Edelliset videoinnit Lumeksen touhailuista ovatkin joulukuulta, joten nyt on jo korkea aika laittaa uutta elävää kuvaa putkeen. Eikös se niin mene, että kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, ja video kertoo enemmän kuin sata kuvaa...

Eilisiltana kuvasin päätarkoituksena temppuja, jotka suurin osa kai tuntee nimillä "kurre" ja "pam", mutta meillä ne on aina tunnettu tylsästi pyytämisenä ja kyljelleen menona, joskin Lumes kosketuskepin käytöstä johtuen menee ihan selälleen asti (vaikka sanon "kylki", näytän silti kepillä liikerataa, joka tarkoittaa selälleenmenoa). Samalla vaivalla sitten teetin sillä pari muutakin pikkujuttua, jotta video olisi pidempi kuin pari sekuntia. Perusasentoja Lumes halusi itse tarjota, sille on tietyt merkit, että pitääkö tulla vasemmalle, oikealle, jalkojen väliin vai eteen. Ja kaipa tuota käskystä leikkimistäkin jonkinlaisena temppuna voi pitää, leikin keskeyttäminen käskystä taas harjoittaa hallintaa ja malttia.

Lumes on aina ollut sinänsä ihan näppärä käyttämään kroppaansa ja esim. peruuttaminen, sivuaskeleet ja perusasentoon kääntyminen sujuvat siltä helposti. Halusin kuitenkin sen vieläkin tietoisemmaksi takaosastaan, joten harjoituskuvioihin saapuivat erilaiset peruutustemput...

Päivää!

Saisinko luvan?

Oon oon ihan hiljaa.

Joko sais namia?

Peukku löydetty! (ja maistettu...)

Sano "U"...

...ja näytä suu...

Saiva emäntänsä kera ilahdutti meitä A Blog with Substance-tunnustuksella ja toki otamme haasteen vastaan kiittäen siitä, että blogistamme pidetään. Tattista siis, meistä on kiva seurailla teidänkin elämänmenoa!

Tätä tunnustusta jaetaan eteenpäin seuraavin säännöin:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalla bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Meiltä tunnustus lähtee eteenpäin seuraaviin osoitteisiin: Juuson ja Jeren Blogi, Kanimaista menoa, Nelijalkaiset kaverit, Siran sirkus ja Talven Tarmo ja Boss, Säännöistä poiketen jatkan tämän eteenpäin siis vain viiteen blogiin, koska ne kolme muuta tähän tahtomaani ovat tunnustuksen jo toisaalta saaneet.

Ja ne kahdeksan satunnaista asiaa tulevat tässä:

1. Mulla on joka ikinen päivä huono omatunto ja koen syyllisyyttä siitä, että koirat joutuvat olemaan ihan liian pitkiä päiviä yksin kotona. Ennen oli tosi ihana tilanne, kun meillä oli miehen kanssa työt niin eri aikoihin, että koirille tuli yksinoloaikaa ainoastaan 1-8 tuntia/päivä (keskimäärin 3-4h/pv) ja kahdeksasta tunnista eteenpäin sain ottaa ne koko päiväksi töihin mukaan, käytäntö, josta pitivät sekä minä, koirat että työpaikan väki.

Toisinaan piti oikein järjestämällä järjestää koirille yksinoloja, sillä se on kuitenkin ihan terveellistä (ja josta puheenollen koirasta, joka ei juuri koskaan ole yksin, jää oleellista tietoa saamatta), mutta nykyään ovat sännöllisesti sellaista 5-9 tuntia. Eipä tässä sitten viikonloppuisin tulekaan missään ilman koiria käytyä, ettei niiden koko elämä ole olla yksin. Pentua en kyllä ikinä ottaisi olemaan näin pitkiä päiviä yksin.

Syyllisyydentunteita lisää Lumeksen rauhallinen suhtautuminen pitkiinkin yksinoloihin, jotka se energiamäärästään huolimatta suurimmalta osin vain makoilee.

2. Vaikka itse halusinkin Lumeksesta Allun tapaan vahtihaukkuvan koiran ja sitä siihen pennusta asti kannustin, niin silti se joskus ärsyttää, kun ottaa virkansa vähän liiankin innokkaasti.

3. Iltaisin pestessäni hampaita tapaan istahtaa eteisen matolle rapsuttelemaan syliin tunkevia, kiehnääviä koiria.

4. Olen osasta koirien käytöstapoja erittäin tiukka, esim. koirien ja ihmisten luo ei ole menemistä ilman lupaani eikä mihinkään ihmisten syötävään ole koskemista omin luvin. Joistakin toisille koiranomistajille itsestäänselvyyksistä taas en jaksa piitata, esim. ihan vapaasti saa hyppiä meitä ja ulkoillessa rapsuttamaan haluavia ihmisiä (ei lapsia) päin ja huomiota ja rapsutuksia saa aina halutessaan.

5. Sorrun hyvin usein houkuttelemaan Lumeksen syömään, jos sillä on vähäruokaisempi kausi. Sillä vaan ei juurikaan ole varaa laihtua enkä muutenkaan ole paastopäivien kannattaja. Yleensä pyydän Lumesta tuomaan muroja kädelleni niin kauan, kunnes se alkaa syödä niitä.

6. Kaapeissa lojuu iso kasa koiratavaraa, jota ei vain ehdi käytttää.

7. Olen pohjimmiltani hyvin laiska ihminen ja kotona teen vain sen, mitä on pakko. Koirien kanssa vain yllättävän moni asia on pakko (lenkit, treenit, kisat jne.), jonka vuoksi annan vaikutelman aktiivisesta ihmisestä.

8. Meillä on useimmiten aika suuri villakoirafarmi lattioilla ja niitä viihdyttävät lukuisat, revityt pahvinpalaset...

Kuvat taattua kännykkäkameralaatua, mutta menkööt...

Meillä on eteisessä risti(?)hämähäkin ruokavarasto, eli katosta siis roikkuu pitkä seitti, jonka varrelle se on kiinnitellyt saalistamiaan (?) hyönteisiä. Kyseessä taitaa olla joku pahan päivän varalle tehty suunnitelma, kun ei noita kukaan ole vieläkään syömässä käynyt.  Meillä saa hämikset elellä vapaasti, ne on hyödyllisiä pyydystellessään muita ötököitä, vain suurimmat yksilöt kannan pihalle ja talvella lämmitettyyn autotalliin (ettei ne palellu). Tuossa yksi päivä melkein törmäsin yhteen heppuun, joka roikkui katosta seittinsä varassa ja kiireen vilkkaan se sitten kiipesi takaisin yläilmoihin, taisi itse säikähtää enemmän kuin minä. 

Syksynkorvalla meidän pihassa on alkanut pyöriä nuori rusakko. Tuohon koivujen varjoon se kerrankin istuutui peseytymään, kunnes ohi ajava auto säikäytti sen juoksuun.

Aamukaste paljastaa kauniit hämähäkkien seitit, tuolla taitaa majaillakin useampi yksilö...

Jonkin perhosen toukka kipparalla.

Palokärkiä näkee harvemmin, mutta joskus osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Se ei pitänyt meidän läsnäolostamme vaan alkoi heti metelöidä lähestyessämme sitä, joten kuljimme ripeästi ohi.

Hiekkamontulla oli koirien vielä mukava ryskätä.

Iloista ja elämysrikasta syksyä!

Ensimmäinen osa on maaliskuulta 2010.

Tältä kesältä hieman Lumeksen kotijuttuja.

Löydettiin tänään uusi, oikein kiva hömppäilylaji meille! Lumes oli jo pikkupentuna oppinut tökkäämään jumppapalloa kuonollaan, mutta touhu ei ollut sen mielestä sisätiloissa hauskaa pallon kimpoillessa pienissä tiloissa seinistä ja huonekaluista sen päälle. Nyt, kun olemme jättäneet harrastuksissa kaiken vakavamielisyyden taaksemme, muistin pallopaimennuksen uudelleen ja tajusin, että voihan sitä harrastaa ulkotiloissakin. Lumes riemastui!

Pallopaimennuksessa koiran tulee pyöritellä pallot maalin ohjaajan antaessa ohjeita paikoiltaan liikkumatta. Ensin opeteltiin siis kiertämään pallon taakse, josta palloa on sitten helppo lähteä pyörittämään oikeaan suuntaan, eli kohti ohjaajaa. Takaakierto oli Lumekselle helppo hahmottaa, onhan se tokossa kiertänyt merkkiä monen kertaa.

Palloa työnnetään kuonolla, pureminen ja tassujen käyttö on kielletty, tai ainakin vähemmän tyylikästä.

Lumes olisi tahtonut lisää, lisää ja lisää...

Sama videoituna, vaikka emme jaksaneetkaan odotella hovikuvaajaa paikalle, Lumes tahtoi palloilla _heti_! Kuvat ja video kaikki siis tämänpäiväisiä, enempää emme ole harjoitelleet.

Tällä viikolla on koirat käyneet hierojan käsittelyssä, josta Lumes selvisi jälleen puhtain paperein ja näin ollen voidaan jatkaa lenkkeilyjä sekä treenailuja ihan niin kuin ennenkin. Mukava se oli kuulla ja nähdä, että koira on siltä osin ainakin kunnossa.

On käyty myös rannalla vähän lelua hakemassa, uiskentelemassa, kahlaamassa ja hengaamassa.

Tullaan, tullaan!

Ravistus.

Aurinkoisella rannalla piti toki myös hieman poseerata.

Pyöri!

Kun talosta löytyy sekä mölkky-pihapeli että koiria, ja kun halutaan mölkyn pelaamiseen vaihtelua sekä koirille kivaa pikkupuuhaa, niin tietenkin silloin pelataan peliä nimeltään

Koiramölkky

Tarvikkeet
- Mölkkypelin keilat
- Jokaiselle pelaajalle oma koira

Pelin tarkoitus
Tarkoituksena on kerätä vähintään 40 pistettä lähettämällä koira kaatamaan keiloja. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä saavuttaa tai ylittää tämän pistemäärän.

Heittojärjestys
Kuten oikeassa mölkyssä, tässä vain ei heitetä mitään vaan lähetetään koira kaatamaan keiloja.

Kirjuri, pelin aloitus, kaatunut keila ja heiton pistemäärä
Kuten oikeassa mölkyssä, mutta ensin jaetaan koirat pelaajien kesken, heittopaikka on koiranlähetyspaikka (pelaaja itse ei saa liikkua aloiltaan) ja heitoista ei tule pisteitä vaan koiran tekemistä kaadoista.

Pelin lopetus
Peli päättyy, kun ensimmäinen pelaaja saa vähintään 40 pistettä.

Muita sääntöjä
Peliä koirien kanssa opetellessa niitä kannattaa palkita makupaloilla onnistuneista suorituksista, mutta jatkossa pelaajien kesken voidaan sopia, onko makupalojen käyttö sallittua. Makupalojen antamisesta koiralle voidaan myös esim. vähentää -1 piste/kaato. Keilan oma-aloitteinen tuominen pelaajalle on sallittua (mutta ei toivottavaa), mutta koiraa ei saa lähettää keiloille noutokäskyllä. Tarkoituksena on saada koira kaatamaan mahdollisimman monta keilaa jaloillaan tai kuonollaan, ei tuoda niitä pelaajille. Mikäli koira ei useista kehoituksista huolimatta (eri koirien osaamistason mukaan huomioituna) mene keiloille, on pistesaldo siltä kierrokselta nolla. Keilojen pureskelu on kielletty (tai muuten peli on pian entinen).

Muita peliversioita
Keksi itse lisää (ja kerro meillekin)!

Ihme ideoita sitä joskus putkahteleekaan mieleen, mutta koiramölkystä tuli kertoheitolla meidän perheen kesän uusi lempparipeli! Pelattiin ihan tavismölkkyä ja pelin päätteeksi heitin puolivitsillä, että seuraava erä sitten koirien kanssa ja mies yhtyi heti haasteeseen. Koirat olivat innoissaan uudesta jutusta, mies valitsi Lumeksen pelikaverikseen, joten minulle jäi Allu. Periaatteessa koirilla ei ollut tietoa, mitä niiden pitäisi tehdä, mutta koska niiden kanssa on niin monenlaisia juttuja vuosien aikana harjoiteltu, pääsivät ne pelistä nopeasti jyvälle. Nameja ei käytetty, koska ei jaksettu käydä hakemassa niitä sisältä, mutta eipä koirat näyttäneet niitä kaipaavankaan, niillä oli muutenkin kivaa.

Mies osoitti Lumekselle kädellä suuntaa ja kehoitteli innostuneella äänellä menemään, kaatamaan, hakemaan, tökkäämään... Välillä Lumes juoksi vain intopyrähdyksiä palikoitten vierestä ja sillä menikin kaksi kierrosta nollille. Kahdella kerralla Lumes toi yhden kalikan, mutta sattumalta valikoi suuripisteiset yksilöt (12 &10). Samoin kahdella kertaa kaatoi useamman palikan (3 & 4) ja kummallakin kerralla myös toi yhden niistä lähetysviivalla odottavalle miehelleni. Kalikoitten kantaminen vain nyt sattuu olemaan niin kivaa.

Jaa näitä kumoon vai? 
 

Ok, mutta kyllä mä nyt silti...

...yhden tuon perille asti.

Allu oli kuin luotu koiramölkkyyn. Näytin sille kädellä suuntaa ja jotain sanoakseni käskytin "kierrä, kierrä", vaikka sille sellaista käskyä ei ole opetettukaan. Eikä sillä oikeastaan ollutkaan väliä. Allu käveli keskelle keiloja niiden kaatuillessa puolelle jos toisellekin ja muutamalla kerralla päätti tuoda minullekin yhden kalikoista. Allulle ei tullut ainuttakaan nollakierrosta ja pisteet olivat hienot 6, 8, 3, 9, 4 & 11.

Tuonne noin...

Kaato!

Jos nyt yhden kumminkin toisin, vaikka sanottiin, että ei...

Kotipihalla on ruuhkaa. Koirat tahtoo molemmat samaa namia.

Sit meille on ilmestynyt tämmösii kotkansiipisaniais-avaruusolioita, joiden lajista, saati kotiplaneetasta, ei ole mitään tietoa.

Myös keltaisia kesäasukkeja, kevätvuohenjuuria, on ilahduttavan runsaasti.

Pihamaan luulisi olevan oikeinkin kuohkeaa, ainakin kastematojen määrästä päätellen, joita rastaat saavat noukkia nokkaansa joka toisella hypähdyksellä.

Aarteenpaikkakin on merkitty. Vielä, kun joku kaivaisi sen sieltä ylös, että me saataisin sitten sanoa olevamme ison merirosvokulta-aarteen omistajia.

Jos riittää pihassa väkeä, oli tänään metsässäkin ruuhkaa. Heti alkumatkasta meinattiin törmätä suomenpystykorvaan kera ulkoiluttajansa ja vaihtaa reittivalintaa, jotta Lumes saisi olla irti. Melkein samantien Lumeksen juuri päästyä uudelleen juoksuvauhtiin, jouduin kutsua sen jälleen luokse pois ratsukon alta, jota melkein en edes huomannut heidän lähestyessä meitä niin äänettömästi. Onneksi koira oli korvallinen eikä välittänyt muista kesäpäivän ulkoilijoista juuri tuon taivaallista.

Olo on hieman haikea, marraskuun alussa alkanut hallikausi päättyi tänään. Koko talven on kyllä tokoiltu ulkosallakin, mutta agilityharrastuksen kannalta halli oli ihan ehdoton, ja tulipa siellä tokoiltuakin siinä sivussa.

Olin suunnitellut valmiiksi agiradan, jossa harjoituksena muutama tietty ohjauskuvio, mutta hallissa olikin muutama este (puomi, kepit, 2 x putki) jäänyt kentälle joidenkin muiden treenien jäljiltä, joten päätimme hyödyntää niitä ja kehitellä loppuradan sen mukaan. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ladata koneelle oikeaa agility-suunnitteluohjelmaa, joten on edelleen tyytyminen ankeisiin paint-piirroksiin. Mittasuhteet ovat niissä aivan vinksallaan (kuvista saa paremmin osviittaa), mutta suunnilleen saa kuitenkin selville, millainen harjoitus oli.

Rata alkaa ihan helposti, mutta haasteena on loppupuolella estevälit 7-9, joilla koiran tulee irrota hyvin ohjaajasta. Virallisissa kilpailuissa ei hyppyä taideta koskaan sijoittaa puomin alle (ehkä jollain suurella koiralla voisi tulla ahdastakin hypätä siellä) ja meilläkin ajatuksena oli sijoittaa sinne pussi (molemmat putket kun olivat jo käytössä), jota emme löytäneetkään, joten hyppy toimi sitten siellä suunnan johdattajana.

Kepeiltä pituudelle Lumeksella oli ihan liian hidas vauhti, mutta pystyi silti juuri ponnistamaan pituusesteestä yli. Puomin alle Lumes irtosi hyvin, mutta ohitti hypyn 7 mennen suoraan hypylle 8. Hyvää etenemistä kannustaakseni jatkoin radan loppuun enkä välittänyt seiskan ohituksesta (ohjaajan mokahan se oli eikä koiran), Lumes meni reippaasti putkeen ja siitä sujuvasti viimeiselle esteelle puomille. Sai kehut ja palkat, jonka jälkeen otettiin hankala kohta uusiksi lähtien renkaan takaa matkaan. Se sujuikin paremmin ja väli 7-9 meni nyt juuri suunnitellusti.

Tässä ohjausvirhe tapahtui, Lumes joutuu renkaalla katsomaan ohjetta seuraavaan suuntaan, koska käteni ei ole sinne ohjaamassa vaan koukistettuna juoksuni tahtiin (näkyy koko kuvasta). Liian myöhään antamani ohjaus sai Lumeksen hämilleen, ja vaikka se silti lähti osoittamaani suuntaan, ei se hoksannut hyppyä.

Puomilla ravaillaan, onneksi yhä useammin myös laukataan.

Uusintayrityksen renkaalla ohjaus on mukana ajoissa, eikä Lumeksen tarvitse vilkuilla minuun, vaan suorilta jatkaa matkaa.

Seuraava radan pätkä oli sinällään yksinkertainen, mutta hypyn 6. jälkeen tekemäni puolen vaihto Lumeksen edessä (sen ollessa vielä välillä 5-6) hämmensi sitä ja ensimmäisellä yrityksellä Lumes meni pituudesta ohi ollessani liian kaukana sen edellä (heikentää motivaatiota). Toisella yrityksellä tein puolen vaihdon liian lähellä esteen 6 takana, jolloin Lumes ei tohtinut hypätä, vaan pysähtyi esteen eteen. Kolmannella yrityksellä sijoituin oikein ja esteet 5-7 suoritettiin sujuvasti.

Vauhdikas pituus

Lopuksi kokeilin viime kerran (jolloin Lumes intoutui suuresti saadessaan mennä agia kaverini kanssa) innoittamana radanpätkälle putki-hyppy-hyppy-pituus-putki-rengas Lumekselle radan loppuun palkaksi kaveria kera lelun. Johan innostui! Sama pelkillä kepeillä, vauhtia roimasti lisää, keskittyi silti hyvin. Täytyy varmaan kisoihin rekrytoida aina joku kiva tyyppi tuomaan Lumekselle lisäpotkua vauhtiin.

Ihan viimeiseksi pikkasen tokottelua ja vähän hömppäilyäkin, huomatkaa Lumeksen hienot seuraamispaikat kolmeen eri tyyliin.

Kesän treenejä odotellessa...

Kotimatkalla nähtiin kurkia, ja pitihän sitä pysähtyä niitä kuvaamaan, kun kerrankin oli kamera matkassa ja linnutkin lähietäisyydellä. Komeita ovat!

Ennen parkettilattia oli kaunis, ja no, sitten tuli koira.

Ennen sänky oli siisti ja kutsuva, ja no, sitten tuli koira.

Ennen ruuanjämät laitettiin roskikseen, ja no, sitten tuli koira.

Eiks tätä vaan voisi syödä?

Tahoksä maistaa?

Tää oli hei mulla ensin!

Ennen roskat olivat roskia, ja no, sitten tuli koira.

Askartelisiksä mun kaa?

Ylös, ulos ja lenkille

Me koiranomistajat ollaan säänkestävää kansaa, eikö vaan? Tai ainakin me sellaiset koiranomistajat, joilla on säänkestäviä koiria?

Tässä tämän talven mittaan on pidellyt vielä kylmempää ja kylmää vielä pidempään, kuin viime talven mittaan. Ei ole ollut päivä eikä kaksi, kun pakkanen on huidellut yli -20 asteessa, viikko jos toinen ja kolmaskin siinä on vierähtänyt. Useampaan otteeseen kipusi pakkanen myös kolmeenkymppiin, ja ylikin, mutta uskotteko, että meidän tuli siinäkin kelissä ainoastaan kuuma!

Koirilta löytyi ihan omasta takaa korvanlämmittimet, villahaalari ja huopikkaat, mutta emännällä meni varusteurheiluksi - kerrospukeutuminen kunniaan. Jalkoihin normaalit sukat (ei ohuita kesäsukkia kuitenkaan) ja joululahjaksi saamani IceBug-kengät, joista minulla on malli Creek (parhaat talvikenkäni ikinä). Lumihankireissun ollessa tiedossa, lisään vielä nilkkasuojat ja pakkasen ollessa -25 tai enemmän, tulevat käyttöön myös mummon kutomat villasukat. Urheilukerrasto väliin (eli ns. pitkikset ja pitkähihainen aluspaita), mummon kutomat villasäärystimet ja tavalliset housut + villapaita sekä McKinleyn:n olkaimelliset toppahousut (löytö viime talven alerekistä, paras vaateostokseni aikoihin) ja ikivanha, kirpparilta ostettu, mutta lämpöisyytensä säilyttänyt toppatakki kera monta kertaa ympärikierrettävän kaulahuihin, kirpparilta löytynyt sekin aikanaan, ja päähän fleecevuorattu neulepipo (jossa lukee kids...) sekä huppu. Kätösiin vielä päällekkäin kahdet lapaset, luonnollisesti pienemmät, pitkävartiset alle ja suuremmat päälle, ja voin luvata, että kyllä tarkenee!

Pää kol...viidentenä jalkana

Lumes on saanut  pitkästä aikaa juosta pakkashangilla vapaana oikein urakalla, lähes päivittäin, ja hullupäisyyttäni välillä jopa teillä, joskin siitä jo ehdin luopua, kun tuli liikaa "mitä jos"-kysymyksiä mieleen. Ja kyllä se lähteekin aina hippulat vinkuen, mutta kutsusta tulee edelleen myös takaisin luokse ihan yhtä kovaa, tai vaihtoehtoisesti eri käskystä jää etäämmälle odottamaan, jotta Allun kanssa saavutamme sen. Useaan kertaan palaa käymään myös muuten vaan, tarkastamaan tilanteen. Mulla on ollut ajatuksena palkata Lumesta kuuliaisuudesta vapaudella, mitä kuuliaisempi se on vapaana, sitä enemmän se saa olla vapaana ja näin meillä molemmilla on kivempaa.

Usein osa vapaanaolosta on vierellä kulkemista varsinaisten vapaanajuoksupaikkojen välillä, jolloin "en jaksa" kytkeä Lumesta naruun vain hetkeksi. Se kehittää samalla hyvin itsehillintää, kun Lumeksen pitää malttaa kulkea rauhassa, vaikka tahtoisi vain painatella menemään. Mutta on se kyllä oikeasti mielettömän hieno tunne, kun voi luottaa koiraan, vaikka se kulkisi 50 metriä edellä/sivulla (usein kyllä paljon lähempänä) tai on yksin pihassa (jolloin kyllä vahdin sitä ikkunasta) ja on silti kuulolla ja tekemättä hölmöyksiä. Testattuna ovat hiihtäjät (kävelijät, pyöräilijät), kissat, linnut, hevoset, lumenkolaajat, koirat ja moottorikelkat (ja kaikki muutkin mööpelit), jotka jokainen jätetään rauhaan jopa silloinkin, kun en näe tilannetta (metsässä lähinnä välillä käy näin) enkä siten voi käskyttää mitään. Tämä on toisaalta aika hauska juttu sinänsä, koska narussa Lumes kyllä moikkailisi kaikki elävät, mutta vapaana taas sitä ei tee. Pihassa ollessaan saattaa haukahdella ohikulkijoille, ja juosta sen jälkeen ulko-ovelle päästäkseen sisälle "pakoon" haukkumista aiheuttavia tekijöitä.

Temputellen

Temppuja ollaan hieman harjoiteltu myös, ne ovat tuntuneet viime aikoina tokojuttuja motivoivammilta. Viereinen takajaloilla kävely on raskasta selälle, jonka vuoksi sitä ei tehdä kuin vähän aikaa kerrallaan. Aloitin perusasennosta käskemällä Lumeksen hyppäämään ylös, mutta väistin heti pois alta, jos se etujaloilla meinasi ottaa tukea kyljestäni, ja palkkasin vasemmasta kädestä samantien, kun se nousi oikein. Nyt pystyn jo ottamaan muutamia askelia eteen/taakse/oikealle Lumeksen seuratessa mukana, tällöin sallittua on nojaaminen minuun tasapainon tueksi. Tämä on kiva liike Lumeksesta ja se onkin alkanut tarjoamaan sitä välillä oma-aloitteisesti, mihin en tosin kannusta, koska muuten se alkaa lisäilemään sitä tokojuttujen sekaan ja se ei kuitenkaan ole tarkoitus.

Toisena on jalkojen välistä hyppy, tai tässä tapauksessa vielä pelkkä kulku, koska silmukan tekevä jalkani ei ole hyppykorkeudella. Tämän opetus tapahtui kosketuskepillä ohjaamalla, ja kosketuskepistä puolestaan kerroinkin jo joulun tienoilla. Mitään käskysanaa, tai hienommin sanottuna vihjesanaa, en ole tähän liittänyt, vaan jalkojen asento toimii vihjeenä halutusta toiminnasta.

Käsirenkaasta hyppy onkin jo ainakin vuoden vanha juttu, mutta ei ole aiemmin tullut kuvailtua sitä. Tässä edistyttiin naksutellen: naksu pään käännöstä renkaaseen, naksu päästä renkaassa, naksu päästä renkaan läpi, naksu jalan nostosta rengasta kohti, naksu jalan nostosta renkaan yli, naksu toisen jalan nostosta rengasta kohti jne.

Joulupäivien huviksi tuli opetettua Lumekselle kosketuskeppi ja johdettua sillä oheistoimintoja. "Oikeasti" kosketuskepin päässä kuuluisi olla pieni pallo, mutta eipä Lumes sitä tiedä, joten sille kelpasi kosketettavaksi yhtä hyvin pyykkipoikakin.

Idea on siis, että koira kuonolla (kirsulla) koskettaa kepin päätä ja oppii seuraamaan sitä, jolloin keppiä voi käyttää muissa opetuksissa apuna. Tavallaan kosketuskeppiä käytetään kuten kättä, näytetään koiralle suuntaa/kohdetta, mutta keppi on pidempänä kätevämpi (ei tarvitse kumarrella/kurkotella) ja myös käsiapua helpompi myöhemmin häivyttää pois.

 Onhan tämä siis sinänsä aika turha taito, kuten kaikki muutkin temput, mutta mitä enemmän koiraa opettaa, sitä paremmin sitä osaa opettaa ja sitä paremmin koira ottaa koulutusta vastaan. Tarjoaahan tälläinen hömppäkin kuitenkin koiralle jotain uutta tekemistä ja tulee samalla puuhailtua yhdessä jotain virkistävää, ja kaikki yhdessä tekeminen on plussaa suhteelle.

Lumeksesta keppi on kiva juttu.

Periaatteessahan kosketuskeppiä voisi käyttää esim. joidenkin tokojuttujenkin opetuksessa, mutta me keskitytään nyt vain tällaiseen humpuukiin, kuten tuolien alta kulkuun...

... ja toisen koiran alta kulkuun ...

... ja toisen koiran päältä kulkuun ...

Koskettavaa joulua siis!

Paikkamakuuta rivissä, Lumes harjoittelee vasta alkeita.

Merkinkiertoa aimo annoksella vauhtia, paluukohteena & palkkana narupallo.

Kapulannostoa naksutellen, Allu odottelee kevythäkissä omaa vuoroaan.

Ruutuakin opiskellaan naksutin apuna.

Jotain seuraamisen tapaista pallon kanssa.

Leikitään.

Välillä temppuiltiin, kahdeksikon kiertoa jalkojen välistä.

Ja lisää leikkiä.

Luoksetulon paikallaodotusosuus.

Yhteiskuvia Sepi-kanin kanssa on ollut vaikea ottaa, kun tuossa reilu pari kuukautta sitten hermostuin siihen, että Lumes menee aina tökkimään Sepiä ja on siitä liian kiinnostunut, joten karjaisin muutaman kerran vastaavassa tilanteessa ja johan loppui liika kiinnostus Sepiä kohtaan. Mun puolesta olis saanut käydä nuuhkimassa Sepiä ja olla sen vieressä, mutta kuonolla tökkiminen ja Sepin perässä kulkeminen on jo häiritsevää, myös Sepin mielestä, joten sai loppua ihan kokonaan. Nyt Sepi saa taas kulkea ja makoilla rauhassa eikä Lumes enää mene sen luokse, eikä töki vaikka Sepi itse kulkisi vierestä.

Lumes pyytää, tasapaino meinaa vähän heittää.

Sitä nukuttiin taas hieman erikoisemmassa asennossa...

Ja hypättiin sänkyyn, sillä en ollut noussut siihen mennessä, kun herra itse halusi herätä. Vähän temputeltiinkin, peukun syönti meneillään... En valikoi tarkemmin tapaa, jolla peukku täytyy näyttää, kunhan näyttää sen kuonolla. Saa tökätä nenulla, avonaisella suulla tai jollain siltä väliltä, kunhan ei satu.

Eikä yhtään helpompaa kohtaa makaamiseen tulisi mieleenkään valita...

Oli eilen puhetta naksutinkoulutuksesta, joten kuvasin sitten videon Lumeksesta ja oppimisesta naksuttimen avulla tavoitteena saada koira menemään pesuvatiin (entinen kanin vessalaatikko). Olisihan se helppo vain nostaa sinne, mutta mikä temppu se sitten olisi? Tai jos kerta koiran pitää itse mennä, niin miksei houttelisi sitä sinne, pääsisi nopeasti lopputulokseen? Mutta naksutinkoulutuksessa onkin ideana, että koiran täytyy itse hoksata, mitä siltä halutaan, ja jos sitä mennään ohjaamaan, niin se idea vesittyy sitten siinä.

Videota kuvattaessa lähtötilanne oli se, että Lumes tiesi jo, että tekemisen kohde on pesuvati. Olin edellisenä päivänä sille muutaman kerran jo naksutellut kiinnostuksesta pesuvatia kohtaan. Tässä on nyt siis ensin naksun kriteerinä yksi jalka pesuvadissa (vahingossa tulee yksi naksaus kahdelle jalalle). Vaihtaessani vaatimuksen molempiin etujalkoihin, Lumes miettii hetken ja katsoo mua, että miksi yhdestä jalasta ei saanutkaan naksua ja maksua, jonka jälkeen kokeilee jotain muuta (eli toisenkin etujalan nostamista pesuvatiin) ja siitä taas tuleekin naksu, joten jatkaa siten.

Lumekselle naksutin on jo tuttu asia ja se tietää, että omasta käytöksestä riippuu naksun saanti, joten se hoksaa nopeasti mitä milloinkin halutaan ja myös ehdottaa uutta käytöstä jos edellinen ei tuottanut tulosta. Tämän vuoksi pystyn etenemään esim. tuossa pesuvatiin menossa nopeammin kuin vasta naksuttelun parissa aloittanut koira, joka ehkä vaatii paljon useamman toiston per kriteeri.

Jokaisen naksauksen jälkeen Lumes tulee hakemaan makupalan (sillä naksaushan tarkoittaa "makupala tulossa") ja siksi hieman poistuu kameran edestä. Seuraavaksi täytyisi saada toinen takajaloistakin pesuvatiin ja lopuksi vielä toinenkin, jolloin koko koira on siellä.

Kumarra

Kumartamisen Lumes oppi vahingossa kesäkuun alussa. Tarkoitus oli tehdä luopumisharjoituksia, mutta passivoitumisen sijaan Lumes aktivoituikin siitä ja meni tähän kumarrusasentoon. Siitä se sitten lähti, aina kun laitan käden nyrkkiin Lumeksen eteen, se kumartaa. Allulle opetin erikseen pään laittamisen maahan, peruskumarruksessa se on ylhäällä, mutta Lumes ensimmäisestä kerrasta lähtien kumarsi kuono maassa kiinni, joten olkoot niin.

Keilaus

Tänään oli vasta toinen keilauskerta, joten vasta kahdella keilalla mennään. Opetus tapahtuu naksuttimen avulla näin, koiran aktiivisuuden mukaan tosin pitää edetä ja helpottaa kriteereitä, jos koira ei pysy kärryillä:

- Ensin yksi keila pystyyn ja naksaus (ja nami aina naksun jäljeen), kun koira koskee siihen kuonolla.
- Tämän sujuessa naksu tulee vasta koiran tökättyä keilan kuonollaan kumoon.
- Kun yksi keila kaatuu sujuvasti useamman kerran, lisätään käsky, joka sanotaan juuri koiran kaataessa keilaa ja sen jälkeen naksaus. Tätä toistetaan niin monesti, että koira yhdistää käskysanan keilan kumoon tökkäämisen.
- Koiran kaataessa yhden keilan käskystä, lisätään toinenkin keila, jolloin naksu tulee vasta koiran kaadettu molemmat keilat.
- Kahden keilan kaadon sujuessa lisätään taas yksi jne.

Peukku (kuvaan tuli ihme viirut Lumeksen silmien kohdalle)

Peukku-tempussa Lumes käskystä koskee kuonollaan esillä olevan käden peukaloa. Aluksi pidin muut sormet nyrkissä ja vain peukku oli pystyssä, vein käden Lumeksen kuonon eteen eikä se oikein muuta voinut kuin koskea kuonollaan peukalooni ja siitä tuli heti naks. Yksinäisen peukalon koskettamisen sujuessa, lisäsin käden ja Lumeksen välistä etäisyyttä sekä avasin muut sormet nyrkistä. Taas naksaus tuli peukaloon koskettamisesta. Jonkun ajan päästä lisäsin käskyn mukaan Lumeksen juuri koskettaessa peukaloa ja tätä harjoiteltua temppu olikin opittu ja vaihdoin naksun sanalliseen kehuun.

Halutessaan tätä temppua voi jatkaa opettamalla samaan tyyliin koiralle muutkin sormet.

Pyydä

Pyytämisen Lumes on osannut jo kauan, joskaan tasapaino ei vielä ole kehittynyt Allun tasolla ja pyytäminen on vähän horjuvaa.

Kyljelleen kierähtäminen sujuu käsiavustuksella Lumeksen maatessa valmiiksi, istumisestakin kierähtää jo toisinaan kyljelleen. Lopullisena tavoitteena olisi kyljelleen kierähdys suoraan seisomasta.

Itsensä ympäri pyöriminen vastapäivään sujuu hyvin käsimerkistä, vaihtelevasti käskystä.

Molempia tassuja annetaan, tosin vielä ei ole ihan selvillä se, että vasen käsi-oikea tassu ja oikea käsi-vasen tassu, vaan väärääkin tarjotaan.

Ontuminen (kävely toinen etujalka ylhäällä) on harjoittelussa, Lumes periaatteessa osaa sen, mutta tarvitsee vielä käden ylhäällä pidettävän tassun tueksi.

Pusu annetaan "käskystä" sekä posken kääntämisestä Lumeksen puoleen. Tämä on naksulla opetettu.

Jalkojen välistä pujotellaan sekä kävellessäni eteen- että taaksepäin. Tämä on opetettu namikädellä ohjaamalla kulkemaan jalkojen välistä ja vähitellen lisätty askeleita.

Kahdeksikon kiertäminen jalkojen välistä seisoessani paikoillani sujuu sekin useampi kierto peräjälkeen, opetettu samaan tyyliin namilla houkuttelemalla kuten pujottelukin.

Puntarille itse asettumista opeteltiin tänään ensimmäistä kertaa ja Lumes pääsi siihen asti, että molemmat etujalat ovat puntarilla ja nostaa takajalkaakin siihen.

Naksuttelulla houkuttelin käytöksen esiin, ensin yksi etutassu ja sitten toinen, tämä olikin vielä helppoa. Seuraavaksi pitäisi saada toinen takajaloista myös puntarille ja se onkin vähän hankalampaa saada hoksatettua. Pitäisi ehtiä naksauttamaan aina silloin, kun molemmat etujalat ovat vielä puntarilla ja toinen takajalka nousemassa, mutta jos odottaa liian kauan (siis jotain sekunnin liikaa) niin etujalatkin ovat jo lähteneet liikkeelle. Ajoitus on siis tärkeä. Avustamalla (estämällä poistumisen puntarilta) saisi nopeammin tämän opetettua, mutta haluan Lumeksen itse hoksaavan ne takajalatkin mukaan. Taidetaankin mennä harjoittelemaan samaa pesuvadilla, jossa helpommin pysyvät kaikki jalat sisäpuolella, kun on reunat ympärillä.

Käsistä tehdyn renkaan läpi hyppääminen oli Lumeksen mielestä vähän outo juttu aluksi ja sivusta vaan tahtoi kulkea, mutta kylläpä sekin saatiin ymmärrykseen, että mikä on haluttu "reitti" ja mikä ei. Naksuttimen kanssa mennään taas...

- Tein käsistä renkaan ihan maantasoon ja naksutin oli siis mukana renkaassa toisessa kädessä. Naksu (ja maksu kuuluu aina mukaan) aina, kun Lumes laittoi päänsä renkaan viereen ja sitten vähän läpi.
- Naksu aina, kun pikkasen nostaa jalkaa rengasta kohti.
- Naksu siitä, kun yksi jalka nousee renkaan läpi.
- Odotetaan, että koira menee puoliksi renkaan läpi, eli etujalat läpi ja naks. Todennäköisesti koira nyt jo menee kokonaan renkaan läpi, mutta vahvistetaan silti ensin sitä, että etuosa on läpi.
- Naksaus sitten, kun koira on takajalkojaan nostamassa läpi ja siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Tämän jälkeen voi alkaa nostamaan korkeutta siihen, että koira hyppää renkaasta, alkuharjoittelussa riittä ihan läpikävely.

Lumes on saanut muutamana päivänä juoksennella vapaana nurmikentillä ja metsässä. Täyttä vauhtia painelee välillä menemään, mutta kutsusta kääntyy samantien takaisin tulosuuntaan ja viipeltää samaa vauhtia takaisinkin. Edellä kulkiessaan välillä pysähtelee itse katsomaan, että tulemmeko Allun kanssa vielä perässä. Kulkiessani vaihtelen suuntaa useaan kertaan, ettei Lumes vain juoksentele suoraan eteenpäin vaan joutuu seuraamaan, missä menen ja huolehtimaan mukana pysymisestä. Poluilla kulkiessanikin poikkean välillä umpimetsään ja käännyn hetkeksi takaisin tulosuuntaan, jottei Lumes oleta polkujen olevan orjallisesti seurattavia. Vapaillessa Lumeksella on valjaat (vuosia sitten isän koiralle tekemäni) päällä, koska niistä löytyy puhelinnumeroni siltä varalta, että Lumes sattuisikin katoamaan. Narun kanssa valjaat ovat lupa vetää, pannalla taas kuljetaan kiskomatta.

Tänään oli taas metsässä vauhti päällä.

Makkaranpalasia oli jaossa luoksetulopalkkioina, välillä piti temppuillakin herkun saadakseen. Lumes on jo etevä pyytämään.

Kieli poskella täyttä laukkaa luokse tulossa.

Monenlainen kasvillisuus kelpaa kotona saatavan ruuan lisukkeeksi. Lumekselle maistuu niin ruohot, heinät, maitohorsmat kuin mustikanvarvutkin. Liekö sellainen "himo", joka loppuisi ruuan vaihtamisella?

Allun kanssa samalla "salaattimaalla".

Polun varrelta löytyi vesinen kohta ja siitähän Lumes riemastui ja juoksi vesihepulin kourissa ees taas, videolla pieni pätkä (jossa Lumes taas kulkee Allun mahan alta...).

Tässä Allun kanssa juomassa samaisesta lammikosta.

Eilen tein Lumekselle toisen jäljen tähän pihanurmelle melkein ojanreunan viereen, kuvittelisin, ettei siitä ole muita kulkenut. Pituutta tuli ehkä joku 40 metriä ja annoin vanheta taas puolisen tuntia. Vein Lumeksen jäljen alkuun ja se selvästi havaitsi sen ja laski kuonon maahan haistellakseen. Naksuttimen ja taskusta antamieni makkaroiden kanssa taas mentiin. En vain osaa sanoa, että tajusiko Lumes tämän jäljestyksen näin nopeasti vai huijaako se mua kulkemalla kuono maassa? Huomaako sen selkeästi, kun koira jäljestää vai voiko se tosiaan näyttää siltä, että kulkisi vain kuono maassa kiinni? Kyllä se oikeaa kohtaa nurmella kulki jäljen loppuun, mut silti vähän epäilyttää.

Agilityn pujottelua, tai sitä sisäänmenoa siis vaan, ollaan harjoiteltu melkein joka päivä muutaman toiston. Olen vain mietiskellyt sitä, että miten koira kahdesta kepistä tietää, kumpaa suuntaan pitäisi lähteä etenemään (koska sisäänmenohan on siitä riippuvainen), mutta just tuossa huomasin yhden pentubelgin blogia lukiessa, että kolme keppiähän siinä pitää aluksikin olla just siksi. Viisastuinpa taas... Hidasta tuo tuntuu vain olevan keppien opettelu naksun avulla, mutta toivottavasti se maksaa vaivan myöhemmällä sujuvalla ja itsenäisellä pujottelulla, onhan tässä vielä melkein vuosi aikaa harjoitella, ennen kuin kisoihin pääsisikään. Käsiohjauksella pujottelu on tosi nopsa opettaa, ainakin Allulle oli, mutta jos tää naksutyyli tosiaan olis loppujen lopuksi parempi. Hitaasti hyvä tulee vai miten se meni...

Lumes osaa uuden tempun. En ole varsinaisesti tarkoituksella sitä opettanut, vaan harjoitellessamme luopumista Lumes itse tarjosi sitä temppua ja tekee sen nyt joka kerta luopumisharjoituksissa. Otan avonaiselle kämmenelle ruokaa ja laitan käden Lumeksen eteen. Lumes meinaa napata ruuat, mutta suljen kämmenen, jolloin Lumes turhautui ja teki "kumarruksen" eli se koirien leikkiinkutsuasento peppu pystyssä ja etuosa maassa. Ensimmäisen kerran jälkeen on aina tehnyt tuon ja jos en heti ekasta kumarruksesta anna niin kumartaa uudestaan. Pitäisikin ottaa video siitä.

Pyytäminen on opetettu makupala-avusteisesti, Lumeksen istuessa vein makupalan sen pään yläpuolelle, jolloin joko nosti etuosansa ylös (kuten kuvassa) tai pomppasi seisomaan takajaloilleen. Yleensä pomppaaminen johtui liian nopeasta käden liikkeestä ylös (Lumes ei ehtinyt asettua pyytämis-asentoon niin nopeasti, joten siksi pomppasi) tai käden ja namin olemisesta liian korkealla (pyytäessä ei yltäisi sinne asti, joten täytyy nousta takajaloille), rauhallisesti ja riittävän matalalla (kuitenkin pään yläpuolella) tehtynä Lumes nousi aina oikeaan asentoon, pomppaamisesta ei palkittu.

Aluksi, ja usein kyllä vieläkin, Lumes tukeutuu etujaloillaan avustavaan käteen, koska tasapaino ei vielä riitä pysyttelemään yksin ylhäällä ja lisäksi on kiire saada makupala, joten sitä hätäillessä ei ainakaan pysy pystyssä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että olen liittänyt käskysanan "pyydä" mukaan samalla, kun aloitan käsiliikkeen. Avustavassa kädessä ei enää hetkeen ole ollut namia ja pystyssä olemisen aikaa on pidennetty siten, että ylhäällä täytyy pysytellä sen verran, kun otan namit kiposta, annan ne ja ne syöty. Aiemmin namit sai samantien, kun oli oikeassa asennossa.  Jos Lumes  ei malta odottaa, vaan laskeutuu alas nameille kiirehtiessään, jää ilman ja otetaan uusi yritys, josta onkin jo aika hyvin tajunnut, että ylhäällä kannattaa odotella nameja.

Tänään kokeiltiin yhteispyytämistä Allun kanssa ja jonkunlainen kuvakin onnistui, avustava käsi ja koirien takaa rojuja leikattu kuvasta pois.

Lumeksen kanssa harjoitellaan päivittäin samoja, muutamaa juttua yhdellä aterialla. Lumes on innokkaasti mukana, koska ruoka on hyvää, ja tuntuu omaavan hyvän keskittymiskyvyn. Video ei varsinaisesti ole kunnon harjoitustuokio vaan ihan kuvaamista varten tehtiin muutama juttu. Lumes on juuri saanut uutta ruokaa ja niitä pureskellaankin kunnolla, joten tekeminen ei ole ihan niin yhtäjaksoista kuin pitäisi. Normaalisti kyllä kehun Lumesta ja osaan "liikkeistä" liitän sanallisen käskyn mukaan, mutta videosta halusin ihan hiljaisen. (Ja itselläni on pipo päässä, koska olen sairaana ja siksi on sisälläkin välillä kylmä olo.)

Naksuttimella ollaan otettu katsekontaktia ja kosketusalustaa. Kontaktissa olen naksauttanut ensin pikaisesta vilkaisustakin (on muuten vaikeaa saada naksaus juuri oikeaan kohtaan) ja nyt pikku hiljaa olisi pyrkimys lisätä katseen kestoa. Alustan kanssa vahvistin ensin sinne päin katsomista, sitten alustan suuntaan liikkumista ja lopulta alustaan koskemista, nyt vaihdellaan alustaa eri etäisyyksille ja paikkoihin. Videolla vain kosketusalusta.

Muiden juttujen opiskelu suoritetaan suoraan nameilla. Istuminen, maahanmeno, pyytäminen (istuessa etutassut ilmaan), pyöriminen (seisoessa itsensä ympäri) ja tassujen antaminen (vasen käsi-oikea tassu, oikea käsi-vasen tassu) sujuvat jo ilman avustavassa kädessä olevaa namia, kyljelleen kierähtäminen vaatii vielä välittömän namin mukanaolon. Pusukin jo annetaan. Paikallaan pysyy "ooppa siinä"-kehoituksesta. Videolla vain istu, maahan, pyydä ja kierähdys.

Näiden alustusten jälkeen voi sitten katsoa sen videonkin. :)

Viime yön Lumes nukkui ihan itsekseen, kahdesti käytin pissalla herätessäni ja kolmas kerta oli viideltä, jonka jälkeen jäin sohvalle nukkumaan ja Lumes sohvan viereen, koska edellisyönä Lumeksella loppui uni puoli viideltä ja ajattelin sen nukkuvan paremmin poissa aitauksesta. Halusin siis itse saada vielä lisää unta, ei sillä muuten olisi ollut väliä.

Seitsemältä noustiin, Lumes sai aamuruuan taas pallosta, jota käytän monestakin syystä. Ensinnäkin Lumes hotkii ruokansa melkein pureskelematta, joten pallotellen saa ruokaa vain vähän kerrallaan eteensä. Lumeksella kuluu pallon kanssa hyvin aika, joten voin itse samalla syödä aamiaisen ja vilkuilla ikkunasta, miten palloruokailu edistyy. Aktivointipallon tärkein tehtävä on tarjota mielekästä tekemistä ja haastetta ruokailuun ja sen kautta väsyttää hyvällä tavalla Lumesta. Siinä täytyy nähdä vaivaa ruuan saamiseen palloa pyörittelemällä, huomata ruuan putoaminen ja etsiä haistelemalla niitä, joita ei heti huomannut. Liikuntaakin saa kuin huomaamattaan palloa pyöritellessä ja pudonneita etsiessä.

Päivän aikana touhailtiin monenlaista. Harjoiteltiin nameilla naksuttimeen ehdollistumista (joka ei näytä vielä onnistuvan), kurre-temppua (osa kerroista jo ilman makupalaa avustavassa kädessä), kyljelleen kierähtämistä, istumista (nopsa, mutta jos on itse vähänkään liian hidas, niin istuminen jatkuu "kurreksi") ja maahanmenoa (hidas, mutta selvästi Lumes huomannut, mitä sen tulee tehdä).

Ulkona harjoiteltiin tennispallo palkkiona putkea (Lumes menee vauhdilla läpi, liitin käskysanankin jo mukaan) ja patukalla jalkojen välistä pujottelua (ei tokikaan vielä ymmärtänyt, mitä oli tekemässä, kunhan syöksyi patukan perässä kahdeksikon).

Lumes huomasi tuulikaapissa olevan just hälle sopivan lelun ja touhasi pitkään itsekseen, välillä tuli viereeni sen kanssa esittelemään. Pallo on kyllä vähän Lumesta suuremmille koirille tarkoitettu, mutta Lumes vain näytti tykkäävän retuuttaa jättipalloa, kiipeillä päälle, kierähtää alas, vetää perässää, järsiä köysipätkiä, pyöriskellä, painia jne. Ihan kuin olisi toisen pennun kanssa leikkinyt...

Käytiin syömässä miehen vanhempien luona koirat mukana. Lumes tapasi anoppilan kissan ja olisi erittäin mielellään tutustunut siihen vauhdikkaammissa merkeissä, mutta minä tylsimys annoin vain hiukan haistella. Lumes käyttäytyi kyläpaikassa erittäin asiallisesti, makasi lattialla hiljaa tuolini vieressä ruokailun ajan ja poislähtiessämme malttoi paikoillaan istuen odottaa, että sain ulkovaatteni ylleni ja Allulle narun. On se vaan hieno pentu!

Samalla reissulla kävimme vähän järvenrannalla kävelemässä. Lumes ei meinannut millään ymmärtää hyppäämisen jaloa taitoa, vaikka Allukin näytti esimerkkiä, joten avustaa täytyi tälle tuuliselle kuvauspaikalle Allun viereen.

Nyt illalla ollaan vielä ulkoiltu lisää ja iltaruokansa Lumes sai eilisen tapaan jäljen muodossa, jospa työskentely ruokansa eteen saisi nukkumaan taas yönsä hyvin.

Pari päivää Lumeksen kanssa takana ja vaikuttaa oikein kiltiltä pennulta, ellei sitten vain ole vieraskorea vielä eikä ominta luonnettaan näyttänyt. Ensimmäinen yö meni melko pitkälti nukkuessa, Lumes oli aitauksessaan ja nukkui osan yöstä häkissä ja toisen osan aidan vieressä. Itse vietin yöni eteisessä patjalla aitauksen vieressä, ettei Lumeksen tarvitse heti ensimmäistä yötään viettään yksin. Lumes aloitti yöunet jo aikaisemmin sohvan vieressä, mutta puolilta öin käväistiin vielä ulkona ja sitten oli siirtyminen aitaukseen ja aloin itsekin nukkumaan. Pari kertaa heräsin siihen, kun Lumes istui aidan vieressä ja läähätti, jolloin päästin sen käymään takapihalla.

Aamulla puoli viideltä loppui Lumekselta unihiekan vaikutus, tunnin verran sai aikansa kulumaan luuta järsimällä ja kongin tapaisella hommaillessa. Puoli kuudelta annoin periksi ja nousin itsekin, laitoin Lumekselle aamuruuan aktivointipalloon ja pääsi sitä pyörittelemään ulos. Tunti ulkoiltiin ja käytiin pienellä kävelyllä, sitten tultiin takaisin sisälle nukkumaan tunniksi pariksi.

Harjoittelussa tänään oli naksuttimeen opetus, vai miten se pitäisi sanoa, ehdollistuminen? Siis naks ja nami-kaavaa. Ei tainnut Lumes vielä ihan ymmärtää seuraussuhdetta naksauksen ja namin välillä, mutta seuraavana päivänä taas jatketaan. Osan tokojutuista, tempuista ja jäljestyksen olen näin alustavasti ajatellut naksuttimen avulla opettaa.

Ensimmäistä temppuakin harjoiteltiin ja Lumes tajusi jo, mitä pitää tehdä tietyn käsimerkin nähdessään. Vielä on namikin kädessä ja etutassut tukeutuu käteen, eikä käskysanasta ole tietoakaan, mutta itse temppu on nyt tajuttu.

Istumista ja maahanmenoakin harjoiteltiin makupalakäsiavusteisesti, mutta eivät suju vielä niin hyvin kuin tuo "kurre".

Kaikki ruoka kelpaa ja sohvan altakin näkyy löytyvän jotain hyvää.

Iltaruuan Lumes sai jäljen muodossa, levitin vedessä turvotetut murot (kuivaruoka) kolmisen metriä pitkäksi vanaksi, josta Lumes sai ne haistellen syödä. Mitään oikeaa jälkeä en tähän tehnyt vaan oli pelkästään tämä ruokajälki.

Allua ei tänään kiinnostanut leikkiä Lumeksen kanssa, liekö väsynyt eilisestä, jolloin leikkivät yhdessä joka ulkoilulla.