saanut ajatuksia koottua yhteen haluamallani tavalla, joten lykkäsin julkaisua kerta toisensa perään. Kerran se jo vahingossa pääsi näkyvillekin asti, mutta piilotin sen takaisin muokkaukseen, joka kesti aina näihin päiviin asti, jolloin siis olemmekin jo kehittyneet keväisestä.

Odottaminen

Talvella käväisimme möllitokossa tekemässä onnistuneen suorituksen, mutta kehän ulkopuolella odottelu oli Lumekselle vaikeaa.

"Lumes ei tykkää odottelusta, ellei se ole selvää odottelua, kuten autossa tai kevythäkissä. Jos odottelu tapahtuu vapaassa tilassa, kuten tänään, Lumes ei rauhoitu, vaan odottaa toimintaa + haaveilee niistä muista koirista ja ihanista ihmisistä. Tylsistymisestä ja halusta tehdä jotain muuta kuin olla aloillaan, kertoi myös lähes koko odotteluajan kestänyt hiljainen ininä, ja muutaman kerran piti haukahtaakin, kun olisi ollut niin paljon mukavampaa mennä riehumaan."

Keväällä korjasin hieman sanomaani näin: Odottelu ei ole Lumeksen vahvimpia puolia, mutta oli vähän liioiteltua sanoa, ettei se rauhoitu ollenkaan, se vain oli sillä hetkellä päällimmäisenä kokemuksena. Seuraavana päivänä käytiin hallitreeneissä, jonne otan aina mukaan kevythäkin ja koirat saavat siellä odottaa omaa vuoroaan. Unohdinkin sen kotiin ja hetken ehdin jo miettiä, että nyt meni pilalle koko treenit, mutta kun paikanpäälle olin jo ajellut niin en kokeilematta luovuttanut. Yllättäen ei ollutkaan mitään ongelmaa! Allun nyt tiesinkin, että se osaa kyllä olla ilman kehythäkkiäkin, oikeastaan Allu inhoaa häkissä oloa, mutta ongelmitta odotti Lumeskin vuoroaan. Jätin narun kaulaan ja käskin syrjemmälle nurkkaan odottamaan - siellä makasi rauhassa ja hiljaa, muutama haukahdus ja siinä kaikki. Hyvin onnistuivat treenit odotteluineen tälläkin systeemillä.

Kieltämättä odottaminen - olla tekemättä ei mitään jännässä paikassa - on kyllä asia, jota Lumeksen kanssa pitäisi harjoitella eri paikoissa. Ylipäätään pitäisi hengailla koirapaikoissa, ettei Lumes olisi niin hötkylä ja innoissaan säntäilemässä kaikkien luo, ja kun ei saa säntäillä vaan joutuu pidättelemään intoaan, on vaikea rauhoittua ja "olla cool". Toisaalta taas on väärin tehdä tuosta Lumeksen oma ongelma, koska pennusta astihan opetin sen siihen, että kentällä ollaan aktiivisia, joten ei ihme, että se kaipaa aktiivisuutta, kun yhtäkkiä pitäisikin olla vaan tekemättä mitään!

Tilanne nyt: Kesätauon jälkeen odottelu treenikentällä narussa auton vieressä sujuu ongelmitta, joten Lumes on rauhoittunut siinä ihan itsestään. Ei kai mun pikkuiseni ala aikuistua?

Kontakti

Kirjoitukseni keväältä: Perusasentoon täytyisi saada lisää kestoa kontaktiin, joka kyllä on hyvä, mutta putoaa melko pian, jos mitään (käskyä, liikettä) ei tapahdu. Liikesuoritusten täsmällisyyden vuoksi kontaktin pitäisi pysyä yllä pidempään, jotta "käskyn käydessä" Lumes olisi varmasti kuulolla eikä katse ja siten osin myös ajatukset muualla, jolloin "puheenymmärtäminen" on heikommalla tasolla.

Kisoissa ei saisi myöskään kiirehtiä kehään, kuten möllitokossa tein, kun muka oli kiire, joten Lumes haaveili muista jutuista sen sijaan, että huomio olisi ollut minussa. Ei siellä kehässä tarvitse samalla sekunnilla olla, kun oma vuoro olisi, vaan pystyy kyllä hyvin vaatimaan koiralta täyden huomion jo kehään mennessä. Tällöin oletettavasti on kehässäkin sitten heti skarpimpi ja kunnolla mukana.

Tilanne nyt: Kontakti pysyy jo pidempään ja tulipa mieleen sellainenkin, että mikäänhän ei estä kehässäkään tekemästä pientä liikettä odotushetkillä, tai esim. liikkeenohjaajan "onko valmis"-kysymyksen jälkeen ottamasta ihan pikkiriikkiistä askelta sivulle/taakse, jolla saadaan skarppiusvalmius Lumekselle, ja sen jälkeen sanoa "kyllä". Toki jatketaan kontaktinpidennysharjoituksia edelleen, mutta kaikkea pientä ideaa on hyvä kehitellä kokeisiin, kun ei koskaan tiedä millaisia tilanteita siellä vastaan tulee.

Keskittyminen & suunnittelu

Keväällä kirjoitettua: Kaikki kehityskohteet eivät tokikaan koske Lumesta, vaan myös omassa toiminnassani on kehitettävää. Suurimpana olisi treenien suunnittelu, joka pitäisi toteuttaa vielä nykyistäkin tarkemmin, vaikka olen alkuajoista kyllä jo suunnittelussakin edennyt. Kisaamista ajatellen pitäisi pystyä keskittymään täysin suoritukseen ja sen yksityiskohtiin, pää ei saisi tyhjetä, vaan tulisi pystyä suorittamaan liikkeet samoin kuin treeneissä. Möllitokossahan se jo nähtiin, että varsinkin alussa ehkä jännityksen vuoksi unohdin seuraamisessa askellyhennyksen sun muut. Ei saisi miettiä mitään muuta kuin sitä, mitä ollaan tekemässä. Ehkä olisi hyvä jo ennen kehään menemistä kerrata mielessään, miten tulee toimia varsinkin tuo ensimmäinen liike seuraaminen ja toki ryhmäliikkeetkin, jotka on ihan ekoja. Samaten pitäisi miettiä valmiiksi koepaikalla toiminta, odottelu jne. kuinka hoidetaan ja jos se kevythäkki pitäisi olla Lumekselle mukana yms.

Jännä juttu kyllä tuo, että Lumeksen kanssa jännitän, vaikka tiedän se pysyvän mukana, ja Allun kanssa en, vaikka sen kanssa en satavarma ole kuuliaisuudesta. Seuran kisaharjoituksessakin menin rennosti Allun kanssa ja Lumeksen kanssa tuli heti jännitys, johon se ei onneksi reagoi mitenkään, mutta itsellä meni taas vähän konseptit sekaisin.

Tämänhetkinen tilanne: Suunnittelua todella tarvittaisiin, koska nyt on kesän aikana käynyt niin, että olen jäänyt jankkaamaan muutamaa samaa liikettä ja muita on tehty siinä sivussa, jos ollenkaan, ja tämä tietenkin näkyy edistymisessä. Ei vaan voi vieläkään tarpeeksi painottaa sitä suunnitelmallisuutta ja sen vaikutusta edistymiseen! Sinänsä olen esim. noudossa osannut ajatella, mitä opetellaan, eikä otettu vaan fiiliksellä, ja se onkin valmis liike jo.

Niin, ja se ei riitä, että suunnittelee, mitä treenaillaan, vaan pitäisi suunnitella myös mitä ja miten niitä treenattavia treenaillaan. Tavoitellaanko tänään luoksetuloon vauhtia vai virheetöntä perusasentoa, palkataanko paikkamakuussa myös maahanmenosta vai vain olosta, jne.? Vaikeaksihan niinkin helpon asian kuin koulutuksen saa, kun alkaa oikein kunnolla miettimään...

Palkkaus & koekestävyys

Heti pienestä lähdin rakentamaan kokonaisuutta, joka palkkautuisi hyvin kaikesta (kehut, lelut, ruuat, riehumiset jne. mitä keksii) sekä jaksaisi tehdä suurella innolla enemmänkin juttuja palkan toivossa. Samanaikaisesti ollaan menty kahdella tekniikalla - monipuolista palkkausta, innostamista ja kehua, joita voi käyttää myös kokeissa liikkeiden välissä / ehdollistaminen tiettyyn pantaan merkityksellä "riehuhetki luvassa, pallo odottaa kentän toisella laidalla", jolloin tehdään pitkääkin sarjaa ilman välikehuja - ja näistä voi sitten tulevaisuudessa kisoissa valita sillä hetkellä paremmin tilanteeseen sopivalta tuntuvan. Palkkaus/palkkautuvuus onkin yksi meidän vahvimmista puolista enkä usko siitä tulevan ongelmaa.

Paikkamakuu

Sinänsähän Lumes kyllä pysyy paikoillaan hyvin ja pitkään, mutta kisamaisen paikkamakuun kanssa olen silti ollut varovainen, jotta se ihan varmasti olisi varma liike rauhallisella mielellä ja mieluiten vielä minuun keskittynyt silloinkin eikä ympäristöön. Kesän ajan olen käyttänyt etupalkkaa ja se tuntuu sopivan Lumekselle hyvin, on tuonut kaivattua tarkkaavaisuutta tylsään liikkeeseen. Etupalkallahan sain aikoinaan Allunkin paikkamakuun kuntoon (sillä oli tapana haistella maata yms.). Muiden koirien/ohjaajien tekemisistä Lumes ei ole ottanut häiriötä vaan pysyy paikallaan (myös istuen), vaikka viereinen koira juoksee ohjaajansa luo, viereistä koiraa käydään komentamassa jne.

Hyppy

Muuten valmis liike (hyppää vauhdilla yli jatkaa juoksua esteen jälkeenkin, kuten opetettu on), mutta seisomista esteen taakse ei olla otettu vielä kertaakaan vaan pallo lentää aina palkaksi. Istumaan osaa esteen taa mennä.

Liikkeestä maahan

Onnistuu käsiavustuksella liikkeestä, kumartamalla liikkeestä sekä pysähtymällä. Nopeus riippuu mielentilasta, mitä virkumpi, sitä nopeampi.

Liikkeestä seis

Seisomista ollaan harjoiteltu jo pitkään, nyt ihan hiljan otettu kuvioihin mukaan liikkeestä seis (seuraamisessa pidän namin vasemmassa kädessä ja yhtäkkiä vaan tökkään sen Lumeksen kuonon eteen ja pysähtyy syömään namin, itse käännyn samalla eteen kannustavasti kehuen) ja samalla myös maasta seisomaan (sitä maahan-seiso jumppaa, josta videokin joskus ollut, käskyt olen nyt liittänyt mukaan).

Istumaan jääminen

Lumeksenhan olen opettanut niin, että se seuraa (eteen, taakse, mihin vaan) ilman käskyä, perusasennosta jalan liikkuessa liikkuu heti koirakin. Luoksetulon istumaan jääminen oli alkuun hankalaa, kun luuli, että pitää tulla mukaan, mutta nyt on oppinut pysymään hyvin jämäkällä oota-käskyllä.

Kisavalmiiden ylempien luokkien liikkeiden lisäksi työnalla ovat mm. tunnistusnouto, ohjattu nouto, maahan-seiso-kaukokäskyt ja ruutu.

Mulla on ollut koirien kanssa tässä sellainen suunnilleen kolmen kuukauden tauko tokotreeneistä, alkoi pakollisena töiden painottuessa alkukesästä iltaan  (ja mua harmitti suuresti) ja jatkui sitten ihan vapaaehtoisena toisenkin kuukauden (miten ihanaa, ettei ollut "pakko" mennä minnekään) ja tämä kolmas meni ajanpuutteen piikkiin (olisin halunnut jo käydä taas, mutta ei jaksanut ja ehtinyt talorempan keskeltä).

Mielenkiintoista tässä tauossa on se, että mä yllättäen sain mielenrauhan. Mulla on koko ajan Lumeksen kanssa ollut asetettuna tavoitteet kisaamisesta ja edistymisestä ja se on osin tuonut paineita harrastamiseen, vaikka mukavaa puuhailua onkin. Vielä keväällä mun ajatuksissa oli pakko saada Lumes syksyyn kisakuntoon tokoon ja agiin ja tuntui ihan hirveeltä, kun ei päässytkään sitten töiden takia enää kahdesti viikossa tokotreeneihin.

Toisin kuin olin ajatellut, tauko teki tosi hyvää! Mä pääsin irti koepakkosuunnitelmistani ja tekemisestä tuli rennompaa, vaikka toisaalta olen kyllä edelleenkin yhtä tarkka kaiken oikeellisuudesta, mutta ei tarvitse tähdätä enää tiettyyn aikaa, jolloin pitäisi olla valmis ja sitä mukaa voi treenata vähän vähemmän. Myönnetään tässä välissä myös se, että mulle on ollut kisaamaan pääsy niin tärkeää (kun jäi Allun kanssa hommat liikaa kesken, niin Lumeksen piti paikata se puoli), että vielä keväällä olisin ollut erittäin suuresti pettynyt, jos kisauraa Lumeksen kanssa ei tulisikaan, en halunnut "pelkkää seurakoiraa" ja treenaaminen ilman tavoitteita on tylsää. Paranin tästäkin kesän aikana, leppoisa arki on sekin täysin mukavaa koiranomistamista. Tämä taitaa ollakin olla oikein edistyksellinen kesä itseoppimisen suhteen!

Tänään käytiin siis ensimmäistä kertaa aikoihin ihan treeneissä asti, onhan me kotona opiskeltu ja osattu, mutta vähän jännitti Lumeksen puolesta, kuinka paljon se intoilee näin pitkän ajan jälkeen toisia koiria (vaikka lenkeillä onkin kyllä erittäin asiallinen). Vielä mitä, Lumes oli kuin ei mitään taukoa olisi ollutkaan, itseasiassa se oli edistynyt tauolla paljon enemmän mitä osa koko kesän treenanneista, ja oli itse rauhallisuus, se jopa makasi auton vieressä ihan hiljaa touhutessani Allun kanssa! Ennen se on aina ollut auton takakontissa (väärinkäsityksien välttämiseksi kerrottakoon, että viistoperäauton avoimessa kontissa, josta hattuhylly on poistettu ja on siten kuin farmarin takakontti), koska siellä on hiljaa, mutta vau, se oli narussa yksinkin hiljaa! On se vaan niin mahtava pieni koiruus!

Kyllähän se tiedetään, että tauko tekee aina hyvää, aivot käsittelee asioita jne. Olin vain pelännyt Lumeksen ottavan häiriötä, jos en käy ahkerasti yhteistreeneissä, mutta täytyy nyt uskoa, että se osaa käyttäytyä asiallisesti vuoden yhteistreenailun jäljiltä eikä tarvitse enää niin tiheää käyntiä siellä vaan vähempikin riittää. Helpottaakin kyllä elämää suuresti, että riittää vaikka kerta tai pari kuukaudessa 100 kilsaa ajella eikä kahdesti viikossa.

Mä vaan oon niin iloinen nyt tästä kaikesta edistyksestä!

Tokotreeneissä mua vaan surettaa/harmittaa joidenkin toisten puolesta. Treenithän on vapaamuotoiset ja siellä käy yhtä aikaa kaikki aloitteilijoista ylemmissä luokissa kisaajiin, mutta paikalla on aina myös vetäjä/kouluttaja, joka neuvoo niitä, jotka sen neuvoja ottaa vastaan, ja ne yleensä on nämä aloittelijat, kokeneemmilla on jo omat mielipiteet ja kuviot koiriensa koulutuksesta (näin myös mulla ja jos tarvin neuvoa, kysyn niiltä erivoi-luokissa kisaajilta). Harmillista vetäjän ohjeistuksissa vain on se, että ovat ns. vanhaa tyyliä, ja sillä ei monien koirien kanssa pitkälle pötki.

Surullista nähdä ennen iloisesti ja innokkaasti tekevien koirien muuttuvan haluttomiksi ja kokevan koulutuksen epämieluisana, kun "niiltä aletaan vaatimaan" ja tämähän tehdään tietenkin otteita koventamalla. Kyllähän se koira pelostakin tekee, mutta palkkion eteen tekeminen olisi ehkä hiukkasen motivoivampaa. Kyllähän osaamista täytyy myös vaatia, mutta ei niin, että koiralta katoaa ilo koko hommaan.

Eipä ne koirat kyllä juurikaan sitten taidoissaan edisty pelkillä noilla metodeilla, yksikin treenaa ohjaajansa kanssa kohta kolmatta vuotta samoja asioita eikä koira vieläkään osaa (tai "osaa"), esim. luoksetulossa eteen istumaan ohjaaja on koko tämän ajan laittanut kädet mahan päälle lelu/nami nyrkin sisällä. Toisaalta täytyy ihailla sitä sitkeyttä, millä hän jaksaa vuodesta toiseen käyttää samoja, toimimattomia metodeja, useimmilla kun taitaa olla niin päin, että jos jollain tyylillä ei koira viikossa osaa niin kokeillaan jo toista.

Joskus olen uusille kävijöille käynyt selittämässä paremmat opastukset, mutta vetäjä tulee melkein heti perässä kuuntelemaan, mitä niille sanon ja sepittää tyhjäksi mun ohjeet ja painottaa vaan omiensa paremmuutta.

Kirjoitukseni tammikuulta Lappalaiskoirafoorumin tokopulinassa:

" Mulla on vähän Lumeksen kanssa ongelmana maahanmeno. Se menee tosi nopsasti ja iloisesti maahan, kun näytän pelkällä kädellä (eli kun sitä maahanmenoa opetetaan), mutta aina kun oon alkanut liittää sitä käskysanaa mukaan, niin jonkun ajan päästä muuttuu hitaaksi eikä niin iloiseksi, vaikka se käsiapukin on vielä mukana. Nyt opetan sille jo kolmatta kertaa maahanmenoa uusiksi alusta alkaen eri käskyllä ja kun jonkun ajan olin käyttänyt käskyä niin taas innokkuus katoaa. Oon käskyiksikin yrittänyt ottaa erityylisiä (iloista lyhyttä, matalampaa kaks tavuista), mutta niillä ei oo ollu merkitystä. Sama homma kävi kosketusalustan kanssa, se oli iloinen ja reipas, kun opeteltiin, mutta jonkun aikaa käskyn kanssa mentyä muuttui haluttomaksi. Kosketusalusta on tehty naksulla, maahanmeno kehuilla + namit tietty molemmissa. Missään muussa liikkeessä ei käsky oo tuonut muutoksia suoritukseen. Niin ja maahanmenonkin tekee kotikäskyllä (makuuasento vapaa ja saa asettautua hitaammin) ihan ilosesti."

" Oon kokeillut sitä, että maahanmenosta käskyllä tulis tosi hyvä palkka (kiva lelu lentäis, pääsee juokseen vapaaksi yms.), mutta se on silti ollut hidas, vaikka tietää, että samantien sen jälkeen pääsis vapauteen. Noutokapulaa tuo rakasti siinä vaiheessa, kun sen pitämisestä pääsi juokseen, mutta maahanmeno on silti jotenkin vastenmielistä käskystä. Se kyllä menee makaamaan oikein (taaksepäin, suorille jaloille), mutta hiiiitaasti ja selvästi epämieluisasti."

" Palkkaamattomuus hitaista varmaan lopettais maahanmenon kokonaan, koska käskyllä ei oikeastaan muita olekaan kuin hitaita. On paikasta riippumaton, kotona, lenkillä, treeneissä ihan sama, käskyllä hidas ja epämieluisa, pelkällä käsiavulla iloinen ja nopsempi. Ja tosiaan se käsiapu + käsky on jonkin aikaa iloinen ja nopsa, mut sit yhtäkkiä muuttu hitaaksi ja ei kivaksi. Ja sama kävi tosiaan sen kosketusalustan kanssa, sitä ei olla sen jälkeen paljo harjoiteltukaan enää. Missään muussa käskyt ei haittaa, paitsi noissa kahdessa. Mä en ymmärrä."

Kokeilin tuolloin jälleen kerran opettaa maahanmenoa uusiksi ja sillä kertaa naksuttimen kera, vaikka en uskonutkaan siitä olevan apua, kun kerta kosketusalustakin "epäonnistui" sillä. Vaan kuinkas kävikään, naksu tosiaan tehosi - Lumes oppi tarjoamaan maahanmenoa ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka käskykin (sama kuin ennenkin) tuli mukaan. Huh, meidän tokoura pelastui! Tämän jälkeen homma etenikin vauhdikkaasti istu-maahan kaukokäskyihin ja liikkeestä maahanmenon harjoitteluun.

Videolla maahanmenoharjoitukset ovat tammikuulta, istu-maahan jutut myös talvelta sekä ensimmäinen liikkeestä maahanmeno (jolloin Lumeksella vielä jäi helposti maahanmeno vaillinaiseksi, kun etuosan nopeaa reaktiota olen vahvistanut naksulla runsaasti), seiso-maahan ja toinen liikkeestä maahan ovat alkukesästä kuvattuja.

Sää suosi koulutusviikonloppua, oli (vähän liiankin) lämmintä ja aurinkoista, erittäin kesäinen keli, joka tosin koirien aktiivisuutta verotti enemmän tai vähemmän. Lumes ei ainakaan ollut yhtään parhaimmillaan, se ei normaalisti tosiaankaan pistä tylsän hetken tullen treenikentälle maate ja haaveile, vaan haluaa toimintaa.

Autossa olisi tullut koirille suuri läkähdys, joten Lumes sai viettää aikaansa häkissä.

Kouluttajana viikonlopulla oli tokon valmennusrenkaan jäsen Jenni Ojala ja mukana olleet alo/avo-ryhmän koirat olivat kaikki lapinkoiria ja porokoiria. Voi/erivoin-ryhmien koulutuksia en valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan kiireisen aikatauluni vuoksi, molempina päivinä piti ehtiä vielä muutamaan muuhunkin paikkaan, joten jouduin jättämään loppuosat koulutuspäivistä väliin.

Pääasiallisesti lähdin kurssilta hakemaan kommentteja Lumeksen taitavuuden/taitamattomuuden nykytilasta ja omasta ohjaamisestani, sekä saamaan vinkkejä jatkoon + lisää treenimotivaatiota. Sinänsä en saanut koulutuksesta irti aivan sitä kaikkea, mitä olin toivonut, koska Lumes oli niin rauhallinen eikä yhtään intopinkeenä.

Suurta moitittavaa Jenni ei toiminnastamme löytänyt, vaan päinvastoin kehui, että olen hyvät pohjat tehnyt eri liikkeisiin ja niistä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomautukset liittyivät itseeni ja olivat asioita, jotka jo tiesinkin; seuraamisessa pidän pääni käännettynä kohti Lumesta ja käännöksissä vasempaan käännän voimakkaasti ylävartaloa mukana. Näitä täytyisi alkaa karsimaan jos vaan luottaisin siihen, että kyllä se Lumes mukana tulee ilman vahtimistakin.

"Täytyy oppia, miltä koiran oikea paikka näyttää silmäkulmasta vilkaistuna, katse (pää) eteenpäin suunnattuna."

Perusasento & seuraaminen

Perusasento ja seuraamisen paikka ovat kuulemma hyvät, ja Jenni itse piti Lumeksen tiiviistä seuraamisesta eikä lähtisi sitä muuttamaan, vaikka jotkin tuomarit saattavatkin siitä huomauttaa. Samaa mieltä siis oli kuin minäkin, mieluummin sopivasti tiivis kuin vähän liian väljä.

Hyppy

Yksi hyppy kokeiltiin myös, josko Lumes jättäisi valvovien silmien alla hyppäämättä ekasta käskystä, jotta voisin kokeilla samantien siihen saamaani ohjetta, mutta lähti reippaasti heti ensimmäisestä ja toki hyvä niin. Silloin harvoin, kun sitä tapahtuu, että Lumes jättää hyppy-käskyä kuuntelematta, ei kannata toistaa käskyä (kuten olen tehnyt paremman idean puutteessa), jolloin koira voi helposti oppia, että käskyjen täsmällisellä tottelemisella ei olekaan merkitystä.

Käskyn uusimisen sijaan voisi kääntää selkänsä koiralle "ja olla vähän hohhoijaa", menetitpäs palkanmahdollisuuden, ja kokeilla sitten liikettä uudestaan. Toinen vaihtoehto, jos on varma, että koira tietää, mitä käsky tarkoittaa, on koiran nuhteleminen (toruva äänensävy) tottelematta jättämisestä.

Luoksepäästävyys

Pari kertaa otettiin tästä harjoitus ja Lumes pysyi hyvin, etujalkojaan vähän liikutti, kun innostutti, mutta peppu pysyi maassa kuitenkin.

Edestä perusasentoon siirtyminen

Pk-puolta ajatellen olen opettamassa Lumekselle tokon suoraan sivulletulon lisäksi myös luoksetuloa eteen. Sivulle perusasentoon siirtymiseen on kaksi tyyliä - ohjaajan takaa kiertäminen ja suora ohjaajan sivulle kääntyminen. Suoraan sivulle kääntymiseen on kaksi tyyliä - viereen tulo pää edellä kurvaten oikeaan suuntaan ja "pepun heittäminen" vierelle. Itse tykkäisin tuosta pepun heittämisestä, mutta olen mietiskellyt, mikä olisi toimiva tapaa opettaa se.

" Koiran istuessa edessä viedään vasemmalla kädellä nami koiran pään oikealle puolen (ohjaajasta katsoen), jolloin koira namia tavoitellessaan kääntää peppuaan vasemmalle (edelleen ohjaajasta päin katsoen) ja siten ohjaajan viereen. Harjoituksessa auttaa, jos koira osaa peruuttaa namin edellä, joten voi olla tarpeen opettaa ensin se. "

Vaikea selittää pelkästään kirjoittamalla, joten tässä vielä illalla kotona (tilapäisasunnossa) kuvattu pätkä, josta ehkä ymmärtää paremmin idean. Videon kaksi ensimmäistä tyyliä ovat tässä vaiheessa vielä vähän liian vaikeita, niihin palataan myöhemmin takaisin, kun ensin helpotetummin homma saadaan haltuun. Kolmostyylistä (avustaminen kädellä) voidaan olla montaa mieltä, mutta se selvästi auttaa Lumesta hahmottamaan jutun ideaa (tekee paremmin ilman apuja sen jälkeen). Täytyy treenailla myös erikseen tukitoimenpiteinä peruuttamista sekä seisoen että istuen, molemmat Lumes kyllä jo osaa, mutta lisätreeni ei ole pahitteeksi.

Seiso-istu-makaa

Jenni näytti lauantaina omalla Valo-koirallaan kaukokäskyjen toteuttamistavan, jossa koira tekee asennonvaihdot etuosallaan takajalkojen pysyessä paikoillaan. Istu-maahan-istu-vaihdot Lumes osaakin jo hyvällä tekniikalla (tämän Jenni sunnuntaina varmisti), mutta maahan-seiso-vaihtoa kokeiltiin majapaikassamme lauantai-iltana ensimmäistä kertaa.

" Houkuttele makaavaa koiraa makupalalla eteen-ylös suuntaan siten, että se nousee seisomaan pitäen takatassut paikoillaan. "

Lumes ei ymmärtänyt nousta, vaan tavoitteli namia kurottelemalla ja ottamalla ryömintäaskelia. Autoin sitä kevyesti mahan alta, jotta ymmärtäisi nousta, ja tekikin silloin ihan ok, mutta ei täysin halutulla tekniikalla. Sunnuntaina meinasin näyttää Jennille, miten Lumes ei ymmärrä nousta, mutta sepä esittikin sitten melkein täydelliset seisomaannousemiset. Oli yönaikana nähtävästi työstänyt asiaa. Tästä videota myöhemmin, kun ehdin kuvaamaan.

Näytin Jennille myös meidän käskyjenerotteluharjoituksen, jota olen tehnyt paljon (ja suosittelen muillekin, jos koiralla on vähänkään taipumusta arpoa käskyä esim. jäävissä) ja jossa Lumes on etevä, liikutaan yhdessä ja käskytän sattumanvaraisessa järjestyksessä eri asentoja - istu-makaa-istu-seiso-makaa-istu, joka asennon välissä liikutaan hetki. Kuulemma oli oikein hyvä, että olen sitä tehnyt ja huomaa, että Lumes selvästi erottaa käskyt toisistaan eikä "tee vain jotain".

Paikallamakuu

Paikallaoloa olen ollut tosi laiska harjoittelemaan ja senpä vuoksi ei ollakaan suuremmin edistytty siinä ja tavoite ohjaajaa lähes taukoamatta tuijottavasta tuntuu vaikealta. Olen palkannut Lumesta aina sen palauttaessa katsekontaktin pyrkimyksenä saada vähitellen pidennettyä kestoa, mutta se ei millään malta olla välillä vilkuilematta kentän muita tapahtumia. Vähän mietin jo sitä, jos ottaisi tokoon rinnalle arkipaikallaolon, koska paikallaan Lumes kyllä pysyy, vaikka katse ympäristössä harhailisikin. Toisaalta olen miettinyt etupalkkaa "vahdittavaksi", olisi nami edessä vahdittavana ja siihen pystyisi paremmin keskittymään ympäristöstä välittämättä. Jennin mielestä se oli hyvä idea ja hänen kanssaan jutellessani muistinkin, että olin Allulle juuri tuota tapaa käyttänytkin paikallaolo-ongelmia (maan haistelu, haaveileminen) korjatessani ja toimi erinomaisesti. Sunnuntaina koulutuksessa kokeilin sitä itsekseni Lumeksen kanssa muutaman kerran ja toimi ihan hyvin.

Edistyneempään paikallaoloon Jenni näytti hauskanpitovinkkejä, paikallaoloharjoitusten ei tarvitse aina olla tylsiä! Ensimmäisen harjoituksen Jenni näytti Valo-koirallaan.

" Harjoituksen tarkoituksena on aiheuttaa koiralle (sen tasoon suhteutettu) niin suuri häiriö, että se tekee virheen (eli rikkoo paikallaoloa) ja koiraa päästään torumaan, jonka jälkeen paikallamakuu ja virheen aiheuttanut häiriö uusitaan, jolloin koira (jos harjoitus tehtiin oikein ja oppimista tapahtui) pysyy paikallaan häiriöstä huolimatta ja tällöin sitä kehutaan ja palkataan suurieleisesti ja pidetään huoli, että harjoituksen mahdollisesti aiheuttama paineistunut olo koiralta poistuu. Tarkoitus on opettaa koiralle, että tapahtui ympärillä mitä tahansa, se "ei saa eväänsäkään liikauttaa" ja tämän varmistamiseksi koira pidetään liinassa, jotta se saadaan nopeasti takaisin, jos lähteekin luvatta. "

Jenni kisaa Valon kanssa erikoisvoittajaluokassa, joten kyseessä on tottunut paikallaolija ja häiriöt sen mukaiset. Häiritsijä-henkilö kutsui Valoa nimeltä, houkutteli luokseen leluilla, silitteli ja hali sitä, heitti lelun yli, juoksenteli ympärillä ja lopulta heilutteli namia aivan Valon kuonon edessä samalla kannustaen sitä ottamaan namin. Tässä vaiheessa Valo ei enää voinut vastustaa kiusausta, vaan otti pienen ryömintäsiirron eteenpäin, jolloin sai ohjaajaltaan torut, liike ja häiriö uusittiin, eikä Valo enää ryöminyt namien perään, jolloin palkittiin ja kehuttiin suuresti.

Toinen harjoitus tehtiin ryhmäläisten kesken ja olin Lumeksen kanssa siinä mukana. Koirat laitettiin paikkamakuuseen rinkiin ja ohjaajat siirtyivät vastakkaisen koiran taakse seisomaan. Siellä mentiin kyykkyyn ja heiluteltiin + taputeltiin käsiä, jonka jälkeen juostiin pari kierrosta  rinkiä ympäri koirien takaa pysähtyen oman koiran taakse. Siitä juostiin ringin keskelle ja heiteltiin nameja koiran eteen, kutsuttiin koirat luokse namien yli, jätettiin istumaan keskelle ja käytiin itse keräämässä namit pois, jonka jälkeen kutsuttiin koirat vuorotellen luokse pois ringin keskeltä. Lumeksen jätin arkimakuuseen ja se pysyi kivasti paikoillaan, useaan kertaan kyllä sille toistin käskyä ja palkkasin pari kertaa. Oikein hyvä silti, lähellekään noin suuressa häiriössä sen ei ole ennen tarvinnutkaan paikoillaan olla.

Nouto

Noutoa ollaan opiskeltu takaperoisesti (sekä muovisella-, puisella- että metallikapulalla) eli lähdetään liikkeelle loppuasennosta ja Lumes osaakin ensimmäisen vaiheen jo kätevästi, mutta Jenni ehdotti siihen lisäksi kapulankantotreenejä esim. seuraamisen yhteydessä.

Ohjatun noudon suuntaopetteluistakin kysyin ja tehtiin yksi harjoitus, joka onnistui sinällään hyvin ja Lumes teki mitä pitikin (lähti osoitettuun suuntaan), mutta eipä löytänyt pallolle ilman apuja. Se on ihmeen huono löytämään maahan jätettyjä leluja, ettei ois näössä vikaa, mutta toisaalta se kyllä näkee tarkastikin ja esim. osaa napata koppina nameja.

" Ohjatun noudon alkuun kuuluu merkille lähetys ja se kannattaa ottaa mukaan heti alkuharjoituksiin, jotta koiralle muodostuu mielikuva asiayhteydestä. Ensin jätetään koira istumaan jokusen metrin päähän merkistä ja viedään lelu merkin vasemmalle tai oikealle puolelle n. 10 metrin päähän, jonka jälkeen palataan koiran luo. Juostaan yhdessä koiran kanssa merkille, jossa pysäytetään koira, ja sen jälkeen näytetään kädellä lelun suuntaan ja annetaan lupa mennä lelun luo.

Kun koira osaa varmasti hakea lelun osoitetusta suunnasta, lisätään toinen lelu mukaan siten, että lelut ovat sekä merkin vasemmalla että oikealla puolella, molemmat 10m merkistä, noudettava lelu viedään aina ensimmäiseksi (näin on myös kisoissa kapulan kanssa). Vasta monien harjoitusten jälkeen, kun voidaan olla varmoja, että koiraa hakee vain osoitetun lelun, voidaan lisätä myös keskimmäinen (jota ei koskaan saa ottaa). Ohjauksen sujuessa lelujen kanssa (vaihtoehtoisesti voi harjoitella myös ruokakupeilla esim. aterioiden yhteydessä) ja koiran osatessa tavallisen noudon, voidaan lelujen tilalle vaihtaa kapulat. "

Ruutu

Ruutua ei harjoiteltu koulutuksessa, mutta kysyin, miten Jenni omilleen on opettanut, ja suositteli kahta rinnakkaista tapaa: vauhdikasta ruutuun juoksua pitkältä matkalta esim. ruokakipolle ja toisaalta oikean paikan harjoittelua kosketusalustalla, naksuttelemalla (tätä onkin jo tehty)  tms. tavalla.

Toivottavasti muistin oikein kaikki Jennin ohjeet enkä sopertanut sekaan mitään omiani...

Kesästä asti olen katsellut noutokapuloita ostoaikeissa, mutta en ole raaskinut ostaa hinnakkuuden vuoksi, kun kumminkin yksi kapula kotoa jo löytyy. Tänään päätin piipahtaa paikallisessa, pienessä koiratarvikeliikkeessä, vaikka epäilinkin siellä hintojen olevan suht korkeat. Yllätys olikin suuri, kun löysin sieltä kaikkein edullisimmat näkemäni kapulat, 600 gramman puinen 4e ja metallinen 12e. Enää ei kiikastanut hinnasta, joten kaupat tuli. Myöhemmin käyn vielä hakemassa tunnistusnoutokapuloitakin, kun olivat nyt loppu, ja ehkä ohjatun noudon kapulatkin voisi kesään mennessä ostaa, kun hintaa niillä oli vain 3e/kpl.

Vähän suurilta nämä näyttävät koirilla ja Lumeksella ihan pää notkahti alas ottaessaan puisen ensimmäistä kertaa suuhunsa, kun on tottunut vain höyhenenkevyeeseen muovikapulaan (kuvassa koirien edessä), mutta kyllä sitä sitten jaksoi pidellä kunnollakin. Metallikapulassa ei Lumeksen mielestä ollut mitään outoa (onhan se niillä suurilla hevosten kuolaimilla leikkinyt ja oppinut metallin olevan kivaa) ja se olikin paljon kivempi pidettävä kuin painava puinen.

Paikkamakuuta rivissä, Lumes harjoittelee vasta alkeita.

Merkinkiertoa aimo annoksella vauhtia, paluukohteena & palkkana narupallo.

Kapulannostoa naksutellen, Allu odottelee kevythäkissä omaa vuoroaan.

Ruutuakin opiskellaan naksutin apuna.

Jotain seuraamisen tapaista pallon kanssa.

Leikitään.

Välillä temppuiltiin, kahdeksikon kiertoa jalkojen välistä.

Ja lisää leikkiä.

Luoksetulon paikallaodotusosuus.

Lumeksella on pienestä asti ollut leluina myös kahdet vanhat, rautaiset ja painavat kuolaimet. Niitä se aina välillä kilistelee ja kanniskelee eikä päästä irti, vaikka ottaisin itse toisesta päästä kiinni, vetoleikkiin kelpaavat siis Lumeksen mielestä aivan hyvin. Pureskella kuolaimia ei tosin saa, siitä hampaat tykkäisivät huonoa. Ideana näissä hieman erikoisemmissa leluissa on tehdä metallistakin kiva juttu, enkä uskokaan, että Lumeksella tulee olemaan mitään ongelmaa metallisen noutokapulan kanssa sitten aikanaan.

Laskeskelin tuossa huvikseni, että millaiset lonkat Lumeksella mahtaa olla, jos ottaa keskiarvon sen vanhempien ja tähän mennessä tarkastettujen sisaruspuolien lonkista. Osalla oli toinen lonkka parempi kuin toinen, joten joka koiralta otin ne molemmat lonkkakirjaimet mukaan laskuihin. Isän lonkat A/A, emän B/A, isän aikaisempien pentujen D/D, B/B ja D/C, emän aikaisempien pentujen A/A. Näistä tulee 5xA, 3xB, 1xC ja 3xD. Numeroin lonkka-arvot ykkösestä neloseen siten, että A=1 jne, jotta saisin kirjaimista numerot ja näin ollen helpommin laskettua keskiarvon. Eli siis 5x1 + 3x2 + 1x3 + 3x4 = 26, joka jaetaan lonkka-arvojen määrällä 12, jolloin keskiarvoksi saadaan 2,2 (2,16) ja tämä tarkoittaa B-lonkkia. Olen kyllä ihan tyytyväinen, jos B-lonkat Lumeksella on, mutta sen näkee sitten ensi kesänä, pitääkö todennäköisyys paikkansa vai ei... Ja A & B tarkoittavat siis terveitä lonkkia, C & D sairaita.

Maanantaina en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä koirien kanssa treeneihin, vaikka "olisi pitänyt", koska epäilin yhdenkin kerran välistä jättämisen vaikuttavan negatiivisesti Lumekseen. Mutta mitä vielä, pikkuinen oli yhtä loistava kuin viimeksikin!

Vetoleikkiä
Olen aina ensimmäiseksi treeneissä (pissattamisen jälkeen) leikittänyt Lumesta patukalla ja Lumes tietääkin sen sekä keskittyy jo todella hyvin vetoleikkiin eikä vilkuile muita lähellekään niin paljon kuin aiemmin. Kotona patukkaan liittyy aina ketjukaulain ja Lumes onkin jo yhdistänyt, että pannan kilinä tarkoittaa leikkiä ja tulee innoissaan paikalle. Treeneissä en ole ketjukaulainta vielä käyttänyt, koska leikin se kaulassa tulee olla intensiivistä ja hyvää, joten olen ensin keskittynyt siihen, että Lumes treeneissäkin leikkii hyvin.

Eilen Lumeksella oli ensimmäistä kertaa ketjupanta treeneissä patukalla leikkimisen ajan ja jatkossakin on aikomus sitä käyttää. Kun mielikuva ketjupanta=leikkiä on riittävän vahva treeneissäkin, alan teettääkin Lumeksella pieniä tokojuttuja ja vasta niiden jälkeen saa patukan. Tietty panta kaulassa siis tulisi loppuviimein tarkoittamaan sitä, että nyt tehdään innokkaasti hommia yhdessä ja lopussa kiitos seisoo.

Seuraaminen
Muutamia lyhyitä seuraamispätkiä kokeiltiin ja pääsääntöisesti Lumes seuraa erinomaisesti, vaikkakin alussa voi katsoa ensin muualle/olla vähän väljä/edistää hienoisesti, mutta huomautuksesta (kosketus korvaan) korjaa paikan ja kontaktin. Yhden kerran peruutettiin muutama askel ja nyt Lumes ei yli-intoillut siinä (peruuttanut liian vauhdikkaasti) vaan pysytteli hyvin mukana. Seuraamisethan siis tehdään edelleen siten, että asettaudun seisovan/istuvan Lumeksen viereen, jolloin se ottaa kontaktin ja liikkeellelähdön merkkinä en vielä käytä käskyä vaan lähtiessäni liikkeelle Lumes lähtee myös.

Henkilöryhmä
Jatkuvalla namituksella (ettei huomio kiinnittyisi ryhmään) kierrettiin kahteen otteeseen (alku- ja loppuajasta) muutaman kerran melko tiheän henkilöryhmän ympäri ja välistä. Lumes vilkaisi ryhmää vain pari kertaa ja muutoin söi nameja kädestä kuin ei muita olisi paikalla ollutkaan. Toisella kertaa ryhmässä oli myös kolme koiraa istumassa ohjaajiensa vierellä eikä Lumes piitannut niistäkään lainkaan vaan mielummin syöpötteli ruokaa.

Luoksepäästävyys
Lopussa yksi ryhmästä tuli tarkastamaan Lumeksen luostepäästävyyden ja aivan kuin se olisi jo ihan vähäsen paremmin istunut aloillaan, mutta kiinni piti pitää edelleen, että aloillaan pysyi ja siitä huolimatta etutassuilla piti yrittää huitoa ihanaa ihmistä. Syötin nameja Lumekselle tapaamisen aikana ja lopuksi ja pidin sen istumassa vielä hetken luona käyneen ihmisen poistuttuakin, ettei heti ponkaisisi pystyyn ja perään vaan pikkasen rauhoittuisi ensin.

Istuminen
Harjoittelun alla on nopea istahtaminen, jota tehdään liikkeen yhteydessä, ja istumassa pysymisen kesto. Kestoa istumiseen, eli siis istumassa pysymistä, harjoitellaan siten, että käsken Lumeksen istumaan+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun. Käskyn toistamisen ideana on, että koira oppii sen tarkoittavan myös halutussa asennossa pysymistä eikä vain siihen siirtymistä.

Näyttelyseisonta & juoksu
Muutama näyttelyseisonta otettiin tokojuttujen väliin ja kerran Lumes jopa piti häntänsä itse ylhäällä, muilla kerroilla tuin sen selän päälle. Ympyrällä juostessa Lumes kulkee todella kauniisti vierellä, siinä ei ole ongelmaa.

Maahanmeno
Pari maahanmenoa Lumes teki, mutta ei otettu niitä tänään sen enempää.

Luoksetuloa
Pari kertaa jätin Lumeksen istumaan ja peräännyin narun mitan, josta kutsuin Lumeksen ja toiset pari kertaa jätin narun kanssa muutaman metrin päähän istumaan ja sitten kutsuin tulemaan. Hyvin pysyi istumassa ja reippaasti tuli tykö. Ihan vapaamuotoisesti tehtiin nämä harjoitukset, kisatyylinen luoksetulo on vielä vaiheessa.

Palkitseminen
Palkkasin ruualla, maassa olevilla vaahteranlehdillä (Lumes tykkää saalistaa niitä ja napata suuhunsa) ja kanssani riehumisella, joka varsinkin on Lumeksesta ihan älykivaa. Patukkaa en vielä käytä treeneissä palkkana.

Estehyppyä olisin vielä halunnut Lumeksen kanssa harjoitella, mutta meni odotus esteen vapautumiseen niin pitkäksi (joku yritti hyppyyttää koirallansa, joka ei näytä edes tajunneen vielä hypyn ideaa, liian korkeaa estettä toimimattomalla tyylillä uudelleen ja uudelleen...), etten halunnut vain Lumeksen kanssa istuskella, kun muutakaan en enää ollut tekemässä, ettei väsy ja kyllästy vaan into säilyy, joten vein sitten Lumeksen autoon.

Mutta kyllä jäi taas niin mukava mieli! Lumes oli suurimman osan ajasta vielä täysin hiljaa, mutta lopussa haukahti muutaman kerran.

Ennen tokoharkkoja käytiin pienellä kävelyllä, tekee Lumekselle hyvää kulkea uusissa maisemissa.

Lumeksen kanssa voikin jo alkaa treenailemaan harkoissakin kunnolla, tai no niin kunnolla kun sen osaamis/hallittavuustasolla voi treenata, mutta kuitenkin. Tänäänkin päästiin suoraan kentälle, vaikka paikalla olikin useampia koiria, ei jääty ollenkaan katselemaan meininkiä, kun Lumes ei haukuskellut. Paikalla oli uusikin koira, joka välillä kertoili kovastikin olemassaoloaan ja ensin Lumes meinasi sille haukahdella, mutta parilla tiukalla kiellolla luopui aikeistaan eikä muutenkaan koko aikana kovin montaa kertaa haukahtanut.

Ensimmäisenä otin Lumeksen kanssa leikkiä patukalla ja sen jälkeen tehtiin muita juttuja ruokapalkalla.

Kuusi koiraa ohjaajineen oli paikallamakuussa pienellä ringillä ja koska Lumes vaikutti niin sopuisalta, kiersin koirien vierestä Lumeksen kanssa koko ajan sille makupaloja syöttäen. Lumes kulki oikein pätevästi ja haukahti vain kerran, vaikka oltiin aivan toisten koirien takana.

Aika ajoin Lumes esitti aivan loistavaa seuraamista! Kokeilin myös muutaman kerran askelsiirtymisiä Lumes irti, mutta ei ihan pystynyt keskittymään kodin veroisesti, jota en kyllä yhtään ihmettele. Pari paikallaistumista kokeilin myös vapaana, parin metrin päähän menin eikä ongelmia pysymisessä. Kahdesti siinä piti haukahtaa, kun kulki toinen koira vierestä, mutta pysyi aloillaan silti. Eri taitava pikkuinen!

Liikkeestä istuminen on Lumekselle helppo nakki myös juoksusta, maahanmeno sen sijaan tökkii yhä ilman käsiavustusta. Olen miettinyt sitäkin, että pitäisikö sen käskysana vaihtaa selkeämpään, jos on jotenkin vaikea erottaa tai ymmärtää. Kisakäskyhän esim. istumiseen Lumeksella on vain kirjainäänneyhdistelmä, ei mikään oikea sana, toimisikohan makuussakin joku vastaava paremmin...

Näyttelyseisontaakin harjoiteltiin ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona keittiössä ja ihan kivasti Lumes seisoi, hännän nostamisesta vaan ei kovin pidä vieläkään. Ympyrällä juoksua liikkeiden esittämiseksi kuvittelin olevan Lumekselle hankalaa, koska innostuisi juoksemisesta eikä malttaisi juosta vierellä, mutta toisin kävi. Lumes kipitteli oikein kauniisti vierelläni vielä katsekontaktia pitäen, joka tosin näyttelyissä ei olisi toivottavaa, koska saattaa vääristää koiran liikkeitä.

Lelujen ja ruuan lisäksi aikeenani on käyttää Lumekselle palkkana myös riehumista (ts. leikkiä ilman lelua) ja niinpä harjoiteltiin häiriössä riehumistakin, Lumes oli täysillä mukana.

Luoksepäästävyys katsottiin vielä lopuksi yhden henkilön toimesta ja olihan Lumes taas enemmänkin kuin innoissaan.

Oikein onnistuneet tokoharkat!

Koko kesä on pitänyt lähteä käymään toisellakin treenikentällä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi (lisäksi sinne menevä tie on ihan surkeassa kunnossa, en ymmärrä, miten jotku viitsii ajella sitä viikosta toiseen). Tänään päätin, että nyt mennään eikä vain meinata!

Kasasin treenikassiin kaikenlaista mukaan, mutta unohdin ottaa makupalat Lumekselle, joten ei voitukaan tehdä kaikkea, mitä olin suunnitellut.

Kentälle päästyämme otin ensin Lumeksen autosta ja annoin sen käydä pissalla. Vaikka kenttä oli tyhjä, Lumes oli ihan varma, että siellä on toisiakin, joten piti haukahdella ennen kuin uskoi, että tosiaan me ollaan ainoat siellä. Laitoin sen kiinni ja otin Allun ja sitten vielä treenikassin nurmikolle. Seuraavalla kerralla kyllä teen kaiken käänteisessä järjestyksessä, koska Lumekselle on parempi päästä heti tekemisen makuun eikä jäädä odottelemaan.

Välillä Lumesta kiinnosti nurmikentän tuoksut, mutta kielsin haistelun heti tiukasti, se ei kuulu treenikentille vaan lenkeille. Allun kanssa on tullut huomattua miten käy, jos ei haisteluun heti puututa...

Ensimmäisenä Lumes pääsi puomille. Ohjasin sen huolellisesti alkuun, juoksua tasamatka ja alastulossa "oota", jolloin Lumes hidasti sen verran, että kontaktialuetta pitkin alas ja sitten lensi pallo. Yhden kerran uusiksi samoin, vauhdikkaammin meni.

----------Pikku tauko Lumekselle ja harjoituspätkä Allulle-----------

Keinulle piti lainata Allun kalliita erikoismakupaloja. Ohjasin huolellisesti Lumeksen keinuun - pysäytys kohtaan, jossa keinu lähtee rauhallisesti laskeutumaan alas - makupala Lumekselle - huolellinen ohjaus kontaktialuetta pitkin alas ja riemukas "saa mennä". Yhden kerran uusiksi samoin.

---------Pikku tauko Lumekselle ja harjoituspätkä Allulle------------

Ensimmäistä kertaa ruutu vieraassa paikassa ja ensimmäistä kertaa siten, että itse lähdin liikkeelle vasta Lumeksen lähdettyä, emme siis pinkaisseet yhtämatkaa. Lumes lähti käskystä vauhdilla suoraan ruutua kohti, juoksin perässä heittäen tennispallon ruudun läpi ja jatkoin juoksemista Lumeksen luo sen sännätessä ruudun läpi pallon perässä. Yhden kerran uusiksi samoin, Lumes ei edennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä otolla.

---------Pikku tauko Lumekselle ja harjoituspätkä Allulle-------------

Ensimmäistä kertaa eteenmenoharjoitus. Lumes oli kiinni Allun kanssa ja potkin jalkapalloa kohti kentän laitaa samalla innostavasti Lumekselle huudellen. Pallon ollessa kohdillaan lähdin hakemaan Lumesta puhellen sille edelleen innostavasti "missä pallo" minne se oikein meni". Talutin Lumeksen pannasta lähetyskohtaan aina vaan innostamista jatkaen ja Lumeshan oli innoissaan. Pysähdyin, päästin Lumeksesta irti, se seisoi skarppina ja näytin näytin kädellä kohti palloa sanoen samalla "eteen". Lumes lähti aivan täysillä juoksemaan pallolle, matkaa oli ainakin 30 metriä. Yhden kerran uusiksi samoin.

----------Pikku tauko Lumeksella ja harjoituspätkä Allulle------------

Lumes oli jokaisen taukonsa aivan ihmeen rauhallisesti, kuvittelin, että se enemmän hinkuisi mukaan, kun Allun kanssa tehtiin vauhdikkaita juttuja, mutta ei. Kyllähän se tarkkaavaisena odotti eikä lepäilemään ryhtynyt, mutta niin maltillisesti seisoi naru löysällä, vaikka potkin jalkapalloakin Allun kanssa. Eri hieno pikkuinen! Ihan alussa Lumes kyllä pari kertaa riuhtaisi narua, kunnes ymmärsi olevansa kiinni ja onhan me aina välillä (harvoin) harjoiteltu kiinnioloa ja että remmi tiukalla ei silloinkaan olla. Joku tosiharrastaja ei kyllä varmaan haluaisi, että koira odottaa rauhassa, koska senhän pitäisi olla intoa puhkuva koko ajan, mutta mä tykkään, että koirat osaa odottaa kentän laidalla muuallakin kuin autossa.

----------Kaikki autoon ja kävin vielä venerannalla uittamassa Lumesta, kyllä poitsu tykkäs taas ja sai uutta virtaa, vaikka olis menty vielä treenamaankin uudestaan, mutta illalla on taas tokoharkat, niin ei päivällä viitsi kokonaan väsyttää.---------

Siis mä oon niin tyytyväinen tuohon Lumekseen! Se oli tänäänkin taas aivan virtaa täynnä tokoharkoissa, mutta silti niin kuuliainen ja suuntaa suuren tekemisen intonsa yhteistyöhön mun kanssa eikä turhan haahuiluun. Tai kyllä se hommailisi omiansa, jos en sille mitään sanoisi, mutta kun itse on aktiivinen, on Lumeskin ihan mahtava!

Tänään ei ollut kuin neljä koiraa Lumeksen ja Allun lisäksi eivätkä niistäkään kaikki olleet paikalla koko aikaa. Meninkin sitten kerrankin suoraan kentälle enkä jäänyt Lumeksen kanssa reunalle ollenkaan. Haukahtelujakin oli tosi vähän.

Kotona ollaan muutamana iltana harjoiteltu alokasluokan hyppyä (kapealla, matalalla pahvilaatikolla ja kanteleen kotelolla) ja kokeilin nyt samalla tyylillä oikealla tokoesteellä. Laskin ensin korkeuden vain kahteen (vai kolmeen) lautaan ja laitoin Lumeksen nähden muutaman makupalan esteen toiselle puolelle. Kierrettiin esteen suorituspuolelle ja irrotin Lumeksen narusta ja näyttäen kädellä estettä sanoin käskyn, jota hyppäämiseen olen käyttänyt. Lumes hyppäsi ja meni syömään namit, jolloin menin kehuen sen luokse ja otin pannasta kiinni. Näin tehtiin muutaman toiston verran. Tuota käskyä kyllä olen miettinyt, pitäisikö olla ihan oma käsky tokohypylle vai jatkaako tuolla yleisellä?

Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin kolmen ihmisen kanssa, yksi kerta kullakin. Lumeksella oli suuria vaikeuksia pysytellä istumassa ja kolmatta ihmistä piti tassulakin huitoa, kun ei muuhun kiinni pidettynä istumassa pystynyt.

Pehmopatukalla leikkimistä, Lumes mukana paremmin kuin harkoissa koskaan! Kiskoi aivan tosissaan ja vielä vahvistin sen tunnetta vahvuudesta esittämällä heikkoa ja antamalla vetää mua mukanaan. Aivan mahtava into, tämä nykyinen vetoleikkityyli todella tuottaa tulosta!

Pieniä, muutaman askeleen seuraamispätkiä ruokapalkalla, Lumes erittäin taitava! Toisella kerralla (Lumes kävi kahdesti kentällä lyhyemmän hetken, Allu siinä keskellä pidemmästi) samanlaista seuraamista, mutta myös ilman ruokaa palkkana innostuttavaa kehumista ja juoksupyrähdys. En halua Lumeksesta namiriippuvaista, joten pyrin käyttämään monipuolisesti erilaisia palkitsemistapoja.

Päätin kokeilla nyt myös luoksetuloa pitkällä matkalla (joskus muutaman kerran ottanut parin metrin matkaa), kun koiria oli niin vähän. Koulutuksien ohjaaja piti Lumesta pannasta ja kävelin ainakin 30 metrin päähän, josta aloin kutsua Lumesta ja jatkoin innostamista koko tulomatkan ajan. Muutaman kerran se vilkaisi taakseen, mutta juoksi kuitenkin koko matkan luokseni aivan täysillä, söi namit kädestä ja meinasi samantien palata takaisin tulosuuntaan, josta kuitenkin kääntyi ja tuli takaisin, kun kielsin ja käskin takaisin. Mihin lie meinasi mennä, toisen koiran luo..? Tyytyväinen kuitenkin piti olla, kun tuli luokse vauhdilla ja uskoi kieltoa olla lähtemättä omilleen. Irti ei kuitenkaan voi vielä harkoissa ajatella pitävänsä, on sillä tuo "kaasujalka" vielä sen verran herkässä. :)

Liikkeestä maahanmenoja pari ja istumisia useampi, maahanmenot ei nyt sujuneet, mutta istumiset tosi mallikkaita. Käytin nyt ensimmäistä kertaa harkoissa tokoistumiskäskyä (aiemmin käytössä ollut yleiskäsky) ja Lumes pysyi innokkaana ja istui nopeasti, vaikka kotona jostain syystä paineistuu (?) siitä, hidastelee ja on epävarma.

Lopuksi käytiin vielä pienellä kävelyllä ja ajattelinkin ottaa sen jokakertaiseksi tavaksi harkkojen jälkeen. Tekee Lumekselle todella hyvää ulkoilla muuallakin kuin näissä tutuissa maisemissa.

Tekisi ihan hirveästi mieli mennä Lumeksen kanssa kisoihin heti, kun ikä vaan riittää. Uskon, että kyllä sieltä tuloksen saisi. En kuitenkaan halua mennä keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen, koska siinä pahimmillaan aiheuttaa suurta hallaa tulevaisuutta ajatellen. Periaatteessahan Lumes osaa kaiken, paitsi liikkeestä seisomisen (jota ei olla harjoiteltu vielä yhtään), mutta eihän ne suoritukset täydellisiä vielä ole kisoja ajatellen. Esim. seuraaminen on muutaman askelen aivan täydellistä, mutta ei kyllä olisi sitä koko seuraamiskaavion kahdesti läpikäynnin ajan, vaikka kulkisikin mukana. Luoksepäästävyys, öh, Lumes kävisi varmaan kertomassa tuomarille hyvin selvästi, että on parhainta kaveria sen kanssa. Ei taideta kuitenkaan parissa kuukaudessa edistyä riittävästi, vaikka Lumes ihan huippu onkin.

Tänään Lumes oli suht hiljainen tokossa. Kyllähän se vähän haukahteli ja niitä pieniä "ruffeja" piti sanoa, mutta vähemmän mitä aikoihin. Kentän laidalla kun istuskeltiin, niin oli pitkäänkin ihan hiljaa, vaikka kulki koirakoita ohi. Muistutin sitä kyllä nyt useasti siitä, että pitää olla hiljaa. Ruokaa oli myös mukana ja sai sitäkin, mutta ainakaan aiemmin sillä ei ole ollut suurtakaan merkitystä, että en tiedä oliko nytkään.

Aluksi leikin hetken patukalla ja Lumes kiskoi hyvin vastaan, vaikka muutama ruf piti patukka suussakin sanoa. Sen jälkeen istuskeltiin kentän laidalla jonkun aikaa ja sitten Lumes pääsi autoon Allun vuoron ajaksi. Oli kai ihan hiljaa, ainakaan en kuullut haukuntaa.

Toisella Lumeksen vuorolla istuskeltiin taas hetki ja kun Lumes ei suuremmin ääntään käyttänyt, kokeilin mennä ihan kentälle touhuamaan sen kanssa. Päätin myös paneutua nyt luoksepäästävyyden harjoitteluun kunnolla, Lumes kun rrrakastaa ihmisiä ja haluisia hyppiäheiluapusutellasylitellä kaikkia lähelle tulijoita. Pyysin koulutuksien ohjaaja katsomaan Lumesta ja käskin Lumeksen istumaan eteeni jalkojen väliin (olin kyykyssä) ja pidin sitä pannasta kiinni. Kyllähän se yritti nousta innoissaan ihanaan ihmiseen paremmin tutustumaan, mutta istumassa oli pysyttävä. Ohjaaja pyysi kolmea muuta koiriensa kanssa kentällä olevaa käymään Lumesta katsomassa ja kerta kerralta se pysyi rauhallisemmin istumassa, yhden kerran jopa katsoi mua ja ruokaa kädessäni eikä silittäjää! Yhteensä siis neljä ihmistä kävi luoksepäästävyyden toteamassa, kaksi miestä/kaksi naista, osa useamman kerran peräkkäin, joten toistoja tuli 9.

Muutama liikkeestä maahan- ja istumaanmeno tuli otettua siten, että peruutin Lumeksen seuratessa edessäni (olimme siis kasvot vastakkain) ja käskin joko maahan (+ käsiapu) tai istumaan. Hienosti meni! Seuraamista Lumes tarjosi itse muutaman kerran ja palkkasin oikeasta paikasta + kontaktista.

Oikein hyvä mieli jäi tästä kerrasta!

Mä en nyt tiedä millä hienolla nimellä tätä pitäis kutsua, mutta harjoitellaan Lumeksen kanssa kuitenkin sitä, että seuraamisessa se katsoo mun jalkojen suunnasta, minne mennään ja seuraa niitä. Jälkikurssin kouluttaja kutsuu sitä liimajalaksi, mutta en tiedä onko se kuinka yleinen nimitys. En anna tuossa mitään käskyjä vaan jalan liike on se käsky seurata mukana, harjoitellaan toki erikseen sitä käskyä eri tilanteessa ja myöhemmin liitetään mukaan. Jossain kohdin, kun kosken Lumesta korvaan, se on kehoitus tiivistää asentoa/lisätä tarkkaavaisuutta mihin suuntaan lähdetään.

Lyhyempi video (1,5min)

ja pidempi (melkein 4min, aika pitkä harjoitus)

Seuraamisen opettelu on Lumeksen kanssa vähän sellainen monien asioiden yhteissumma ja olen kyllä itsekin yllättynyt, miten hyvin se loppujenlopuksi toimii.

Sellaisen kunnon seuraamisen ( käskyllä) opettelu on meillä vasta siinä vaiheessa, että käsken Lumeksen istumaan ja meen sen viereen seisomaan siihen kohtaan, missä mielestäni se oikea kohta on (niin kun siinä videossakin, kun Lumes seisoo) ja kun Lumes ottaa katsekontaktin, sanon käskyn (jota aion käyttää seuraamisessa) ja annan namin. Tätä on aika kauan harjoiteltu (ainakin pari kuukautta) ja seuraava vaihe olis sanoa ensin käsky ja sit ohjata Lumes viereen istumaan tmv. en oo ihan vielä päättänyt miten tuossa etenen.

Sitten oon tuosta ihan erillisenä lenkeillä ottanut joskus käskystä vierellä kävelyä lyhyellä narulla tai irti ja vaikka en oo siihen vaatinut katsekontaktia tai ns. oikeaa seuruupaikkaa, Lumes ottaa siinä usein kontaktin, koska oon varsinkin vapaana ollessa vapauttanut sen silloin. Tuota vierellä kävelyä kontaktilla se tarjoaa joskus itsekin (kuten tänäänkin tokoharkoissa) ja osaa jopa hakeutua oikeaan paikkaan ehkä noista istumaharjoituksista johtuen ja koska vapautan sen myös aina oikealla paikalla olemisesta + katsekontaktista.

Ja vielä kolmaskin, ehkä hieman erikoinen harjoittelutapa seuraamiseen on jalkojen välissä kulku. Siitäkin olis video, mutta on niin typerän näköistä, etten kehdannut sitä laittaa nettiin. :) Mutta kuitenkin siis olen tehnyt paljon sitä, että Lumes tulee jalkojen väliin ja kuljen sitten vähän eteenpäin ja Lumes pitää katsekontaktin. Yksi ilta koitin myös peruuttamista samoin ja ensin Lumes meni istumaan, kun astuin taaksepäin, mutta sitten kosketin sitä aina korvaan samalla kun lähdin taaksepäin ja niin Lumes peruutti mukana. Jalkojen välissä kun ei sivulle pääse, niin oli "pakko" lähteä mukaan taaksepäin ja myös peruuttaa suoraan. Siihenkin vaadin katsekontaktin. Olen myös sivuaskelia ottanut Lumes jalkojen välissä.

Ja sitten näitä yhdistellen päästiin siihen, mitä videoilla on. Päätin vain kokeilla mennäkin Lumeksen viereen ja siitä ottaa askelia eri suuntiin niin, että se lähtee heti seuraamaan jalkaa (vasemmalla eteen ja oikealla taakse/oikealle). Peruuttamisessa ensin käytin tuota korvaan kosketusta merkkinä. Eihän se ihan joka kerta vielä lähde mukaan, kuten videostakin näkyy, mutta sitten vain uutta yritystä.

Joo, tähän on vielä matkaa, mutta ainahan sitä saa haaveilla hyvin sujuvasta kisaurasta...

Tunnaria lähden Lumeksen kanssa rakentamaan tunnarikapuloiden (tai miten niitä puunpalasia nyt kutsutaan siinä, mutta niitä pieniä siis) piilottamisella heinikkoon, josta Lumes saa etsiä ne. Yksi kepukka kerrallaan siis piilossa toki. Näin Lumes oppii käyttämään nenäänsä tässä liikkeessä (tunnarissa siis koiran täytyy löytää ohjaajan koskettama kepukka muiden kepukoiden joukosta), joka on se tärkein asia kohti oikein sujuvaa liikettä.

Kaksi kertaa olen tehnyt tämän harjoituksen Lumeksen kanssa, ensimmäinen oli joskus kesä-heinäkuulla ja toinen nyt sitten tänään. Aivan samoin tehtiin asiat nyt kuin silloin ensimmäisellä kerralla.

- Lumes oli reippaassa mielentilassa. Tähän liikkeeseen vähän rauhallisempi olotila olisi ehkä optimaalisempi huolellista työskentelyä ajatellen, mutta ilman innokkuutta ei ole koko liikettä.
- Käskin Lumeksen istumaan ja kiinnostuttaakseni sitä kepukasta, käytin kepukan pari kertaa houkuttelevasti Lumeksen kuonon edessä, joka tehosikin ja Lumes meinasi jo hypähtää ylös kepukkaa tavoittelemaan.
- Lumeksen istuessa vein sen nähden kepukan ojan reunalle kuivuneiden heinien alle ja palasin Lumeksen luo kysellen "missähän se on", jotta kiinnostus kepukkaan pysyisi yllä.
- Vapautin Lumeksen "saa ottaa"- kehoituksella ja näytin kädellä ojaa kohti, Lumes lähti heti etsimään.
- Ensimmäistä kepukkaa etsiessä piti hieman vihjaista uudelleen, että mitä oltiinkaan tekemässä ja sitten alkoi heinikon haistelu ja kepukka löytyi. Kutsuin Lumeksen kehuen takaisin ja annoin sille suosikkilelunsa, pörröisen hiiripehmon. Kepukkakin olisi ollut niin mukava, että yritti ottaa hiiren kepukan kanssa yhdessä suuhun. Otin kuitenkin kepukan pois.
- Toinen ja kolmas kepukka löytyivät jo rutiinillla, jos rutiinia nyt voi näin vähäisellä toistomäärällä vielä tulla. Lumes kuitenkin alkoi heti etsiä ja oikein kuului, miten se haisteli nuuhnuuhnuuh. Lumes oli itsekin tosi iloinen kepukan löytäessään ja olisi mielellään pitänyt senkin suussaan antaessani hiiren palkkioksi.

Alku siis ainakin tuntuu sujuvan hyvin tämän liikkeen osalta, jatkostahan ei vielä tiedä.

Luoksetulo

Yleistä luoksetuloa kotosalla ja lenkeillä vapaillessa on harjoiteltu päivittäin, pääsääntöisesti Lumes tulee erittäin hyvin kutsusta, vaikka toistoa käytänkin paljon tulon nopeuttamiseksi. Ulkoillessa palkitsen usein namilla, kotona harvemmin.

Pk-puolta varten opetan luoksetulon eteenistumisellakin. Tätä harjoitellaan muutaman kerran viikossa parin toiston verran, pääsääntöisesti nameilla, mutta joskus innostuksen vuoksi hiirilelulla. Lumes tulee hyvin eteen käsiohjauksella (olen istumassa korokkeen päällä jalat harallaan) ja mielestäni riittävän lähelle, ottaa katsekontaktin ja silloin sanon käskysanan ja palkkaan. Muutaman kerran katse+käsky+palkka siinä edessä ja sitten vapautan pois namin perään.

Istuminen

Istumiseen on koti- ja tokokäskyt erikseen, kotikäskyä käytetään kaikissa muissa tilanteissa paitsi tokojuttuja harjoitella tokokäsky. Koti-istumisesta palkkaan enää harvoin, mutta tokoistumisesta aina ja siihen käytän vielä useimmiten vahvisteena käsimerkkiä.

Alussa Lumes meni aina välillä istumaan lonkalleen, mutta en koskaan palkkaa sitä siitä, joten on jäänyt lähes kokonaan pois tokoistumisesta, koti-istumisessa ei ole väliä istumistyylillä. Tokoistumisesta ei saa nousta ennen vapautusta.

Istumista on otettu jo liikkeestäkin siten, että Lumeksen ollessa tulossa kohti, sanon käskyn sen ollessa melkein vieressäni, ja Lumeshan istahtaa.

Maahanmeno

Makuulle Lumes ei vielä tokokäskyllä mene ilman käsiavustusta, kotikäskyllä se kyllä onnistuu. Kuten istumisessa, myös makuussakin jää lonkalleen meno palkkiotta (sattuu vielä silloin tällöin), vasta vapautuksesta saa nousta ja aina palkitaan.

Paikallaolo

Istumisesta ja makuusta saa nousta vasta luvan kanssa ja se on paikallaolonkin aloittelua, niin kauan ollaan käsketyssä asennossa, kunnes toisin komennetaan.

Tokokäskyissä en ole vielä poistunut Lumeksen vierestä enkä ottanut enempää aikaa, mitä palkitsemisen ja vapautuksen välillä menee, mutta kotikäskyillä olen jättänyt Lumeksen istumaan/makaamaan ja mennyt itse useammankin metrin päähän kiertelemään tai mitä olen ollutkaan tekemässä. Joskus se siitä nousee, mutta yleensä pysyy erittäin hyvin aikojen vaihdellessa alle minuutista puoleen tuntiin (tuulikaapissa märkänä kuivattelemassa). Paikkoina ovat olleet niin koti, kyläpaikka, minigolfkenttä kuin miehen työpaikkakin.

Seuraaminen

Sivulletuloharjoittelua tehdään päivittäin parin toiston verran käsiohjauksella. Lumes tulee hyvin lähelle, mutta paikka vaihtelee vielä ollen lähinnä joskus liian edessä. Se on vain niin ihanan innokas ja on vaikeaa olla palkkaamatta sitä liian edessäolosta, mutta kai se vaan pitäisi niin alkaa tehdä, että tulisi vain sitä oikeaa paikkaa vierellä vahvistettua.

Sivulletulo - nami - katsekontakti - käsky - nami - vapautus

Tarkoitus olisi, että sivulletulokäsky toimisi myös seuraamiskäskynä, eli se merkitsisi koiralle vieressä oloa kontaktilla sekä paikallaollessa että liikkeessä.

Hyppy

Lumes osaa hypätä tarpeen mukaan yli tai päälle ja se riittää vielä tässä vaiheessa. Tokotyylisen hypyn aika on korkeintaan parin kuukauden päästä.

Ruutu

Ruutuakin on harjoiteltu nyt muutamana päivänä ihan kivana leikkinä. Allulle otin sitä kosketusalustan kanssa, mutta Lumekselle päätin kokeilla toista tyyliä, tiedä sitten kuinka hyvä/huono se on, mutta aika näyttää.

Tarkoituksena on saada Lumes menemään ruutuun vauhdilla, tai oikeastaan juoksemaan sen läpi, koska ruutuunhan saa antaa pysäytyskäskyn ja kyllähän maahanmenokin sen sinne pysäyttää.

Siten ollaan nyt nämä muutama kerta harjoiteltu, että pystytän ruudun, kumarrun ja otan Lumesta niskasta kiinni ja sanon herättelysanan ruutuun, sitten nousen ja annan varsinainen ruutukäskyn ja samantien lähden juoksemaan ruutua kohti Lumeksen tietenkin juostessa mukana. Vähän ennen ruutua heitän sen läpi maatapitkin tennispallon, jonka perässä Lumes säntää ruudun läpi.

Näiden muutamienkin harjoitusten jälkeen Lumes jo ennakoi pallonheittoa ja se tässä onkin ideana. Lopulta eri vaiheiden kautta pitäisi riittää pelkkä ruutukäsky, jolla Lumes säntää läpi ruudun odottaen pallonheittoa, jota ei sitten loppuvaiheessa enää aina heitetäkään.

Merkki

Pitkä matka meillä on vielä edessämme Lumeksen kanssa siihen, että tokossa tarvitsisimme merkillemenoa, mutta otin senkin mukaan jo näihin alkuharjoituksiin, koska se on ihan kiva temppunakin, koska kierrettävä kohde voi periaatteessa olla mikä tahansa, eikä vain tokon merkkitolppa.