Edelliset videoinnit Lumeksen touhailuista ovatkin joulukuulta, joten nyt on jo korkea aika laittaa uutta elävää kuvaa putkeen. Eikös se niin mene, että kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, ja video kertoo enemmän kuin sata kuvaa...

Eilisiltana kuvasin päätarkoituksena temppuja, jotka suurin osa kai tuntee nimillä "kurre" ja "pam", mutta meillä ne on aina tunnettu tylsästi pyytämisenä ja kyljelleen menona, joskin Lumes kosketuskepin käytöstä johtuen menee ihan selälleen asti (vaikka sanon "kylki", näytän silti kepillä liikerataa, joka tarkoittaa selälleenmenoa). Samalla vaivalla sitten teetin sillä pari muutakin pikkujuttua, jotta video olisi pidempi kuin pari sekuntia. Perusasentoja Lumes halusi itse tarjota, sille on tietyt merkit, että pitääkö tulla vasemmalle, oikealle, jalkojen väliin vai eteen. Ja kaipa tuota käskystä leikkimistäkin jonkinlaisena temppuna voi pitää, leikin keskeyttäminen käskystä taas harjoittaa hallintaa ja malttia.

Pieni hömppispömppis alkaa ikänsä puolesta jo olla aikuinen, mutta luonteeltaan se (onneksi!) on ihan sama iloinen höpöliini kuin aina ennenkin. Kuvauskeli ei ollut parhaimmasta päästä, kun lunta satelee, kellonajasta huolimatta on hämärää ja koirakin oli jo lumileikeissa ryvettynyt, mutta pitäähän se 3v-kuva nyt olla otettu juuri 3v-päivänä!

Ensin kylläkin käytiin metsälenkillä (ja päivänsankari sai runsaasti kananpalasia) ja kotona vielä peuhattiin Allun kanssa pihassa.

Lumes on aina ollut sinänsä ihan näppärä käyttämään kroppaansa ja esim. peruuttaminen, sivuaskeleet ja perusasentoon kääntyminen sujuvat siltä helposti. Halusin kuitenkin sen vieläkin tietoisemmaksi takaosastaan, joten harjoituskuvioihin saapuivat erilaiset peruutustemput...

Moi Myrsky!

Muistatko, kun emäntä kirjoitteli sun blogiin jostain vikisevästä kissojen hiirilelusta, jollainen mun kamulla Allulla on joskus ollut ja sit se kerran puras sitä liian kovaa ja se vikinä loppu sit siihen, eikä emäntä oo löytänyt uutta samanlaista? Emäntähän oli siis jo luopunut toivosta löytää mistään enää just sellaista, mutta kun se kävi hakees meille noita isoja luita Mustista & Mirristä, niin kulkiessaan kissojenleluhyllyn ohi se otti huvikseen yhden lelun siitä kokeillakseen, vikiseekö se. No arvaapa, kuului vikinää! Emäntä koitti heilutella sitä lelua, mutta ei se vikissyt yhtään, rahisi vaan, mutta laittaessaan sen takas hyllyyn, kuului taas vikinä! Emäntä otti toisen lelun, kuului vikinä, mutta lelua heilutellessa oli taas ihan hiljaista, kunnes laittaessaan senkin takas hyllyyn, kuului taas vikinää! Emäntähän tietty innostui, että löytää nyt viimeinkin sen kauan etsityn vikisevän lelun, mutta oli samalla vähän ihmeissään, kun se kokeili muutamaakin lelua ja ne kaikki oli ihan hiljaa, paitsi kun hyllyä heilutti, niin joku niistä kumminkin vikisi. Sit se maltto lopulta oikein keskittyä katselemaan niitä leluja tarkasti, että mikä niistä näyttäis vikisevältä, ja sit se näki tän:

Bingo! Vikisevä hiir... ei vaan siis siili, löydetty!

Me saatiin vähän kokeilla sitä sen jälkeen, kun emäntä oli vannottanut meitä leikkimään sillä nätisti, ettei se vaan menisi heti rikki. Mun leikistä ei vaan oikein tullut mitään, kun Allu omi siilen itsellensä eikä antanut sitä yhtään mulle, vaikka yleensä se kyllä antaa ihan sopuisasti kaikki lelut mulle.

Emäntä yritti saada ton siilen vikinääkin videolle, mutta sen ääni on kai niin hienostunut, ettei kameran heikkolaatuinen äänentoisto siihen pysty. Kokeili se puhelimellakin nauhoittaa pelkkää ääntä, mutta siitä kuului vain siilen heiluttamisesta tulevaa suhinaa, ei yhtään vikinää. Toi siili siis ei ole sellainen purtava, kova ääninen vinkulelu niin kuin koirien vastaavat vaan se ääntelee liikkeestä (eli kun sitä vaikka tökkii tassulla tai pitää suussa kuono heiluttaen tai jos sen heittää ilmaan) ja sillä on hiljaisempi, mutta korkeampi ääni, enemmän sellainen oikeitten hiirten vikinä.

Nyt emäntä otti sen meiltä pois, kun se kuulemma pitää ensin suojata meidän puruvoimilta. Mut kerropa siis äipälles terkkuja, mistä liikkeestä noita löytyy, niin kohta saat sinäkin nautiskella siilen seurasta! Mä ainaskin herään syvimmästäkin unesta siihen vikinään ja kipasen paikalle, etten vaan jäisi hauskasta leikistä paitsi!

Vikisevin tunnelmin,
Lumes

Renkaalle lähestyminen, hyppy ja laskeutuminen sarjakuvattuna, jonka vuoksi kuvien laatu ei päätähuimaavaa, mutta näkyy Lumeksen askellukset ja hyppytyyli hyvin. Renkaalta rata jatkui putkeen (siitä päästä, joka ei näy kuvassa), jonne näkojään ohjaan väärällä kädellä...

Periaatteessahan renkaalle tulisi aina olla suora lähestymiskulma, mutta eihän sitä koskaan tiedä, joten harjoitellaan myös sitä renkaalle hakeutumista vähän hullummista suunnista. Tällä kertaa palkkasin namilla kädestä (en viitsi heittää hallilla maahan, ettei jää täyteen makkaranhajuja), mutta käytetään myös vaihtelevasti lelupalkkaa (kädestä/heittäen/kaverin pitämänä) ja namikuppia. Lumeksella oli vähän jo veto pois, jonka syyksi sitten hetken päästä tajusin "vessahädän", vaikka vain kaksi tuntia sitten olimmekin käyneet kävelyllä.

Loppuun vielä kaverin porokoirastakin yksi kuva.

Sunnuntaina kisailtiin kahdella radalla ensimmäistä kertaa agilityn kakkosluokassa. Matkalla jo jännitti aika kovastikin, mutta onneksi perille päästyä ja tuttujen kanssa jutellessa helpotti. Helpotti myös, etteivät radat olleetkaan yhtään hankalia vaan ihan mukavan sujuvia, ehkä me siis saatetaan pärjätä kakkosissakin. :)

"Eväsleipinä" emännälle lapinkoira- ja koirille poropipareita.

Ekalla radalla Lumes oli muuten ihan pätevä, mutta en osaa videostakaan sanoa, kielsikö se sille muurin jälkeiselle hypylle mun takiani (liikuin liian reippaasti sivuttaissuunnassa?) vai jostain omasta syystään, kepeillä tuli virhe (jonka taisin korjatakin väärin...) ja viimeisestä hypystä mentiin ohitse, kun lopetin ohjaamisen toiseksi viimeiseen, niin lopetti koirakin sitten touhun siihen samaan ja innoissaan vaan juoksi maaliin. Osaako muuten joku enemmän agilitystä tietävä sanoa, että hyppääkö Lumes jotenkin hullusti?

Toista rataa ei valitettavasti ole videoituna, mutta siitä selvittiin ratavirheittä harmittavalla 3,46 sekunnin yliajalla, jotka johtuivat laajasta käännöksestä hypyltä kepeille (12-13) ja hiipimällä tehdystä keinusta (14). Ei siis luvaa aikavirheen vuoksi, mutta sijoitus kuitenkin 3/19. Väkersin Paintilla vähän sinne päin ratapiirroksen, pitäisi oikeasti viimeinkin ladata joku oikea ratapiirrosohjelma (mikä?), että tulisi huomattavasti parempaa ja selkeämpää jälkeä.

Lelupalkinto oli jälleen koiralle mieleinen ja arvanette, että näistä näteistä esittelykuvista huolimatta Lumes mieluiten olisi repinyt siitä tuon turkisosuuden samantien irti..

Työnalla agilityssä:

- Takaakierto (opetellaan varmaksi matalilla rimoilla)
- Korkeusharjoitukset (maxi-korkuisia hyppyjä lähietäisyydeltä suoraan/viistosti)
- Takaaleikkaus (putkelle, puomille, A:lle ja hypylle + ehkä kepeille)
- Välistäveto
- Putkelle irtaantuminen (vaikka itse olisin kauempana)
- Käskyerottelu (putki vai A/puomi, kun ovat vierekkäin)
- Kepit (itsenäinen pujottelun aloittaminen myös vaikeista kulmista)

Eiliset treenit

Olin suunnitellut eiliselle keppi-, takaaleikkaus- ja käskyerotteluharjoitukset. Lisäksi kaveri oli tehnyt radanpätkän oman seuransa treeneistä, joten mentiin myös se, koska sisälsi meillä harjoittelussa olevia aiheita (takaakierto ja putken/A:n hakeminen). Lumes oli oikein pätevä ja selvitti radan ongelmitta (vai niin, että itse selvisin ongelmitta, jolloin koirakin teki kuten piti?). Kakkosen takaakierto olisi ollut ajallisesti järkevämpi ottaa ykkösen vierestä, mutta halusin loivemman linjan, koska ollaan vasta reilun viikon takaakiertoja harjoiteltu. Vähän se kakkoselle mennessään vilkaisi myös nelosta, mutta suuntasi kuitenkin kulkunsa oikein.

Tässä olisi nyt ollut hyvä tilaisuus esitellä vain onnistunutta suoritusta, mutta koska kenelläkään ei aina mene kaikki putkeen, niin lisäsin videoon myös kaksi ei niin onnistunutta pätkää. Niissä koetan tehdä ohjauksen radan suunnittelijan suunnitelman mukaisesti niin, että koira viedään toiselle putkelle ohjaajan ollessa A-esteen ja koiran välissä, jottei koiralle tule houkutusta kiivetä A:lle (Lumeksellehan se ei ollut ongelma) ja putkelta lyhempää reittiä takaakiertoon hypylle. Kuten näkyy, ne eivät toimineet ainakaan meillä.

Kepeillä koitettiin pujottelun aloitusta sekä vasemmalta että oikealta puolelta aloittaen siten, että tultiin kepeille suorassa kulmassa (ei siis edestä vaan ihan suoraa sivulta). Viimeksi korkeammassa viretilassa tämä oli hieman hankala harjoitus, mutta nyt keskittyneempänä aloitukset olivat sujuvat näinkin.

Takaaleikkaukseen (ja moneen muuhunkin ns. tuplaboksi-harjoitteeseen) löysin hyvät vinkit Viiman ja Myryn sivuilta, kiitos vaan heille selkeistä treenikuvauksista videoineen. Takaaleikkauksessa ohjaaja saa vaihdettua ohjauspuolta, ja koiran tulisi huomioida tämä ohjaajan suunta omassa kulkemisessaan. Me ei pystytä vielä aivan eleettömään ohjaussuoritukseen, jossa koira lukee rataa vain ohjaajan rintamasuunnasta, mutta aika hyvin sain pidettyä kädet alhaalla enkä antanut kolmansille hypyille suullistakaan käskyä lainkaan, paitsi sillä yhdellä kertaa, jolla huikkasin "täältä" Lumeksen aikoessa jatkaa suoraa linjaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein takaaleikkauksen hypyillä (ja ylipäätään koko takaaleikkausta on tehty vain muutama hassu kerta, nekin putkella), samaten ensimmäinen kerta, kun jätin suullisen käskyn hypyltä pois ja vielä ensimmäinen kerta siihenkin, etten näytä kädellä suuntaa. Siihen nähden aika hyvin.

Ihan lopuksi vielä A-este ja putki vieri viereen suoraan linjaan, ohjasin A-esteen puolelta. A:lle meni niin kuin pitikin, putken sijasta meni A:lle, koska jouduin ohjaamaan aika kaukaa A:n sivulta vieressä olleen kattotolpan estäessä luontevan kulun. Autettuani Lumeksen yhden kerran putkeen, meni se sinne uudestaankin, kun pikkasen koukkasin putkeen päin.

Treenien kokonaiskesto 2h (välillä siis taukoja pitäen), Lumes jaksoi yllättävän hyvin!

Toisille otsikko jo kertookin sen tärkeimmän, mutta selostetaanpa kuitenkin koko juttu oikein juurta jaksain. :)

Hyvinkin aamu-unisena ihmisenä sitä jaksaa aina vaan ihmetellä itseään, että miten sitä viikonloppu toisensa perään viitsii vapaaehtoisesti nousta aamuvarhaisella sängystään ylös, vaikka työviikon jälkeen olisi ihana ottaa ja olla vain. Niin se vaan koiraharrastus jotenkin kummasti saa väsyneenkin liikekannalle ja tänään aikaisen aamun syynä oli lähtö palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen. Sehän on ns. esikoe oikeisiin palveluskoirakokeisiin, mutta siihen voivat osallistua myös ihan kaiken muunkin rotuiset ja roduttomat koirat yhteiskuntakelpoisuutta ja perustottelevaisuutta osoittaakseen. Meille tämä oli molempia.

Koepaikalle saavuttiin puolta tuntia ennen alkamisaikaa, jotta kilpailukirjat ehdittiin täyttää ja koirien mikrosirut/narttujen mahdolliset juoksut tarkastaa. Kokeen alkaessa oli lyhyt tuomarin (Mikael Kallio) puhuttelu, josta jatkettiin suoraan itse suorituksiin. Palveluskoirakokeissa tottelevaisuusosuus suoritetaan pareittain, yhden ollessa paikallamakuussa toinen samanaikaisesti suorittaa muut liikkeet, ja näin ollen paikallaolon ajaksi muodostuu toisen koirakon muihin liikkeisiin käyttämä aika, yleensä 5-10 minuuttia. Meidän parinamme oli labradorinnoutajanarttu kera ohjaajansa ja olin pariimme varsin tyytyväinen, sillä heistä ei aiheutunut meille mitään häiriötä (sekään kun ei aina itsestäänselvää ole). Molempien parien suoritettua kaikki liikkeet, ne arvostellaan suullisesti arvosanoilla erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, puutteellinen tai riittämätön.

Labbis aloitti paikallamakuulla ja Lumes seuraamisilla. Olin ottanut Lumeksen jo ensimmäisten koirien aikaan pois autosta, jotta se vähän rauhoittuisi, ja nätisti se jo makoilikin vuoroamme odotellessa, se vain ei ollutkaan koko totuus. Pieni hömppis oli kuitenkin niiiin innoissaan, että sai juuri ja juuri pidettyä itsensä kasassa seuraamisissa (jotka suoritettiin taluttimessa ja ilman), muutamaa ylimääräistä pomppuaan lukuunottamatta. Tokoseuraamisenahan se oli ihan kauheaa, mutta onneksi nyt oltiinkin pk-tottiksessa, jossa tuollainen yli-innokkuus oli vaan plussaa. Arvosana erittäin hyvä. Liikkeestä istumisessa annoin vauhtia hidastamalla vartaloavun, joka tiputti arvosanan erittäin hyvään. Liikkeestä maahanmeno kera luoksetulon erinomainen siitä huolimatta, että Lumes tuli suoraan sivulle (pk-puolellahan pitäisi tulla ensin ohjaajan eteen istumaan ja vasta siitä siirtyä perusasentoon).

Paikallamakuut ovat viime aikoina olleet treeneissä jo melko rauhallisia sekä piilossa että selin, eikä Lumes levottomanakaan ole koskaan meinannutkaan nousta ylös, silloin se on vain kitissyt tai haukahdellut. Olikin yllätys, että se kokeessa nousi melkein heti seisomaan, josta vaihtoi istualleen ja oleskeli näissä omavalintaisissa asennoissaan paikoillaan ihan rauhallisesti ja tyytyväisesti. Olisi kai pitänyt sanoa se painokas oota-käsky mitä treeneissäkin, nyt se jäi välistä, kun pk-puolella erillinen paikallapysymiskäsky ei ole sallittu. Pienempi paha se kuitenkin olisi ollut kuin tuo nouseminen, vaikka ei minnekään lähtenytkään.

Tottelevaisuusosuuden hyväksytysti suorittaneina saimme jatkaa kaupunkiosuudelle, jossa testataan koirien suhtautuminen liikenteeseen, lenkkeilijöihin, kelloa soittavaan pyöräilijään, toisiin koiriin, ihmisryhmään yms. mitä nyt kaupungissa ulkoillessa saattaa vastaan tulla. Lumes kulki reitin tyynesti läpi, ja kaupunkiosuudenkin ollessa siis täten hyväksytysti suoritettu, tuli koko koe suoritettua hyväksytysti ja näin ollen Lumes sai nimensä eteen käyttäytymiskokeen hyväksyttyä suoritusta merkkaavan tunnuksen "BH".

Mehän Lumeksen kanssa vähän niin kuin yritetään harrastaa myös henkilöetsintää, eli hakua, mutta ajanpuutteen vuoksi se on jäänyt niin vähille, että paremminkin voisi puhua satunnaisesta huvittelusta kuin harrastuksesta. Se harmittaa mua kyllä paljon, koska hakuilu on tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Ehkä sitten, kun saadaan tokosta ja agista vähän lisää tuloksia, niin voisi jonkun aikaa keskittyä niiden sijasta haku-hommiin.

Edellisestä hakuilu-kerrasta onkin aikaa, ilmaisua ollaan harjoiteltu viimeksi ehkä kesällä 2010 pari kertaa kotipihalla ja varsinaista etsintää (suorapalkalla, ilman ilmaisua) metsässä ehkä hoitolasten kanssa joskus samoihin aikoihin parina kolmena kertana. Ei olla siis treenimäärällä loistettu. Jotain aiemmista harjoituskerroistamme ja ilmaisunopetusfilosofia vanhoista jutuista.

Menneenä viikonloppuna kyläreissulla rehasin koko porukan metsään ja pidettiin ihan omat treenit. Allukin pääsi verestämään muistiaan (sen kanssa yhteen aikaan ennen Lumesta kävinkin ihan säännöllisesti haku-treeneissä) henkilöetsinnän osalta, Lumekselle otettiin ilmaisutreeniä ja loppuun vielä esine-etsinnän motivaation nostattamiseksi pieni kilpailu nopeimmasta pallonlöytäjästä, kun esineruutua olen koittanut parina kuluneena viikkoa hieman harjoitella.

Ps. Lapsia innokkaampia treeniavustajia saa muuten etsiä kauan ja käytänkin heitä oikein mielellään aina tilaisuuksien tullen. :)

Ensimmäinen osa on maaliskuulta 2010.

Tältä kesältä hieman Lumeksen kotijuttuja.

...monijalka mönkijäinen,
koirulainen nostaa pään,
alla muurahaisen nään.

Videomateriaalia arkistojen kätköistä, pikku tirriäinen kymmenen vuotta sitten. Esikuva kaikkeen siihen, mitä Lumeksen kanssa on tehty, ja ehkä ympyrä muutaman vuoden päästä sulkeutuu, jos Lumes saa kaveriksi uuden pikku tirriäisen.

 Mä haluan takas mun vauvakoirani.
Tää aikuiskoira ei oikein mahdu enää syliin...

Se on sitten Lumeksen agilityurakin nyt korkattu eikä yhtään hullumpi aloitus ollutkaan! Käväistiin Pietarsaaressa, jossa tällä kertaa tuomaroi Elisabeth Björklund, ja osallistuttiin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen suoraan 1-luokkaan. Lumeshan on selvästi maxi-kokoinen koira (säkäkorkeus vähintään 43cm), mutta järjestäjän luvalla pääsimme medeihin, kun halusin Lumekselle matalammat hypyt, koska ei olla kokonaisia ratoja vielä menty maxi-korkeudella.

Yksi mölliluokan koirista (narttu ilmeisemmin) pissaili radalla puomille, maahan ja kahdesti putkeen, ja mietin jo, että näinköhän tästä mitään tulee, jos koko rata on täynnä narttujen herkkupissoja, mutta suurin riskikohta putki onneksi vaihdettiin puhtaaseen ja muut kohdat toki pestiin eivätkä hajut sitten häirinneet ketään. Puomi (jossa muuten oli renkaat alla, samoin keinussa, vähänkö kätevää!) kyllä oli huopakangaspäällysteisenä täynnä hajuja, jonka vuoksi Lumes kulki sen kävelyvauhtia nenä puomissa kiinni. Muuten olin tosi tyytyväinen Lumeksen vauhtiin (vaikka älyhitaastihan se etenee oikeasti, mutta mulle just sopiva vauhti) ja ohjattavuuteen, se pitää katseen radassa, mutta samalla kuuntelee ja tekee, kuten sanotaan. Kepeillä se on vielä vähän epävarma ja pujottelee ne hitaasti, mutta siihen tulee varmasti vauhtia lisää ajan kanssa ja parempi lähestyminenkin auttaisi asiaa, nyt jouduin hidastamaan sitä ennen keppejä. Hienoa on, että Lumes ei tarvitse apuja pujotteluun vaan tekee sen itsenäisesti, ainoastaan joskus joudun yhden välin näyttämään, kun "unohtuu". Toki pitää harjoitella vielä se, etten itse kulje vieressä vaan olen etäämmällä.

Keinusta Lumes vain juoksi läpi, joko se ei tajunnut sen olevan keinu (on viimeiset puoli vuotta käytetty yhtä ja samaa keinua, jossa ei ole kontaktipintojakaan merkitty), tai ei jostain syystä muistanut laskeutumista, mutta vähän hurjaksi meni siinä kohden. Treeneissä aina kävelee keinun ja huolella odottaa sen laskeutumisen, joten en osannut yhtään varautua tuohon vauhdikkaaseen läpijuoksuun, muuten toki olisin käskenyt sitä hidastamaan alastulolla. Ei onneksi säikähtynyt siitä sen kummemmin vaan palautui nopsaan jatkamaan rataa.

Niin siinä sitten vaan kuitenkin kävi, että Lumeksen kanssa voitettiin luokka (ja mukana ollut Allu oli kakkonen). Virhepisteitä kertyi 7,20, josta lentokeinusta se 5 ja pari aikavirhettä. Ihanneajasta en ole varma, kun tuomari selitti asiansa vain ruotsiksi enkä keskittynyt kuuntelemaan sitä, koska oletin saman selityksen tulevan tottakai myös suomeksi, mutta eipä tullutkaan. 40 jotain sekunnista olin kuulevinani ruotsihöpötyksen seasta ja varmaan se sitä luokkaa oli, koska videolta päätellen Lumeksen aika oli 47 sekunnin luokkaa, ja ilman hidasta puomia ja keppejä se olisi ollut huomattavasti parempi. Radan pituus 100 jotain, ja siinäpä olikin kaikki, mitä korviini "väärästä kielestä" ilman kuuntelemaan keskittymistä tarttui. Mutta siis tuloslappusta (tai edes niiden ääneen kertomista) olisin kyllä kaivannut, kaikista aiemmista Allun kanssa käymistäni epävirallisista agikisoista sellaisen on saanut.

Toisin kuin tokossa, agilityssa emme tavoittele valioitumista, vaan nousunollat 2-luokkaan ovat meille aivan riittävä tavoite ja saavutus. Moni lappalaiskoiranomistaja kuitenkin kisaa agilityssa ihan tosissaan, ja tästä osoituksena onkin Suomen ensimmäinen agilityvalio suomenlapinkoira Taivaannastan Diidas´atni!

Kun villi ja vallaton onkin väsynyt ja saamaton...

Niin siinä sitten kävi, että tehtiin Lumeksen kanssa tokodebyytti peruutuspaikalta (saatiin tietää pääsystä 5 päivää ennemmin) 15.12.2010. Tuomarina Piritta Pärssinen - ripeä (ei jorissut turhia liikkeiden välissä), asiallinen, pisteet perusteleva ja "armollisesti arvioiva" (jokainen pistemenetys oli aiheellinen, mutta jätti myös joitakin virheitä huomioimatta) - tykkäsin.

Kokeita edelsi vajaan kolmen viikon naksutinkoulutuskuuri - opetin Lumeksen pitämään maatessa päätä maassa (kiitos vaan vinkistä Lapikas-foorumin Varjo-nimimerkille). Lumeksellahan ei siis ole paikallapysymisen kanssa ollut ongelmaa, mutta se ei jaksa/pysty keskittyä itse asiaan 100% vaan pää kääntyilee, kiinnostuu naapurikoirista jne., jotka aiheuttavat levottomuutta ja sitä myöten välillä ininää (tahtoisi mennä, mutta ei saa). Tuon pää alas-vinkin sain jo syksyllä, mutta se tuntui silloin hankalalta opettaa + jotenkin väärältä vaatia vilkkaalta koiralta niin totaalista kieltoa ympäristön tapahtumiin reagoimisessa. Vaikeaahan se ei sitten ollutkaan, Lumes hoksasi jutun jujun muutamasta toistosta (autoin sitä ensin kädellä näyttämällä ymmärtämään, että pää pitää laskea maahan), yleisti sen jokaiseen maahanmenoon (vaikka ajatukseni olikin käyttää siihen käskyä) ja könötti kotona tyytyväisenä pää maassa monta minuuttia odottaen naksausta. Treenipaikalla sivuvaikutuksena tuli maan haistelu, josta Lumes ei aiemmin ole ollut yhtään kiinnostunut, mutta paikallaolot rauhoittuivat selvästi - se laski omaehtoisesti päänsä maahan, vaikka olin 30 metrin päässä ja sen edessä treenattiin agia.

Neljä päivää ennen koetta pidettiin tehotreenejä pää alas-paikkamakuusta, niistä kolmena käytiin hallilla ja koetta edeltävänä iltana oli vielä agivalmennuskin. Koepäivänä Lumes oli mukana töissä, käytiin irtolenkillä metsässä, mentiin kisapaikalle tuntia ennen, harjoiteltiin sielä lisää jne., jottei se olisi liian innokas ja näin varmisteltiin paikallaoloon sopivaa mielialaa.

Luoksepäästävyys ja hyppy menivät juuri niin kuin ollaan harjoiteltu, niistä ei moitteen sanaa Lumekselle tai itselleni. Paikkamakuuseen sai myös olla täydellisen tyytyväinen, vaikka se ei pisteiden valossa huippusuoritus ollutkaan, mutta hei, Lumesta ei kiinnostaneet laisinkaan naapurikoirat tai mikään muukaan ympäristössä, se piti päänsä alhaalla ja - haisteli - mutta oli rauhallisempi kuin kuvittelinkaan. Tyytyväisyyttäni kuvastaa se, että koko paikallaoloajan ajattelin mielessäni "haistele vaan, haistele vaan, haistele vaan, kunhan et kiinnostu muista". Treeneissä olen voinut kieltää haistelun, jolloin Lumes on painanut päänsä maahan, mutta nähtävästi ilman kieltoa se ei sitä lopeta ollenkaan (ja tuossa kohden oli ilmeisesti jotain herkullisia narttutuoksujakin, kun hieman myös nuoli lattiaa). Kaikki muut liikkeet olivatkin sitten jotain ihan kamalaa, tai siltä se ainakin tuntui. Lumes oli väsynyt väsyttämisistä eikä jaksanut olla normiskarppina vaan hidasteli ja haahuili, jonka vuoksi en liikkeiden välissä seuruuttanut sitä, kuten suunnitelmana oli ollut ja mölleissä olen tehnyt, vaan annoin sen olla vapaalla, jottei väsyisi enempää, mutta ei sekään oikein ollut hyvä ratkaisu.

Niin joo, liikkeenohjaaja oli Lumeksesta tosi ihana ja olis välttämättä tahtonut useassa kohtaa käydä sitä tervehtimässä. Liekö sitten vaikuttanut se, että liikkuri oli mies ja niitä harvemmin treeneissä näkyy, koska ei Lumes naisiin noi reagoi, on varmaan sitten vaan niihin tottunut ja olemaan neutraali.

Luoksepäästävyys 10 Innokas Lumes oli ja peppu heilui maassa, mutta pysyi istumassa.

Paikalla makaaminen 6 Ennen liikkeen alkua kysyin koirakoiden etäisyydestä, että onko se kolme metriä (en olisi itse edes mahtunut pitkälleni makaamaan niihin väleihin ja olen sentään vain 170cm), oli kuulemma suunnilleen, mutta mun vasemmalta puolelta käskettiin kuitenkin pikkasen etäämmäs seuraavaa. Mun mielestä vaan 2m tai alle ei oo lähellekään noin kolmea metriä... Ei sillä, että se olisi Lumeksen suoritukseen vaikuttanut, mutta säännöt on tehty noudatettaviksi kaikille osapuolille, ei vain kisaajille. Maahanmeno, paikallapysyminen ja takaisin perusasentoon nouseminen - ei huomautettavaa - koko muun ajan vaan haisteli ja haisteli eli ei keskittynyt suoritukseen (ja vissiin ihan pikkasen inisi), josta pistevähennykset. Paikallaolossa olikin tuomarin tiukin linja, vähänkin jos koira vilkaisi muualle kuin ohjaajaan, laski 10:stä 9:ään.

Seuraaminen kytkettynä 9 Sanoin liikkeenohjaajalle "kyllä", niin Lumes löi maihin, mutta tämä ei vaikuttanut pisteisiin, toisin kuin ajoittainen liika tiiviys, pienet hypähtelyt ja viimeinen täyskäännös.

Seuraaminen taluttimetta 8 Samat virheet kuin edellä ja lisäksi lopussa Lumes haahuili, jonka olisi lopettanut, jos olisin tajunnut hetkeksi lyhentää askelta, mutta en tajunnut. Lopun perusasentoon avustavasta jalanliikkeestäni ei mennyt pisteitä pois. Kasi oli kyllä aika armelias numero tästä kaameudesta, itse olisin antanut korkeintaan seiskan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 Olisi saanut mennä nopeammin maahan ja perusasentokäskyssä itse nytkähdin jotenkin (, jota olen videolta yrittänyt vahdata, mutta en vaan näe). 

Luoksetulo 9 Just ennen sivullekääntymistä nuuskaisi maata.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 Olis saanut pysähtyä ja varsinkin nousta takas perusasentoon ripeämmin.

Estehyppy 8,5 Pysähtymis-käsky voimakas ja siitä huolimatta Lumes kääntää vielä takaosaansa, väistää toisella etujalalla, kun menen viereen.

Kokonaisvaikutus 9 Ilman liikkeiden välistä haahuilua olis ollut 10.

Pisteet 167/200 sij. 5/9

Muistettavaa/treenattavaa: Liikkeiden välissä seuruutetaan oli koira väsynyt tai ei, paikkamakuusta haistelu pois, seuraamisissa tarvittaessa tilapäinen (1-2) askeleen lyhennys, seuraamisten aivastelu ja hypähtely pois, asentovaihtoihin lisäripeyttä, ei mitään nytkähtelyjä käskyjä annettaessa.

Keväällä mennään sitten suorilta avoimeen luokkaan, johon pitää piilopaikallamakuu ryhmässä harjoitella (yksin osaa jo) ja luoksetulon pysäytys pitäisi seisoa eikä maata, kuten Lumes mielummin tekee. Muu onkin valmiiksi reilassa.

Vaikka agility-päivitykset ovat jääneetkin vähemmälle, olemme syksystä saakka käyneet treenailemassa vähintään kerran viikossa. Kuviojuttuja on vain niin tylsä kirjoitella ja hyvin sujumista hehkutella ilman selventävää kuva- tai videomateriaalia. Pieni pala kuitenkin syksyn treeneistä, pitäisi edes ladata kunnollinen agirataohjelma, eikä tehdä näitä ankeita Paint-piirroksia.

Treenit 28.9

Lumes ei juurikaan enää jumittanut hypyille, vain parille yksittäiselle, joita lähestyi huonosta kulmasta. Kulki hyvin ohjauksen mukana ja putkelle sekä puomille irtautuu hyvin.

Treenit 5.10

Ainoastaan nuo esteiden takaakierrot kolmoselta neloseen ja ysistä kymppiin tuottavat pientä hankaluutta (Lumes tulee esteelle niin vinoon viereen, ettei hyppää yli), niitä täytyisi harjoitella.

Kepit

Eihän tässä ole kuin koko kesä ollut aikaa pystyttää pujottelukepit, mutta vasta syyskuulla sain sen aikaiseksi. Verkotin kepit, meinataan jatkaa pujottelun opettelemista sillä tyylillä, kun naksulla treenaaminen oli niin hidasta (ainakin näin laiskalle treenaajalle). Verkoilla onkin kaikkea muuta kuin hidasta menoa ja oppia, kahden kerran jälkeen Lumes jo pujottelee, eikä vain juokse verkkokujaa pitkin, ja se irtoaa kepeille erinomaisen hyvin, kunhan pikkasenkin osoitan niiden suuntaan. Pujottelun päätteeksi heitän aina pallon eteen. Näyttääpi, että näin saataisiin aikaan oikein sujuva ja ohjaajasta riippumaton pujottelu, melko pienellä vaivalla vieläpä. Hyppyihinkin tuli aivan uudenlaista intoa (ovat olleet Lumekselle vähän plääh-juttu) pujottelun myötä, nyt hyppääminenkin on kivaa!

Valmennus 14.12.2010

Viime viikon tiistaille oltiin parin kaverin kanssa tilattu meille opastusta agilityn ohjauskuvioihin RumaRakin Salme Räsäseltä. Voin suositella, tykättiin kovasti, eikä edes köyhdytty juuri mitään, eli laatu ja hinta kohtasivat todellakin! Ja vaikka rata tietenkin oli sama kaikille, niin neuvot ohjauksesta yksilöitiin koirien ja meidän ohjaajien mukaan, samat kohdat siis neuvottiin meille hieman eri tavoin. Pidin myös Salmen selkeästä ja positiivisesta opetustyylistä.

Toiveena meillä oli koirille helppo, mutta ohjaajille haastava rata, jossa joutuisi miettimään/oppimaan eri ohjauskuvioita. Rata näytti tältä (vasen meille, oikea jo kisaaville), eli aivan mahdottomalta...

Useampaan kertaan jouduin radan kiertämään, ennen kuin muistin sen ulkoa, ja olin kyllä varma, ettei Lumes ymmärrä ihan joka koukeroa. Vaan niinpä se pääsi yllättämään, ei meillä koskaan ole näin sujuvaa rataa ollut, eikä näin pitkääkään. Ei pienintäkään epäröinnin kohtaa tullut, Lumes tiesi just, minne mennä ja miten, harmittaa suuresti, ettei sitä pätkää tullut videolle, kun hieman huonosti opastin kuvaajan. Kokonaisen radan jälkeen se pätkittiin osiin ja harjoiteltiin kohtia, joissa ohjauksen voisi toteuttaa sujuvammin ja/tai koiralle selkeämmin, ja siten säästää radalla aikaa. Nämä osuudet tulivat videollekin.

Ensimmäinen, ja vaikein, ohjauksen muutos oli liikesuunnan mukaisesti kulkemisen sijaan kääntyä juuri päinvastaisesti kohdassa, jossa koiran halutaan tekevän hypyn jälkeen tiukka kurvi takaisin ohjaajaan päin. Tämä jaakotus-käännös kertoo koiralle tarkemmin seuraavan suunnan ja se siten osaa tehdä tiukemman käännöksen. Seuraava, pienempi muutos, tuli tehdä putken jälkeen, jossa pyrin vaihtamaan puolta heti putken suuaukon jälkeen, mutta sujuvampaa ja kiireettömämpää onkin tehdä se kauempana, lähempänä seuraavaa estettä. A-esteen jälkeisen hypyn kautta putkelle pitäisi ohjaava käsi vaihtaa jo heti A-esteen jälkeen, jotta peruuttaessa hypyn vierestä on oikea käsi ohjaamassa sille ja putkelle, jolloin koiran on helpompi seurata ohjausta (verrattuna siihen, että ohjaava käsi vaihtuisi vasta hypyllä). Kouluttaja sanoi myös (sen kokonaisen radan perusteella), ettei Lumeksen kanssa kannattaisi itse kiirehtiä kovin pitkälle sen edelle radalla, koska se näkyi hidastavan Lumesta, ja kanssani samaa matkaa kulkien oli vauhdikkaampi.

Lumes ei jaksa agissa toistoja, se menee kerran hyvin ja reippaasti, toisen kerran suht hyvin ja reippaasti, ja sitten alkaakin jo väsymys/tylsistys, jotka näkyvät videollakin selvästi koko ajan hitaantuvana vauhtina. A-esteen kontaktin tarkemmasta suorituksestakaan en välittänyt, koska keskittyminen oli nyt muuhun enkä halunnut "pikkuasioista" tehdä tässä ongelmaa ja syödä Lumeksen motivaatiota entisestään, kun se jo muutenkin joutui tehdä toistoja hurjasti paljon yli normaalin.

 Huomatkaa videon lopussa näkyvä, tyynesti omaa vuoroaan odottava kaverini lapinporokoira (joka radalle päästessään on kyllä ihan innokas). Taustalla kuuluva haukunta on lähtöisin radalle halajavasta bordercolliesta.

Pysytellään tokoaiheisissa jutuissa ja luodaan videon kera katsaus viime lauantain treeneihin ja vähän siihenkin, mitä meillä joissain liikkeissä on opetuksen pohjalla.

Liikkeestä maahanmeno
Maahanmenohan oli Lumekselle vähän hankala asia ja viimein sain sen naksuttimen avulla toimimaan, siitä olen kertonut kesäkuulla videon kera. Tästä johtuen kuitenkin palkkaan erittäin usein Lumeksen välittömästi maahanmenon jälkeen/kääntyessäni takaisin päin, jotta se voi olla varma siitä, että teki oikein ja motivaatio nopsaan makuuseen säilyy. Näin teen videollakin, heitän namin Lumekselle ja vapautan sen jälkeen, eikä liikettä viedä loppuun (perusasentoon) asti.

Luoksetulo
Mä en ymmärrä, miksi koirille opetetaan erikseen sivulletulo- ja luoksetulokäskyt, näinhän myös Allun aikanaan opetin, koska eihän luoksetulo ole mikään oma erillinen liikkeensä vaan nimenomaan sivulletulo, jos nyt puhutaan näistä suoraan sivulle tulevista luoksetuloista. Tai että miksi muka on niin hankalaa opettaa pk-kisoja varten luoksetulo eteen ja tokoa varten suoraan sivulle, kun eteentulon sivulletuloahan voi käyttää myös luoksetuloon. Tämän ymmärtämättömyyteni vuoksi Lumeksella onkin vain yksi ja sama käsky useampaan muka eri juttuun, ainakin neljä kärpästä yhdellä iskulla siis. Luoksetulo -> koira tavoittelee perusasentoa, seuraaminen -> koira tavoittelee perusasentoa, maasta vierellä istumaan nouseminen -> koira tavoittelee perusasentoa, edestä sivulletulo -> koira tavoittelee perusasentoa = yksi ja sama käsky kaikkiin näihin. Seuraamisessa tosin en treenatessa käytä mitään käskyä, koska aina silloin pitää tulla mukaan, jos ei jotain muuta käsketä tekemään. Aiempia, videoitua harjoituksia näistä esim. maaliskuu ja toukokuu.

Nouto
Yleensä noudon harjoittelu aloitetaan pienellä puukapulalla, koska se tulee kisoissakin ensimmäisenä vastaan. Itse halusin kuitenkin välttää tästä useilla seuraavat ongelmat pureskelun ja metalli-inhon kanssa ja niinpä meillä opittiin ensin muovikapula (johtokela), sitten metalli ja viimeisenä puu, jolla painoa oli heti n. 600 gramman verran. Myös treenityyli poikkesi yleisistä kaavoista, halusin ensin opettaa vahvan perusasennon, jotta koira tietää, minne kapulan kanssa tullaan, ja rinnan kapulannostoharjoitusten kanssa oli mukana noudon luovutusasennonharjoitukset, tähän tyyliin helmikuulla. Seuraavaksi yhdistettiin nämä kaksi ja olin itse polvillani varmistaakseni perusasennon, kapula otettiin ensin perusasennossa, sen sujuessa seisten vierellä ja avustin takaisin istumaan, sen sujuessa  nousin itse seisomaan, mutta Lumes oli taas perusasennossa ja sitten seisomassa -> kaikissa näissä kapula oli aivan Lumeksen edessä, se toteutti suorituksen oma-aloitteisesti (en käskenyt mitenkään) ja merkkasin naksuttimella oikean suorituksen kera namipalkan. Vasta näiden kaikkien vaiheiden jälkeen, kun Lumes tiesi, mitä tuossa tilanteessa tulee tehdä, liitin mukaan käskyn, ja se yhdistyi samantien toimintoon, koska suoritus oli jo niin vahvana mielessä. Siinä vaiheessa sitten vaihdettiin naksu ja namit leluun, joka odotti jossain päin lattialla, kapula ei saa olla koiralle pääasia vaan ainoastaan väline palkan saavuttamiseen. Edelleen välillä palataan noutohommissa ihan alkuun oma-aloitteisuuteen ja naksutteluun (jossa Lumeksella on tuolleen "nätisti" etutassujen käyttö mukana, sillä istuu tuo tassuilla harominen todella vahvassa ihan kaikessa tekemisessä), välillä taas ihan kokeenomaisesti koko suoritus avo, voi tai erivoi tyyliin, hyppynoudotkin siis sujuvat jo. Videolla jostain syystä palauttaa ravilla, mutta normaalisti kulkee kyllä laukalla molempiin suuntiin.

Seuraaminen
Aiempien linkkien lisäksi seuraamistreenejä on kuvattu mm. lokakuulla 2009. Suoralla seuraaminen voisi olla kauniimpaankin, tuo innostuspompotus on vähän häiritsevää, mutta tykkään hirveästi noista Lumeksen askelsiirtymistä (taakse, vasen, oikea & käännökset paikallaan). Ja se aivastelee. Teki sitä ennen vaan kotona sisällä seuraamisissa, mutta on nyt alkanut tuolla hallillakin aivastelemaan, tai miksi sitä nyt pitäisikään sanoa. En oikein tiedä, että vaadinko liikaa keskittymistä vai mitä, koska siitä se kuitenkin selkeästi tulee, sillä aivastelee vain seuraamisissa, kun mukana on noita askelsiirtymisiä tai hidasta käyntiä, jotka vaatii kaikista suurinta keskittymistä ja kehonhallintaa. En vaan tiedä, mitä sille tekis, ehkä vois kokeilla liikkeen keskeyttämistä aina aivastukseen, jos alkais yhdistämään palkkion menetystä siihen, mutta tiedä sitten, ymmärtääkö yhteyttä. Kieltää en halua, enkä usko, että se mitään auttaisikaan.

Ja tämän pidemmittä alkupuheitta itse videoon...

Ps. Käväistiin keskiviikkona peruutuspaikalta ihan oikeassa, virallisessa tokokokeessa, mutta saatte vain arvata, miten siinä kävi, koska sen päivityksen aika ei ole vielä vaan vasta seuraavan, agilityaiheisen postauksen jälkeen...

Kirjoitukseni tammikuulta Lappalaiskoirafoorumin tokopulinassa:

" Mulla on vähän Lumeksen kanssa ongelmana maahanmeno. Se menee tosi nopsasti ja iloisesti maahan, kun näytän pelkällä kädellä (eli kun sitä maahanmenoa opetetaan), mutta aina kun oon alkanut liittää sitä käskysanaa mukaan, niin jonkun ajan päästä muuttuu hitaaksi eikä niin iloiseksi, vaikka se käsiapukin on vielä mukana. Nyt opetan sille jo kolmatta kertaa maahanmenoa uusiksi alusta alkaen eri käskyllä ja kun jonkun ajan olin käyttänyt käskyä niin taas innokkuus katoaa. Oon käskyiksikin yrittänyt ottaa erityylisiä (iloista lyhyttä, matalampaa kaks tavuista), mutta niillä ei oo ollu merkitystä. Sama homma kävi kosketusalustan kanssa, se oli iloinen ja reipas, kun opeteltiin, mutta jonkun aikaa käskyn kanssa mentyä muuttui haluttomaksi. Kosketusalusta on tehty naksulla, maahanmeno kehuilla + namit tietty molemmissa. Missään muussa liikkeessä ei käsky oo tuonut muutoksia suoritukseen. Niin ja maahanmenonkin tekee kotikäskyllä (makuuasento vapaa ja saa asettautua hitaammin) ihan ilosesti."

" Oon kokeillut sitä, että maahanmenosta käskyllä tulis tosi hyvä palkka (kiva lelu lentäis, pääsee juokseen vapaaksi yms.), mutta se on silti ollut hidas, vaikka tietää, että samantien sen jälkeen pääsis vapauteen. Noutokapulaa tuo rakasti siinä vaiheessa, kun sen pitämisestä pääsi juokseen, mutta maahanmeno on silti jotenkin vastenmielistä käskystä. Se kyllä menee makaamaan oikein (taaksepäin, suorille jaloille), mutta hiiiitaasti ja selvästi epämieluisasti."

" Palkkaamattomuus hitaista varmaan lopettais maahanmenon kokonaan, koska käskyllä ei oikeastaan muita olekaan kuin hitaita. On paikasta riippumaton, kotona, lenkillä, treeneissä ihan sama, käskyllä hidas ja epämieluisa, pelkällä käsiavulla iloinen ja nopsempi. Ja tosiaan se käsiapu + käsky on jonkin aikaa iloinen ja nopsa, mut sit yhtäkkiä muuttu hitaaksi ja ei kivaksi. Ja sama kävi tosiaan sen kosketusalustan kanssa, sitä ei olla sen jälkeen paljo harjoiteltukaan enää. Missään muussa käskyt ei haittaa, paitsi noissa kahdessa. Mä en ymmärrä."

Kokeilin tuolloin jälleen kerran opettaa maahanmenoa uusiksi ja sillä kertaa naksuttimen kera, vaikka en uskonutkaan siitä olevan apua, kun kerta kosketusalustakin "epäonnistui" sillä. Vaan kuinkas kävikään, naksu tosiaan tehosi - Lumes oppi tarjoamaan maahanmenoa ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka käskykin (sama kuin ennenkin) tuli mukaan. Huh, meidän tokoura pelastui! Tämän jälkeen homma etenikin vauhdikkaasti istu-maahan kaukokäskyihin ja liikkeestä maahanmenon harjoitteluun.

Videolla maahanmenoharjoitukset ovat tammikuulta, istu-maahan jutut myös talvelta sekä ensimmäinen liikkeestä maahanmeno (jolloin Lumeksella vielä jäi helposti maahanmeno vaillinaiseksi, kun etuosan nopeaa reaktiota olen vahvistanut naksulla runsaasti), seiso-maahan ja toinen liikkeestä maahan ovat alkukesästä kuvattuja.

Sää suosi koulutusviikonloppua, oli (vähän liiankin) lämmintä ja aurinkoista, erittäin kesäinen keli, joka tosin koirien aktiivisuutta verotti enemmän tai vähemmän. Lumes ei ainakaan ollut yhtään parhaimmillaan, se ei normaalisti tosiaankaan pistä tylsän hetken tullen treenikentälle maate ja haaveile, vaan haluaa toimintaa.

Autossa olisi tullut koirille suuri läkähdys, joten Lumes sai viettää aikaansa häkissä.

Kouluttajana viikonlopulla oli tokon valmennusrenkaan jäsen Jenni Ojala ja mukana olleet alo/avo-ryhmän koirat olivat kaikki lapinkoiria ja porokoiria. Voi/erivoin-ryhmien koulutuksia en valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan kiireisen aikatauluni vuoksi, molempina päivinä piti ehtiä vielä muutamaan muuhunkin paikkaan, joten jouduin jättämään loppuosat koulutuspäivistä väliin.

Pääasiallisesti lähdin kurssilta hakemaan kommentteja Lumeksen taitavuuden/taitamattomuuden nykytilasta ja omasta ohjaamisestani, sekä saamaan vinkkejä jatkoon + lisää treenimotivaatiota. Sinänsä en saanut koulutuksesta irti aivan sitä kaikkea, mitä olin toivonut, koska Lumes oli niin rauhallinen eikä yhtään intopinkeenä.

Suurta moitittavaa Jenni ei toiminnastamme löytänyt, vaan päinvastoin kehui, että olen hyvät pohjat tehnyt eri liikkeisiin ja niistä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomautukset liittyivät itseeni ja olivat asioita, jotka jo tiesinkin; seuraamisessa pidän pääni käännettynä kohti Lumesta ja käännöksissä vasempaan käännän voimakkaasti ylävartaloa mukana. Näitä täytyisi alkaa karsimaan jos vaan luottaisin siihen, että kyllä se Lumes mukana tulee ilman vahtimistakin.

"Täytyy oppia, miltä koiran oikea paikka näyttää silmäkulmasta vilkaistuna, katse (pää) eteenpäin suunnattuna."

Perusasento & seuraaminen

Perusasento ja seuraamisen paikka ovat kuulemma hyvät, ja Jenni itse piti Lumeksen tiiviistä seuraamisesta eikä lähtisi sitä muuttamaan, vaikka jotkin tuomarit saattavatkin siitä huomauttaa. Samaa mieltä siis oli kuin minäkin, mieluummin sopivasti tiivis kuin vähän liian väljä.

Hyppy

Yksi hyppy kokeiltiin myös, josko Lumes jättäisi valvovien silmien alla hyppäämättä ekasta käskystä, jotta voisin kokeilla samantien siihen saamaani ohjetta, mutta lähti reippaasti heti ensimmäisestä ja toki hyvä niin. Silloin harvoin, kun sitä tapahtuu, että Lumes jättää hyppy-käskyä kuuntelematta, ei kannata toistaa käskyä (kuten olen tehnyt paremman idean puutteessa), jolloin koira voi helposti oppia, että käskyjen täsmällisellä tottelemisella ei olekaan merkitystä.

Käskyn uusimisen sijaan voisi kääntää selkänsä koiralle "ja olla vähän hohhoijaa", menetitpäs palkanmahdollisuuden, ja kokeilla sitten liikettä uudestaan. Toinen vaihtoehto, jos on varma, että koira tietää, mitä käsky tarkoittaa, on koiran nuhteleminen (toruva äänensävy) tottelematta jättämisestä.

Luoksepäästävyys

Pari kertaa otettiin tästä harjoitus ja Lumes pysyi hyvin, etujalkojaan vähän liikutti, kun innostutti, mutta peppu pysyi maassa kuitenkin.

Edestä perusasentoon siirtyminen

Pk-puolta ajatellen olen opettamassa Lumekselle tokon suoraan sivulletulon lisäksi myös luoksetuloa eteen. Sivulle perusasentoon siirtymiseen on kaksi tyyliä - ohjaajan takaa kiertäminen ja suora ohjaajan sivulle kääntyminen. Suoraan sivulle kääntymiseen on kaksi tyyliä - viereen tulo pää edellä kurvaten oikeaan suuntaan ja "pepun heittäminen" vierelle. Itse tykkäisin tuosta pepun heittämisestä, mutta olen mietiskellyt, mikä olisi toimiva tapaa opettaa se.

" Koiran istuessa edessä viedään vasemmalla kädellä nami koiran pään oikealle puolen (ohjaajasta katsoen), jolloin koira namia tavoitellessaan kääntää peppuaan vasemmalle (edelleen ohjaajasta päin katsoen) ja siten ohjaajan viereen. Harjoituksessa auttaa, jos koira osaa peruuttaa namin edellä, joten voi olla tarpeen opettaa ensin se. "

Vaikea selittää pelkästään kirjoittamalla, joten tässä vielä illalla kotona (tilapäisasunnossa) kuvattu pätkä, josta ehkä ymmärtää paremmin idean. Videon kaksi ensimmäistä tyyliä ovat tässä vaiheessa vielä vähän liian vaikeita, niihin palataan myöhemmin takaisin, kun ensin helpotetummin homma saadaan haltuun. Kolmostyylistä (avustaminen kädellä) voidaan olla montaa mieltä, mutta se selvästi auttaa Lumesta hahmottamaan jutun ideaa (tekee paremmin ilman apuja sen jälkeen). Täytyy treenailla myös erikseen tukitoimenpiteinä peruuttamista sekä seisoen että istuen, molemmat Lumes kyllä jo osaa, mutta lisätreeni ei ole pahitteeksi.

Seiso-istu-makaa

Jenni näytti lauantaina omalla Valo-koirallaan kaukokäskyjen toteuttamistavan, jossa koira tekee asennonvaihdot etuosallaan takajalkojen pysyessä paikoillaan. Istu-maahan-istu-vaihdot Lumes osaakin jo hyvällä tekniikalla (tämän Jenni sunnuntaina varmisti), mutta maahan-seiso-vaihtoa kokeiltiin majapaikassamme lauantai-iltana ensimmäistä kertaa.

" Houkuttele makaavaa koiraa makupalalla eteen-ylös suuntaan siten, että se nousee seisomaan pitäen takatassut paikoillaan. "

Lumes ei ymmärtänyt nousta, vaan tavoitteli namia kurottelemalla ja ottamalla ryömintäaskelia. Autoin sitä kevyesti mahan alta, jotta ymmärtäisi nousta, ja tekikin silloin ihan ok, mutta ei täysin halutulla tekniikalla. Sunnuntaina meinasin näyttää Jennille, miten Lumes ei ymmärrä nousta, mutta sepä esittikin sitten melkein täydelliset seisomaannousemiset. Oli yönaikana nähtävästi työstänyt asiaa. Tästä videota myöhemmin, kun ehdin kuvaamaan.

Näytin Jennille myös meidän käskyjenerotteluharjoituksen, jota olen tehnyt paljon (ja suosittelen muillekin, jos koiralla on vähänkään taipumusta arpoa käskyä esim. jäävissä) ja jossa Lumes on etevä, liikutaan yhdessä ja käskytän sattumanvaraisessa järjestyksessä eri asentoja - istu-makaa-istu-seiso-makaa-istu, joka asennon välissä liikutaan hetki. Kuulemma oli oikein hyvä, että olen sitä tehnyt ja huomaa, että Lumes selvästi erottaa käskyt toisistaan eikä "tee vain jotain".

Paikallamakuu

Paikallaoloa olen ollut tosi laiska harjoittelemaan ja senpä vuoksi ei ollakaan suuremmin edistytty siinä ja tavoite ohjaajaa lähes taukoamatta tuijottavasta tuntuu vaikealta. Olen palkannut Lumesta aina sen palauttaessa katsekontaktin pyrkimyksenä saada vähitellen pidennettyä kestoa, mutta se ei millään malta olla välillä vilkuilematta kentän muita tapahtumia. Vähän mietin jo sitä, jos ottaisi tokoon rinnalle arkipaikallaolon, koska paikallaan Lumes kyllä pysyy, vaikka katse ympäristössä harhailisikin. Toisaalta olen miettinyt etupalkkaa "vahdittavaksi", olisi nami edessä vahdittavana ja siihen pystyisi paremmin keskittymään ympäristöstä välittämättä. Jennin mielestä se oli hyvä idea ja hänen kanssaan jutellessani muistinkin, että olin Allulle juuri tuota tapaa käyttänytkin paikallaolo-ongelmia (maan haistelu, haaveileminen) korjatessani ja toimi erinomaisesti. Sunnuntaina koulutuksessa kokeilin sitä itsekseni Lumeksen kanssa muutaman kerran ja toimi ihan hyvin.

Edistyneempään paikallaoloon Jenni näytti hauskanpitovinkkejä, paikallaoloharjoitusten ei tarvitse aina olla tylsiä! Ensimmäisen harjoituksen Jenni näytti Valo-koirallaan.

" Harjoituksen tarkoituksena on aiheuttaa koiralle (sen tasoon suhteutettu) niin suuri häiriö, että se tekee virheen (eli rikkoo paikallaoloa) ja koiraa päästään torumaan, jonka jälkeen paikallamakuu ja virheen aiheuttanut häiriö uusitaan, jolloin koira (jos harjoitus tehtiin oikein ja oppimista tapahtui) pysyy paikallaan häiriöstä huolimatta ja tällöin sitä kehutaan ja palkataan suurieleisesti ja pidetään huoli, että harjoituksen mahdollisesti aiheuttama paineistunut olo koiralta poistuu. Tarkoitus on opettaa koiralle, että tapahtui ympärillä mitä tahansa, se "ei saa eväänsäkään liikauttaa" ja tämän varmistamiseksi koira pidetään liinassa, jotta se saadaan nopeasti takaisin, jos lähteekin luvatta. "

Jenni kisaa Valon kanssa erikoisvoittajaluokassa, joten kyseessä on tottunut paikallaolija ja häiriöt sen mukaiset. Häiritsijä-henkilö kutsui Valoa nimeltä, houkutteli luokseen leluilla, silitteli ja hali sitä, heitti lelun yli, juoksenteli ympärillä ja lopulta heilutteli namia aivan Valon kuonon edessä samalla kannustaen sitä ottamaan namin. Tässä vaiheessa Valo ei enää voinut vastustaa kiusausta, vaan otti pienen ryömintäsiirron eteenpäin, jolloin sai ohjaajaltaan torut, liike ja häiriö uusittiin, eikä Valo enää ryöminyt namien perään, jolloin palkittiin ja kehuttiin suuresti.

Toinen harjoitus tehtiin ryhmäläisten kesken ja olin Lumeksen kanssa siinä mukana. Koirat laitettiin paikkamakuuseen rinkiin ja ohjaajat siirtyivät vastakkaisen koiran taakse seisomaan. Siellä mentiin kyykkyyn ja heiluteltiin + taputeltiin käsiä, jonka jälkeen juostiin pari kierrosta  rinkiä ympäri koirien takaa pysähtyen oman koiran taakse. Siitä juostiin ringin keskelle ja heiteltiin nameja koiran eteen, kutsuttiin koirat luokse namien yli, jätettiin istumaan keskelle ja käytiin itse keräämässä namit pois, jonka jälkeen kutsuttiin koirat vuorotellen luokse pois ringin keskeltä. Lumeksen jätin arkimakuuseen ja se pysyi kivasti paikoillaan, useaan kertaan kyllä sille toistin käskyä ja palkkasin pari kertaa. Oikein hyvä silti, lähellekään noin suuressa häiriössä sen ei ole ennen tarvinnutkaan paikoillaan olla.

Nouto

Noutoa ollaan opiskeltu takaperoisesti (sekä muovisella-, puisella- että metallikapulalla) eli lähdetään liikkeelle loppuasennosta ja Lumes osaakin ensimmäisen vaiheen jo kätevästi, mutta Jenni ehdotti siihen lisäksi kapulankantotreenejä esim. seuraamisen yhteydessä.

Ohjatun noudon suuntaopetteluistakin kysyin ja tehtiin yksi harjoitus, joka onnistui sinällään hyvin ja Lumes teki mitä pitikin (lähti osoitettuun suuntaan), mutta eipä löytänyt pallolle ilman apuja. Se on ihmeen huono löytämään maahan jätettyjä leluja, ettei ois näössä vikaa, mutta toisaalta se kyllä näkee tarkastikin ja esim. osaa napata koppina nameja.

" Ohjatun noudon alkuun kuuluu merkille lähetys ja se kannattaa ottaa mukaan heti alkuharjoituksiin, jotta koiralle muodostuu mielikuva asiayhteydestä. Ensin jätetään koira istumaan jokusen metrin päähän merkistä ja viedään lelu merkin vasemmalle tai oikealle puolelle n. 10 metrin päähän, jonka jälkeen palataan koiran luo. Juostaan yhdessä koiran kanssa merkille, jossa pysäytetään koira, ja sen jälkeen näytetään kädellä lelun suuntaan ja annetaan lupa mennä lelun luo.

Kun koira osaa varmasti hakea lelun osoitetusta suunnasta, lisätään toinen lelu mukaan siten, että lelut ovat sekä merkin vasemmalla että oikealla puolella, molemmat 10m merkistä, noudettava lelu viedään aina ensimmäiseksi (näin on myös kisoissa kapulan kanssa). Vasta monien harjoitusten jälkeen, kun voidaan olla varmoja, että koiraa hakee vain osoitetun lelun, voidaan lisätä myös keskimmäinen (jota ei koskaan saa ottaa). Ohjauksen sujuessa lelujen kanssa (vaihtoehtoisesti voi harjoitella myös ruokakupeilla esim. aterioiden yhteydessä) ja koiran osatessa tavallisen noudon, voidaan lelujen tilalle vaihtaa kapulat. "

Ruutu

Ruutua ei harjoiteltu koulutuksessa, mutta kysyin, miten Jenni omilleen on opettanut, ja suositteli kahta rinnakkaista tapaa: vauhdikasta ruutuun juoksua pitkältä matkalta esim. ruokakipolle ja toisaalta oikean paikan harjoittelua kosketusalustalla, naksuttelemalla (tätä onkin jo tehty)  tms. tavalla.

Toivottavasti muistin oikein kaikki Jennin ohjeet enkä sopertanut sekaan mitään omiani...

Talvella on jäänyt agiesteily hyvin vähälle, mutta jotain pientä silti on tehty. Tänään oli luksuspäivä, vuokrattiin parin kaverin kanssa dogness-halli esteineen ja pidettiin omat tunninmittaiset agitreenit. Kiitoksia vaan mukanaolleille! Osa videoista on kuvattu treenien lopussa, jolloin Lumestä vähän jo vaivasi väsy eikä meno enää ollut reippaimmillaan. Tänään mentiin ensimmäistä kertaa myös sarjoja yksittäisten esteiden sijaan ja kerran kokeiltiin eteenmenoakin siten, että jätin namin kahden hypyn "taakse" ja lähetin Lumeksen hyppäämään jääden itse alkuun - eteni hienosti!

Ja mikä kaikkein parasta, osaan nykyään sivuuttaa pieleen menneet suoritukset olankohautuksella ja jatkaa yhtä iloiseen tahtiin, enää ei hermostuta! Tämä on erittäin tärkeä kehittyminen itselläni, koska agilityssa tyytymättömyyden osoittaminen voi helposti tappaa koiralta innon koko lajiin ja sitä intoa jos mitä agilityssa juuri tarvitaan. Tietenkin virheistä pitää ottaa itse opiksi ja parantaa koiran ohjausta siten, että se ymmärtää, mitä ohjaaja haluaa, mutta iloisesti eikä tylysti. Saan olla pitkästä aikaa tyytyväinen itseeni!

On viimeaikoina tullut esiteltyä Lumeksesta videoin lähinnä tokojuttuja, joten kokosin pienen videopätkän Lumeksen muistakin touhuista.

Pieni videopätkä peruasento- ja seuruuharjoituksista Lumeksen kanssa. Yhtään tiiviimmäksihän sen ei parane tuosta enää tulla eikä myöskään edemmäksi siirtyä, ja oma katseeni pitäisi saada suunnattuna eteen eikä alas. En vain näe niin tarkasti Lumeksen asentoa, jos katson eteen, joten joudun tuijottamaan sitä tietääkseni, miten menee. Katseen nostamista pitäisi tosissaan alkaa harjoitella, ettei jää tavaksi.

Repäisin sit ja ilmoitin Lumeksen seuraavalle viikonlopulle möllitokoon alkeismölliluokkaan... Ei mennä menestymään ja keräämään pisteitä vaan ihan treenaamaan uudessa ympäristössä ja opettelemaan, että kisoissakin on hauskaa. Liikkeet on helpotetut ja saa kaksoiskäskyttää + käyttää vartaloapuja, mutta silti meinaan helpottaa osaa niistä edelleen, koska ei esim. seuraamista olla otettu vielä edes muutamaa metriä putkeen. Lähinnä haluan nähdä, minkä verran Lumes innoltaan malttaa keskittyä uudessa paikassa uusien koirien keskellä, sekä tehdä alusta asti selväksi, ettei kisatilanne ole mikään eri juttu kuin treenit, vaan sielläkin palkataan, kehutaan ja kielletään sekä käytetään tarvittaessa muutakin ohjausta.

Tässä täytyy viikon verran koittaa tehotreenailla koetta varten, lähinnä seuraamista.

Luoksepäästävyydessä ei pitäisi olla ongelmia, Lumes jopa saattaa pysyä istumassa riippuen tuomarin käytöksestä (onko innostavaa vai ei) ja jos ei pysy, tylysti pidän sen istumassa, sillä nousemista ja intoilua en salli siinä tilanteessa.

Paikallamakuun oletan olevan suht varma ainakin sen vaadittavat 30 sekuntia remmin mitan päästä, mutta kontaktin pysyminen vieraiden keskellä ei ole todennäköistä niin pitkään. Saatanpa siis palkata namilla muutaman kerran tuossakin ajassa, sillä en halua kontaktin rakoilevan.

Seuraaminen on hyvää, kontakti pysyy ja tiivittä pitelee sekä istuutuu pysähdyttäessä. En vain ole seurauttanut muutamaa askelta pidempään, ettei pääse kontakti putoamaan tai paikka väljähtämään. Käännöksiäkin on tehty erittäin vähän ja nekin vähät paikaltaan, joten tätä täytyisi erityisesti harjoitella ennen ensiviikonloppua. Toivottavasti seuruuta on huomattavasti lyhyemmin kuin alokasluokan kaaviossa.

Luokse Lumes tulee reippaasti ja odottaa nätisti paikallaan tulolupaa, mutta perusasentoon liike ei ole päättynyt kertaakaan ennen viime torstaita, jolloin pari kertaa ohjasin Lumeksen sivulle, tosin se tuli kyllä silloin tosi nätisti. Vartaloavut ovat kokeessa sallittuja, joten tämä kai sitten jo osataankin?

Liikkeestä maahanmenoa kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa torstaina kera pienen pienen seuruupätkän, ihan ok se meni suurella käsiavustuksella.

Hypyssä olen pitänyt vielä palloa apuna, koska en halua käyttää alussakaan käsimerkkiä suullisen käskyn lisänä. Kokeessa todennäköisesti tulen vaihtamaan pallon käsimerkkiin, mutta mitään ongelmia itse hyppäämisessä ei pitäisi olla. Esteen taakse pysähtymistä ei olla kokeiltu kertaakaan, enkä aiokaan. Haluan Lumeksen luulevan, että pallolle pääsee esteen hypättyään ja oletusarvona on, että tottelee sitten sen yhden kerran vaihtoehtoista käskyä ja pysähtyy esteen taa/istuutuu, asento kun on vapaa. Istuminen on aika varmaa vähän kauempaakin.

Lähtökohta

Lumes tykkää ihan kaikenlaisista tavaroista eikä vierasta mitään materiaaleja, ottaa suuhun ja kanniskelee, joten noutoa oli tältä pohjin helppo lähteä opettamaan. Lumeksen ollessa aivan pieni (loppukevät), lisäsin kiinnostusta kapulaan (joka meillä on muovinen johtokela) antamalla kapulan suuhun ja vaihtamalla sen samantien leluun, jolla hetki leikittiin. Kokeilin myös namien avulla, mutta silloin Lumes ei ottanut mitään tavaraa suuhun, jos huomasi ruuan, joten lelu toimi paremmin.

Loppukesästä palattiin uudestaan kapulan pariin, Lumes otti sen kerran, mutta sitten alkoi haluttomaksi. Kokeilin leluja, nameja, vapaaehtoisuuttaa ja pakkoa, mutta ei halunnut kapulaa. Mietin, mistä asiasta Lumes innostuisi niin paljon, että pitäisi kapulasta, vaikka pakolla (eli nätisti avaan Lumeksen suun ja laitan kapulan) joutuu ottamaan sen. Mieleen tuli ulos (takapihalle) pääsy, se on Lumeksesta huippua. Laitoin kapulan Lumekselle suuhun ja samantien annoin luvan sännätä ulos avonaisesta takaovesta kapula edelleen suussa. Menin perässä, kutsuin Lumesta ja vaihdoin kapulan leluun. Kaksi kertaa näin ja Lumes jo aivan hyppi saadakseen kapulan suuhun ja siitä lähtien on ottanut sen taas hyvin mielellään ihan itse.

Noudon loppuasennon harjoitukset

Noutamista lähdin opettamaan Lumekselle takaperoisesti, eli ensin tulee loppuasento ja vasta ihan viimeisenä kapulan nouto, väliin mahtuu vielä monta eri vaihettakin. Ideana siis se, että noutokäsky tarkoittaa yksinkertaisesti vierellä istumista kapula suussa ja kaikki muu toiminta on vain siihen pyrkimistä. Perinteisesti noutokäskyn merkitys koiralle on "juokse kapulan luo, ota se suuhun, palaa ohjaajan luo ja mene viereen istumaan", monta ajateltavaa vaihetta siis sen yhden sijaan. Samaan tyyliin Lumeksen kanssa etenen myös seuraamisessa ja luoksetulossa, nekin ovat vain siihen loppuasentoon pyrkimistä.

Tarkoitus on edetä hitaasti ja huolella, eikä sitä edistymistä kovin nopsaan voi tapahtuakaan, kun harjoitellaan ihan liian vähän. Kauaahan siinä ei menisi ottaa joka päivä paria kapulanpitoa, mutta kun ei vaan tule otettua. Laiska treenaaja kärsii laiskuutensa seurauksista... Sitten joskus, kun tätä ensimmäistä vaihetta on harjoiteltu riittävästi, lisätään käsky, ja kun käskyn kanssa on harjoiteltu riittävästi, aloitetaan kapulan kanssa hakeutuminen perusasentoon jne.

Lelupalkka on ollut noutoharjoituksiin paras, namista Lumes ei tässä yhteydessä kiinnostu riittävästi (täytyy olla kunnolla innostunut, eli hienosti sanottuna korkea viretila, mutta tykkään mieluummiin käyttää tuota innostunutta) eikä namilla palkkaaminen onnistuisikaan samoin, kuin lelulla (kainalosta pudottaminen + leikki perään). Kapulan näkemisestä Lumes innostuu aina (sehän tietää lelun saamista) ja ottaa sen mielellään, joskus tosin miettii ihan hetkisen, kuten videolla toisessa otossa. Normaalisti sillä ei ole väliä, mihin kohtaan Lumes istuutuu, mutta videolla korjaan paikan, että näkyy kunnolla kuvassa.

Kapulan nostotreeniä

Kapulan ottamista treenaillaan erikseen naksutin apuna, koska valmiissa noutoliikkeessähän koira kumminkin joutuu ottamaan kapulan itse maasta. Tämä on vähän niin kuin vahvistusta sitä tulevaa varten, että se kapulan otto maasta olisi tuttu juttu silloin. Ihan muutaman kerran vasta on tehty tätä naksuttumella ja siksi pari ensimmäistä naksua saakin ihan vaan kapulan keskiosaan kohdistuvasta kiinnostuksesta. Tuota aion jalostaa vielä niin, että jossain vaiheessa joka kapulan otosta ei tulekaan naksua, ainoastaan ottaessa kiinni ihan keskeltä kapulaa. Se on kuitenkin se paras ja oikea kohta pitää kapulasta kiinni ja varsinkin kun siirrytään pk-puolen painaviin (1kg vai oliko enemmänkin) kapuloihin, korostuu oikea kohta otteelle, ettei kapula mene vinoon ja tee hommaa hankalaksi.

Kotinouto

Syksyllä Lumes hoksasi puoli-itsestään, mitä noutaminen on, toki se aiemminkin on tavaroita luokse tuonut, mutta käskystä ei ole hakenut. Tavararoiden ottaminen, kantaminen ja tuominen ei olekaan meille mikään ongelma vaan aika helppo juttu, mutta kisamuotoiseen suoritukseen siitä on vielä matkaa. Kotinoudossa ei niin ole väliä, millä tyylillä ja vauhdilla nouto tapahtuu, kunhan se tapahtuu. Videolla Lumes tarjoaa joka väliin maahanmenoa, kun sitä on nyt paljon treenailtu uudella tyylillä, mutta kun en huomioi niitä tässä, niin jäävät tuohon peppupystyssä vaiheeseen.

Tässä vielä video Lumeksen noutotouhuista. Kokeilin ensimmäistä kertaa yhdistellä useampia videoita yhdeksi pätkäksi ja lisätä mukaan musiikin (esittäjä kerrottu videon lopussa), johon siihenkin olen saanut luvan, kuten kaikkiin toisten ottamiin kuviin ja videoihinkin.

Esine-etsintää

Lumeksen kanssa olen harvakseltaan harjoitellut esine-etsintää, varsinaisesta esineruudusta ei vielä voi puhua, mutta sitä kohti mennään. Liikkeelle ollaan lähdetty sillä, että käyn tallaamassa (kävelemässä edestakaisin) maapläntin metsään tai korkeaan heinikkoon. Kovin suuria en ole vielä tehnyt, kokoa on ollut sellaiset 2-4m x 6-15m, sitä tahtia sitten suurennetaan (varsinkin pidennetään), kun Lumes kunnolla ymmärtää, mistä on kyse. Yhtä esinettä vasta piilotan, mutta kaksi tai kolme harjoitusta tehdään aina kerralla.

En halua käyttää etsinnässä minkäänlaisia näköapuja (esineen vienti alueelle koiran nähden, esineen heittäminen alueelle jne.) edes alussa, koska tarkoituksena on nimenomaan, että koira etsii esineet käyttäen nenäänsä, ei silmiään. Olen siis tehnyt aina siten, että Lumes odottaa autossa, kun käyn tallaamassa alueen ja piilotan sinne esineen. Laitan aina esineet ihan kunnolla piiloon heinien tai varvikon alle, ettei niitä näy yhtään ja siten silmillä havaita, vaan ainoastaan haistamalla ne löytää.

Kun tallaus ja piilotus on tehty, haen Lumeksen ja hitaasti edetään tallattua aluetta läpi, kunnes Lumes saa esineestä hajun ja alkaa ottaa sitä maasta. Yleensä piilo on sen verran hyvä, ettei esinettä tuosta vaan oteta, vaan sitä joutuu jopa vähän kaivamaan esiin. Kehun Lumesta suuresti ja lähden juoksemaan takaisin tallatun alueen alkuun, jonne Lumes esineen kanssa sitten tulee perässä ja leikitään esineellä hetki. Käytän esineinä vielä koirien leluja, jotta palkkaus tulee välittömästi.

Aiemmin en ole laittanut Lumekselle pk-liivejä etsintään, kun ajattelin, että käytän niitä vasta, kun se jo selvästi homman osaa, mutta edellisellä kerralla päätin sittenkin alkaa niitä käyttämään jo nyt. Tietää silloin, mitä ollaan menossa tekemään, kun saa liivit päälle. Tänään tuntuikin jo, että oli heti enemmän kuusalla touhusta. Haisteli määrätietoisesti ja esineen löytymisen on aina yhtä riemukasta, yleensä on tullut sen kanssa suoraan mun luo, mutta nyt lähtikin riemukierroksia tekemään. Toisella esineellä olikin hankalampi paikka, kun heinikossa oli jäniksenpapanoita siellä täällä ja Lumes meinas niitä napsia, mutta kiellosta lopetti ja jatkoi sitä tarkoituksellisempaa työtänsä.

Eteen lähetys

Nää on niitä ainoita kertoja, jolloin Lumes saa leikkiä jalkapallolla ja siten intoa on huimasti. Lumes on jossain kiinni ja saa katsella, kun potkin pallon kentän reunaan. Sitten haen Lumeksen, talutan pannasta lähetyspaikalle ja se on fiuut ja herra on jo matkassa. Ei siinä ehdi sitä käskyä edes huutaa, kun se ampaisee matkaan samantien, kun käsi pikkasenkin heilahtaa. Videolla näkyykin hyvin, miten mun "eteen" raikuu vasta, kun Lumes on jo matkalla... Ja pallon kanssa lähdetään sitten kierroksille kenttää ympäri, sekin näkyy, kun jaksaa odottaa videolta sen tyhjän kohdan yli.

Lumeksella tuli viikko sitten 9kk täyteen.

Ruokahalu on vähän pienentynyt, mutta välillä sentään nälkä ajaa pyörittelemään aktivointipalloa.

Pahvilaatikoiden silppuaminen on älykivaa, eikä niitä tokikaan silputa näin hienosti yhteen kasaan, pitkin asuntoa ne täytyy levittää.

Pitkästä aikaa treenivideota Lumeksesta, tokoharkoissa kuvattu ja oltin Lumeksen kanssa vähän sivummalla, ettei kuvaan tule muita.

Suunnilleen tässä vaiheessa meidän seuraaminen on, muutamaa askelta hyvällä kontaktilla ja seuruupaikalla, jonka jälkeen palkkaus leikillä (kuten videolla) tai ruualla. Joskus olen ottanut vähän pidempääkin seuraamista, mutta pidän mielellään ne hyvin lyhyenä vielä, jottei Lumekselle pääse tulemaan virheitä (väärä paikka, kontaktin putoaminen) ja pysyy innokkaana. Tuossa tuli otettua vähän liikaa seuruupätkiä peräkkäin, kun toiseksi viimeisessä leikissä Lumekselta meinaa into lopahtaa, jatkaa kuitenkin viimeisenkin seuruupätkän reippaasti ja leikkii sitten hyvin.

Itse tuijotan vielä koko ajan Lumesta nähnäkseni kulkeeko se oikealla paikalla, silmäkulmasta on niin hankala vilkuilla. Ensimmäisen seuruupätkän pysähdykseni oli tarkoitus aloittaa palkkausleikki, mutta Lumes ehtikin juuri pudottaa kontaktin (liian pitkä pätkä), joten jatkoin sittenkin kulkua. Lumeksen töniminen poispäin leikissä ei ehkä kaikkien silmiin näytä mukavalta, mutta Lumes tykkää siitä ja ryntää innolla uudelleen "kimppuun". Tykkään tosi paljon siitä, että Lumes palkkautuu myös tuollaisesta riehumispätkästä eikä ole riippuvainen lelusta/nameista.

Kuvakulmat on vähän huonoja ja seuruut lyhyitä, mutta mitä mieltä Lumeksen seuruupaikasta? Onko pikkasen liian edessä vai hyvä? Tuleeko jotain muuta mieleen? Jos video ei näy kuvasta, linkistä ainakin pitäisi toimia.

Viime torstaina 17.9. tuli Lumekselle 8kk täyteen, sunnuntaina otin kasvukuvat. Tuossa kohtaa eteistä ei vain suuresta Lumeksesta enää mahdu ottamaan kuvaa suoraan sivulta, joten on otettava hieman taka-/etuviistoon.

Mätsäri

Tänään käytiin Kauhavalla mätsärissä hengailemassa ja tuli havaittua, että pelkkä tokoharkoissa käynti ei todellakaan riitä opettamaan Lumesta hiljaiseksi vaan täytyy alkaa käydä sen kanssa kaikissa lähialueen koiratapahtumissa, jotta oppii hiljaisuuden paikasta riippumatta. Nyt ei päästy edes kehien viereen asti (tai kyllä sinne olisi päässyt, mutta en kauempaa enää viitsinyt Lumeksen kanssa olla, kun Allu odotti autossa), kun eteneminen autolta kohti kehiä oli melkoisen hidasta sen tapahtuessa aina vasta silloin, kun Lumes edellisessä kohdassa malttoi olla haukahtelematta.

Loppua kohden vähensi haukahtelua alkua nopeammin ja koiria kulki ohi aika läheltäkin ilman, että Lumes niille mitään kommentoi. Tämä kyllä edellytti sitä, että toistelin Lumekselle tiuhaan "lopeta" ennen kuin ehtisi edes haukahtaa. Aina silloin, kun Lumes haukahti, kielsin ja laitoin käden hetkeksi kuonon ympärille tai "tökkäsin" sormilla kuonoa. Kyllä se tehoaa ja puutunkin siksi tiukasti Lumeksen haukahteluihin, ettei siitä vain tulisi räyhääjää/turhanräköttäjää.

Lopuksi Lumes oli vielä hetken yksin autossa, kun kävin Allun kanssa kiertämässä alueen. Autossa Lumes onneksi on oppinut rauhoittumaan ja olemaan hiljaa, samoin kuin kevythäkissään.

Agility

Mätsäristä lähdettyämme kävimme tekemässä pienet agilityharjoitukset, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ensin käydä agissa, koska nyt Lumes oli jo mätsäristä vähän väsynyt eikä jaksanut niin hyvin esteillä. Tokossa varon tarkasti väsyttämättä Lumesta, mutta joka kerta agiesteille päästessä käy niin, että teetän liikaa ja Lumes menettää jo intoaan. Pitäisi vain malttaa sielläkin ottaa ainoastaan sen verran, että Lumes vielä puhkuu intoa.

Puomilla mennään kovaa ja ekalla kerralla Lumes hyppäsikin lopun kontaktialueen yli, kun en huikannutkaan sitä hidastamaan, kuten aiemmin esteillä käydessämme olen tehnyt. "Puomia" harjoitellaan kotosalla erään katsomon pitkillä, suht kapeilla rivipenkeillä ja niiltä Lumes ei saa hypätä alas ilman lupaa ts. pysäytän sen aina penkin loppuun ja Lumes tietääkin sen jo.

Palkka-pallon kanssa revittelyä.

Pallon perässä läpi renkaasta.

A-esteellä Lumes ei ennen ole ollut (ei suositella alle vuotiaille loukkaantumisriskin vuoksi kasvun ollessa vielä kesken), kokeilin tänään yhden kerran, kuinka menee, vaikka en epäillytkään Lumeksen sitä väliin jättävän. Ikäähän ei vielä sitä vuotta ole, mutta yksi hallittu ylitys ei vahinkoa aiheuta. Lumes oli jo vähän väsähtänyt, kun vasta viimeisenä mentiin A:lle, muuten olisi kyllä ollut vauhtia paljon enemmän, mutta kylläpä näkyi rauhallisemmallakin tahdilla yli päästävän. (Video ei ainakaan meillä näy Mozillan selaimella, mutta explorerillä näkyy&toimii hyvin.)

Mä en nyt tiedä millä hienolla nimellä tätä pitäis kutsua, mutta harjoitellaan Lumeksen kanssa kuitenkin sitä, että seuraamisessa se katsoo mun jalkojen suunnasta, minne mennään ja seuraa niitä. Jälkikurssin kouluttaja kutsuu sitä liimajalaksi, mutta en tiedä onko se kuinka yleinen nimitys. En anna tuossa mitään käskyjä vaan jalan liike on se käsky seurata mukana, harjoitellaan toki erikseen sitä käskyä eri tilanteessa ja myöhemmin liitetään mukaan. Jossain kohdin, kun kosken Lumesta korvaan, se on kehoitus tiivistää asentoa/lisätä tarkkaavaisuutta mihin suuntaan lähdetään.

Lyhyempi video (1,5min)

ja pidempi (melkein 4min, aika pitkä harjoitus)

Seuraamisen opettelu on Lumeksen kanssa vähän sellainen monien asioiden yhteissumma ja olen kyllä itsekin yllättynyt, miten hyvin se loppujenlopuksi toimii.

Sellaisen kunnon seuraamisen ( käskyllä) opettelu on meillä vasta siinä vaiheessa, että käsken Lumeksen istumaan ja meen sen viereen seisomaan siihen kohtaan, missä mielestäni se oikea kohta on (niin kun siinä videossakin, kun Lumes seisoo) ja kun Lumes ottaa katsekontaktin, sanon käskyn (jota aion käyttää seuraamisessa) ja annan namin. Tätä on aika kauan harjoiteltu (ainakin pari kuukautta) ja seuraava vaihe olis sanoa ensin käsky ja sit ohjata Lumes viereen istumaan tmv. en oo ihan vielä päättänyt miten tuossa etenen.

Sitten oon tuosta ihan erillisenä lenkeillä ottanut joskus käskystä vierellä kävelyä lyhyellä narulla tai irti ja vaikka en oo siihen vaatinut katsekontaktia tai ns. oikeaa seuruupaikkaa, Lumes ottaa siinä usein kontaktin, koska oon varsinkin vapaana ollessa vapauttanut sen silloin. Tuota vierellä kävelyä kontaktilla se tarjoaa joskus itsekin (kuten tänäänkin tokoharkoissa) ja osaa jopa hakeutua oikeaan paikkaan ehkä noista istumaharjoituksista johtuen ja koska vapautan sen myös aina oikealla paikalla olemisesta + katsekontaktista.

Ja vielä kolmaskin, ehkä hieman erikoinen harjoittelutapa seuraamiseen on jalkojen välissä kulku. Siitäkin olis video, mutta on niin typerän näköistä, etten kehdannut sitä laittaa nettiin. :) Mutta kuitenkin siis olen tehnyt paljon sitä, että Lumes tulee jalkojen väliin ja kuljen sitten vähän eteenpäin ja Lumes pitää katsekontaktin. Yksi ilta koitin myös peruuttamista samoin ja ensin Lumes meni istumaan, kun astuin taaksepäin, mutta sitten kosketin sitä aina korvaan samalla kun lähdin taaksepäin ja niin Lumes peruutti mukana. Jalkojen välissä kun ei sivulle pääse, niin oli "pakko" lähteä mukaan taaksepäin ja myös peruuttaa suoraan. Siihenkin vaadin katsekontaktin. Olen myös sivuaskelia ottanut Lumes jalkojen välissä.

Ja sitten näitä yhdistellen päästiin siihen, mitä videoilla on. Päätin vain kokeilla mennäkin Lumeksen viereen ja siitä ottaa askelia eri suuntiin niin, että se lähtee heti seuraamaan jalkaa (vasemmalla eteen ja oikealla taakse/oikealle). Peruuttamisessa ensin käytin tuota korvaan kosketusta merkkinä. Eihän se ihan joka kerta vielä lähde mukaan, kuten videostakin näkyy, mutta sitten vain uutta yritystä.

Lumes täytti 17.8 7kk ja otin silloin perinteiseen tapaan seisomakuvan sivusta ja istumakuvan edestä. Kuvista ei kuitenkaan tullut riittävän samannäköisiä kuin aiemmista ja tarkoituksena oli ottaa uudet, paremmat kuvat. Kohta Lumes kuitenkin täyttää jo 8kk ja ne uudet 7kk-kuvat on edelleen ottamatta, joten täytyy tyytyä sitten tähän huonoon seisomakuvaan, istumakuvan ehdin jo poistaakin kamerasta.

Ei muuten ole paukkuarka tämä meidän vauveliini, elokuun viimeisenä viikonloppuna ilotulitteita taas kylällä paukuteltiin (huvilakauden päättäjäiset tjv) eikä Lumes reagoinut paukkeeseen mitenkään. Uutena vuotena on sitten tulikoe, kun pauketta kuuluu paaaljon enemmän ja paaaljon pidemmän aikaa. Yleensä olemme uutena vuotena menneet jonnekin, mutta täytyy tämä ensimmäinen olla kotona katsomassa, että Lumes varmasti on ok.

Lumes sitten pikkasen tykkää vedessä pulikoinnista. Kierrettiin torstaina jo kolmatta päivää peräkkäin sama metsälenkki ja yhdessä kohtaa noin 50m polkujen haarautumisen jälkeen on sammaleisessa ojassa vettä, jonne Lumes on aina onnessaan hypännyt. Tänään päätin kääntyä haarakohdasta toiseen suuntaan ihan vaan siksi, etten suoraan Lumeksen perässä mene suoraan ja hetken sitä käveltyä sit palattais alkuperäiselle reitille. No käännyttiin Allun kanssa, mutta Lumes jatkoi juoksemista suoraan, vilkaisi taakseen ja oikein katsoi, miten mä ja Allu kävellään eri suuntaan - ja sitten vain kiristi vauhtiaan sinne omaan suuntaansa... Mä hyppäsin sit Allun kanssa pöpelikköön piiloon, että etsikööt Lumes meidät, kun ei kerta heti perään tullut. Kohta tanner jo tömisikin ja Lumes viiletti ees taas polkua meitä etsien ja nousin hetken päästä esiin, että täällä ollaan.

Mentiin sitten sille alkuperäiselle suunnalle takaisin ja Lumes ihan täysiä juoksee taas edelle ja molskahtaa ojaan, joten menen jälleen Allun kanssa piiloon ja siitä Lumekselle meitä etsiessään tuleekin jo niin hätä, että pitää haukahtaakin siellä yksinään. Jonkun aikaa odoteltuani nousen ja vihellän Lumekselle, kun se kuului juoksevan meidän tulosuuntaan urheilukentälle päin. Täysillä tulee meidän luokse. Ja se matka mikä vielä oli sinne vesiojan kohdalle, Lumes menee kovalla kiireellä sinne edelleen, mutta piti meitä paremmin jo silmällä eikä ehditty piiloon sen huomaamatta.

Kai se sillä ekalla "reissulla" meidän eri suuntaan menoa vilkaistessaan ja vauhtia kiristäessään tuumasi, että jos juoksen vieläkin kovempaa, ehdin käydä täällä toisaalla pulahtamassa ja sitten juosta vielä nuo toiset kiinni. Silloin tullessaan ei kuitenkaan ollut vielä märkä, että ei ihan ollut uskallus riittänyt sinne asti vaan oli pitänyt kääntyä mun ja Allun perään.

Eilen otin kameran mukaan Lumeksen vesiriemujen taltiointia varten. Ensin Lumes saa hetken vierelläni kuljettuaan luvan sännätä sinne ojaan molskis ja vihellyksestä tulee takaisin luoksemme. Huomatkaa, miten ensimmäisen pulahduksen jälkeen Lumes käväisee polulla kurkkaamassa, että olen vielä Allun kanssa paikoillaan enkä lähtenyt muualle.

Sitten vähän ojissa kahlailua (kauempana on toinenkin vesioja), vesihepuli ja oksan rehaamista.

Kallion syvennökseen oli kertynyt mukavasti vettä kahlailua varten.

Koirat saivat pari päivää sitten käyttöönsä uuden lelun, joka jo muutaman kuukauden kylläkin on kaapissa odottanut ja vain muutaman kerran esillä käynyt. Lumes tykästyi tähän tähtinaruleluun heti ja tyrkyttää sitä vetoleikkiin.

Luonnollisesti lelun kanssa tungetaan syliin...

Ja kyllä kaksin lelunkin kanssa touhut onnistuvat. Kuvatessa vain sattui naapuri tulemaan ovelle, joten leikki keskeytyi siihen.

Eilen tuli Lumekselle täyteen kuuden kuukauden ikä ja samassa kohtaa eteistä ja mahdollisimman samassa asennossa otettiin taas kuvat, kuten muinakin tasakuukausina.

Vaihteeksi taas muutama kuva Lumeksesta, tässä "koripalloilemassa".

Näin kesälomalla ajattelin käydä koirien kanssa tokoharkoissa kahdesti viikossa, jotta Lumeksenkin kanssa saadaan rutiini, miten siellä toimitaan, ja toisaalta loman loppuessa olen todennäköisesti taas jonkin aikaa töissä juuri harkkojen aikaan. Seuralla on onneksi (ja ainoana lähiseuduilta?) harkat tosiaan kahdesti viikossa ja peräti non stoppina läpi vuoden, ei mitään kesä- ja talvitaukoja!

Tällä viikolla siis tokoiltiin maanantaina ja torstaina. Lumeksen kanssa sitä nyt ei tokoksi vielä voi kutsua, kun keskitytään enemmänkin siihen, että kentällä leikitään yhdessä eikä olla kiinnostuneita muista. Torstaina Lumes ei ensimmäiselläkään kentällä käynnillä (kahdesti per kerta olen molempien koirien kanssa kentällä) haukahdellut toisten touhuille, saattoi johtua siitä, että oli aika rauhallista ja nyt oli kyllä mukana Lumeksen lempparilelu (joku kissojen hiirilelu), joten huomio siksikin pysyi tähän mennessä parhaiten yllä. Videolta näkee, millaista Lumeksen "tokoilu" tällä hetkellä on. Muutama istuminen otettiin ja yksi perusasento, joka ei tullut videolle. Muita juttuja harjoitellaan kotosalla ja otetaan kentälle mukaan vasta, kun osataan riittävän hyvin kotona.

Eilen tuli Lumekselle 5kk täyteen ja kasvun seuraamiseksi otettiin kuvat samaan tyyliin kuin 4kk-päivänäkin.

Lumes on saanut muutamana päivänä juoksennella vapaana nurmikentillä ja metsässä. Täyttä vauhtia painelee välillä menemään, mutta kutsusta kääntyy samantien takaisin tulosuuntaan ja viipeltää samaa vauhtia takaisinkin. Edellä kulkiessaan välillä pysähtelee itse katsomaan, että tulemmeko Allun kanssa vielä perässä. Kulkiessani vaihtelen suuntaa useaan kertaan, ettei Lumes vain juoksentele suoraan eteenpäin vaan joutuu seuraamaan, missä menen ja huolehtimaan mukana pysymisestä. Poluilla kulkiessanikin poikkean välillä umpimetsään ja käännyn hetkeksi takaisin tulosuuntaan, jottei Lumes oleta polkujen olevan orjallisesti seurattavia. Vapaillessa Lumeksella on valjaat (vuosia sitten isän koiralle tekemäni) päällä, koska niistä löytyy puhelinnumeroni siltä varalta, että Lumes sattuisikin katoamaan. Narun kanssa valjaat ovat lupa vetää, pannalla taas kuljetaan kiskomatta.

Tänään oli taas metsässä vauhti päällä.

Makkaranpalasia oli jaossa luoksetulopalkkioina, välillä piti temppuillakin herkun saadakseen. Lumes on jo etevä pyytämään.

Kieli poskella täyttä laukkaa luokse tulossa.

Monenlainen kasvillisuus kelpaa kotona saatavan ruuan lisukkeeksi. Lumekselle maistuu niin ruohot, heinät, maitohorsmat kuin mustikanvarvutkin. Liekö sellainen "himo", joka loppuisi ruuan vaihtamisella?

Allun kanssa samalla "salaattimaalla".

Polun varrelta löytyi vesinen kohta ja siitähän Lumes riemastui ja juoksi vesihepulin kourissa ees taas, videolla pieni pätkä (jossa Lumes taas kulkee Allun mahan alta...).

Tässä Allun kanssa juomassa samaisesta lammikosta.

Eilen pikkuisella tuli 4kk täyteen ja otin iltasella pari räpsyä, yksin kuvaaminen ja koiran asettelu ei vain ole helpointa, joten ei niin laadukkaita kuvia tullut. Häntää Lumes ei tahtonut paikalla seistessä pitää ylhäällä.

Eilen aloitettiin agilityn pujottelukeppien opetus. Olen joskus nähnyt videon, jossa kepit opetettiin koiralle naksuttelemalla ja aikomus on tätä tapaa käyttää Lumekselle mm. sen vuoksi, ettei meille "kujanjuoksukeppejä" pieneen pihaan mahdu, ja käsiavustuksella koira taas helposti tulee siitä jonkin verran riippuvaiseksi, mutta naksulla oppii itse hakeutumaan kepeille, aloittamaan oikeasta kohdasta ja suorittamaan itsenäisesti.

Ensin koira täytyy tietenkin olla ehdollistettu naksuttimeen ja itse pujottelun opetus aloitetaan kahdella kepillä, joiden välistä koira ensin oppii menemään oikein, sitten lisätään keppi kerrallaan uusia aina koiran suoriutuessa edellisistä. Itse ollaan alusta lähtien eri puolilla keppejä, jotta koira oppii suorittamaan pujottelun ohjaajan sijainnista riippumatta.

Lumeksella oli siis nyt ne kaksi ensimmäistä keppiä, mutta koska olen hieman kärsimätön ja haluan oppimisen tapahtuvan nopeasti, vihjasin hieman Lumekselle, mitä haluan sen tekevän enkä odottanut sen itse tarjoavan toimintoa, kuten naksutellessa pitäisi tehdä. Ulkona oli vain monen monta kiinnostavaa ääntä ja näkymää, joten ei olisi päästy yhtään eteenpäin ilman pientä avustusta. Ymmärrettyään naksauksen (ja namin) olevan keppien välistäkulkemisen takana, Lumes meni niiden välistä ihan oma-aloitteisestikin.