Jos haluaa koiralleen riskittömän elämän, tulee se kääriä pumpuliin ja panssariin, tosin siinäkin on tukehtumisvaara. Tosiasiassa elämä siis meillä kaikilla on valintoja, ja niihin valintoihin liittyy myös riskejä, suuria tai pieniä. Riskien minimointi ei kuitenkaan ole tarkoituksellista, koiran tulee saada elää koiranelämää. Sen sijaan olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään riskienhallintaa, tiedostaa vaarat ja vaaranpaikat sekä sen, miten niissä vaaran mahdollisuutta saadaan pienennettyä.

Meillä päästetään koiria käymään ulkona kahdesta ovesta, takaovesta, josta aukeaa aidattu pala takapihaa, ja etuovesta, josta aukeaa suuri, aitaamaton etupiha suoraan kohti suht jatkuvasti liikennöityä tietä. Näistä takapiha on aidattuna tietenkin paljon riskittömämpi vaihtoehto, jonka vuoksi mies (jota koirat tottelevat huonommin) päästääkin koirat käymään ainoastaan siellä ja pimeällä suosin itsekin takapihaa. Jos taas olen koirien mukana ulkona, olemme etupihalla, jossa on enemmän tilaa juosta ja touhata. Luotan aika paljon siihen, että koirat eivät minun läsnäollessani poistu pihasta, vaikka tiellä kulkisi pihamme ohi kuinka houkuttelevia kohteita. Toisaalta taas paljon on kiinni omasta ennakoinnistani, vilkaisen useasti tiensuuntaan huomatakseni, jos siellä kulkee koiria, jotta ehdin komentaa omia koiriani ennen kuin ne huomaavat tiellä kulkijan. Lumes ei yksin lähde tielle, mutta jos Allu päättäisi rinne rynnistää, menisi Lumeskin kyllä perässä, ja siinä vaiheessa olisi enää aika turhaa huudella mitään kieltoja. Tämän vuoksi täytyy ehtiä kieltää Allua ajoissa, jolloin silläkään ei ole mielenkiintoa lähteä ohikulkijoita tarkastamaan. Pahin mahdollinen tilannehan tässä olisi koirien jääminen auton alle, jonka vuoksi koko pihan kiertävä aita on kyllä suunnitelmissa, mutta vasta 1-2 vuoden sisään.

Entäs metsässä vapaana juoksentelu, siellähän niitä vaaroja vasta lymyääkin. Oltiin sitten lenkillä tai haku-harkoissa, niin oksa voi tökätä koiraa silmään, mahaan tai tassunpohjaan. Käärme voi purra. Jalka voi nyrjähtää. Koira voi lähteä riistajahtiin ja joutua teille tiettymättömille. Toisen vapaana ulkoilevan koiran kanssa voi tulla yhteentörmäys. Jossain päin Suomea saattaa koira kohdata suden tai karhunkin. Jotkut piittaamattomat maanomistajat eivät ole keränneet piikkilankoja pois mailtaan, jotkut kulkijat taas levittelevät myrkkysyöttejä. Olisihan se narussa ulkoilu paljon turvallisempaa...

Agilityssä saa koiransa nopeasti hajalle, jos ei yhtään tiedä mitä tekee. Valmiiksi luustovikaisen koiran saa vielä enemmän hajalle, vaikka vähän tietäisikin, mitä tekee. Tervekin koira voi kokeneellakin harrastajalla mennä aikaa myöten jostain kohtaa rikki, urheilijoille kun niitä erilaisia vammoja nyt vain sattuu tulemaan. Itsekin tosin treenaan ns. sairaan koiran kanssa, Lumeksellahan on toinen kyynärä ykkönen. Pidän kuitenkin treeneissä hypyt pääasiallisesti mini-medi-korkeuksilla eikä edes käydä agilityssä kuin kerran viikossa, lisäksi Lumes liikkuu monipuolisesti ja sillä on yhdesti/kahdesti vuodessa ajat hierojalle mahdollisten lihasjumien aikaisen löytymisen vuoksi ja 4-5-vuotiaana on tarkoitus kuvauttaa kyynärät uudestaan.

Kaikkein pelottavin paikka on kuitenkin treenikentät. Tokoilemalla nyt on aika vaikea koiraa rikki saada, mutta Lumeksen päälle on jo kolmesti käynyt muu treeneissä läsnäoleva koira, ja mitä enemmän näitä sattuu, sitä enemmän olen alkanut niitä pelkäämään. Treenitilanteet sentään onneksi ovat melko kontrolloituja, joten niissä tilanteisiin pystyy puuttumaan nopeasti ja reippaalla kädellä, mutta mitenkäs sitä avoimen luokan paikallamakuussa näkösuojasta tiedät, jos joku toinen koira saa päähänsä käydä vähän pöllyyttämässä omaa koiraasi... Tuomarit valitettavasti hyvin hitaasti puuttuvat tällaisiin tilanteisiin. Alokasluokassa oli sinänsä vielä aika turvallinen olo, kun oli itse koko ajan näkemässä tilanteen, mutta ylemmät luokat pelottavat juuri piilopaikallaolojen takia. Sama on palveluskoirakoepuolella, hyvä etten jättänyt BH-koettakin käymättä ihan vain sen vuoksi, että niissäkään eivät tappelut ylen harvinaisia ole. Helpotus oli suuri, kun meidän parinamme oli kultainennoutajanarttu, siitä ei ainakaan olisi saanut vihaista tekemälläkään. Kokeissa olisikin aina hyvä olla mukana joku tuttu ns. turvahenkilönä, joka kävisi sitten hakemassa sen oman koiran pois paikallaolosta, jos näyttää, että saattaisi tulla tukalat paikat. Mielummin keskeytetty koe kuin paikallaolossa häiritty koira.

Väkisinkin vain tulee mieleen, että mikä oikeus minulla on viedä koirani tilanteisiin, joissa sille voi käydä huonosti? Ihan vain sen vuoksi, että minä itse haluan sitä erilaisissa kissanristiäisissä kuljettaa ja tuloksia saavuttaa, altistan sen samalla mahdollisesti suurellekin loukkaantumisvaaralle. Ja silti se sama koira muka on rakastettu perheenjäsen? Entä jos joskus jotain sattuukin, pystynkö antamaan itselleni anteeksi?

Eivätkä ne koiraharrastusten riskit tähän pääty, eivät tokikaan, mutta tämä nyt vain pienenä ajattelun- ja keskustelunavauksena, mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia ja kokemuksia aiheesta.

Toko-tavoitteet vuodelle 2010
"Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin."

Alokasluokan liikkeet saatiin kisakuntoon, suuri osa ylempienkin luokkien liikkeistä on jo sujuvia + kävimme kolmissa möllitokoissa treenailemassa & loppuvuodesta juuri ja juuri ehdittiin käydä virallisissakin, joista tuloksena 167 pistettä.

Toko-tavoitteet vuodelle 2011
Avoimen- ja voittajaluokan liikkeet kisakuntoon + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & ainakin avoimesta luokasta ykköstulos ja voittajastakin mielellään joku tulos.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2010
"Keväällä lumien sulettua on tarkoitus jatkaa jäljen parissa, keppien ilmaisu (=tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 1-luokan verran eli 500m. Esine-etsintä valmiiksi."

Jäi jälkitreenailu kyllä niin vähille, että melkein samalla tasolla ollaan edelleenkin kuin ensimmäisenä kesänä.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2011
Keppien ilmaisu (huomaaminen ja tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 300 metriä. Esine-etsinnässä ilmavainun käytön vahvistaminen.

Agility-tavoitteet vuodelle 2010
"Kaikkien esteiden yksittäinen suoritus sujuvaksi ja pienten sarjojen + ohjauskuvioiden harjoittelua."

Pujottelua lukuunottamatta kaikkien esteiden suoritus on sujuvaa, ollaan menty jo kokonaisia ratoja + käytössä on ollut monenlaisia ohjauskuvioita, joista yksi valmennuskertakin käytiin.

Agility-tavoitteet vuodelle 2011
Pujottelu sujuvaksi, möllikisoihin + mahdollisesti virallisiinkiin mahdollisimman sujuvin radoin.

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
"Rullailmaisun rakentaminen varmaksi."

Ei treenattu kuin kevättalvesta pikkasen, joten ei edistymistä aiempaan,

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
Rullailmaisun rakentaminen varmaksi.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2010
"Päästä kokeilemaan lajia ohjatusti"

Yhden kerran ehdimme käydä ohjatuissa treeneissä, muuten omaa treenailua.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2011
Pysyä veneessä avustajan kiinnipitämättä, hypätä veneestä uimasilleen veteen (ja tietenkin sitten uida luokseni rantaan), viedä rannalta esine veneelle 20 metrin päähän, hakea veneeltä 20 metrin päästä köysi ja tuoda se luokseni rantaan, käydä hakemassa "hukkuvalta" 20 metrin päästä tavara ja tuoda se luokseni rannalle.

Kun villi ja vallaton onkin väsynyt ja saamaton...

Niin siinä sitten kävi, että tehtiin Lumeksen kanssa tokodebyytti peruutuspaikalta (saatiin tietää pääsystä 5 päivää ennemmin) 15.12.2010. Tuomarina Piritta Pärssinen - ripeä (ei jorissut turhia liikkeiden välissä), asiallinen, pisteet perusteleva ja "armollisesti arvioiva" (jokainen pistemenetys oli aiheellinen, mutta jätti myös joitakin virheitä huomioimatta) - tykkäsin.

Kokeita edelsi vajaan kolmen viikon naksutinkoulutuskuuri - opetin Lumeksen pitämään maatessa päätä maassa (kiitos vaan vinkistä Lapikas-foorumin Varjo-nimimerkille). Lumeksellahan ei siis ole paikallapysymisen kanssa ollut ongelmaa, mutta se ei jaksa/pysty keskittyä itse asiaan 100% vaan pää kääntyilee, kiinnostuu naapurikoirista jne., jotka aiheuttavat levottomuutta ja sitä myöten välillä ininää (tahtoisi mennä, mutta ei saa). Tuon pää alas-vinkin sain jo syksyllä, mutta se tuntui silloin hankalalta opettaa + jotenkin väärältä vaatia vilkkaalta koiralta niin totaalista kieltoa ympäristön tapahtumiin reagoimisessa. Vaikeaahan se ei sitten ollutkaan, Lumes hoksasi jutun jujun muutamasta toistosta (autoin sitä ensin kädellä näyttämällä ymmärtämään, että pää pitää laskea maahan), yleisti sen jokaiseen maahanmenoon (vaikka ajatukseni olikin käyttää siihen käskyä) ja könötti kotona tyytyväisenä pää maassa monta minuuttia odottaen naksausta. Treenipaikalla sivuvaikutuksena tuli maan haistelu, josta Lumes ei aiemmin ole ollut yhtään kiinnostunut, mutta paikallaolot rauhoittuivat selvästi - se laski omaehtoisesti päänsä maahan, vaikka olin 30 metrin päässä ja sen edessä treenattiin agia.

Neljä päivää ennen koetta pidettiin tehotreenejä pää alas-paikkamakuusta, niistä kolmena käytiin hallilla ja koetta edeltävänä iltana oli vielä agivalmennuskin. Koepäivänä Lumes oli mukana töissä, käytiin irtolenkillä metsässä, mentiin kisapaikalle tuntia ennen, harjoiteltiin sielä lisää jne., jottei se olisi liian innokas ja näin varmisteltiin paikallaoloon sopivaa mielialaa.

Luoksepäästävyys ja hyppy menivät juuri niin kuin ollaan harjoiteltu, niistä ei moitteen sanaa Lumekselle tai itselleni. Paikkamakuuseen sai myös olla täydellisen tyytyväinen, vaikka se ei pisteiden valossa huippusuoritus ollutkaan, mutta hei, Lumesta ei kiinnostaneet laisinkaan naapurikoirat tai mikään muukaan ympäristössä, se piti päänsä alhaalla ja - haisteli - mutta oli rauhallisempi kuin kuvittelinkaan. Tyytyväisyyttäni kuvastaa se, että koko paikallaoloajan ajattelin mielessäni "haistele vaan, haistele vaan, haistele vaan, kunhan et kiinnostu muista". Treeneissä olen voinut kieltää haistelun, jolloin Lumes on painanut päänsä maahan, mutta nähtävästi ilman kieltoa se ei sitä lopeta ollenkaan (ja tuossa kohden oli ilmeisesti jotain herkullisia narttutuoksujakin, kun hieman myös nuoli lattiaa). Kaikki muut liikkeet olivatkin sitten jotain ihan kamalaa, tai siltä se ainakin tuntui. Lumes oli väsynyt väsyttämisistä eikä jaksanut olla normiskarppina vaan hidasteli ja haahuili, jonka vuoksi en liikkeiden välissä seuruuttanut sitä, kuten suunnitelmana oli ollut ja mölleissä olen tehnyt, vaan annoin sen olla vapaalla, jottei väsyisi enempää, mutta ei sekään oikein ollut hyvä ratkaisu.

Niin joo, liikkeenohjaaja oli Lumeksesta tosi ihana ja olis välttämättä tahtonut useassa kohtaa käydä sitä tervehtimässä. Liekö sitten vaikuttanut se, että liikkuri oli mies ja niitä harvemmin treeneissä näkyy, koska ei Lumes naisiin noi reagoi, on varmaan sitten vaan niihin tottunut ja olemaan neutraali.

Luoksepäästävyys 10 Innokas Lumes oli ja peppu heilui maassa, mutta pysyi istumassa.

Paikalla makaaminen 6 Ennen liikkeen alkua kysyin koirakoiden etäisyydestä, että onko se kolme metriä (en olisi itse edes mahtunut pitkälleni makaamaan niihin väleihin ja olen sentään vain 170cm), oli kuulemma suunnilleen, mutta mun vasemmalta puolelta käskettiin kuitenkin pikkasen etäämmäs seuraavaa. Mun mielestä vaan 2m tai alle ei oo lähellekään noin kolmea metriä... Ei sillä, että se olisi Lumeksen suoritukseen vaikuttanut, mutta säännöt on tehty noudatettaviksi kaikille osapuolille, ei vain kisaajille. Maahanmeno, paikallapysyminen ja takaisin perusasentoon nouseminen - ei huomautettavaa - koko muun ajan vaan haisteli ja haisteli eli ei keskittynyt suoritukseen (ja vissiin ihan pikkasen inisi), josta pistevähennykset. Paikallaolossa olikin tuomarin tiukin linja, vähänkin jos koira vilkaisi muualle kuin ohjaajaan, laski 10:stä 9:ään.

Seuraaminen kytkettynä 9 Sanoin liikkeenohjaajalle "kyllä", niin Lumes löi maihin, mutta tämä ei vaikuttanut pisteisiin, toisin kuin ajoittainen liika tiiviys, pienet hypähtelyt ja viimeinen täyskäännös.

Seuraaminen taluttimetta 8 Samat virheet kuin edellä ja lisäksi lopussa Lumes haahuili, jonka olisi lopettanut, jos olisin tajunnut hetkeksi lyhentää askelta, mutta en tajunnut. Lopun perusasentoon avustavasta jalanliikkeestäni ei mennyt pisteitä pois. Kasi oli kyllä aika armelias numero tästä kaameudesta, itse olisin antanut korkeintaan seiskan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 Olisi saanut mennä nopeammin maahan ja perusasentokäskyssä itse nytkähdin jotenkin (, jota olen videolta yrittänyt vahdata, mutta en vaan näe). 

Luoksetulo 9 Just ennen sivullekääntymistä nuuskaisi maata.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 Olis saanut pysähtyä ja varsinkin nousta takas perusasentoon ripeämmin.

Estehyppy 8,5 Pysähtymis-käsky voimakas ja siitä huolimatta Lumes kääntää vielä takaosaansa, väistää toisella etujalalla, kun menen viereen.

Kokonaisvaikutus 9 Ilman liikkeiden välistä haahuilua olis ollut 10.

Pisteet 167/200 sij. 5/9

Muistettavaa/treenattavaa: Liikkeiden välissä seuruutetaan oli koira väsynyt tai ei, paikkamakuusta haistelu pois, seuraamisissa tarvittaessa tilapäinen (1-2) askeleen lyhennys, seuraamisten aivastelu ja hypähtely pois, asentovaihtoihin lisäripeyttä, ei mitään nytkähtelyjä käskyjä annettaessa.

Keväällä mennään sitten suorilta avoimeen luokkaan, johon pitää piilopaikallamakuu ryhmässä harjoitella (yksin osaa jo) ja luoksetulon pysäytys pitäisi seisoa eikä maata, kuten Lumes mielummin tekee. Muu onkin valmiiksi reilassa.

Pysytellään tokoaiheisissa jutuissa ja luodaan videon kera katsaus viime lauantain treeneihin ja vähän siihenkin, mitä meillä joissain liikkeissä on opetuksen pohjalla.

Liikkeestä maahanmeno
Maahanmenohan oli Lumekselle vähän hankala asia ja viimein sain sen naksuttimen avulla toimimaan, siitä olen kertonut kesäkuulla videon kera. Tästä johtuen kuitenkin palkkaan erittäin usein Lumeksen välittömästi maahanmenon jälkeen/kääntyessäni takaisin päin, jotta se voi olla varma siitä, että teki oikein ja motivaatio nopsaan makuuseen säilyy. Näin teen videollakin, heitän namin Lumekselle ja vapautan sen jälkeen, eikä liikettä viedä loppuun (perusasentoon) asti.

Luoksetulo
Mä en ymmärrä, miksi koirille opetetaan erikseen sivulletulo- ja luoksetulokäskyt, näinhän myös Allun aikanaan opetin, koska eihän luoksetulo ole mikään oma erillinen liikkeensä vaan nimenomaan sivulletulo, jos nyt puhutaan näistä suoraan sivulle tulevista luoksetuloista. Tai että miksi muka on niin hankalaa opettaa pk-kisoja varten luoksetulo eteen ja tokoa varten suoraan sivulle, kun eteentulon sivulletuloahan voi käyttää myös luoksetuloon. Tämän ymmärtämättömyyteni vuoksi Lumeksella onkin vain yksi ja sama käsky useampaan muka eri juttuun, ainakin neljä kärpästä yhdellä iskulla siis. Luoksetulo -> koira tavoittelee perusasentoa, seuraaminen -> koira tavoittelee perusasentoa, maasta vierellä istumaan nouseminen -> koira tavoittelee perusasentoa, edestä sivulletulo -> koira tavoittelee perusasentoa = yksi ja sama käsky kaikkiin näihin. Seuraamisessa tosin en treenatessa käytä mitään käskyä, koska aina silloin pitää tulla mukaan, jos ei jotain muuta käsketä tekemään. Aiempia, videoitua harjoituksia näistä esim. maaliskuu ja toukokuu.

Nouto
Yleensä noudon harjoittelu aloitetaan pienellä puukapulalla, koska se tulee kisoissakin ensimmäisenä vastaan. Itse halusin kuitenkin välttää tästä useilla seuraavat ongelmat pureskelun ja metalli-inhon kanssa ja niinpä meillä opittiin ensin muovikapula (johtokela), sitten metalli ja viimeisenä puu, jolla painoa oli heti n. 600 gramman verran. Myös treenityyli poikkesi yleisistä kaavoista, halusin ensin opettaa vahvan perusasennon, jotta koira tietää, minne kapulan kanssa tullaan, ja rinnan kapulannostoharjoitusten kanssa oli mukana noudon luovutusasennonharjoitukset, tähän tyyliin helmikuulla. Seuraavaksi yhdistettiin nämä kaksi ja olin itse polvillani varmistaakseni perusasennon, kapula otettiin ensin perusasennossa, sen sujuessa seisten vierellä ja avustin takaisin istumaan, sen sujuessa  nousin itse seisomaan, mutta Lumes oli taas perusasennossa ja sitten seisomassa -> kaikissa näissä kapula oli aivan Lumeksen edessä, se toteutti suorituksen oma-aloitteisesti (en käskenyt mitenkään) ja merkkasin naksuttimella oikean suorituksen kera namipalkan. Vasta näiden kaikkien vaiheiden jälkeen, kun Lumes tiesi, mitä tuossa tilanteessa tulee tehdä, liitin mukaan käskyn, ja se yhdistyi samantien toimintoon, koska suoritus oli jo niin vahvana mielessä. Siinä vaiheessa sitten vaihdettiin naksu ja namit leluun, joka odotti jossain päin lattialla, kapula ei saa olla koiralle pääasia vaan ainoastaan väline palkan saavuttamiseen. Edelleen välillä palataan noutohommissa ihan alkuun oma-aloitteisuuteen ja naksutteluun (jossa Lumeksella on tuolleen "nätisti" etutassujen käyttö mukana, sillä istuu tuo tassuilla harominen todella vahvassa ihan kaikessa tekemisessä), välillä taas ihan kokeenomaisesti koko suoritus avo, voi tai erivoi tyyliin, hyppynoudotkin siis sujuvat jo. Videolla jostain syystä palauttaa ravilla, mutta normaalisti kulkee kyllä laukalla molempiin suuntiin.

Seuraaminen
Aiempien linkkien lisäksi seuraamistreenejä on kuvattu mm. lokakuulla 2009. Suoralla seuraaminen voisi olla kauniimpaankin, tuo innostuspompotus on vähän häiritsevää, mutta tykkään hirveästi noista Lumeksen askelsiirtymistä (taakse, vasen, oikea & käännökset paikallaan). Ja se aivastelee. Teki sitä ennen vaan kotona sisällä seuraamisissa, mutta on nyt alkanut tuolla hallillakin aivastelemaan, tai miksi sitä nyt pitäisikään sanoa. En oikein tiedä, että vaadinko liikaa keskittymistä vai mitä, koska siitä se kuitenkin selkeästi tulee, sillä aivastelee vain seuraamisissa, kun mukana on noita askelsiirtymisiä tai hidasta käyntiä, jotka vaatii kaikista suurinta keskittymistä ja kehonhallintaa. En vaan tiedä, mitä sille tekis, ehkä vois kokeilla liikkeen keskeyttämistä aina aivastukseen, jos alkais yhdistämään palkkion menetystä siihen, mutta tiedä sitten, ymmärtääkö yhteyttä. Kieltää en halua, enkä usko, että se mitään auttaisikaan.

Ja tämän pidemmittä alkupuheitta itse videoon...

Ps. Käväistiin keskiviikkona peruutuspaikalta ihan oikeassa, virallisessa tokokokeessa, mutta saatte vain arvata, miten siinä kävi, koska sen päivityksen aika ei ole vielä vaan vasta seuraavan, agilityaiheisen postauksen jälkeen...

Se on nyt kolmannet epäviralliset tokokisat Lumeksen kanssa takana eikä tuo tälläkään kertaa nyt niin huonosti mennyt, vaikka parannettavaa onkin hurumykke.

Oltiin kisapaikalla liian myöhään, joten Lumes ei ehtinyt rauhoittua ja oli liian intopinkeenä, josta johtuen mm. joka ikinen seuraaminen (liikkeestä seisomista lukuunottamatta) ei ollut vain tiivistä, vaan niin superhypertiivistä, että välillä haittasi jo vasemman jalkani liikkeitä. Katsekontaktia piti noin 95 prosenttisesti. Loppua kohden Lumeksen vauhti vaan yltyi ja hypylle se sit otti varaslähdön, jota ei ikinä koskaan treeneissä ole tehnyt. Kyllä se aina joskus nytkähtää silleen, että meinais lähteä, mutta samantien hoksaa, ettei käskyä tullutkaan vielä ja se jää siihen etuosan nytkähdykseen.

Paikka Dogness-halli Kannuksessa, tuomarina Heidi Siipo, koirakoita alokasluokassa kolme kappaletta.

Luoksepäästävyys 10 (Pysyi istumassa.)

Paikkamakuu 2min 9 (Puolipistettä pois siitä, että jäin 10 metrin päähän, toinen puolikas viereisen collien vilkuilusta. Arviolta 60% katsoi mua.)

Seuraaminen kytkettynä 9 (Liian tiivis.)

Seuraaminen taluttimetta 9 (Liian tiivis.)

Liikkeestä maahanmeno 9,5 (Käänsin päätä samalla kun annoin käskyn, pitihän mun nähdä, menikö Lumes maahan vai ei. Lumes on nimittäin tosi tarkka maahanmenokäskyn äänensävystä ja en ollut varma, miellytti se vai ei.)

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 10 (Nopeampi seisahtuminen olisi kyllä voinut olla.)

Hyppy 0 (Lumes lähti samantien, kun vastasin liikkeenohjaajan Onko valmista-kysymykseen kyllä. Säännöissä tosin lukee, että varaslähdöstä vähennetään 2-4 pistettä? En halunnut lopettaa virheeseen, joten otettiin hyppy vielä uusiksi ja nyt Lumes malttoikin odottaa oikeaa käskyä.)

Kokonaisvaikutus 9 (Piste lähti siitä, että luoksepäästävyyteen/maahanmenoon mennessä kehässä nykäisin Lumesta narusta, kun meinasi kouhottaa.)

169 pist./200, sij. 2.

Seuraavaksi sitten virallisiin, kääks...

Me jatketaan näitä treenivierailuja ja liitytään heti vuodenvaihteen jälkeen tuonne toiseenkin seuraan jäseniksi, kaipaamaani mukavaa ja rentoa tokon ja agilityn treenailua sekä Lumekselle vaihtelua.

Viime viikon tokotreeneissä Lumes oli jo oma itsensä (vähemmän intoilua toisista koirista) sekä treenattiin meille tuttuun tyyliin omia juttua omaan tahtiin. Kaikenkaikkiaan Lumes teki oikein skarpisti kaiken, seuraamisia, asentovaihtoja, metallinoutoa, tunnistusnoutoakin kokeiltiin vieraassa paikassa (oman kapulan etsintä heinikosta) eikä valittamista. Hypyn jälkeinen pysähdys ei ollut mitenkään silmiähivelevän nopsa, mutta eipä tuosta koiraa voi syyttää, kun ei harjoiteltukaan sitä juuri ole, ihme paremminkin ne hyvät pysähdykset joillain kerroilla. Noudossa keksi tehdä jonkin ihme kierron kapulan taakse ja toisti saman kotona, täytyy palata alemman tason noutoihin vähäksi aikaa, jotta unohtaa keksimänsä hölmöyden. Paikkamakuussa pysyi yksikseen koiranmakkarapalkalla rauhassa max 30s pätkiä muutama, tähän pitäisi lopultakin ihan oikeasti alkaa panostamaan eikä harjoitella vaan kaikkea muuta. Lopussa otettiin vielä kaikki (paitsi paikallaolo) liikkeet kisamaisesti liikkeenohjauksella ja meni ok, paitsi liikkeestä seisomisessa itse möhlin jotain siinä kääntyessäni takaisin Lumeksen päin, ja Lumes reagoi mun elemuutokseen tullen epävarmaksi seisomisesta ja eteni pari varovaista askelta.

Tänään, jottei vaan olisi liian tylsä päivä, koirat olivat ensin mukana töissä seitsemän tuntia ja sieltä hurautettiin suoraan ihka ensimmäisiin ohjattuihin agilitytreeneihimme! Meinasin kyllä kauhistua, kun näinkin, ettei ihan iisejä estekuvioita ollut suunnitelmissa, ainakaan siltä pohjalta, mitä Lumeksen kanssa olen tehnyt. Agilityilty ollaan viimeksi viime talvena yksittäisiä esteitä ja max neljän esteen sarjoja suorassa linjassa. Kesällä ollaan parilla hyppyesteellä (agilitykielessä aidalla) pikkasen otettu jotain harjoituksen tapaista, jotka yleensä menivät aina pieleen, kun Lumesta ei yhtään innostuttanut. En tiedä ottaako se musta paineita, onko epävarma mitä pitäisi tehdä vai mikä siinä mättää, mutta se hyppii tosi huonosti mun mukana (että juoksen vierellä) ja mua kohden, jumittaa esteen taakse (ellei kierrä) ja tarvii monta kannustavaa käskyä hypätäkseen yli. Kuitenkin se musta pois päin hyppii ihan ongelmitta, joten ongelmana on jokin muu kuin se hyppääminen.

Tältä pohjalta siis näytti aika hurjalta tämä minirata, joka sisälsi runsaasti sitä Lumekselle tökkivää hyppimistä sekä ohjauskuvioita, joita en ikinä ole edes Lumeksen kanssa harjoitellut.

Jätin Lumeksen ykkös-esteen taa istumaan jalkautuessani itse sen ja punaisen putken väliin edelleen varmana siitä, että ei tästä mitään tule. Mitä vielä, joko pienestä tokokoirasta on kuoriutumassa agikoirakin, tai sitten harjoittelemattomuus on todellakin paras tapa harjoitella, sillä Lumes loisti! Se oli niin etevä, etten olisi uskonut, jollen olisi ollut näkemässä. Se sinkoili putkiin juuri niin kuin pitikin ja selvitti nuo hyppykuviokiekurat niin kuin se olisi ollut ihan tuttu juttu, eikä mun ohjaustani edes mitenkään päin voi hyväksi kehua, joten ihmettelen vaan, mistä tuo koira nuo taitonsa repäisi? Pikkasen se jumitti johonkin hyppyyn, mutta paaaljon kuvitelmaani vähemmän.

Toinen rata ei näyttänyt yhtään sen paremmalta.

Osalle hypyistä Lumes vähän taas jumitti, mutta muuten tuli erittäin hyvin mukana ja putkeen se juoksi vauhdilla varsinkin.

Ohjauskuvioissa mukana pysymisen ja teknisesti osaavan suorituksen lisäksi ihmetystä tuotti myös Lumeksen yhtäkkinen taito etsiä putkensuu. Vaikka välillä osoittelinkin vähän minne sattuu, se ei missannut ainuttakaan putkeenmenoa edes epäsuotuisista kulmista tullessaan. Oon nyt niin agi-innoissani, että jos jossain lähellä järjestetään vielä tänä vuonna mölliagikisat, niin meinasin koittaa osallistua Lumeksen kanssa, kun se kerran onkin etevä.

Käväistiin viime viikon keskiviikkona katsastamassa Järviseudun Kennelkerhon treenejä, Lumekselle tekisi erittäin hyvää alkaa käydä muuallakin kuin tutulla omalla kentällä, johon sillä on vahva mielikuva siitä treeni- eikä haihattelupaikkana (eli ei intoile toisista koirista yhtään samaanmalliin kuin muualla), ja sama opetus pitäisi sille saada yleistymään ihan kaikkiin koirakenttiin.

Jos mahdollista, Lumes oli vieläkin enemmän innoissaan toisista koirista kuin edellisen viikon möllitokossa, väsyi nopeammin eikä esittänyt ollenkaan niin parastaan kuin kisoissa ja omalla kentällä. Tuolla on tyylinä ottaa kaikki liikkeet kisajärjestyksessä liikkeenohjaajan kanssa, tai ainakin tällä kertaa treenit koostuivat siitä, eli odottelu kertyi paljon ja se taas häiritsee Lumesta. Seuraavalla kerralla (sain luvan mennä uudelleenkin käymään) tiedänkin jo suunnitella mitä ja miten Lumeksen kanssa teen, pitää meno aktiivisena ilman taukoja ja olla sen vuoksi kentällä sen kanssa vain osa ajasta eikä kokonaan, niin kuin nyt olin.

Paikkamakuu oli ensimmäisenä ja Lumes niin intoa täynnä, että oli virhe ottaa se edes siihen iih iih-inisemään ja päätään kääntelemään, kun ei kuivat purutikut edes olleet riittävän hyviä herkkuja keskittymisen säilymiseen. Treenien lopuksi otettiin uudelleen ja silloin Lumeskin oli paljon kauniimmin ja rauhallisemmin. Ei siis Lumesta enää paikkamakuuseen treenien alussa.

Seuraamiset tehtiin narussa ja vapaana alokasluokan tyyliin, olikin Lumekselle ensimmäinen kerta molemmat kaaviot täyspitkinä ja perättäin. Hyvin se seurasi kummankin, mutta jotain ihme haaveiluja sillä oli, kun naruseuruun juoksussa ei pitänyt yhtään kontaktia (olisi pitänyt korjata joo) ja vapaana meinasi jättää yhden pysähdyksen perusasennon tekemättä (melkein jäi multa huomaamatta, kun ei se yleensä tuollaista tee), tosin itseltäni jäi ne lyhennetyt askeleet väliin ennen pysähdyksiä. Mutta jotain hyvääkin, täyskäännöksissä takaosa väisti paremmin kuin koskaan ennen, teen siis käännökset vasemmalle ja Lumes pysyy vierellä, jolloin sen täytyy takaosalla väistää nopsaan käännöksen mukaan.

Liikkeestä maahanmenossa tuli joku ihan ihme jumi, vaikka se on sujunut tosi hienosti jo monta viikkoa. Lumes vain kyykistyi etuosallaan hieman ja nousi samantien ylös eikä mennyt kunnolla maahan vielä sittenkään, vaikka toistettiin monesti ja laitoin sen maahan, jos ei itse mennyt. Meni maahan asti vain, jos pysähdyin viereen, muuten jätti puolitiehen onnistuneenkin suorituksen (kun pysähdyin mukana) jälkeen ja kun kokeilin sivussa itsekseni niin sama homma. Kotona kumminkin taas teki hyvin, eli osaa vallanmainiosti, mutta jostain syystä ei tuolla treeneissä tahtonut sitä tehdä.

Luoksetulon istumassa odottamisessa katseli taakseen (pari lasta touhusi jotain), mutta lähti kutsusta ihan täysillä luokse ja sitten taas teki jotain, jota ennen ei - ei kiepsahtanutkaan hienosti vierelle vaan meni metrin pitkäksi ja joutui vähän palaamaan vierelle. Innokkuutta siis riitti paremmin kuin hyvin, mutta lopussa olisi saanut koota itsensä paremmin, pitääpä varautua siihenkin, että näyttäisi kädellä sivulletulomerkin hieman ennen luonaoloa, jos vauhti vielä toistekin näyttää siltä, ettei pysty kiepsahtamaan ajoissa.

Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä ja etenin täyden matkan pysäytyksen jälkeen sekä palatessa palkkasin Lumeksen seisaalleen. Pitäisi kyllä saada videokuvattua treenejä pitkästä aikaa, jotta näkisin itsekin, miltä Lumeksen pysähtyminen näyttää ja onko siinä petrattavaa.

Hyppy

En sitten päättänyt suunnitelmaa hypyn jälkeisestä toiminnasta ennen kuin käskin Lumesta hyppäämään, ja jäin vain odottamaan sen pysähtyvän itsekseen esteen taakse, jota se tietenkään ei tee, vaan juoksee juoksee ja odottaa pallon lentävän ja kun palloa ei näkynyt, kaartoi vasemmalle vaarallisen lähelle lähellä olevaa muuta treeniporukkaa, joten kutsuin sen takaisin (tässä vaiheessa vasta ajatus alkoi kulkea...). Uusi yritys uudella suunnitelmalla, innostus hyppyyn, innokas hyppy, ok pysähdys (siihen nähden, miten vähän tätä ollaan harjoiteltu) ja siitä lensi pallo palkaksi. Sujuihan, kun tekee itsekin jotain eikä seiso pölkkynä katsomassa, mitä koira tekee, kun ei käsketä tehdä mitään...

Nouto

Metallilla, tosi hyvä.

Hyppynouto

Metallilla, tosi hyvä muuten, paitsi takaisin hyppyyn piti kehottaa useasti.

Eteenlähetys

Ihan lopuksi osan porukasta jo poistuttua kokeilin, miten onnistuisi eteenmeno vieraassa paikassa ilman pallon viemisen näkemistä. Lähti ja lujaa, mutta ei mennyt suoraan kentän laidalle asti, vaan kaartoi hieman vasemmalle. Kutsuin pois, näytin pallon sijainnin ja otettiin uusiksi, joka sujuikin sitten hyvin kuten ennenkin.

Niin, saatiin muuten muutama käytetty tunnistusnoutokapula omaksi, jotta voisi kotona alkaa tunnarin harjoitteluun ottaa niitä vieraitakin mukaan. Oikein mukava porukka tuolla siis ja uudelleenkin mennään.

Löytyipä Lumeksesta ensimmäistä kertaa punkkikin, oli juuri toisen silmän yläpuolella, josta erottui hyvin. Tulipa käyttöä punkkipihdeille, jotka kesällä ostin, ja Lumes oli oikein kauniisti käyttäytyvä potilas eikä hievahtanutkaan, vaikka silmän vierustaa sörkittiin, kaksi kättä riitti oikein hyvin pitämiseen ja punkin poistamiseen.

... tai vaikkei olisikaan, niin ihan huippukivaa tuon kanssa on treenata ja näköjään kisatakin!

Näin se homma etenee:

- Koko kesä 3kk taukoa yhteistreeneistä, jonka aikana pikkasen kotitokoilua, noutoa ja kaikkea muuta hauskempaa tietenkin.

- Elokuulla kolmesti yhteistreeneihin huomatakseen koiran kehittyneen ihan hirveästi kesän aikana.

- Viikko sitten kuulen viikon päästä olevasta möllitokosta ja päätän osallistua, ei se mitään, vaikka liikkeestä seisomista eikä hypyn taakse seisomaan pysähtymistä ole harjoiteltu vielä kertaakaan, onhan siihen viikko vielä aikaa...

- Koe olisi kolmas kerta, kun Lumes tekee kaikki liikkeet putkeen, edelliset kaksi kertaa oli kevättalven möllitokoissa.

Möllitoko oli eilen, pisteet 147,5/150, sijoitus 1/14.

Allu auttaa palkintojen esittelyssä.

Luoksepäästävyys taluttimessa 9,5

Lumes oli tosi innoissaan ja peppu irtosi maasta muutaman sentin.

Paikallaolo maaten 10 (Aika 1 minuutti, matka 5 metriä.)

Meni reippaasti maate eikä ongelmia pysymisessä, vaikka viereinen koira nousi monesti ja ohjaaja kävi sitä laittamassa uudelleen makuulle. Pientä ininää meinasi välillä pitää, kun innostutti niin valtavasti, joten kuiskailin useamman shhh:n ja myös hyvä:n aina katsoessaan mua hiljaa. Lumes piti tosi kiitettävästi katsekontaktia, vaikka olis hirveesti tehnyt mieli muiden luo ja niitä piti välillä vilkaista.

Seuraaminen vapaana 9,5 (Lyhyt kaavio eikä juoksua ollenkaan.)

Tämä meni kai pilalle siitä, kun normaalisti en käytä seuraamisessa mitään käskyjä, vaan ainoastaan, jos lähden itse etenemään ja Lumeksen pitää jäädä paikoilleen, ja kokeissa pitäisi käyttää (koska koira ei saa toimia ilman käskyjä), niin Lumekselle tuli ihan pieni viive liikkeellelähdöissä, kun ei vissiin ollut varma saiko lähteä mukaan vai ei. Ensimmäisen liikkeellelähdön jälkeen ravisteli itseään, joko oli turkki huonosti tai sitten epävarmuus siitä luvasta. Muuten tosi hyvä, seurasi skarppina hyvällä paikalla ja oli aktiivinen käännöksissä ja pysähdyksissä.

Luoksetulo 10

Liikkeestä maahanmeno 10

Astuin käskyn kanssa samanaikaisesti vasemmalla jalalla voimakkaammin maahan.

Liikkeestä seisominen 10 (Sai kääntyä käskyn jälkeen koiran eteen metrin-parin päähän)

Hyppy 10 (Liike päättyi koiran seisoessa esteen takana.)

Se pysähtyi! Heti käskystä! Vaikka olikohan tää..öö..toinen vai kolmas kerta, kun sitä käsketään pysähtymään eikä saakaan juosta täysillä.

Yhteistyö 9,5

Arvostelu oli suht alokasluokan tyylistä eikä niin lepsua mitä mölleissä yleensä.

Kato, kato nyt, minkä mä sain!

Jos on koira taitava, niin tällä kertaa oli omistajakin, en nimittäin jännittänyt laisinkaan, olin kehässä rento ja pystyin jopa ajattelemaan, miten minkäkin liikkeen teen eikä tarvinnut kaavamaisesti tallustaa kuten kevättalven kisoissa.

Kehään mentiin/poistuttiin molemmilla kerroilla seuraten, jottei tule yhtään mitään muuta kuin työskentelyfiilistä. Joka liikkeen alkuun otin pienet askelsiirtymät työskentelyvireen nostamiseksi entisestään, vasta sen jälkeen vastasin liikkeenohjaajan valmis-kysymykseen kyllä. Liikkeiden välissä palkkasin riehumisella ja ennen hyppyä namillakin, Lumes oli ihan superhyperinnoissaan ja silti se malttaa keskittyä tekemiseen niin taitavasti (ja hiljaa)! Estehypylle tsemppasin "mikä siellä on"-kysymyksin, sitä kun ollaan pallolla paljon harjoiteltu.

No näeksää?

En sitten ottanut kevythäkkiä mukaan odotteluun, vaikka olin niin pitkään ajatellut, päätin kotona ennen lähtöä, että kokeillaan nyt vielä ilman. No, olihan sillä vaikeeta ja se kitisi alussa koko ajan, mutta rauhottu se niiden kolmen tunnin aikana sen verran, että oli hiljaakin välillä. En antanut sen häslätä ja touhuta ja intoilla vaan pidin makaamassa, vaikka Lumes olikin siihen tyytymätön. Teltassaan se odottaisi hiljaa ja rauhassa, mutta onko se sitten sieltä tullessaan vielä enemmän innoissaan toisista koirista vai rauhoittunut? Voisi mennä joskus jonnekin ihan vaan sitä kokeilemaan, että näkisi, kumpi on parempi, nähdä kaikki vai ei nähdä.

Mulla on eri hieno uus lelu!

Palkintojen jaon (oli muuten tosi hyvät palkinnot!) jälkeen yksi nainen, jonka tyttärillä oli sheltit, tuli onnittelemaan ja kehui, miten taitava Lumes on. Hänen tuttavallaan kuulemma on lapinkoira, joka ei tottele yhtään, mutta nyt hän voi kertoa tuttavalleen, että kyllä nekin saa tottelemaan.

Niin ja vielä yksi huomio kokeesta, Lumes oli ihan varppina niistä luokan 14 koirasta innokkain, vauhdikkain ja motivoitunein!

En ymmärrä, miksi ihmiset vaihtaa lapinkoirasta pois (tai jätetään rotu huomiotta) halutessaan harrastuskoiran, Allun ja Lumeksen kanssa on niin ilo harrastaa, muuallakin kuin omassa olohuoneessa. No, tulipahan taas näytettyä muutamille, että lapinkoirastakin löytyy potkua!

Tavoitteet vuodelle 2010
Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin.

Tämänhetkinen tilanne
Yhdessä epävirallisessa tokokokeessa on käyty kevättalvella ja se meni ihan mainiosti, ensiviikolla seuraaviin menossa. Täydellisesti (niin kuin nyt olla voi) kisakuntoiset liikkeet ovat luoksepäästävyys, seuraaminen, luoksetulo, nouto (metallilla) ja istu-makaa-kaukokäskyt, muissa on vielä pienempää tai suurempaa säätämistä ja alokasluokan osalta pohdintaa niistä:

Aloitin kirjoittamaan tätä jo keväällä, mutta en millään saanut ajatuksia koottua yhteen haluamallani tavalla, joten lykkäsin julkaisua kerta toisensa perään. Kerran se jo vahingossa pääsi näkyvillekin asti, mutta piilotin sen takaisin muokkaukseen, joka kesti aina näihin päiviin asti, jolloin siis olemmekin jo kehittyneet keväisestä.

Odottaminen

Talvella käväisimme möllitokossa tekemässä onnistuneen suorituksen, mutta kehän ulkopuolella odottelu oli Lumekselle vaikeaa.

"Lumes ei tykkää odottelusta, ellei se ole selvää odottelua, kuten autossa tai kevythäkissä. Jos odottelu tapahtuu vapaassa tilassa, kuten tänään, Lumes ei rauhoitu, vaan odottaa toimintaa + haaveilee niistä muista koirista ja ihanista ihmisistä. Tylsistymisestä ja halusta tehdä jotain muuta kuin olla aloillaan, kertoi myös lähes koko odotteluajan kestänyt hiljainen ininä, ja muutaman kerran piti haukahtaakin, kun olisi ollut niin paljon mukavampaa mennä riehumaan."

Keväällä korjasin hieman sanomaani näin: Odottelu ei ole Lumeksen vahvimpia puolia, mutta oli vähän liioiteltua sanoa, ettei se rauhoitu ollenkaan, se vain oli sillä hetkellä päällimmäisenä kokemuksena. Seuraavana päivänä käytiin hallitreeneissä, jonne otan aina mukaan kevythäkin ja koirat saavat siellä odottaa omaa vuoroaan. Unohdinkin sen kotiin ja hetken ehdin jo miettiä, että nyt meni pilalle koko treenit, mutta kun paikanpäälle olin jo ajellut niin en kokeilematta luovuttanut. Yllättäen ei ollutkaan mitään ongelmaa! Allun nyt tiesinkin, että se osaa kyllä olla ilman kehythäkkiäkin, oikeastaan Allu inhoaa häkissä oloa, mutta ongelmitta odotti Lumeskin vuoroaan. Jätin narun kaulaan ja käskin syrjemmälle nurkkaan odottamaan - siellä makasi rauhassa ja hiljaa, muutama haukahdus ja siinä kaikki. Hyvin onnistuivat treenit odotteluineen tälläkin systeemillä.

Kieltämättä odottaminen - olla tekemättä ei mitään jännässä paikassa - on kyllä asia, jota Lumeksen kanssa pitäisi harjoitella eri paikoissa. Ylipäätään pitäisi hengailla koirapaikoissa, ettei Lumes olisi niin hötkylä ja innoissaan säntäilemässä kaikkien luo, ja kun ei saa säntäillä vaan joutuu pidättelemään intoaan, on vaikea rauhoittua ja "olla cool". Toisaalta taas on väärin tehdä tuosta Lumeksen oma ongelma, koska pennusta astihan opetin sen siihen, että kentällä ollaan aktiivisia, joten ei ihme, että se kaipaa aktiivisuutta, kun yhtäkkiä pitäisikin olla vaan tekemättä mitään!

Tilanne nyt: Kesätauon jälkeen odottelu treenikentällä narussa auton vieressä sujuu ongelmitta, joten Lumes on rauhoittunut siinä ihan itsestään. Ei kai mun pikkuiseni ala aikuistua?

Kontakti

Kirjoitukseni keväältä: Perusasentoon täytyisi saada lisää kestoa kontaktiin, joka kyllä on hyvä, mutta putoaa melko pian, jos mitään (käskyä, liikettä) ei tapahdu. Liikesuoritusten täsmällisyyden vuoksi kontaktin pitäisi pysyä yllä pidempään, jotta "käskyn käydessä" Lumes olisi varmasti kuulolla eikä katse ja siten osin myös ajatukset muualla, jolloin "puheenymmärtäminen" on heikommalla tasolla.

Kisoissa ei saisi myöskään kiirehtiä kehään, kuten möllitokossa tein, kun muka oli kiire, joten Lumes haaveili muista jutuista sen sijaan, että huomio olisi ollut minussa. Ei siellä kehässä tarvitse samalla sekunnilla olla, kun oma vuoro olisi, vaan pystyy kyllä hyvin vaatimaan koiralta täyden huomion jo kehään mennessä. Tällöin oletettavasti on kehässäkin sitten heti skarpimpi ja kunnolla mukana.

Tilanne nyt: Kontakti pysyy jo pidempään ja tulipa mieleen sellainenkin, että mikäänhän ei estä kehässäkään tekemästä pientä liikettä odotushetkillä, tai esim. liikkeenohjaajan "onko valmis"-kysymyksen jälkeen ottamasta ihan pikkiriikkiistä askelta sivulle/taakse, jolla saadaan skarppiusvalmius Lumekselle, ja sen jälkeen sanoa "kyllä". Toki jatketaan kontaktinpidennysharjoituksia edelleen, mutta kaikkea pientä ideaa on hyvä kehitellä kokeisiin, kun ei koskaan tiedä millaisia tilanteita siellä vastaan tulee.

Keskittyminen & suunnittelu

Keväällä kirjoitettua: Kaikki kehityskohteet eivät tokikaan koske Lumesta, vaan myös omassa toiminnassani on kehitettävää. Suurimpana olisi treenien suunnittelu, joka pitäisi toteuttaa vielä nykyistäkin tarkemmin, vaikka olen alkuajoista kyllä jo suunnittelussakin edennyt. Kisaamista ajatellen pitäisi pystyä keskittymään täysin suoritukseen ja sen yksityiskohtiin, pää ei saisi tyhjetä, vaan tulisi pystyä suorittamaan liikkeet samoin kuin treeneissä. Möllitokossahan se jo nähtiin, että varsinkin alussa ehkä jännityksen vuoksi unohdin seuraamisessa askellyhennyksen sun muut. Ei saisi miettiä mitään muuta kuin sitä, mitä ollaan tekemässä. Ehkä olisi hyvä jo ennen kehään menemistä kerrata mielessään, miten tulee toimia varsinkin tuo ensimmäinen liike seuraaminen ja toki ryhmäliikkeetkin, jotka on ihan ekoja. Samaten pitäisi miettiä valmiiksi koepaikalla toiminta, odottelu jne. kuinka hoidetaan ja jos se kevythäkki pitäisi olla Lumekselle mukana yms.

Jännä juttu kyllä tuo, että Lumeksen kanssa jännitän, vaikka tiedän se pysyvän mukana, ja Allun kanssa en, vaikka sen kanssa en satavarma ole kuuliaisuudesta. Seuran kisaharjoituksessakin menin rennosti Allun kanssa ja Lumeksen kanssa tuli heti jännitys, johon se ei onneksi reagoi mitenkään, mutta itsellä meni taas vähän konseptit sekaisin.

Tämänhetkinen tilanne: Suunnittelua todella tarvittaisiin, koska nyt on kesän aikana käynyt niin, että olen jäänyt jankkaamaan muutamaa samaa liikettä ja muita on tehty siinä sivussa, jos ollenkaan, ja tämä tietenkin näkyy edistymisessä. Ei vaan voi vieläkään tarpeeksi painottaa sitä suunnitelmallisuutta ja sen vaikutusta edistymiseen! Sinänsä olen esim. noudossa osannut ajatella, mitä opetellaan, eikä otettu vaan fiiliksellä, ja se onkin valmis liike jo.

Niin, ja se ei riitä, että suunnittelee, mitä treenaillaan, vaan pitäisi suunnitella myös mitä ja miten niitä treenattavia treenaillaan. Tavoitellaanko tänään luoksetuloon vauhtia vai virheetöntä perusasentoa, palkataanko paikkamakuussa myös maahanmenosta vai vain olosta, jne.? Vaikeaksihan niinkin helpon asian kuin koulutuksen saa, kun alkaa oikein kunnolla miettimään...

Palkkaus & koekestävyys

Heti pienestä lähdin rakentamaan kokonaisuutta, joka palkkautuisi hyvin kaikesta (kehut, lelut, ruuat, riehumiset jne. mitä keksii) sekä jaksaisi tehdä suurella innolla enemmänkin juttuja palkan toivossa. Samanaikaisesti ollaan menty kahdella tekniikalla - monipuolista palkkausta, innostamista ja kehua, joita voi käyttää myös kokeissa liikkeiden välissä / ehdollistaminen tiettyyn pantaan merkityksellä "riehuhetki luvassa, pallo odottaa kentän toisella laidalla", jolloin tehdään pitkääkin sarjaa ilman välikehuja - ja näistä voi sitten tulevaisuudessa kisoissa valita sillä hetkellä paremmin tilanteeseen sopivalta tuntuvan. Palkkaus/palkkautuvuus onkin yksi meidän vahvimmista puolista enkä usko siitä tulevan ongelmaa.

Paikkamakuu

Sinänsähän Lumes kyllä pysyy paikoillaan hyvin ja pitkään, mutta kisamaisen paikkamakuun kanssa olen silti ollut varovainen, jotta se ihan varmasti olisi varma liike rauhallisella mielellä ja mieluiten vielä minuun keskittynyt silloinkin eikä ympäristöön. Kesän ajan olen käyttänyt etupalkkaa ja se tuntuu sopivan Lumekselle hyvin, on tuonut kaivattua tarkkaavaisuutta tylsään liikkeeseen. Etupalkallahan sain aikoinaan Allunkin paikkamakuun kuntoon (sillä oli tapana haistella maata yms.). Muiden koirien/ohjaajien tekemisistä Lumes ei ole ottanut häiriötä vaan pysyy paikallaan (myös istuen), vaikka viereinen koira juoksee ohjaajansa luo, viereistä koiraa käydään komentamassa jne.

Hyppy

Muuten valmis liike (hyppää vauhdilla yli jatkaa juoksua esteen jälkeenkin, kuten opetettu on), mutta seisomista esteen taakse ei olla otettu vielä kertaakaan vaan pallo lentää aina palkaksi. Istumaan osaa esteen taa mennä.

Liikkeestä maahan

Onnistuu käsiavustuksella liikkeestä, kumartamalla liikkeestä sekä pysähtymällä. Nopeus riippuu mielentilasta, mitä virkumpi, sitä nopeampi.

Liikkeestä seis

Seisomista ollaan harjoiteltu jo pitkään, nyt ihan hiljan otettu kuvioihin mukaan liikkeestä seis (seuraamisessa pidän namin vasemmassa kädessä ja yhtäkkiä vaan tökkään sen Lumeksen kuonon eteen ja pysähtyy syömään namin, itse käännyn samalla eteen kannustavasti kehuen) ja samalla myös maasta seisomaan (sitä maahan-seiso jumppaa, josta videokin joskus ollut, käskyt olen nyt liittänyt mukaan).

Istumaan jääminen

Lumeksenhan olen opettanut niin, että se seuraa (eteen, taakse, mihin vaan) ilman käskyä, perusasennosta jalan liikkuessa liikkuu heti koirakin. Luoksetulon istumaan jääminen oli alkuun hankalaa, kun luuli, että pitää tulla mukaan, mutta nyt on oppinut pysymään hyvin jämäkällä oota-käskyllä.

Kisavalmiiden ylempien luokkien liikkeiden lisäksi työnalla ovat mm. tunnistusnouto, ohjattu nouto, maahan-seiso-kaukokäskyt ja ruutu.

Mulla on ollut koirien kanssa tässä sellainen suunnilleen kolmen kuukauden tauko tokotreeneistä, alkoi pakollisena töiden painottuessa alkukesästä iltaan  (ja mua harmitti suuresti) ja jatkui sitten ihan vapaaehtoisena toisenkin kuukauden (miten ihanaa, ettei ollut "pakko" mennä minnekään) ja tämä kolmas meni ajanpuutteen piikkiin (olisin halunnut jo käydä taas, mutta ei jaksanut ja ehtinyt talorempan keskeltä).

Mielenkiintoista tässä tauossa on se, että mä yllättäen sain mielenrauhan. Mulla on koko ajan Lumeksen kanssa ollut asetettuna tavoitteet kisaamisesta ja edistymisestä ja se on osin tuonut paineita harrastamiseen, vaikka mukavaa puuhailua onkin. Vielä keväällä mun ajatuksissa oli pakko saada Lumes syksyyn kisakuntoon tokoon ja agiin ja tuntui ihan hirveeltä, kun ei päässytkään sitten töiden takia enää kahdesti viikossa tokotreeneihin.

Toisin kuin olin ajatellut, tauko teki tosi hyvää! Mä pääsin irti koepakkosuunnitelmistani ja tekemisestä tuli rennompaa, vaikka toisaalta olen kyllä edelleenkin yhtä tarkka kaiken oikeellisuudesta, mutta ei tarvitse tähdätä enää tiettyyn aikaa, jolloin pitäisi olla valmis ja sitä mukaa voi treenata vähän vähemmän. Myönnetään tässä välissä myös se, että mulle on ollut kisaamaan pääsy niin tärkeää (kun jäi Allun kanssa hommat liikaa kesken, niin Lumeksen piti paikata se puoli), että vielä keväällä olisin ollut erittäin suuresti pettynyt, jos kisauraa Lumeksen kanssa ei tulisikaan, en halunnut "pelkkää seurakoiraa" ja treenaaminen ilman tavoitteita on tylsää. Paranin tästäkin kesän aikana, leppoisa arki on sekin täysin mukavaa koiranomistamista. Tämä taitaa ollakin olla oikein edistyksellinen kesä itseoppimisen suhteen!

Tänään käytiin siis ensimmäistä kertaa aikoihin ihan treeneissä asti, onhan me kotona opiskeltu ja osattu, mutta vähän jännitti Lumeksen puolesta, kuinka paljon se intoilee näin pitkän ajan jälkeen toisia koiria (vaikka lenkeillä onkin kyllä erittäin asiallinen). Vielä mitä, Lumes oli kuin ei mitään taukoa olisi ollutkaan, itseasiassa se oli edistynyt tauolla paljon enemmän mitä osa koko kesän treenanneista, ja oli itse rauhallisuus, se jopa makasi auton vieressä ihan hiljaa touhutessani Allun kanssa! Ennen se on aina ollut auton takakontissa (väärinkäsityksien välttämiseksi kerrottakoon, että viistoperäauton avoimessa kontissa, josta hattuhylly on poistettu ja on siten kuin farmarin takakontti), koska siellä on hiljaa, mutta vau, se oli narussa yksinkin hiljaa! On se vaan niin mahtava pieni koiruus!

Kyllähän se tiedetään, että tauko tekee aina hyvää, aivot käsittelee asioita jne. Olin vain pelännyt Lumeksen ottavan häiriötä, jos en käy ahkerasti yhteistreeneissä, mutta täytyy nyt uskoa, että se osaa käyttäytyä asiallisesti vuoden yhteistreenailun jäljiltä eikä tarvitse enää niin tiheää käyntiä siellä vaan vähempikin riittää. Helpottaakin kyllä elämää suuresti, että riittää vaikka kerta tai pari kuukaudessa 100 kilsaa ajella eikä kahdesti viikossa.

Mä vaan oon niin iloinen nyt tästä kaikesta edistyksestä!

Tokotreeneissä mua vaan surettaa/harmittaa joidenkin toisten puolesta. Treenithän on vapaamuotoiset ja siellä käy yhtä aikaa kaikki aloitteilijoista ylemmissä luokissa kisaajiin, mutta paikalla on aina myös vetäjä/kouluttaja, joka neuvoo niitä, jotka sen neuvoja ottaa vastaan, ja ne yleensä on nämä aloittelijat, kokeneemmilla on jo omat mielipiteet ja kuviot koiriensa koulutuksesta (näin myös mulla ja jos tarvin neuvoa, kysyn niiltä erivoi-luokissa kisaajilta). Harmillista vetäjän ohjeistuksissa vain on se, että ovat ns. vanhaa tyyliä, ja sillä ei monien koirien kanssa pitkälle pötki.

Surullista nähdä ennen iloisesti ja innokkaasti tekevien koirien muuttuvan haluttomiksi ja kokevan koulutuksen epämieluisana, kun "niiltä aletaan vaatimaan" ja tämähän tehdään tietenkin otteita koventamalla. Kyllähän se koira pelostakin tekee, mutta palkkion eteen tekeminen olisi ehkä hiukkasen motivoivampaa. Kyllähän osaamista täytyy myös vaatia, mutta ei niin, että koiralta katoaa ilo koko hommaan.

Eipä ne koirat kyllä juurikaan sitten taidoissaan edisty pelkillä noilla metodeilla, yksikin treenaa ohjaajansa kanssa kohta kolmatta vuotta samoja asioita eikä koira vieläkään osaa (tai "osaa"), esim. luoksetulossa eteen istumaan ohjaaja on koko tämän ajan laittanut kädet mahan päälle lelu/nami nyrkin sisällä. Toisaalta täytyy ihailla sitä sitkeyttä, millä hän jaksaa vuodesta toiseen käyttää samoja, toimimattomia metodeja, useimmilla kun taitaa olla niin päin, että jos jollain tyylillä ei koira viikossa osaa niin kokeillaan jo toista.

Joskus olen uusille kävijöille käynyt selittämässä paremmat opastukset, mutta vetäjä tulee melkein heti perässä kuuntelemaan, mitä niille sanon ja sepittää tyhjäksi mun ohjeet ja painottaa vaan omiensa paremmuutta.

Kirjoitukseni tammikuulta Lappalaiskoirafoorumin tokopulinassa:

" Mulla on vähän Lumeksen kanssa ongelmana maahanmeno. Se menee tosi nopsasti ja iloisesti maahan, kun näytän pelkällä kädellä (eli kun sitä maahanmenoa opetetaan), mutta aina kun oon alkanut liittää sitä käskysanaa mukaan, niin jonkun ajan päästä muuttuu hitaaksi eikä niin iloiseksi, vaikka se käsiapukin on vielä mukana. Nyt opetan sille jo kolmatta kertaa maahanmenoa uusiksi alusta alkaen eri käskyllä ja kun jonkun ajan olin käyttänyt käskyä niin taas innokkuus katoaa. Oon käskyiksikin yrittänyt ottaa erityylisiä (iloista lyhyttä, matalampaa kaks tavuista), mutta niillä ei oo ollu merkitystä. Sama homma kävi kosketusalustan kanssa, se oli iloinen ja reipas, kun opeteltiin, mutta jonkun aikaa käskyn kanssa mentyä muuttui haluttomaksi. Kosketusalusta on tehty naksulla, maahanmeno kehuilla + namit tietty molemmissa. Missään muussa liikkeessä ei käsky oo tuonut muutoksia suoritukseen. Niin ja maahanmenonkin tekee kotikäskyllä (makuuasento vapaa ja saa asettautua hitaammin) ihan ilosesti."

" Oon kokeillut sitä, että maahanmenosta käskyllä tulis tosi hyvä palkka (kiva lelu lentäis, pääsee juokseen vapaaksi yms.), mutta se on silti ollut hidas, vaikka tietää, että samantien sen jälkeen pääsis vapauteen. Noutokapulaa tuo rakasti siinä vaiheessa, kun sen pitämisestä pääsi juokseen, mutta maahanmeno on silti jotenkin vastenmielistä käskystä. Se kyllä menee makaamaan oikein (taaksepäin, suorille jaloille), mutta hiiiitaasti ja selvästi epämieluisasti."

" Palkkaamattomuus hitaista varmaan lopettais maahanmenon kokonaan, koska käskyllä ei oikeastaan muita olekaan kuin hitaita. On paikasta riippumaton, kotona, lenkillä, treeneissä ihan sama, käskyllä hidas ja epämieluisa, pelkällä käsiavulla iloinen ja nopsempi. Ja tosiaan se käsiapu + käsky on jonkin aikaa iloinen ja nopsa, mut sit yhtäkkiä muuttu hitaaksi ja ei kivaksi. Ja sama kävi tosiaan sen kosketusalustan kanssa, sitä ei olla sen jälkeen paljo harjoiteltukaan enää. Missään muussa käskyt ei haittaa, paitsi noissa kahdessa. Mä en ymmärrä."

Kokeilin tuolloin jälleen kerran opettaa maahanmenoa uusiksi ja sillä kertaa naksuttimen kera, vaikka en uskonutkaan siitä olevan apua, kun kerta kosketusalustakin "epäonnistui" sillä. Vaan kuinkas kävikään, naksu tosiaan tehosi - Lumes oppi tarjoamaan maahanmenoa ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka käskykin (sama kuin ennenkin) tuli mukaan. Huh, meidän tokoura pelastui! Tämän jälkeen homma etenikin vauhdikkaasti istu-maahan kaukokäskyihin ja liikkeestä maahanmenon harjoitteluun.

Videolla maahanmenoharjoitukset ovat tammikuulta, istu-maahan jutut myös talvelta sekä ensimmäinen liikkeestä maahanmeno (jolloin Lumeksella vielä jäi helposti maahanmeno vaillinaiseksi, kun etuosan nopeaa reaktiota olen vahvistanut naksulla runsaasti), seiso-maahan ja toinen liikkeestä maahan ovat alkukesästä kuvattuja.

Sää suosi koulutusviikonloppua, oli (vähän liiankin) lämmintä ja aurinkoista, erittäin kesäinen keli, joka tosin koirien aktiivisuutta verotti enemmän tai vähemmän. Lumes ei ainakaan ollut yhtään parhaimmillaan, se ei normaalisti tosiaankaan pistä tylsän hetken tullen treenikentälle maate ja haaveile, vaan haluaa toimintaa.

Autossa olisi tullut koirille suuri läkähdys, joten Lumes sai viettää aikaansa häkissä.

Kouluttajana viikonlopulla oli tokon valmennusrenkaan jäsen Jenni Ojala ja mukana olleet alo/avo-ryhmän koirat olivat kaikki lapinkoiria ja porokoiria. Voi/erivoin-ryhmien koulutuksia en valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan kiireisen aikatauluni vuoksi, molempina päivinä piti ehtiä vielä muutamaan muuhunkin paikkaan, joten jouduin jättämään loppuosat koulutuspäivistä väliin.

Pääasiallisesti lähdin kurssilta hakemaan kommentteja Lumeksen taitavuuden/taitamattomuuden nykytilasta ja omasta ohjaamisestani, sekä saamaan vinkkejä jatkoon + lisää treenimotivaatiota. Sinänsä en saanut koulutuksesta irti aivan sitä kaikkea, mitä olin toivonut, koska Lumes oli niin rauhallinen eikä yhtään intopinkeenä.

Suurta moitittavaa Jenni ei toiminnastamme löytänyt, vaan päinvastoin kehui, että olen hyvät pohjat tehnyt eri liikkeisiin ja niistä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomautukset liittyivät itseeni ja olivat asioita, jotka jo tiesinkin; seuraamisessa pidän pääni käännettynä kohti Lumesta ja käännöksissä vasempaan käännän voimakkaasti ylävartaloa mukana. Näitä täytyisi alkaa karsimaan jos vaan luottaisin siihen, että kyllä se Lumes mukana tulee ilman vahtimistakin.

"Täytyy oppia, miltä koiran oikea paikka näyttää silmäkulmasta vilkaistuna, katse (pää) eteenpäin suunnattuna."

Perusasento & seuraaminen

Perusasento ja seuraamisen paikka ovat kuulemma hyvät, ja Jenni itse piti Lumeksen tiiviistä seuraamisesta eikä lähtisi sitä muuttamaan, vaikka jotkin tuomarit saattavatkin siitä huomauttaa. Samaa mieltä siis oli kuin minäkin, mieluummin sopivasti tiivis kuin vähän liian väljä.

Hyppy

Yksi hyppy kokeiltiin myös, josko Lumes jättäisi valvovien silmien alla hyppäämättä ekasta käskystä, jotta voisin kokeilla samantien siihen saamaani ohjetta, mutta lähti reippaasti heti ensimmäisestä ja toki hyvä niin. Silloin harvoin, kun sitä tapahtuu, että Lumes jättää hyppy-käskyä kuuntelematta, ei kannata toistaa käskyä (kuten olen tehnyt paremman idean puutteessa), jolloin koira voi helposti oppia, että käskyjen täsmällisellä tottelemisella ei olekaan merkitystä.

Käskyn uusimisen sijaan voisi kääntää selkänsä koiralle "ja olla vähän hohhoijaa", menetitpäs palkanmahdollisuuden, ja kokeilla sitten liikettä uudestaan. Toinen vaihtoehto, jos on varma, että koira tietää, mitä käsky tarkoittaa, on koiran nuhteleminen (toruva äänensävy) tottelematta jättämisestä.

Luoksepäästävyys

Pari kertaa otettiin tästä harjoitus ja Lumes pysyi hyvin, etujalkojaan vähän liikutti, kun innostutti, mutta peppu pysyi maassa kuitenkin.

Edestä perusasentoon siirtyminen

Pk-puolta ajatellen olen opettamassa Lumekselle tokon suoraan sivulletulon lisäksi myös luoksetuloa eteen. Sivulle perusasentoon siirtymiseen on kaksi tyyliä - ohjaajan takaa kiertäminen ja suora ohjaajan sivulle kääntyminen. Suoraan sivulle kääntymiseen on kaksi tyyliä - viereen tulo pää edellä kurvaten oikeaan suuntaan ja "pepun heittäminen" vierelle. Itse tykkäisin tuosta pepun heittämisestä, mutta olen mietiskellyt, mikä olisi toimiva tapaa opettaa se.

" Koiran istuessa edessä viedään vasemmalla kädellä nami koiran pään oikealle puolen (ohjaajasta katsoen), jolloin koira namia tavoitellessaan kääntää peppuaan vasemmalle (edelleen ohjaajasta päin katsoen) ja siten ohjaajan viereen. Harjoituksessa auttaa, jos koira osaa peruuttaa namin edellä, joten voi olla tarpeen opettaa ensin se. "

Vaikea selittää pelkästään kirjoittamalla, joten tässä vielä illalla kotona (tilapäisasunnossa) kuvattu pätkä, josta ehkä ymmärtää paremmin idean. Videon kaksi ensimmäistä tyyliä ovat tässä vaiheessa vielä vähän liian vaikeita, niihin palataan myöhemmin takaisin, kun ensin helpotetummin homma saadaan haltuun. Kolmostyylistä (avustaminen kädellä) voidaan olla montaa mieltä, mutta se selvästi auttaa Lumesta hahmottamaan jutun ideaa (tekee paremmin ilman apuja sen jälkeen). Täytyy treenailla myös erikseen tukitoimenpiteinä peruuttamista sekä seisoen että istuen, molemmat Lumes kyllä jo osaa, mutta lisätreeni ei ole pahitteeksi.

Seiso-istu-makaa

Jenni näytti lauantaina omalla Valo-koirallaan kaukokäskyjen toteuttamistavan, jossa koira tekee asennonvaihdot etuosallaan takajalkojen pysyessä paikoillaan. Istu-maahan-istu-vaihdot Lumes osaakin jo hyvällä tekniikalla (tämän Jenni sunnuntaina varmisti), mutta maahan-seiso-vaihtoa kokeiltiin majapaikassamme lauantai-iltana ensimmäistä kertaa.

" Houkuttele makaavaa koiraa makupalalla eteen-ylös suuntaan siten, että se nousee seisomaan pitäen takatassut paikoillaan. "

Lumes ei ymmärtänyt nousta, vaan tavoitteli namia kurottelemalla ja ottamalla ryömintäaskelia. Autoin sitä kevyesti mahan alta, jotta ymmärtäisi nousta, ja tekikin silloin ihan ok, mutta ei täysin halutulla tekniikalla. Sunnuntaina meinasin näyttää Jennille, miten Lumes ei ymmärrä nousta, mutta sepä esittikin sitten melkein täydelliset seisomaannousemiset. Oli yönaikana nähtävästi työstänyt asiaa. Tästä videota myöhemmin, kun ehdin kuvaamaan.

Näytin Jennille myös meidän käskyjenerotteluharjoituksen, jota olen tehnyt paljon (ja suosittelen muillekin, jos koiralla on vähänkään taipumusta arpoa käskyä esim. jäävissä) ja jossa Lumes on etevä, liikutaan yhdessä ja käskytän sattumanvaraisessa järjestyksessä eri asentoja - istu-makaa-istu-seiso-makaa-istu, joka asennon välissä liikutaan hetki. Kuulemma oli oikein hyvä, että olen sitä tehnyt ja huomaa, että Lumes selvästi erottaa käskyt toisistaan eikä "tee vain jotain".

Paikallamakuu

Paikallaoloa olen ollut tosi laiska harjoittelemaan ja senpä vuoksi ei ollakaan suuremmin edistytty siinä ja tavoite ohjaajaa lähes taukoamatta tuijottavasta tuntuu vaikealta. Olen palkannut Lumesta aina sen palauttaessa katsekontaktin pyrkimyksenä saada vähitellen pidennettyä kestoa, mutta se ei millään malta olla välillä vilkuilematta kentän muita tapahtumia. Vähän mietin jo sitä, jos ottaisi tokoon rinnalle arkipaikallaolon, koska paikallaan Lumes kyllä pysyy, vaikka katse ympäristössä harhailisikin. Toisaalta olen miettinyt etupalkkaa "vahdittavaksi", olisi nami edessä vahdittavana ja siihen pystyisi paremmin keskittymään ympäristöstä välittämättä. Jennin mielestä se oli hyvä idea ja hänen kanssaan jutellessani muistinkin, että olin Allulle juuri tuota tapaa käyttänytkin paikallaolo-ongelmia (maan haistelu, haaveileminen) korjatessani ja toimi erinomaisesti. Sunnuntaina koulutuksessa kokeilin sitä itsekseni Lumeksen kanssa muutaman kerran ja toimi ihan hyvin.

Edistyneempään paikallaoloon Jenni näytti hauskanpitovinkkejä, paikallaoloharjoitusten ei tarvitse aina olla tylsiä! Ensimmäisen harjoituksen Jenni näytti Valo-koirallaan.

" Harjoituksen tarkoituksena on aiheuttaa koiralle (sen tasoon suhteutettu) niin suuri häiriö, että se tekee virheen (eli rikkoo paikallaoloa) ja koiraa päästään torumaan, jonka jälkeen paikallamakuu ja virheen aiheuttanut häiriö uusitaan, jolloin koira (jos harjoitus tehtiin oikein ja oppimista tapahtui) pysyy paikallaan häiriöstä huolimatta ja tällöin sitä kehutaan ja palkataan suurieleisesti ja pidetään huoli, että harjoituksen mahdollisesti aiheuttama paineistunut olo koiralta poistuu. Tarkoitus on opettaa koiralle, että tapahtui ympärillä mitä tahansa, se "ei saa eväänsäkään liikauttaa" ja tämän varmistamiseksi koira pidetään liinassa, jotta se saadaan nopeasti takaisin, jos lähteekin luvatta. "

Jenni kisaa Valon kanssa erikoisvoittajaluokassa, joten kyseessä on tottunut paikallaolija ja häiriöt sen mukaiset. Häiritsijä-henkilö kutsui Valoa nimeltä, houkutteli luokseen leluilla, silitteli ja hali sitä, heitti lelun yli, juoksenteli ympärillä ja lopulta heilutteli namia aivan Valon kuonon edessä samalla kannustaen sitä ottamaan namin. Tässä vaiheessa Valo ei enää voinut vastustaa kiusausta, vaan otti pienen ryömintäsiirron eteenpäin, jolloin sai ohjaajaltaan torut, liike ja häiriö uusittiin, eikä Valo enää ryöminyt namien perään, jolloin palkittiin ja kehuttiin suuresti.

Toinen harjoitus tehtiin ryhmäläisten kesken ja olin Lumeksen kanssa siinä mukana. Koirat laitettiin paikkamakuuseen rinkiin ja ohjaajat siirtyivät vastakkaisen koiran taakse seisomaan. Siellä mentiin kyykkyyn ja heiluteltiin + taputeltiin käsiä, jonka jälkeen juostiin pari kierrosta  rinkiä ympäri koirien takaa pysähtyen oman koiran taakse. Siitä juostiin ringin keskelle ja heiteltiin nameja koiran eteen, kutsuttiin koirat luokse namien yli, jätettiin istumaan keskelle ja käytiin itse keräämässä namit pois, jonka jälkeen kutsuttiin koirat vuorotellen luokse pois ringin keskeltä. Lumeksen jätin arkimakuuseen ja se pysyi kivasti paikoillaan, useaan kertaan kyllä sille toistin käskyä ja palkkasin pari kertaa. Oikein hyvä silti, lähellekään noin suuressa häiriössä sen ei ole ennen tarvinnutkaan paikoillaan olla.

Nouto

Noutoa ollaan opiskeltu takaperoisesti (sekä muovisella-, puisella- että metallikapulalla) eli lähdetään liikkeelle loppuasennosta ja Lumes osaakin ensimmäisen vaiheen jo kätevästi, mutta Jenni ehdotti siihen lisäksi kapulankantotreenejä esim. seuraamisen yhteydessä.

Ohjatun noudon suuntaopetteluistakin kysyin ja tehtiin yksi harjoitus, joka onnistui sinällään hyvin ja Lumes teki mitä pitikin (lähti osoitettuun suuntaan), mutta eipä löytänyt pallolle ilman apuja. Se on ihmeen huono löytämään maahan jätettyjä leluja, ettei ois näössä vikaa, mutta toisaalta se kyllä näkee tarkastikin ja esim. osaa napata koppina nameja.

" Ohjatun noudon alkuun kuuluu merkille lähetys ja se kannattaa ottaa mukaan heti alkuharjoituksiin, jotta koiralle muodostuu mielikuva asiayhteydestä. Ensin jätetään koira istumaan jokusen metrin päähän merkistä ja viedään lelu merkin vasemmalle tai oikealle puolelle n. 10 metrin päähän, jonka jälkeen palataan koiran luo. Juostaan yhdessä koiran kanssa merkille, jossa pysäytetään koira, ja sen jälkeen näytetään kädellä lelun suuntaan ja annetaan lupa mennä lelun luo.

Kun koira osaa varmasti hakea lelun osoitetusta suunnasta, lisätään toinen lelu mukaan siten, että lelut ovat sekä merkin vasemmalla että oikealla puolella, molemmat 10m merkistä, noudettava lelu viedään aina ensimmäiseksi (näin on myös kisoissa kapulan kanssa). Vasta monien harjoitusten jälkeen, kun voidaan olla varmoja, että koiraa hakee vain osoitetun lelun, voidaan lisätä myös keskimmäinen (jota ei koskaan saa ottaa). Ohjauksen sujuessa lelujen kanssa (vaihtoehtoisesti voi harjoitella myös ruokakupeilla esim. aterioiden yhteydessä) ja koiran osatessa tavallisen noudon, voidaan lelujen tilalle vaihtaa kapulat. "

Ruutu

Ruutua ei harjoiteltu koulutuksessa, mutta kysyin, miten Jenni omilleen on opettanut, ja suositteli kahta rinnakkaista tapaa: vauhdikasta ruutuun juoksua pitkältä matkalta esim. ruokakipolle ja toisaalta oikean paikan harjoittelua kosketusalustalla, naksuttelemalla (tätä onkin jo tehty)  tms. tavalla.

Toivottavasti muistin oikein kaikki Jennin ohjeet enkä sopertanut sekaan mitään omiani...

Toukokuulla päästään vihdoinkin Lumeksen kanssa valvovien silmien alle saamaan opastusta, kun ilmoitin meidät tänne:

" Lappalaiskoirat ry:n pohjanmaan alaosasto järjestää TOKO:n koulutusviikonlopun 15-16.5.2010 Seinäjoella.

Kouluttajana toimii Jenni Ojala. Jennin kolmevuotias Keeshond Saida (Demicle’s Bosom Friend) on tottelevaisuusvalio ja he sijoittuivat tokon-SM kisoissa yksilöhopealle vuonna 2009. Taitava koirakko kuuluu myös tokon valmennusrenkaaseen ja he olivat yhtenä varakoirakkona vuonna 2009 järjestettyihin MM-mittelöihin.
Koulutus on tarkoitettu jo kisaaville tai vähintään ALO luokan liikkeet hallitseville koirakoille."

Luvassa toivonmukaan antoisa ja opettavainen viikonloppu, jonka jälkeen on hyvä jatkaa taas yksinkouluttelua.

Lumeksen kanssa korkattiin tänään yhteinen tokokisaura epävirallisissa merkeissä Kokkolassa alkeismölliluokassa. Lumes oli hieno ja ihan mun omaa mokaani ne jotku vähemmän hienot osuudet. Nyt tietää, mitä pitää omassa käytöksessä korjata seuraavaan kisaan. Yllättävää oli se, että Lumeksen kanssa pienesti jännitin kehässä, vaikka Allun kanssa niin ei ole koskaan ollut. Lumes ei kuitenkaan tuntunut reagoivan siihen mitenkään vaan oli ihan oma itsensä.

Koe aloitettiin voittajaluokalla, johon osallistui kolme koiraa, seuraavana erikoisvoittajaluokka yhdellä koiralla, avoin yhdellä, alokas kolmella, mölli yhdellä ja viimeisenä meidän luokka alokasmölli, jossa oli meidän lisäksi yksi toinen koirakko. Lumes ei tykkää odottelusta, ellei se ole selvää odottelua, kuten autossa tai kevythäkissä. Jos odottelu tapahtuu vapaassa tilassa, kuten tänään, Lumes ei rauhoitu, vaan odottaa toimintaa + haaveilee niistä muista koirista ja ihanista ihmisistä. Tylsistymisestä ja halusta tehdä jotain muuta kuin olla aloillaan, kertoi myös lähes koko odotteluajan kestänyt hiljainen ininä, ja muutaman kerran piti haukahtaakin, kun olisi ollut niin paljon mukavampaa mennä riehumaan.

Reilun 2,5 tunnin aktiivinen odottelu vei Lumekselta suurimman energiapiikin pois, jolloin sen aktiivisuustaso aleni hieman liikaa. Tarkoitus kyllä olikin, ettei Lumes olisi liikaa täpinöissään, mutta 2,5 tuntia oli ihan liikaa ja Lumes väsähti, ei intoillut yhtään, mitä se normaalisti aina tekee, ja jonka olisin halunnut näkyvän myös suorituksessa. Ihan alussa joku ystävällinen nainen tarjosi omaa kevythäkkiään Lumekselle, että jos se on tottunut sellaisessa odottamaan, ja hänen koiransa voisi olla autossa, mutta en kehdannut tarjousta ottaa vastaan. Tyhmä minä, kun en tajunnut ottaa omaa häkkiä mukaan ja jätin autonkin vielä niin kauas, etten Lumesta halunnut sinne jättää.

Alkeismölliluokassa sai käyttää lisäkäskyjä ja vartaloapuja, namit/lelu olla esillä, palkita joka liikkeen jälkeen sekä liikkeet olivat helpotetut. Tuomarina Olli ?

Luoksepäästävyys 10

Tyyli oli vapaa, mutta Lumeksen halusin istuvan. Toistin istu-käskyä monta kertaa tuomarin lähestyessä ja silittäessä Lumesta. Kovasti peppu heilui maassa, mutta istumassa pysyi! Oikein tyytyväinen olin! Namipalkan sai Lumes tästä.

Paikalla makaaminen 10

Remminmitan päässä 45 sekuntia. Lumes meni nopsasti makaamaan ja ihmettelevän näköisenä katsoi, kun ei palkattukaan siitä heti. Paikallaan pysyi erinomaisesti, mutta pikkasen piti vilkuilla muita, otti kuitenkin katsekontaktin useaan kertaan ja palkkasin namilla siitä. Pari pientä ininä-ääntä sanoi, johon en ollut ollenkaan tyytyväinen. Takaisin istumaan nousi muuten ok, mutta hieman hitaasti, kuin miettien, että tätäkö haluttiin.

Seuraaminen kytkettynä 9

Ihan lyhyt pätkä, kaksi pysähdystä, yksi täyskäännös. Kuvittelin Lumeksen olevan innokas kuten aina, mutta nyt se olisikin hieman väsähtäneenä kaivannut virittelyä, jonka puutteessa oli vähän pihalla koko hommasta. Alun perusasento kontakteineen oli hyvä, mutta lähti seuraamaan huonosti (kontakti putosi, tiiviys unohtui), paikkansa se tosin tuomarin mielestä piti hyvin. Ennen ensimmäistä pysähdystä unohdin lyhentää askelpituutta, jolla Lumes skarppaisi ja tiivistäisi ja niistä johtuen istuisi pysähdyksessä hyvin. Nyt oli ihan ulapalla ja piti käskeä istumaan. Täyskäännöksen yritin tehdä siten, kuten ollaan harjoiteltukin, mutta Lumeksen vire oli liian alhainen tiiviiseen käännökseen. Toisen pysähdyksen tein askelta lyhentäen ja siinä Lumes oli hyvin mukana ja teki kunnollisen perusasennon. Piste lähti pois ekan pysähdyksen ohjaajan epäselvien käskyjen (tai niiden puutteen) vuoksi. Palkkasin Lumeksen lelulla ja siitä nousi vire riittävästi, jotta seuraava liike menikin jo paremmin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Liike päättyi koiran ollessa maassa. Seuraamisen palkkioleikistä innostuneena Lumes esitti erinomaista seuraamista ja meni vauhdilla maahan, suurella käsiavustuksella tosin, ja sai lelun palkaksi.

Luoksetulo 10

Matka viisi metriä. Lumes jäi odottamaan skarppina istuaalleen, tuli reippaalla laukalla heti käsky + käsimerkki - yhdistelmästä ja ohjasin sivulle istumaan, josta tosin Lumes meinasikin vetää suoraksi jonkun hemaisevan hajun kai tullessa nenään, mutta kääntyi kuitenkin viereen istumaan oikein nätisti.

Estehyppy 10

Asento esteen takana vapaa ja liike päättyi sinne pysähtymiseen. Käytin käsimerkkiä lisänä suulliselle käskylle varmistaakseni hypyn heti eikä hetken päästä. Sinne sinkosi ja pallonhan Lumes odotetusti odotti sieltä löytävänsä, mutta suunnitelmani toimi - "Lumes" heräte sai Lumeksen katsomaan muhun päin, jolloin saatoin käskyttää "istu" + käsimerkki ja Lumes istahti. Täydellistä! Lelu lensi palkaksi.

Kokonaisvaikutus 10

Iloista & hyvää yhteistyötä. Perusasento oli kuulemma niin täydellinen, että siitä voisi kisaavatkin ottaa mallia.

Kokonaispisteet 98/100 ja sijoitus 1/2, palkintoina pieni solmuluu ja valinnainen muu juttu, joksi otin kumisen kulkuspallon.

Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen, vaikkei ihan parasta osaamistamme esitettykään, mutta sitähän tuonne mentiin kokeilemaan, että miten Lumes vieraassa ympäristössä toimii. Ihan kivasti keskittyi ja mikä parasta, loppua kohden vain parani. Nyt treenaillaan lisää ja odotellaan seuraavia möllitokoja!

Joko, joko, joko saan ottaa!

Pieni videopätkä peruasento- ja seuruuharjoituksista Lumeksen kanssa. Yhtään tiiviimmäksihän sen ei parane tuosta enää tulla eikä myöskään edemmäksi siirtyä, ja oma katseeni pitäisi saada suunnattuna eteen eikä alas. En vain näe niin tarkasti Lumeksen asentoa, jos katson eteen, joten joudun tuijottamaan sitä tietääkseni, miten menee. Katseen nostamista pitäisi tosissaan alkaa harjoitella, ettei jää tavaksi.

Repäisin sit ja ilmoitin Lumeksen seuraavalle viikonlopulle möllitokoon alkeismölliluokkaan... Ei mennä menestymään ja keräämään pisteitä vaan ihan treenaamaan uudessa ympäristössä ja opettelemaan, että kisoissakin on hauskaa. Liikkeet on helpotetut ja saa kaksoiskäskyttää + käyttää vartaloapuja, mutta silti meinaan helpottaa osaa niistä edelleen, koska ei esim. seuraamista olla otettu vielä edes muutamaa metriä putkeen. Lähinnä haluan nähdä, minkä verran Lumes innoltaan malttaa keskittyä uudessa paikassa uusien koirien keskellä, sekä tehdä alusta asti selväksi, ettei kisatilanne ole mikään eri juttu kuin treenit, vaan sielläkin palkataan, kehutaan ja kielletään sekä käytetään tarvittaessa muutakin ohjausta.

Tässä täytyy viikon verran koittaa tehotreenailla koetta varten, lähinnä seuraamista.

Luoksepäästävyydessä ei pitäisi olla ongelmia, Lumes jopa saattaa pysyä istumassa riippuen tuomarin käytöksestä (onko innostavaa vai ei) ja jos ei pysy, tylysti pidän sen istumassa, sillä nousemista ja intoilua en salli siinä tilanteessa.

Paikallamakuun oletan olevan suht varma ainakin sen vaadittavat 30 sekuntia remmin mitan päästä, mutta kontaktin pysyminen vieraiden keskellä ei ole todennäköistä niin pitkään. Saatanpa siis palkata namilla muutaman kerran tuossakin ajassa, sillä en halua kontaktin rakoilevan.

Seuraaminen on hyvää, kontakti pysyy ja tiivittä pitelee sekä istuutuu pysähdyttäessä. En vain ole seurauttanut muutamaa askelta pidempään, ettei pääse kontakti putoamaan tai paikka väljähtämään. Käännöksiäkin on tehty erittäin vähän ja nekin vähät paikaltaan, joten tätä täytyisi erityisesti harjoitella ennen ensiviikonloppua. Toivottavasti seuruuta on huomattavasti lyhyemmin kuin alokasluokan kaaviossa.

Luokse Lumes tulee reippaasti ja odottaa nätisti paikallaan tulolupaa, mutta perusasentoon liike ei ole päättynyt kertaakaan ennen viime torstaita, jolloin pari kertaa ohjasin Lumeksen sivulle, tosin se tuli kyllä silloin tosi nätisti. Vartaloavut ovat kokeessa sallittuja, joten tämä kai sitten jo osataankin?

Liikkeestä maahanmenoa kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa torstaina kera pienen pienen seuruupätkän, ihan ok se meni suurella käsiavustuksella.

Hypyssä olen pitänyt vielä palloa apuna, koska en halua käyttää alussakaan käsimerkkiä suullisen käskyn lisänä. Kokeessa todennäköisesti tulen vaihtamaan pallon käsimerkkiin, mutta mitään ongelmia itse hyppäämisessä ei pitäisi olla. Esteen taakse pysähtymistä ei olla kokeiltu kertaakaan, enkä aiokaan. Haluan Lumeksen luulevan, että pallolle pääsee esteen hypättyään ja oletusarvona on, että tottelee sitten sen yhden kerran vaihtoehtoista käskyä ja pysähtyy esteen taa/istuutuu, asento kun on vapaa. Istuminen on aika varmaa vähän kauempaakin.

Paikkamakuuta rivissä, Lumes harjoittelee vasta alkeita.

Merkinkiertoa aimo annoksella vauhtia, paluukohteena & palkkana narupallo.

Kapulannostoa naksutellen, Allu odottelee kevythäkissä omaa vuoroaan.

Ruutuakin opiskellaan naksutin apuna.

Jotain seuraamisen tapaista pallon kanssa.

Leikitään.

Välillä temppuiltiin, kahdeksikon kiertoa jalkojen välistä.

Ja lisää leikkiä.

Luoksetulon paikallaodotusosuus.

Vautsi, mähän oikein olen alkanut suunnitella treenejä sen jälkeen, kun siitä suunnittelemattomuudesta täällä valitin! No, mitä nyt vasta sinne treeneihin ajellessa, mutta silti, enää en paikanpäällä mieti tekemisiä vaan teen, mitä matkalla päätin. Edistystä ja erittäin hyödyllistä!

Hyppy
Kolme lautaa, pari metriä etäisyyttä esteeseen, narupallo kulkusella palkkana. Lumes hyppäsi joka kerralla (4 vai 5 toistoa) ekasta käskystä, pallo lensi perään. Yhdellä kerralla Lumes katsoi muualle, kun annoin käskyn. Huomasin kyllä, mutta päätin kokeilla herran hoksottimia ja toimihan ne. Käskyn jälkeen pää kääntyi muhun, pari sekuntia tuijotti ja kai mietti saatua käskyä, sitten lähti hypylle.

Askeleet
Oon palannut seuraamisharjoituksissa taaksepäin, kun Lumes nyt osaa automaattisesti istahtaa liikkeen pysähtyessä. Ihan ite sen tajus, en kertaakaan oo käskenyt/ohjannut, kai se siitä juontaa, kun sitä perusasentoa on hinkattu, niin pitää sitä istumista vierellä kuuluvaksi toiminnoksi. Hyvä näin. En ota enää niitä muutaman askeleen pätkiä vaan ihan askeleen-kahden siirtymisiä eteen/taakse/oikealle Lumeksen pitäessä paikan oikeana. Siitä sitten lähdetään pidentämään.

Tälläkään systeemillä ei voi kyllä kauaa jatkaa, koska aloitus ja lopetus on aina perusasennossa, joka ei ole hyvä. Pitäisi tehdä lähtöjä ja lopetuksia eri tavoin, kuten aiemmin teinkin, niihin palataan taas jonkun ajan päästä.

Askeleissa mulla on pallo vasemmassa kainalossa, jos käytän lelua sillä kertaa, ja pudotan sen hyvän siirtymisen jälkeen välillä ekasta askeleesta, välillä parin kolmen askeleen "pysähdyssarjan" jälkeen. Lumes on tosi skarppina, tekee innokkaasti ja tiiviisti. Se on vaan jotenkin "jäänyt kiinni" sivuaskeleisiin ja laittaa eteenaskeleissakin sitä kroppaansa siten kuin sivulle mentäessä tekisi, josta seuraa helposti liian takana olo.

Ja tiiviitä on nämä askelsiirtymiset tosiaan, tai siis Lumes on siinä paikallaan tiiviisti, puhettakaan mistään kämmenenleveydestä, kun ihan nojaa jalkaan varsinkin askelissa oikealle. Mielummin kuitenkin tiivis kuin väljä ja itse perusasento on kuitenkin ok, se vaan kropallaan tulee niin vahvasti mukaan noissa yhden-kahden askeleen siirroissa.

Istumassa ja makuullaolo
Annetussa asennossa pysymistä + kontaktin säilyttämistä harjoiteltiin istuen ja maaten, itse olin Lumeksen edessä. Tätä tehtiin sekä yksin että paikkamakuurivissä.

Istumisessa toistin käskyn Lumeksen katsoessa mua + sen jälkeen kehu & palkkasin namilla, uudelleen käsky + palkkaus jne. Välillä se vilkaisi muualle namin saannin jälkeen, mutta otti nopeasti aina itse uudelleen kontaktin eikä käskyn jälkeen kertaakaan katsonut muualle.

Maahanmenoon en vieläkään ole saanut päätettyä mitä käskyä käyttäisin ja opettaisinko kokonaan uudelleen, kun on vaikeaa, joten en jäänyt sitä nyt harkitsemaan ja päättämään vaan tyydyin ohjaamaan Lumeksen makuulle. En käyttänyt käskyä vaan vahvistin makuullaoloa vain kehumalla silloin, kun siihen liittyi katsekontakti ja kyykistymällä antamaan namin. Namin jälkeen tässäkin katse välillä ihan hetkeksi harhautui, mutta nopeasti palautti sen, kun nousin ylös. Paikkamakuurivissä nousi pari kertaa ylös, kun vieressä olisi ollut niiiin ihana toinen koira ja odotti vain lupaa saada mennä sen luokse, mutta muuten pysyi hyvin ja keskittyi.

Luoksepäästävyys
Yhden toisen koiran ohjaaja tuli Lumesta katsomaan ja istumassa Lumes pysyi, tosin runsaalla käskytyksellä ja lopussa piti pikkasen pitää kevyesti kiinnikin, ettei ponnahda pystyyn. Tämä on kuitenkin edistynyt huimasti siitä alusta, joskin vielä on matkaa siihen, että pitäisi katseensa kokonaan muhun suunnattuna, vaikka joku kävisi silittämässä ja hampaat katsomassa.

"Ihmisrinki"
Vai mikä se nyt on pk-tottiksessa, kun seuraamisessa kuljetaan pienen ihmisryhmän läpi, mutta sitä kuitenkin Lumeksen kanssa taas tein. Kahdeksikkoa kierrettiin kolmen ihmisen + yhden koiran välistä, Lumes aivan ok, jatkuvalla namituksella toki.

Maanantaina satoi ja olin laiska enkä halunnut mennä treeneihin kastumaan. Koiriahan sade ei haittaa.

Torstaina oli pakkasta -8 ja olin laiska enkä halunnut mennä treeneihin palelemaan, joten päätin pakkasrajaksi itselleni -5. Koiriahan pakkanen ei haittaa.

Tänään ei satanut eikä ollut liikaa pakkasta ja oli sitä paitsi hallitreenit, joten sinne mentiin. Ensin agia, jolla suurin virtapiikki Lumekselta pois, sit pientä tokoilua. Suunnitelmaa en taaskaan ollut tehnyt, mutta siitä huolimatta pystyin tekemään harkitut treenit ajatuksen kanssa enkä sovellellut mitään. Kaikkia juttuja ei suinkaan tehty yhteen putkeen vaan Lumes oli välillä kevythäkissä huilimassa ja Allu pääsi toimimaan.

Agility

Pari kertaa Lumes läpi putkesta, jossa alku oli mutkalla. Nyt ei junnannut yhtään, kuten viimeksi, vaan juoksi suorilta läpi. Tähän asti Lumes on mennyt vain yksittäisiä esteitä, nyt otin ensimmäistä kertaa kahden putken sarjan eikä mitään valittamista, erinomaisesti Lumes sujahti toiseenkin putkeen ja vasta sieltä ulostullessaan ajatteli palkkapalloa, joka aina lentää ulostulon jälkeen.

Kolme kertaa mentiin putket niin päin, että molemmat oltiin kohdassa 1 keltaisen putken suuaukolla. Lumes sisään keltaiseen putkeen (1) ja itse siirryin kohtien 2 ja 3 väliin valmiina ohjaamaan Lumeksen punaiseen putkeen kohdasta 3. Muutama askel nelosen suuntaan ja pallon heitto sieltä ulos tulevalle Lumekselle.

Sama homma samat kolme kertaa vastakkaiseen suuntaan eli sisään ensin nelosesta ja sitten toiseen putkeen kakkosesta.

Pussin Lumes on mennyt viimeksi joskus kesällä eikä nyt mennyt sinne suorilta, joten heitin pallon edelle. Pallon perässä mentyään muisti taas jutun nimen eikä ollut mitään ongelmia mennä ilman sitäkin.

Puomin yli kolmesti, alkukontaktin ohjaan kädellä ja loppukontaktille hidastan vauhdin käskyllä, Lumes kuuntelee hyvin.

A-este yhden kerran, vauhdikkaasti menee. Tästä voi pitää nyt taukoa tammikuun yli.

Keinulla Lumes kävi muutaman kerran, reippaasti menee. Painopisteen vaihtokohdassa pyydän pysähtymään, lasken keinun alas, syötän Lumekselle namin, ohjaan alas kontaktin kautta ja avot.

Tokoilut

Perusasentoon tuloja, yhden askeleen ottoa eteen/oikealle, molemmat narufrisbee palkalla kainalosta. Lumes innokas ja tarkkaavainen. Olen päättänyt jättää seuruupätkät pois ja jatkaa nyt tuolla askel kerrallaan linjalla, kun Lumes osaa istua pysähdyksissä. Siitä aletaan pidentämään kahteen askeleeseen, kolmeen jne. Tulee aina huolellisesti eikä mahdollisuuksia epätarkkuuteen kuten pätkissä.

Muutama liikkeestä maahanmeno käsiavustuksella ja samantien seuraavalla vapautuksella lelulle.

Istumassa odottelua ja luokse tulemista. Itse suoritettua luoksepäästävyysharjoittelua: Lumes istumaan, itse pari metriä sen eteen ja useita kertoja kävin katsomassa hampaat, palasin eteen, katsoin hampaat, palasin eteen... Välillä palkkasin namilla. Istui oikein kauniisti.

Hyppyä muutama toisto. Lumes lähti joka kerta ensimmäisestä käskystä, tämähän alkaa sujua erinomaisesti! Vielä jokusen kerran vahvistetaan perässä lentävän pallon kanssa ja sitten pallo alkaa satunnaisesti tulla vasta Lumeksen ollessa jo toisella puolella.

TOKOILUA

Maanantaina ei olisi pitänyt mennä treeneihin, Lumes ei jaksanut peräkkäisinä päivinä skarpata täysillä, sunnuntainahan oltiin hallissa tokoilemassa. Tietääpään jatkossa olla menemättä.

Jotain hyvää kuitenkin maanantaillakin oli, matkalla harkkoihin suunnittelin, mitä Lumeksen kanssa tekisin siellä ja myös pitäydyin tässä, joskin lisäksi otin vielä pari muuta juttua, kun sopivasti niihin tuli tilaisuus ja menevät aina samalla kaavalla, joten ei ollut haitaksi.

Hyppyä otin alussa kolme ja lopussa kolme, Lumes lähti joka kerralla ensimmäisestä käskystä! Korkeutta hypyllä edelleen vaivaiset kolme lautaa, mutta ensin opetellaankin suoritusvarmaksi ja tekniikka haltuun, sitten vasta niitä korkeampia hyppyä.

Päättäessäni harjoitella tällä kertaa istumisen kestoa, unohdin, että siihen olisi namit (joita en ottanut mukaan, kun leikillähän pärkää...) paljon kätevämpiä kuin lelu/leikki, joten en sitten sitä kovin ottanutkaan. Tänään kyllä töissä keksin siihenkin hyvän tavan leikkimällä palkata ja samalla koiran vire vain nousisi sen istumisen aikana odottaessaan huippupalkkaa. Mutta liekö tuo sittenkään hyvä tapa, kun kisoissa tulee sitä paikallaistumista monta minuuttia niin jos vire nousee ja nousee ne minuutit, niin siinä on jo aika räjähdyspisteessä sitten silloin, kun saa palata koiran luokse sieltä piilosta... Luoksetuloissa se taas sitten olisi kyllä hyväksi.

Luoksepäästävyydessä Lumes yllätti, se ei edes yrittänyt nousta! Vielä viimeksi, kun sitä on Lumekselle otettu, jouduin pitämään sitä istumassa, mutta nyt riitti ihan käsi kevyesti kyljellä. Vautsi, mä oon niin ylpee tästä! Myönnettäköön, että ihan vähän se tassua heilautti, mutta ei silti pyrkinyt yhtään ylös.

Koirien ohittelu ja vierestä kulkeminen nami (tähän on sellaisia herkkuliuskoja, joita en käytä muuhun) lähes koko ajan suussa on treeneissä jo ihan helppo nakki. Sitä voisikin pikkuhiljaa alkaa vaikeuttamaan hidastamalla nopeutta, jolla herkkua suuhun tulee.

JÄLJELLÄ

Tänään töiden jälkeen tein Lumekselle jäljen, kun viime viikonloppuna jäi kokonaan välistä, niin josko nyt kunnostautuisi ennen lumien tuloa. Koirat oli ollut mulla mukana kahdeksantuntisen työpäivän.

Paikka ja olosuhteet: Klo 15.45 vastakkaisella parkkipaikalla, jonka litimärkä heinikko on  kasaan suht matalaksi painunut. Pieni tuulenvire, lämpötila +3.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa, Allu oli tolpassa Lumeksen jäljestäessä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni 30min, pituus 35 askelta, tuulensuunnasta ei tietoa. Lumeksella valjaat ja panta, naru kiinni pannasta.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 7-15cm pituista keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu vain sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihmisiä kulki tiellä juuri sillä hetkellä, kun tuli Lumekselle hapuilu kohta.

Omat kommentit: Mulla ei ollut merkkikeppiä mukana jäljen alkuun, joten se oli vaan maassa olevalla roskalla merkitty, mutta ei Lumesta häirinnyt yhtään. Kuono meni maassa niin, että keppejä löytyi ja Lumes alkoi reagoida niihin jo ennen kehujanikin (kokeilin parin sekunnin viivettä kehumiseen yhdellä kepillä), mutta vielä pitkään aion vahvistaa keppien tärkeyttä kehumalla heti, kun kuono kohdalle osuu.

Neljän askeleen väli kepeillä tuntuu liian lyhyeltä, siinä ei ehdi ollenkaan päästä jäljestämisen makuun. Yhdestä kepistä Lumes meni ohi ja minä tyhmä en ehtinyt reagoida siihen riittävän nopeasti ja estää ohitusta vaan jouduin palauttamaan Lumeksen siihen kohtaan. Lumes olisi jatkanut vain jälkeä eteenpäin ja minä tyhmä luulin kyseistä keppiä viimeiseksi ja ettei jälki edes jatku enää, mutta se olkin vasta toiseksi viimeinen keppi... Jes, hyvä minä. Tietty se keppi pitäis Lumeksen huomata, vaikka kuono ei just sillä kohtaa oliskaan maassa kiinni, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista vaatia siltä sitä. Pitäisi kyllä hakea niitä oksanpalasia valmiiksi, että niihin ehtii tarttua kunnolla ihmisen haju ja siten erottuvat maastosta paremmin. Tässä alkuvaiheessa se varmaan olisi tärkeää.

Edelleen Lumes herkästi pudottaa kepin heti, kun kääntyy sen kanssa mua kohti ja tietää saavansa namin. Yhden kepin pudotti lähes samantien otettuaan sen suuhun ja siinä kohden lopetin kehumisen siihen, jolloin otti kepin uudestaan ja silloin jatkoin kehumista ja sain sen käteen asti. Suurimman osan kepeistä ehdin kuitenkin saada käteen ennen kuin Lumes pudottaa, että suuri ongelma tämä ei ole edelleen vähän myöhemmin vasta lisään tässä asiassa vaatimuksia. Ei liikaa kerralla sekoittamaan pakkaa.

Moneen otteeseen olen suunnitellut tekeväni toimintasuunnitelmaa Lumeksen treenejä varten, ettei se menisi siihen, että tehdään mitä mieleen juolahtaa. Tavoitteellisen treenaamisen toteuttamiseen tarvitsisi myös ne tavoitteelliset suunnitelmat kokonaisuutena ja erikseen jokaista treenikertaa varten. Nyt se on sitä, että treeneissä vasta mietin, mitä tehtäisiin, mutta silloinkaan en ajattele sitä, miten tehtäisiin, millä tavoittein jne. Edistymistä tapahtuisi nopeampaan tahtiin ja sen kehitystä olisi helpompi seurata, jos olisi aina valmiiksi mietittynä mitä, miksi ja miten tehdään ja mitä tavoitellaan sillä tekemisella.

Tuli vaan taas siellä treeneissä tänään mieleen, hallipäivä oli.

Seuraamista en nykyään harjoittele ollenkaan muualla kuin treeneissä, ihme, ettei edisty... Pitäisi vaan ottaa joka päivä se pienikin pätkä kotona, että saisi vietyä sitä eteenpäin. Eikä saisi hallissa ottaa seuraamista Lumeksen ekalla vuorolla, koska on liian innokas silloin keskittymään niin tarkasti kuin siinä pitäisi.

Hyppyä harjoitellaan pallon kanssa, Lumes lähtee (tai tarkoitus olisi, että lähtisi, ei lähde vielä aina) perusasennosta hypylle käskystä ja sen ollessa juuri hyppäämäisillään, heitän pallon perään (tai edelle oikeastaan). Käsiavulla (heitto käskyn kanssa yhtäaikaa) saisi Lumeksen lähtemään aina ekasta käskystä, nyt on välillä vähän epävarma, että saako mennä. En halua kuitenkaan ylimääräisiä apuja käyttää, kun periaatteessa se onnistuu ilmankin ja jossain vaiheessa pitäisi kumminkin jättää se käsiapu pois.

Helpommin hyppäisi varmaan myös, jos oltaisiin lähempänä estettä, mutta haluan pohjustaa tulevaa (esim. pk-puolen metrinen hyppyeste) ja sujuvalle esteenylitykselle on välttämätöntä riittävä välimatka vauhdin saamiseen. Samasta syystä tarkoitus on opettaa Lumes etenemään vielä esteen jälkeenkin eikä pysähtymään saman tien maahan saavuttuaan. On aika epäreilua koiraa kohtaan vaatia esim. tokon avoimessa luokassa sitä suorittamaan paluuhypyn suorilta jalansijoiltaan, kun on opetettu jäämään heti esteen taakse.

Nopeita istumisia juoksusta ja istumassa pysymistä oli ohjelmassa myös, Lumes on aika näpsäkkä niissä. Ympärikiertämisessä Lumes nousi ensimmäisellä kerralla, kun en ohikulkiessani toistanut käskyä, mutta sen jälkeen pysyi ja käskytin pysymään. Pisimmillään etäännyin Lumeksesta sellaisen 15m, tarkkaavaisena katseli perääni. Muutama vapaamuotoinen luoksetulo otettiin istumisesta ja vaikka palkkana käytin riekkumista, ei meinannutkaan nousta paikoiltaan ennen kutsua, mutta silti tuli ihan täysillä luokse, kun kutsu kävi.

En käyttänyt nameja tänään tokossa ollenkaan, leikki on Lumekselle paljon palkitsevampaa. Täyskumisella, kulkusellisella narupallolla Lumes jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Riehunta ilman lelua on yhtä hauskaa, juoksenneltiin hallissa ja pöhköteltiin - Lumes on aivan onnessaan. Kukaan muu kanssatreenaajista ei näin suureellista palkitsemista käytä koiransa kanssa ja joskus hetkisen käykin mielessä, että mitähän mun touhusta ajattelevat, mutta eipä sillä loppuviimein ole väliä. Ja kannattaisi ehkä niiden muidenkin kokeilla, meillä on Lumeksen kanssa tosi mukavaa!

Agilityn puolelta mentiin pari kertaa keinua (ok sujuu), puomia (nyt tosin narussa, kun oli vieressä liikaa porukkaa vapaana juoksuun) ja A-esteellekin Lumes kapusi, kaikki suurella iloisena suurella innolla. Putki oli tällä kertaa jostain syystä hankala, Lumes ei meinannut mennä sinne ja sitten kun meni, kääntyi kuitenkin takaisin alkuun. Ja tässä vaiheessa olisi pitänyt lyhentää putkea helpommaksi eikä jäädä junnaamaan sillä pitkällä, mutta niin kuitenkin tein ja kyllä se Lumes sieltä lopulta läpi meni ja sen jälkeen useammankin kerran. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä ensimmäinen läpimeno mennä lyhyemmällä, ettei käy samoin kuin tänään.

Hallikausi alkoi ja joka toinen viikko treenit on kaksien ulkoharkkojen lisäksi myös hallissa. Lumekselle oli tänään elämänsä ensimmäinen hallikerta eikä tuo ollut moksiskaan, miksipä olisi. Vähän liiankin innokas oli alussa, vähän "jee, mikä ihana uus paikka tää on!"-meinigillä ja välillä piti yksittäisiä haukahduksia sanoa varmuuden vuoksi, mutta erittäin hienosti käyttäytyi. Mukana oli pari Lumekselle uutta koiraakin, mutta eivät juurikaan kiinnostaneet kuin jotain vauhdikasta lähellä tehdessään. Koirille otin mukaan kevythäkin, jossa toinen sai odotella toisen ollessa kanssani, paljon mukavampi näin kuin laittaa seinään kiinni.

Hallissa on kameralle liian hämärää, joten kauempaa otetut kuvat ovat hyvinkin epätarkkoja, mutta siitäkin huolimatta ovat nyt esillä.

Perusasentoa

Varpaat ns. samalla viivalla on tavoite Lumeksen paikan suhteen, mutta pyrkii hyvin usein tulemaan edemmäs. Olen palkannut aina eteen tai sivusuuntaan, ehkä pitäisikin palkata perusasennosta taaksepäin? Hakeutuu kuitenkin tosi hyvin viereen istumaan, aiemminhan tuli siihen vain seisomaan, mutta on itsestään vaihtanut istumiseen - hyvä näin.

Tiiviyttä on vähän liiaksi, mitä innostuneempi, sitä lähemmäs Lumes tulee, mutta pienempi paha tuo kuin väljyys.

Narun olen tokoiluihin vaihtanut lyhyempään ja ohuempaan, se saa suurimmaksi osaksi laahautua maassa perässä, ettei tule sählättyä sen kanssa vaan keskityttyä omaan ja koiran tekemisiin.

Seuraamista

Eri kohtia seuruupätkistä ja niiden väliltä suuren suurien vartaloapujeni kanssa, jotka jäävät sitten pois, kun luotan Lumekseen tarpeeksi enkä usko tulevan ongelmia siitä, kun niitä ei joskus enää olekaan.

Hyppy

Hypyssä mennään siinä, että Lumeksen istuessa/seisoessa vierelläni annan käskyn, jolloin Lumes lähtee hypylle ja sen juuri ollessa hyppäämässä heitän perään ison namin/lelun, jonka Lumes sitten syö/ottaa kiinni ja leikkii. Saman tien lähden itsekin esteen toiselle puolelle kehumaan. Seuraavassa vaiheessa nami/lelu lentää vasta Lumeksen jo ollessa esteen toisella puolen, mutta ensin harjoitellaan varmuutta ja intoa hyppäämiseen ja siihen liittyen estekin saa pysyä matalana vielä pitkään. (Ja tuolla piirretyllä rinkulalla ei ole mitään virkaa, vaihdan huomenna kuvan, jossa sitä ei ole.)

Keinulla

Lumeksen tullessa keinun painopisteensiirtokohtaan, otan kiinni Lumeksesta, jotta varmasti pysyy aloillaan, ja keinusta, jotta se laskeutuu tärähtämättä maahan. Keinun laskeudettua Lumes saa pari namia, jonka jälkeen huolellisesti kontaktille ja siitä vauhdilla eteen.

Pitkästä aikaa treenivideota Lumeksesta, tokoharkoissa kuvattu ja oltin Lumeksen kanssa vähän sivummalla, ettei kuvaan tule muita.

Suunnilleen tässä vaiheessa meidän seuraaminen on, muutamaa askelta hyvällä kontaktilla ja seuruupaikalla, jonka jälkeen palkkaus leikillä (kuten videolla) tai ruualla. Joskus olen ottanut vähän pidempääkin seuraamista, mutta pidän mielellään ne hyvin lyhyenä vielä, jottei Lumekselle pääse tulemaan virheitä (väärä paikka, kontaktin putoaminen) ja pysyy innokkaana. Tuossa tuli otettua vähän liikaa seuruupätkiä peräkkäin, kun toiseksi viimeisessä leikissä Lumekselta meinaa into lopahtaa, jatkaa kuitenkin viimeisenkin seuruupätkän reippaasti ja leikkii sitten hyvin.

Itse tuijotan vielä koko ajan Lumesta nähnäkseni kulkeeko se oikealla paikalla, silmäkulmasta on niin hankala vilkuilla. Ensimmäisen seuruupätkän pysähdykseni oli tarkoitus aloittaa palkkausleikki, mutta Lumes ehtikin juuri pudottaa kontaktin (liian pitkä pätkä), joten jatkoin sittenkin kulkua. Lumeksen töniminen poispäin leikissä ei ehkä kaikkien silmiin näytä mukavalta, mutta Lumes tykkää siitä ja ryntää innolla uudelleen "kimppuun". Tykkään tosi paljon siitä, että Lumes palkkautuu myös tuollaisesta riehumispätkästä eikä ole riippuvainen lelusta/nameista.

Kuvakulmat on vähän huonoja ja seuruut lyhyitä, mutta mitä mieltä Lumeksen seuruupaikasta? Onko pikkasen liian edessä vai hyvä? Tuleeko jotain muuta mieleen? Jos video ei näy kuvasta, linkistä ainakin pitäisi toimia.

Koirakaveri
Maanantaina Lumes pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan yhden kaverini muutaman vuoden ikäistä, sekarotuista (näyttää mustalta samojedilta) uroskoiraa Murria, kun pellot ovat viimeinkin juoksentelukunnossa (eli puidut). Haukkuahan sitä ensin piti narussa ja kävelymatkalla pellolle tempoilla moneen suuntaan ja kiskoa kauheasti, mutta olin laittanut juuri sitä varten valjaat, kun niissä on vetäminen sallittua.

Vapaaksi päästyään Lumes oli aivan riemuissaan, mutta kerrankin kävi niin päin, että toinen koira ei juossutkaan Lumeksen perässä vaan Lumes juoksi sen perässä. Murri juoksi pellolla omia reittejään ja Lumes seurasi selvästi välillä harmissaan siitä, että Murri ei yhtään huomioi sitä. Jonkun ajan päästä taisi Murrilla loppua kunto, kun ei enää välittänyt juoksemisesta ja sitä myöten ärähteli Lumekselle, kun Lumes kävi mukaan pyytelemässä. Murri joutui sitten loppupeltoiluksi naruun ja Lumeskin muutaman kehoituksen jälkeen uskoi, ettei Murrin luo enää mennä, ja lähti yksinään juoksurinkejä tekemään.

Hyvää teki Lumekselle tavata pitkästä aikaa uusi koira!

Toko-maanantai
Murrin tapaamisen jälkeen ajeltiin tokoharkkoihin. Lumes ei tuntunut juurikaan väsyneeltä Murrin kanssa juoksemisesta, mutta tokossa kyllä näkyi siinä, ettei jaksanut olla yhtä kauan skarppina kuin normaalisti. Ensimmäistä kertaa Lumes ehtikin vähän väsähtää, vaikka aina varon sitä ja pidän huolen, että intoa on vielä takaisin autoon mentäessäkin.

Lopussa otettiin paikallaolon jälkeen pujottelua, kun kaikki ohjaajat koirineen olivat sopivasti valmiiksi rivissä. Paikallaolossa olin Allun kanssa ja aiemmin olen pujottelunkin sen kanssa mennyt, mutta nyt päätin kokeilla vaihtaa Lumekseen. Jatkuvalla namisyötöllä kädestä pujoteltiin koirakoiden ohi ees taas eikä Lumes sanonut pihaustakaan ja vilkaisikin toisia vain kahdesti! Olin Lumeksen kanssa rivin viimeisenä ja meninkin sen kanssa siihen vasta suoraan pujotteluun lähtieksemme, joten meidän ohitsemme ei kukaan pujotellut.

Samalla siinä rivissä ollessa kaikki ottivat vielä vuoronperään luoksetulot parin metrin päässä muista ja tänä aikana pysyttelin Lumeksen kanssa rivissä, se ei piittannut mennen tullen ohi ohjaajiensa luo juoksevista koirista mitään, katseli vain mua ja sai toisten koirien ohimennessä/meidän edessä lähtölupaa odottaessa nameja. Kun näin hurjaksi nyt kerran ryhdyttiin ihan toisten koirien liki olemaan niin otinpa Lumeksenkin kanssa luoksetulon rivin edessä. Ihan pikkasen pidemmän välimatkan riviin jätiin, Lumes irti ja istumaan, peräännyin muutaman metrin ja kutsuin Lumesta - laukalla tuli suoraan luo kuin muita ei olisi ollutkaan! Suoraan edestä palkkasin ilman mitään loppuperusasentoja, nyt vahvistetaan harkoissa vaan sitä, että mun luokse tuleminen on sielläkin mukavaa ja että luokse pitää sielläkin tulla.

Metsäilyä
Eilen piti ottaa kamera mukaan metsälenkille, kun vielä on hyviä kuvauskelejä. Yhteen tiettyyn paikkaan oli tarkoitus mennä kuvaamaan, mutta Lumeksen uiskennellessa lempimetsäojassaan pääreittimme sivussa, meni meidän ohitsemme sinne aiotulle pääreitille joku pariskunta koiran kera, joten tyydyimme lyhyempään kierrokseen. Kuvia nyt silti onneksi tuli. :)

Ihan täysillä...

Ja toki niitä oksia täytyy aina koettaa rehata mukaan...

Tarkkailutauko

Toko-torstai
Melkein suoraan töistä käsin taas kaikki kolme lähdettiin tokoilemaan. Lumes oli reipas, yksi uusi koirakin oli kentällä eikä Lumes piitannut yhtään, liekö huomasi koko sesseä.

Mainitsemisen arvoista tällä kertaa olivat luoksetuloharjoitukset, joihin siis luonnollisesti sisältyy aina myös paikallapysymystä perääntyessäni jonkun matkaa Lumeksesta. Lumes pysyy erittäin hienosti istumassa, muutaman kerran peräännyin pikkujuoksuakin, josta Lumes ensimmäisellä kerralla nousi. Näinkin kyllä jo ilmeesta ja eleistä, että nyt innostaa liikaa ja juuri kun meinasin sanoa uudestaan "istu", lähti perään. Ei tullut kuitenkaan vauhdilla vaan ihan hiljaa, kun omin luvin lähti, joten muutaman askeleen ehti ottaa ja istahti heti niille sijoilleen, kun ehdin sen istu:n sanoa. Ohjasin vielä sitten istumaan takaisin siihen kohtaan, jossa alunperin oli ollut. Muut kerrat juoksupoistumisieni kanssa malttoi pitää peppunsa maassa. Joka kerralla tuli luokse sen, minkä kintuistaan pääsi.

Myös estehypyssä siirryttiin asteen verran eteenpäin, kun nykyisellä (Lumes saa vieressä katsoa, kun laitan namit esteen toiselle puolelle, käsiohjaus hyppy-käskyn kanssa) tasolla sujuu moitteettomasti. Tuon käsimerkin kyllä olisi voinut häivyttää pois ennen tason nostamista ja taidetaanpa sitä alkaa kotona harjoitellakin. Esteen korkeuden pidän Lumeksella vielä kolmessa laudassa.

Nyt kuitenkin tehtiin siten, että jätin Lumeksen esteen toiselle puolelle istumaan, menin itse toiselle puolelle laittamaan namit maahan, palasin Lumeksen viereen ja annoin käskyn. Ensimmäisellä kerralla en antanut käsimerkkiä, mutta Lumes lähti silti vain kääntyäkseen juuri ennen estettä minuun päin varmistaakseen, että sai oikeasti mennä. Toistin käskyn ja nyt sen käsimerkinkin, jolloin hyppäsi yli ja meni syömään nameja. Annan aina hypyn jälkeen vielä luvan syödä namit, ettei ole siitä mitään epäselvyyttä. Muutama toisto samaan tyyliin käsimerkin kanssa, Lumes hyppäsi moitteettomasti.

Luoksepäästävyysharjoitteista täytyy vielä mainita, että joko Lumes alkaa muistaa, että istumassa pysytään tai sitten muusta syystä oli tänään siinä rauhassa, kun sain vain kevyesti pitää kiinni istumassa eikä edes huitonut tassuillaan kuin vasta tervehtijän poistuessa. Nameja lykkäsin syötäväksi samantien, kun tervehtijä kätensä Lumekselle ojensi.

Maanantaina en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä koirien kanssa treeneihin, vaikka "olisi pitänyt", koska epäilin yhdenkin kerran välistä jättämisen vaikuttavan negatiivisesti Lumekseen. Mutta mitä vielä, pikkuinen oli yhtä loistava kuin viimeksikin!

Vetoleikkiä
Olen aina ensimmäiseksi treeneissä (pissattamisen jälkeen) leikittänyt Lumesta patukalla ja Lumes tietääkin sen sekä keskittyy jo todella hyvin vetoleikkiin eikä vilkuile muita lähellekään niin paljon kuin aiemmin. Kotona patukkaan liittyy aina ketjukaulain ja Lumes onkin jo yhdistänyt, että pannan kilinä tarkoittaa leikkiä ja tulee innoissaan paikalle. Treeneissä en ole ketjukaulainta vielä käyttänyt, koska leikin se kaulassa tulee olla intensiivistä ja hyvää, joten olen ensin keskittynyt siihen, että Lumes treeneissäkin leikkii hyvin.

Eilen Lumeksella oli ensimmäistä kertaa ketjupanta treeneissä patukalla leikkimisen ajan ja jatkossakin on aikomus sitä käyttää. Kun mielikuva ketjupanta=leikkiä on riittävän vahva treeneissäkin, alan teettääkin Lumeksella pieniä tokojuttuja ja vasta niiden jälkeen saa patukan. Tietty panta kaulassa siis tulisi loppuviimein tarkoittamaan sitä, että nyt tehdään innokkaasti hommia yhdessä ja lopussa kiitos seisoo.

Seuraaminen
Muutamia lyhyitä seuraamispätkiä kokeiltiin ja pääsääntöisesti Lumes seuraa erinomaisesti, vaikkakin alussa voi katsoa ensin muualle/olla vähän väljä/edistää hienoisesti, mutta huomautuksesta (kosketus korvaan) korjaa paikan ja kontaktin. Yhden kerran peruutettiin muutama askel ja nyt Lumes ei yli-intoillut siinä (peruuttanut liian vauhdikkaasti) vaan pysytteli hyvin mukana. Seuraamisethan siis tehdään edelleen siten, että asettaudun seisovan/istuvan Lumeksen viereen, jolloin se ottaa kontaktin ja liikkeellelähdön merkkinä en vielä käytä käskyä vaan lähtiessäni liikkeelle Lumes lähtee myös.

Henkilöryhmä
Jatkuvalla namituksella (ettei huomio kiinnittyisi ryhmään) kierrettiin kahteen otteeseen (alku- ja loppuajasta) muutaman kerran melko tiheän henkilöryhmän ympäri ja välistä. Lumes vilkaisi ryhmää vain pari kertaa ja muutoin söi nameja kädestä kuin ei muita olisi paikalla ollutkaan. Toisella kertaa ryhmässä oli myös kolme koiraa istumassa ohjaajiensa vierellä eikä Lumes piitannut niistäkään lainkaan vaan mielummin syöpötteli ruokaa.

Luoksepäästävyys
Lopussa yksi ryhmästä tuli tarkastamaan Lumeksen luostepäästävyyden ja aivan kuin se olisi jo ihan vähäsen paremmin istunut aloillaan, mutta kiinni piti pitää edelleen, että aloillaan pysyi ja siitä huolimatta etutassuilla piti yrittää huitoa ihanaa ihmistä. Syötin nameja Lumekselle tapaamisen aikana ja lopuksi ja pidin sen istumassa vielä hetken luona käyneen ihmisen poistuttuakin, ettei heti ponkaisisi pystyyn ja perään vaan pikkasen rauhoittuisi ensin.

Istuminen
Harjoittelun alla on nopea istahtaminen, jota tehdään liikkeen yhteydessä, ja istumassa pysymisen kesto. Kestoa istumiseen, eli siis istumassa pysymistä, harjoitellaan siten, että käsken Lumeksen istumaan+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun. Käskyn toistamisen ideana on, että koira oppii sen tarkoittavan myös halutussa asennossa pysymistä eikä vain siihen siirtymistä.

Näyttelyseisonta & juoksu
Muutama näyttelyseisonta otettiin tokojuttujen väliin ja kerran Lumes jopa piti häntänsä itse ylhäällä, muilla kerroilla tuin sen selän päälle. Ympyrällä juostessa Lumes kulkee todella kauniisti vierellä, siinä ei ole ongelmaa.

Maahanmeno
Pari maahanmenoa Lumes teki, mutta ei otettu niitä tänään sen enempää.

Luoksetuloa
Pari kertaa jätin Lumeksen istumaan ja peräännyin narun mitan, josta kutsuin Lumeksen ja toiset pari kertaa jätin narun kanssa muutaman metrin päähän istumaan ja sitten kutsuin tulemaan. Hyvin pysyi istumassa ja reippaasti tuli tykö. Ihan vapaamuotoisesti tehtiin nämä harjoitukset, kisatyylinen luoksetulo on vielä vaiheessa.

Palkitseminen
Palkkasin ruualla, maassa olevilla vaahteranlehdillä (Lumes tykkää saalistaa niitä ja napata suuhunsa) ja kanssani riehumisella, joka varsinkin on Lumeksesta ihan älykivaa. Patukkaa en vielä käytä treeneissä palkkana.

Estehyppyä olisin vielä halunnut Lumeksen kanssa harjoitella, mutta meni odotus esteen vapautumiseen niin pitkäksi (joku yritti hyppyyttää koirallansa, joka ei näytä edes tajunneen vielä hypyn ideaa, liian korkeaa estettä toimimattomalla tyylillä uudelleen ja uudelleen...), etten halunnut vain Lumeksen kanssa istuskella, kun muutakaan en enää ollut tekemässä, ettei väsy ja kyllästy vaan into säilyy, joten vein sitten Lumeksen autoon.

Mutta kyllä jäi taas niin mukava mieli! Lumes oli suurimman osan ajasta vielä täysin hiljaa, mutta lopussa haukahti muutaman kerran.

Ennen tokoharkkoja käytiin pienellä kävelyllä, tekee Lumekselle hyvää kulkea uusissa maisemissa.

Lumeksen kanssa voikin jo alkaa treenailemaan harkoissakin kunnolla, tai no niin kunnolla kun sen osaamis/hallittavuustasolla voi treenata, mutta kuitenkin. Tänäänkin päästiin suoraan kentälle, vaikka paikalla olikin useampia koiria, ei jääty ollenkaan katselemaan meininkiä, kun Lumes ei haukuskellut. Paikalla oli uusikin koira, joka välillä kertoili kovastikin olemassaoloaan ja ensin Lumes meinasi sille haukahdella, mutta parilla tiukalla kiellolla luopui aikeistaan eikä muutenkaan koko aikana kovin montaa kertaa haukahtanut.

Ensimmäisenä otin Lumeksen kanssa leikkiä patukalla ja sen jälkeen tehtiin muita juttuja ruokapalkalla.

Kuusi koiraa ohjaajineen oli paikallamakuussa pienellä ringillä ja koska Lumes vaikutti niin sopuisalta, kiersin koirien vierestä Lumeksen kanssa koko ajan sille makupaloja syöttäen. Lumes kulki oikein pätevästi ja haukahti vain kerran, vaikka oltiin aivan toisten koirien takana.

Aika ajoin Lumes esitti aivan loistavaa seuraamista! Kokeilin myös muutaman kerran askelsiirtymisiä Lumes irti, mutta ei ihan pystynyt keskittymään kodin veroisesti, jota en kyllä yhtään ihmettele. Pari paikallaistumista kokeilin myös vapaana, parin metrin päähän menin eikä ongelmia pysymisessä. Kahdesti siinä piti haukahtaa, kun kulki toinen koira vierestä, mutta pysyi aloillaan silti. Eri taitava pikkuinen!

Liikkeestä istuminen on Lumekselle helppo nakki myös juoksusta, maahanmeno sen sijaan tökkii yhä ilman käsiavustusta. Olen miettinyt sitäkin, että pitäisikö sen käskysana vaihtaa selkeämpään, jos on jotenkin vaikea erottaa tai ymmärtää. Kisakäskyhän esim. istumiseen Lumeksella on vain kirjainäänneyhdistelmä, ei mikään oikea sana, toimisikohan makuussakin joku vastaava paremmin...

Näyttelyseisontaakin harjoiteltiin ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona keittiössä ja ihan kivasti Lumes seisoi, hännän nostamisesta vaan ei kovin pidä vieläkään. Ympyrällä juoksua liikkeiden esittämiseksi kuvittelin olevan Lumekselle hankalaa, koska innostuisi juoksemisesta eikä malttaisi juosta vierellä, mutta toisin kävi. Lumes kipitteli oikein kauniisti vierelläni vielä katsekontaktia pitäen, joka tosin näyttelyissä ei olisi toivottavaa, koska saattaa vääristää koiran liikkeitä.

Lelujen ja ruuan lisäksi aikeenani on käyttää Lumekselle palkkana myös riehumista (ts. leikkiä ilman lelua) ja niinpä harjoiteltiin häiriössä riehumistakin, Lumes oli täysillä mukana.

Luoksepäästävyys katsottiin vielä lopuksi yhden henkilön toimesta ja olihan Lumes taas enemmänkin kuin innoissaan.

Oikein onnistuneet tokoharkat!

Siis mä oon niin tyytyväinen tuohon Lumekseen! Se oli tänäänkin taas aivan virtaa täynnä tokoharkoissa, mutta silti niin kuuliainen ja suuntaa suuren tekemisen intonsa yhteistyöhön mun kanssa eikä turhan haahuiluun. Tai kyllä se hommailisi omiansa, jos en sille mitään sanoisi, mutta kun itse on aktiivinen, on Lumeskin ihan mahtava!

Tänään ei ollut kuin neljä koiraa Lumeksen ja Allun lisäksi eivätkä niistäkään kaikki olleet paikalla koko aikaa. Meninkin sitten kerrankin suoraan kentälle enkä jäänyt Lumeksen kanssa reunalle ollenkaan. Haukahtelujakin oli tosi vähän.

Kotona ollaan muutamana iltana harjoiteltu alokasluokan hyppyä (kapealla, matalalla pahvilaatikolla ja kanteleen kotelolla) ja kokeilin nyt samalla tyylillä oikealla tokoesteellä. Laskin ensin korkeuden vain kahteen (vai kolmeen) lautaan ja laitoin Lumeksen nähden muutaman makupalan esteen toiselle puolelle. Kierrettiin esteen suorituspuolelle ja irrotin Lumeksen narusta ja näyttäen kädellä estettä sanoin käskyn, jota hyppäämiseen olen käyttänyt. Lumes hyppäsi ja meni syömään namit, jolloin menin kehuen sen luokse ja otin pannasta kiinni. Näin tehtiin muutaman toiston verran. Tuota käskyä kyllä olen miettinyt, pitäisikö olla ihan oma käsky tokohypylle vai jatkaako tuolla yleisellä?

Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin kolmen ihmisen kanssa, yksi kerta kullakin. Lumeksella oli suuria vaikeuksia pysytellä istumassa ja kolmatta ihmistä piti tassulakin huitoa, kun ei muuhun kiinni pidettynä istumassa pystynyt.

Pehmopatukalla leikkimistä, Lumes mukana paremmin kuin harkoissa koskaan! Kiskoi aivan tosissaan ja vielä vahvistin sen tunnetta vahvuudesta esittämällä heikkoa ja antamalla vetää mua mukanaan. Aivan mahtava into, tämä nykyinen vetoleikkityyli todella tuottaa tulosta!

Pieniä, muutaman askeleen seuraamispätkiä ruokapalkalla, Lumes erittäin taitava! Toisella kerralla (Lumes kävi kahdesti kentällä lyhyemmän hetken, Allu siinä keskellä pidemmästi) samanlaista seuraamista, mutta myös ilman ruokaa palkkana innostuttavaa kehumista ja juoksupyrähdys. En halua Lumeksesta namiriippuvaista, joten pyrin käyttämään monipuolisesti erilaisia palkitsemistapoja.

Päätin kokeilla nyt myös luoksetuloa pitkällä matkalla (joskus muutaman kerran ottanut parin metrin matkaa), kun koiria oli niin vähän. Koulutuksien ohjaaja piti Lumesta pannasta ja kävelin ainakin 30 metrin päähän, josta aloin kutsua Lumesta ja jatkoin innostamista koko tulomatkan ajan. Muutaman kerran se vilkaisi taakseen, mutta juoksi kuitenkin koko matkan luokseni aivan täysillä, söi namit kädestä ja meinasi samantien palata takaisin tulosuuntaan, josta kuitenkin kääntyi ja tuli takaisin, kun kielsin ja käskin takaisin. Mihin lie meinasi mennä, toisen koiran luo..? Tyytyväinen kuitenkin piti olla, kun tuli luokse vauhdilla ja uskoi kieltoa olla lähtemättä omilleen. Irti ei kuitenkaan voi vielä harkoissa ajatella pitävänsä, on sillä tuo "kaasujalka" vielä sen verran herkässä. :)

Liikkeestä maahanmenoja pari ja istumisia useampi, maahanmenot ei nyt sujuneet, mutta istumiset tosi mallikkaita. Käytin nyt ensimmäistä kertaa harkoissa tokoistumiskäskyä (aiemmin käytössä ollut yleiskäsky) ja Lumes pysyi innokkaana ja istui nopeasti, vaikka kotona jostain syystä paineistuu (?) siitä, hidastelee ja on epävarma.

Lopuksi käytiin vielä pienellä kävelyllä ja ajattelinkin ottaa sen jokakertaiseksi tavaksi harkkojen jälkeen. Tekee Lumekselle todella hyvää ulkoilla muuallakin kuin näissä tutuissa maisemissa.

Tekisi ihan hirveästi mieli mennä Lumeksen kanssa kisoihin heti, kun ikä vaan riittää. Uskon, että kyllä sieltä tuloksen saisi. En kuitenkaan halua mennä keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen, koska siinä pahimmillaan aiheuttaa suurta hallaa tulevaisuutta ajatellen. Periaatteessahan Lumes osaa kaiken, paitsi liikkeestä seisomisen (jota ei olla harjoiteltu vielä yhtään), mutta eihän ne suoritukset täydellisiä vielä ole kisoja ajatellen. Esim. seuraaminen on muutaman askelen aivan täydellistä, mutta ei kyllä olisi sitä koko seuraamiskaavion kahdesti läpikäynnin ajan, vaikka kulkisikin mukana. Luoksepäästävyys, öh, Lumes kävisi varmaan kertomassa tuomarille hyvin selvästi, että on parhainta kaveria sen kanssa. Ei taideta kuitenkaan parissa kuukaudessa edistyä riittävästi, vaikka Lumes ihan huippu onkin.

Tänään Lumes oli suht hiljainen tokossa. Kyllähän se vähän haukahteli ja niitä pieniä "ruffeja" piti sanoa, mutta vähemmän mitä aikoihin. Kentän laidalla kun istuskeltiin, niin oli pitkäänkin ihan hiljaa, vaikka kulki koirakoita ohi. Muistutin sitä kyllä nyt useasti siitä, että pitää olla hiljaa. Ruokaa oli myös mukana ja sai sitäkin, mutta ainakaan aiemmin sillä ei ole ollut suurtakaan merkitystä, että en tiedä oliko nytkään.

Aluksi leikin hetken patukalla ja Lumes kiskoi hyvin vastaan, vaikka muutama ruf piti patukka suussakin sanoa. Sen jälkeen istuskeltiin kentän laidalla jonkun aikaa ja sitten Lumes pääsi autoon Allun vuoron ajaksi. Oli kai ihan hiljaa, ainakaan en kuullut haukuntaa.

Toisella Lumeksen vuorolla istuskeltiin taas hetki ja kun Lumes ei suuremmin ääntään käyttänyt, kokeilin mennä ihan kentälle touhuamaan sen kanssa. Päätin myös paneutua nyt luoksepäästävyyden harjoitteluun kunnolla, Lumes kun rrrakastaa ihmisiä ja haluisia hyppiäheiluapusutellasylitellä kaikkia lähelle tulijoita. Pyysin koulutuksien ohjaaja katsomaan Lumesta ja käskin Lumeksen istumaan eteeni jalkojen väliin (olin kyykyssä) ja pidin sitä pannasta kiinni. Kyllähän se yritti nousta innoissaan ihanaan ihmiseen paremmin tutustumaan, mutta istumassa oli pysyttävä. Ohjaaja pyysi kolmea muuta koiriensa kanssa kentällä olevaa käymään Lumesta katsomassa ja kerta kerralta se pysyi rauhallisemmin istumassa, yhden kerran jopa katsoi mua ja ruokaa kädessäni eikä silittäjää! Yhteensä siis neljä ihmistä kävi luoksepäästävyyden toteamassa, kaksi miestä/kaksi naista, osa useamman kerran peräkkäin, joten toistoja tuli 9.

Muutama liikkeestä maahan- ja istumaanmeno tuli otettua siten, että peruutin Lumeksen seuratessa edessäni (olimme siis kasvot vastakkain) ja käskin joko maahan (+ käsiapu) tai istumaan. Hienosti meni! Seuraamista Lumes tarjosi itse muutaman kerran ja palkkasin oikeasta paikasta + kontaktista.

Oikein hyvä mieli jäi tästä kerrasta!

Luoksetulo

Yleistä luoksetuloa kotosalla ja lenkeillä vapaillessa on harjoiteltu päivittäin, pääsääntöisesti Lumes tulee erittäin hyvin kutsusta, vaikka toistoa käytänkin paljon tulon nopeuttamiseksi. Ulkoillessa palkitsen usein namilla, kotona harvemmin.

Pk-puolta varten opetan luoksetulon eteenistumisellakin. Tätä harjoitellaan muutaman kerran viikossa parin toiston verran, pääsääntöisesti nameilla, mutta joskus innostuksen vuoksi hiirilelulla. Lumes tulee hyvin eteen käsiohjauksella (olen istumassa korokkeen päällä jalat harallaan) ja mielestäni riittävän lähelle, ottaa katsekontaktin ja silloin sanon käskysanan ja palkkaan. Muutaman kerran katse+käsky+palkka siinä edessä ja sitten vapautan pois namin perään.

Istuminen

Istumiseen on koti- ja tokokäskyt erikseen, kotikäskyä käytetään kaikissa muissa tilanteissa paitsi tokojuttuja harjoitella tokokäsky. Koti-istumisesta palkkaan enää harvoin, mutta tokoistumisesta aina ja siihen käytän vielä useimmiten vahvisteena käsimerkkiä.

Alussa Lumes meni aina välillä istumaan lonkalleen, mutta en koskaan palkkaa sitä siitä, joten on jäänyt lähes kokonaan pois tokoistumisesta, koti-istumisessa ei ole väliä istumistyylillä. Tokoistumisesta ei saa nousta ennen vapautusta.

Istumista on otettu jo liikkeestäkin siten, että Lumeksen ollessa tulossa kohti, sanon käskyn sen ollessa melkein vieressäni, ja Lumeshan istahtaa.

Maahanmeno

Makuulle Lumes ei vielä tokokäskyllä mene ilman käsiavustusta, kotikäskyllä se kyllä onnistuu. Kuten istumisessa, myös makuussakin jää lonkalleen meno palkkiotta (sattuu vielä silloin tällöin), vasta vapautuksesta saa nousta ja aina palkitaan.

Paikallaolo

Istumisesta ja makuusta saa nousta vasta luvan kanssa ja se on paikallaolonkin aloittelua, niin kauan ollaan käsketyssä asennossa, kunnes toisin komennetaan.

Tokokäskyissä en ole vielä poistunut Lumeksen vierestä enkä ottanut enempää aikaa, mitä palkitsemisen ja vapautuksen välillä menee, mutta kotikäskyillä olen jättänyt Lumeksen istumaan/makaamaan ja mennyt itse useammankin metrin päähän kiertelemään tai mitä olen ollutkaan tekemässä. Joskus se siitä nousee, mutta yleensä pysyy erittäin hyvin aikojen vaihdellessa alle minuutista puoleen tuntiin (tuulikaapissa märkänä kuivattelemassa). Paikkoina ovat olleet niin koti, kyläpaikka, minigolfkenttä kuin miehen työpaikkakin.

Seuraaminen

Sivulletuloharjoittelua tehdään päivittäin parin toiston verran käsiohjauksella. Lumes tulee hyvin lähelle, mutta paikka vaihtelee vielä ollen lähinnä joskus liian edessä. Se on vain niin ihanan innokas ja on vaikeaa olla palkkaamatta sitä liian edessäolosta, mutta kai se vaan pitäisi niin alkaa tehdä, että tulisi vain sitä oikeaa paikkaa vierellä vahvistettua.

Sivulletulo - nami - katsekontakti - käsky - nami - vapautus

Tarkoitus olisi, että sivulletulokäsky toimisi myös seuraamiskäskynä, eli se merkitsisi koiralle vieressä oloa kontaktilla sekä paikallaollessa että liikkeessä.

Hyppy

Lumes osaa hypätä tarpeen mukaan yli tai päälle ja se riittää vielä tässä vaiheessa. Tokotyylisen hypyn aika on korkeintaan parin kuukauden päästä.

Ruutu

Ruutuakin on harjoiteltu nyt muutamana päivänä ihan kivana leikkinä. Allulle otin sitä kosketusalustan kanssa, mutta Lumekselle päätin kokeilla toista tyyliä, tiedä sitten kuinka hyvä/huono se on, mutta aika näyttää.

Tarkoituksena on saada Lumes menemään ruutuun vauhdilla, tai oikeastaan juoksemaan sen läpi, koska ruutuunhan saa antaa pysäytyskäskyn ja kyllähän maahanmenokin sen sinne pysäyttää.

Siten ollaan nyt nämä muutama kerta harjoiteltu, että pystytän ruudun, kumarrun ja otan Lumesta niskasta kiinni ja sanon herättelysanan ruutuun, sitten nousen ja annan varsinainen ruutukäskyn ja samantien lähden juoksemaan ruutua kohti Lumeksen tietenkin juostessa mukana. Vähän ennen ruutua heitän sen läpi maatapitkin tennispallon, jonka perässä Lumes säntää ruudun läpi.

Näiden muutamienkin harjoitusten jälkeen Lumes jo ennakoi pallonheittoa ja se tässä onkin ideana. Lopulta eri vaiheiden kautta pitäisi riittää pelkkä ruutukäsky, jolla Lumes säntää läpi ruudun odottaen pallonheittoa, jota ei sitten loppuvaiheessa enää aina heitetäkään.

Merkki

Pitkä matka meillä on vielä edessämme Lumeksen kanssa siihen, että tokossa tarvitsisimme merkillemenoa, mutta otin senkin mukaan jo näihin alkuharjoituksiin, koska se on ihan kiva temppunakin, koska kierrettävä kohde voi periaatteessa olla mikä tahansa, eikä vain tokon merkkitolppa.