Olen aina ollut surkea päiväkirjanpitäjä. Lapsena/nuorena olen aloittanut moneen kertaan päiväkirjaa eri teemoin esim. oma, hevoset ja kani, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet hyvin vähälle täytölle, vaikka varsinkin hevospäivistäni olisi täydellisempänä erittäin mukava lukea näin vuosien takaa. Bloggaaminen, jos tällaista hieno termiä nyt käytetään, onkin ollut pitkäaikaisin hengentuotteeni ja onhan näitä nyt paljon kivempi kirjoitellakin kuin pelkästään kirjaan. Varsinaisen treenipäiväkirjan aloittamista olen kuitenkin arastellut juuri innon lopahtamisen vuoksi, vaikka olenkin jo vuosia tiedostanut sen olevan "avain menestykseen". Varsinkin Lumeksen kanssa treenipäivis on käynyt mielessä useaan kertaan tässä parin vuoden aikana, ja tämä blogi on yrittänyt olla osiltaan hieman sitä korvaava, mutta koska pelkät treenipäivitykset ovat yleensä tylsää luettavaa, olen kertoillut niistä vain pääpiirteittäin.

Viime joulun alla julkaistu Canistempus-treenikalenteri on poltellut ostohaluja monesti, ja erityisesti koiraharrastajille suunniteltuna kiinnostanut kovasti, mutta hinta (toimituskulujen kera n. 30e) on toiminut pätevänä hidasteena. Vihdoin ja viimein ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja Lumeksen virallinen treenipäivis starttasi 15. heinäkuuta, ei kuitenkaan tuolla hienolla oikealla kalenterilla, vaan eräästä laatikostani pengastamallani lapsuuden/nuoruuden aikaseen tyhjään vihkoon (tai no, oikeastaan ei edes vihkoon, vaan jostain aiemmasta vuosikalenterikirjasta irti repimiini tyhjiin sivuihin, jotka niittasin yhteen). Kustannukset: 0e Käyttöaiheet: moninaiset Muunneltavuus: suuri Tilaa muistiinpanoille: niin paljon kuin asiaa riittää.

Kohta puolin on kolme kuukautta kulunut treenejä kirjaillen eikä ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, ettei huvittaisi/ehtisi/jaksaisi kynään tarttua, toisin kuin on niitten suurimman osan muitten päiväkirjojen kanssa siis käynyt. Kirjoittaminen auttaa suuresti ajatusten selkiyttämiseen, treenien suunnitteluun (mitä, miten, miksi, missä), läpikäymiseen, edistymisen seuraamisen jne. Perus treenikertojen selittelyjen lisäksi muutaman viikon välein on koontiaukemana, jossa tarkastetaan tavoitteissa edistyminen ja mietitään syitä, jos sitä ei ole tapahtunut, sekä asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle tarkastelujaksolle ja ajatellut keinot tavoitteisiin pääsemiseksi (eli lähinnä kuinka edetään halutun asian opettamisessa). Ensimmäinen treenivihkonen alkaa olla jo enemmän täynnä kuin tyhjä, joten sille on jo seuraajakin katsottuna valmiiksi...

 Suosittelen kaikille tavoitteellisesti treenaaville!

Tekaisin eilen yöllä ennen nukkumaanmenoa pari lyhyttä laahausjälkeä kalapuikolla pitkäksi venähtäneelle pihanurmelle. Lumes sai ajaa jäljet heti, mutta ei sitä kiinnostanutkaan se kalapuikon hajuvana, askeleitani pitkin se palkalle kulki. No, jos kerta parina edellisenä kesänä oppimaansa ihmisjälkeä haluaa mieluummin kuin ruokajälkeä, niin saamansa pitää. Tänä aamuna tein kaksi ihan tavallista, joskin hyvin tallattua, jälkeä viereiseen varvikkoon ja laitoin jäljen loppuun kalapuikon palkaksi. Ihan kokeilumielellä tein jäljet, jolloin pituutta niillä vain 10-15 metriä ja vanheta saivat noin 20 minuuttia. Niin sujuvasti meni, että taidetaan illalla tai huomenna tehdä uudelleen ja pituutta paljon reilummin. Jos sekin menee erinomaisesti, niin sitten saa alkaa lisäillä keppejä jäljelle. Sellaistakin nyt aloitettua kokeilua aion vielä jatkaa, jotta Lumes saa jäljestää vapaana, on paljon rennompi niin. Nyt ei yhtään hifistellä vaan tehdään hyvällä fiiliksellä, liika täydellisyyteen pyrkiminen on jo kahdesti ollut pilata Lumeksen jäljestämisinnon, joten nyt en enää siihen aio sortua. Kaiken tekemisen tulee olla KIVAA!

"Miks mitään ei tapahdu...?" - Hömppis tylsistyneenä.

Toko-tavoitteet vuodelle 2010
"Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin."

Alokasluokan liikkeet saatiin kisakuntoon, suuri osa ylempienkin luokkien liikkeistä on jo sujuvia + kävimme kolmissa möllitokoissa treenailemassa & loppuvuodesta juuri ja juuri ehdittiin käydä virallisissakin, joista tuloksena 167 pistettä.

Toko-tavoitteet vuodelle 2011
Avoimen- ja voittajaluokan liikkeet kisakuntoon + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & ainakin avoimesta luokasta ykköstulos ja voittajastakin mielellään joku tulos.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2010
"Keväällä lumien sulettua on tarkoitus jatkaa jäljen parissa, keppien ilmaisu (=tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 1-luokan verran eli 500m. Esine-etsintä valmiiksi."

Jäi jälkitreenailu kyllä niin vähille, että melkein samalla tasolla ollaan edelleenkin kuin ensimmäisenä kesänä.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2011
Keppien ilmaisu (huomaaminen ja tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 300 metriä. Esine-etsinnässä ilmavainun käytön vahvistaminen.

Agility-tavoitteet vuodelle 2010
"Kaikkien esteiden yksittäinen suoritus sujuvaksi ja pienten sarjojen + ohjauskuvioiden harjoittelua."

Pujottelua lukuunottamatta kaikkien esteiden suoritus on sujuvaa, ollaan menty jo kokonaisia ratoja + käytössä on ollut monenlaisia ohjauskuvioita, joista yksi valmennuskertakin käytiin.

Agility-tavoitteet vuodelle 2011
Pujottelu sujuvaksi, möllikisoihin + mahdollisesti virallisiinkiin mahdollisimman sujuvin radoin.

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
"Rullailmaisun rakentaminen varmaksi."

Ei treenattu kuin kevättalvesta pikkasen, joten ei edistymistä aiempaan,

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
Rullailmaisun rakentaminen varmaksi.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2010
"Päästä kokeilemaan lajia ohjatusti"

Yhden kerran ehdimme käydä ohjatuissa treeneissä, muuten omaa treenailua.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2011
Pysyä veneessä avustajan kiinnipitämättä, hypätä veneestä uimasilleen veteen (ja tietenkin sitten uida luokseni rantaan), viedä rannalta esine veneelle 20 metrin päähän, hakea veneeltä 20 metrin päästä köysi ja tuoda se luokseni rantaan, käydä hakemassa "hukkuvalta" 20 metrin päästä tavara ja tuoda se luokseni rannalle.

Viime lauantaina jälkeiltiin jälleen.

Paikka ja olosuhteet: Puoli yhdeksältä illalla sivupihan sateesta kostuneesta "metsikössä", jossa varvikkoa ja sammalta. Tyyntä, lämpötila +25.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni 25 minuuttia. Pituus 82 askelta, palkkana lohta/koiranmakkaraa joka kepiltä.

Jäljennosto: Hyvä.

Jäljen muoto: Suora.

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 12-30cm pituista keppiä, ensimmäinen seitsemän askeleen päässä, loput vuorotellen 15 ja 10 askeleen välein. Kepit hajustuneet muutaman minuutin sekä kädessä että käärittyinä pyykkikopasta otettuun paitaan. Merkkasin keppien sijainnit heittämällä pyykkipojan metrin sivuun kepistä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: -

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Kolmas jäljestys tälle viikolle.

Omat kommentit: Sinänsä jälki meni hyvin tänäänkin, kaikki kepit nousi ihan itestään ja keppien jälkeen jatkettiin itsenäisesti jäljestystä. Jouduin kuitenkin pari kertaa puuttumaan etenemiseen. Viidennen kepin jälkeen alkoi edetä pää ylhäällä - palautin narunmitan (180cm) taaksepäin ja käskin jäljelle, jolloin meni taas normaalisti. Toinen puuttumiseni taisi olla turha (jes, hyvä minä...), luulin tietäväni koiraa paremmin, missä jälki menee ja sen ohittaneen jo viimeisen kepin (jonka merkintä oli pensaassa metrin kepin jälkeen), mutta se menikin ihan siinä, missä koirakin ja keppi oli hiukkasen kauempana, mitä muistin... Tein sitten pikaiseen vielä yhden minijäljen seitsemän askelta + keppi, että jää varmasti hyvä fiilis Lumekselle.

En nyt tiedä, mistä se pään nostaminen viidennen kepin jälkeen tuli, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kolme jälkeä viikossa on liikaa eikä into säily samana. Parasta olla yhtään ahnettimatta jälkien kanssa, vaikka itsellä nyt olisikin intoa niitä tehdä, kun ei ne taidot katoa pidemmänkään tauon aikana, joten toisin kuin vielä viime kirjoituksessa suunnittelin, parasta tehdä vain max yksi jälki viikkoon, ettei vain tule kyllästymistä. Parempi liian vähän kuin liikaa. Seuraavan kerran sitten ensi lauantaina ja mennään tällä samalla jälkimäärällä kuin tämäkin. Kannattaa myös sittenkin ehkä vielä käskeä jäljelle uudestaan keppien löytymisen jälkeen, ainakin välillä, että sekin edelleen vahvistuu eikä ole vain Lumeksen varassa.

Kun eilen päästiin hyvään vauhtiin, niin tänään tietenkin jatkettiin ja kerralla tehtiin hommasta aiempaa vaikempaa sekä koiralle että mulle, mutta kunnialla selvittiin! Nyt pitäisi vain malttaa mielensä ja olla tekemättä jälkiä joka päivä, vaikka intoa olisikin, sellainen 2-3 jälkeä viikossa voisi olla hyvä tahti vielä kun jäljet ovat näin lyhyitä.

Paikka ja olosuhteet: Yhdeksän aikaan illalla etupihan "metsikössä", jälki alkoi lyhyeltä nurmelta noin 10 askeleen verran ja siirtyi sitten varvikkoon. Ei havaintoa tuulesta, lämpötila +20 paikkeilla.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni 20 minuuttia. Pituus 64 askelta, palkkana kananpala/pieni lihanami joka kepiltä. Ei tietoa tuulensuunnasta tai oliko sitä ylipäätään.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Periaatteessa suora, mutta oli siinä metrin parin heitto lähtökohtaan nähden.

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 12-25cm pituista keppiä, kaksi ensimmäistä seitsemän askeleen välein ja loput aina joka kymmenennellä askeleella. Kepit hajustuneet kädessä muutaman minuutin. Ensimmäinen keppi nurmella, loput varvikossa, merkkasin heittämällä pyykkipojan metrin sivuun kepeistä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Noin 10 askelta nurmella, loput varvikkoa.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan upouus jäljestysmaasto.

Omat kommentit: Siis vau! Lumes veti ihan mahtavasti menemään! Lähti määrätietoisesti etenemään tiiviisti jälkeä haistellen, välillä se haki hajua sivusta, mutta palasi aina takaisin jäljelle ja selvästi etsi sitä. Ensimmäistä kertaa annoin Lumekselle ihan vapaat ohjat ja ajattelin, että katsotaan, mitä se tekee, ja kyllähän se tekikin, tarkkaa työtä nimittäin. No, yksi keppi siltä olisi jäänyt huomaamatta ellen olisi pidättänyt sille kohdalle, kun meni siinä kohden vähän sivusta ohi, mutta korjasi nopeasti sijaintinsa takaisin oikeaan. Jokaikinen keppi nousi oma-aloitteisesti ja ensimmäistä kertaa lähti jatkamaan niiden jälkeen jälkeä samoin oma-aloitteisesti ihan selvä visio mielessään. Eikä se vilkuillut yhtään niitä muita keppejä ja risuja (kuten olin pelännyt), joita varvikko oli täynnä, ainoastaan oikeat kiinnosti. Mulla on ihan supertyytyväinen fiilis ja kyllä se Lumeskin hyvin iloiselta vaikutti.

Seuraavaa kertaa jos suunnittelisi viikonlopulle, niin voisi jälleen kasvattaa keppien etäisyyttä toisistaan ja siten koko jäljen pituutta. Ensimmäinen keppi 7 askeleen päässä ja siitä eteenpäin muut vuorotellen 15 ja 10 askeleen välein, jolloin jäljelle tulisi pituutta 82 askelta. Ja jos saa toivoa, niin pliis, yhtä hienosti jatkossakin kuin tänään...

Niinpä se vaan vierähti koko kesä ihan ilman ahkeraa jäljentekoa ja -ajoa, mutta jospa tässä ryhdistyisi ja käyttäisi edes lopun 2-3kk sulanmaanaikaa hyväkseen, tänään päästiin jo hyvään alkuun.

Paikka ja olosuhteet: Alkuillasta uuden kodin vasemman puoleisella pihalla hyvin lyhyellä sammalnurmella. Pieni tuulenvire, lämpötila +21.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni noin 15 minuuttia. Pituus 49 askelta, palkkana pieni lihanami joka kepiltä. Ei tietoa tuulensuunnasta.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora.

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 8-20cm pituista keppiä aina joka seitsemännellä askeleella. Kepit hajustuneet kädessä muutaman minuutin.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Muutama pieni risu jäljellä ja jäljen vieressä, joista suurimpia Lumes vilkuili, kai ajatteli niidenkin voivan olla jälkikeppejä.

Toisin kuin kesäkuun alun kahdella jäljellä, nyt laitoin narun kulkemaan Lumeksen jalkojen välistä ja kas kummaa - se virittäytyi heti jäljestämistunnelmaan! Tuo rutiini ja tyyli kannattaa siis säilyttää.

Lumes oli tosi huolellinen ja kulki nenä aivan maassa, näin lyhytkasvuisella alustalla ei olekaan niin helppoa jäljestää kuin korkeammassa ruohikossa. Reagoi hyvin keppeihin, parille-kolmelle ekalle kehuin heti kepin kohdalla, loput odotin sen ottavan oma-aloitteisesti ja aloitin kehumisen vasta sitten. Lumes selvästi ilostuu aina osuessaan kepin kohdalle ja jatkaa jäljestämistä sen jälkeen hyvin, vaikka se katkeaakin kepin tuomiseen ja namin syömiseen. Välillä haki hajua vähän suoran jälkiviivan sivusta, mutta suuremmat poikkeamiset estin (olisi käynyt jotain risua katsomassa) ja pienemmät korjasi itse.

Jäi oikein hyvä fiilis ja ensikerralla saa pidentää keppien väliä kymmeneen askeleeseen, tosin ensimmäinen voisi olla saman seitsemän kuin tänäänkin.

Viime joulukuun alkuun päättyi meillä vuoden 2009 jäljestyskausi. Paljon ei sen kesän aikana edistytty, kun erehdyin jälkikurssin ohjeiden mukaan tekemään ruokajälkeä ja vaatimaan kaikkien ruokien syömistä jäljeltä. Lumes paineistui siitä tosi paljon ja lopulta lopetti jäljestämisen melkein kokonaan. Onneksi tajusin lopulta jättää ruuan pois ja tarkkuuden ylläpitämiseksi laitoin jäljelle keppejä. Lumeksen jäljestysinto palasi ja keppien ilmaisun se oppi miltei kerrasta. Joulukuulla jäätiin seitsemään keppiin viiden askeleen välein.

Eilinen jälki

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin vanhan kodin takana olevalla heinikkoisella parkkipaikalla. Välillä tuuli hieman, lämpötila +14.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa läheisen puun vieressä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Lähdettiin jäljelle heti, ei odotettu vanhenemista. Pituus 25 askelta, palkkana kanakierteen puolikas joka kepiltä. Ei tietoa tuulensuunnasta.

Jäljennosto: Ok.

Jäljen muoto: Suora.

Mahdollisten esineiden sijainti: Viisi (en muistanut pitikö olla 5 vai 7 keppiä, niin otin 5) 8-15cm pituista keppiä aina joka viidennellä askeleella. Kepit hajustuneet kädessä muutaman minuutin.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Joku roska oli jäljen vieressä.

Omat kommentit:

Lumes lähtee hyvin jäljelle käskystä ja on suht huolellinen. Reagoi hyvin keppeihin, parille-kolmelle ekalle kehuin heti kepin kohdalla, loput odotin sen ottavan oma-aloitteisesti ja aloitin kehumisen vasta sitten. Lumes selvästi ilostuu aina osuessaan kepin kohdalle ja myös odottaa jäljen jatkamista palkkanamin syötyään. Puolivälissä jälkeä oli ihan vieressä roska ja se meinasi Lumesta kiinnostaa (lenkilläkin pitää ne kaikki käydä katsomassa), mutta estin sinne menon, otin takaisin jäljelle ja käskytin jatkamaan, jolloin luopui roskantarkastushalustaan.

Jäi oikein hyvä fiilis ja ensikerralla saa pidentää keppien väliä, sitä pohdin viime vuonnakin, mutta en ehtinyt ennen lumien tuloa ja nyt halusin aloittaa pienillä väleillä.

Jäljellä tänään

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin samassa paikassa kuin eilen, heinikko oli eilisillan sateista hieman kostea. Välillä tuuleskeli, mutta ei juuri tuolla paikkaa. Lämpötila +2.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa läheisen puun vieressä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki sai vanheta muutaman minuutin, oli pituudeltaan 35 askelta ja palkkana juustonpalasia. Tuulen suunnasta ei tietoa.

Jäljennosto: Oikein hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Viisi 8-13cm pituista keppiä, kepit 1-2 joka viidennellä askeleella, kepit 3-4 joka kymmenennellä askeleella ja keppi 5 viiden askeleen päässä nelosesta. Kepit hajustuneet kädessä muutaman minuutin.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Jotain risuja siinä oli vähän vieressä, suoraan jäljellä olevat heitin kauemmas.

Omat kommentit:

Todella hienoa ja iloista jäljestystä Lumekselta, reagoi jokaiseen keppiin oma-aloitteisesti ja otti suuhun, ennen kuin aloitin kehumisen. Itseasiassa en edes huomannut itse kaikkia keppejä ennen kuin Lumeksesta näki, että löytynyt oli, vaikka nimenomaan yritän nähdä ne ensin, jotta huomaisin, jos Lumes menisikin yli.

Seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa keppejä seitsemän ja niiden välit voisivat olla kepit 1-2 5askelta, 3-5 10ask ja 6-7 5 ask, jolloin jäljen pituudeksi tulisi 50 askelta. Sitten täytyy katsella, miten tuo sujuisi ja miettiä jatkoa sen mukaan - saako pidentää entisestään vai pysytäänkö hetki tuossa.

Esineruudulla

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän viereisessä metsänrannan varvikossa. Tyyntä, lämpötila +2.

Ruuduntekijä ja läsnäolijat: Minä.

Tallaustapa ja etsintäalueen koko: Tallattu tiheällä, vaakasuuntaisella, edestakaisella kävelyllä mennen tullen. Ensimmäinen kaistele 2,5m leveä 10m pitkä, toinen 2m leveä ja 5m pitkä.

Lähtö: Hyvä

Mahdollisten esineiden sijainti: Ensimmäisellä punainen narulelu suunnilleen keskellä, pari metriä lopusta, varvikon alle hyvin piilotettu. Toisessa sininen narulelu melkein kaistaleen päässä liuskaisen kiven reunan alla kolossa.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ensimmäisellä ei mitään, toisessa kivi sammalpeitteineen ja muutakin kohoumaa.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Laitoin taas jo autossa pk-liivin Lumekselle ja siinä metsään kävellessä vaikutti ihan kuin se olis tiennyt, mitä mennään tekemään, oli sellaisen tohkeissaan olevan oloinen. Lähtikin heti käskystä tarkasti haistelemaan, ihan selvästi tiesi nyt heti, mikä homma on. Tallatun alueen reunojen yli en päästänyt (Lumes on vielä narussa tässä), mutta eipä se kyllä juuri yrittänytkään, kahdesti meni reunoille. Loppupäässä haistoi lelun ja alkoi tarkentamaan, että missämissä se on, nenä tuhuutti valtavasti ja pää liikkui ees taas. Kun kuono meni lelun kohdalle, kehuin iloisesti, päästin irti narusta ja juoksin lähetyspaikalle alkuun, jonne Lumes tuli kohta perässä lelun varvikosta saatuaan. Leikittiin hetki ja sitten siirryttiin toisen kaistaleen kohtaan.

Toinen kaistale eteni samoin ja sujuvasti kuten ensimmäinenkin, Lumes etsi määrätietoisesti, sai hajun, paikansi ja löysi. Sain olla oikein tyytyväinen, todella hienoa työskentelyä! Seuraavalla kerralla saa tehdä pidemmän kaistaleen ja Lumeksen varmaan voi päästää nyt irtikin, kun etsii heti hyvin. Leikin jälkeen otin pk-valjaat pois ja käveltiin autolle, josta jatkettiin samantien jäljestämään.

Jäljellä

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän korkeassa, mutta littanaan painuneessa, litimärässä laitaheinikossa. Lähes tyyntä, lämpötila +2.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni sen verran, mitä esine-etsinnässä meni aikaa, eli jokusen minuutin. Aivan pienenpieni sivutuuli.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän korkeintaan 12cm pituista ohutta keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee ja lisäksi olivat takin taskussa (jossa muutama juustopala) esineruutukaistaleiden tallomisen ajan.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan uusi paikka jäljelle, yleensä ollaan tässä kohtaa tehty esineruutua.

Lumes on jo sisäistänyt keppien olemassaolon ja etsi niitä, ei niinkään olisi jäljestänyt vaan rynninyt eteenpäin seuraavalle kepille ja sainkin palautella sitä, kun en ehtinyt estääkään. Kepit löytyivät hyvin. Viiden askeleen väli on liian lyhyt, nyt se tuli varmaksi todettua, tein vain vielä tämän kerran siten, koska heinikossa lehtien seassa ei näkynyt askeleita ja lähekkäin olevien keppien ansiosta tiesin, missä jälki kulkee ja pysyin selvillä reitistä ja keppien sijainnista. Huolellisuus oli ihan hukassa, mutta intoa löytyi. Ehkä juuri ennen jälkeä tehty esine-etsintä viritti Lumeksen väärälle taajuudelle?

Eteen

Samalla kaavalla kuin ennenkin, Lumes intoa puhkuen. Välimatkaa voisi vielä pidentää jonnekin 50 metriin (nyt sellaiset 30m) ja sen jälkeen alkaa kokeilla ilman sitä, että Lumes näkee pallon viennin. Suorituksen yhtä osaa vaikeutettaessa toki toista osaa helpotetaan, eli tällöin välimatkaa väliaikaisesti lyhennetään, kunnes onnistuu sujuvasti ilman näköärsykettäkin. Katsotaan sitten, miten käy.

TOKOILUA

Maanantaina ei olisi pitänyt mennä treeneihin, Lumes ei jaksanut peräkkäisinä päivinä skarpata täysillä, sunnuntainahan oltiin hallissa tokoilemassa. Tietääpään jatkossa olla menemättä.

Jotain hyvää kuitenkin maanantaillakin oli, matkalla harkkoihin suunnittelin, mitä Lumeksen kanssa tekisin siellä ja myös pitäydyin tässä, joskin lisäksi otin vielä pari muuta juttua, kun sopivasti niihin tuli tilaisuus ja menevät aina samalla kaavalla, joten ei ollut haitaksi.

Hyppyä otin alussa kolme ja lopussa kolme, Lumes lähti joka kerralla ensimmäisestä käskystä! Korkeutta hypyllä edelleen vaivaiset kolme lautaa, mutta ensin opetellaankin suoritusvarmaksi ja tekniikka haltuun, sitten vasta niitä korkeampia hyppyä.

Päättäessäni harjoitella tällä kertaa istumisen kestoa, unohdin, että siihen olisi namit (joita en ottanut mukaan, kun leikillähän pärkää...) paljon kätevämpiä kuin lelu/leikki, joten en sitten sitä kovin ottanutkaan. Tänään kyllä töissä keksin siihenkin hyvän tavan leikkimällä palkata ja samalla koiran vire vain nousisi sen istumisen aikana odottaessaan huippupalkkaa. Mutta liekö tuo sittenkään hyvä tapa, kun kisoissa tulee sitä paikallaistumista monta minuuttia niin jos vire nousee ja nousee ne minuutit, niin siinä on jo aika räjähdyspisteessä sitten silloin, kun saa palata koiran luokse sieltä piilosta... Luoksetuloissa se taas sitten olisi kyllä hyväksi.

Luoksepäästävyydessä Lumes yllätti, se ei edes yrittänyt nousta! Vielä viimeksi, kun sitä on Lumekselle otettu, jouduin pitämään sitä istumassa, mutta nyt riitti ihan käsi kevyesti kyljellä. Vautsi, mä oon niin ylpee tästä! Myönnettäköön, että ihan vähän se tassua heilautti, mutta ei silti pyrkinyt yhtään ylös.

Koirien ohittelu ja vierestä kulkeminen nami (tähän on sellaisia herkkuliuskoja, joita en käytä muuhun) lähes koko ajan suussa on treeneissä jo ihan helppo nakki. Sitä voisikin pikkuhiljaa alkaa vaikeuttamaan hidastamalla nopeutta, jolla herkkua suuhun tulee.

JÄLJELLÄ

Tänään töiden jälkeen tein Lumekselle jäljen, kun viime viikonloppuna jäi kokonaan välistä, niin josko nyt kunnostautuisi ennen lumien tuloa. Koirat oli ollut mulla mukana kahdeksantuntisen työpäivän.

Paikka ja olosuhteet: Klo 15.45 vastakkaisella parkkipaikalla, jonka litimärkä heinikko on  kasaan suht matalaksi painunut. Pieni tuulenvire, lämpötila +3.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa, Allu oli tolpassa Lumeksen jäljestäessä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni 30min, pituus 35 askelta, tuulensuunnasta ei tietoa. Lumeksella valjaat ja panta, naru kiinni pannasta.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 7-15cm pituista keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu vain sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihmisiä kulki tiellä juuri sillä hetkellä, kun tuli Lumekselle hapuilu kohta.

Omat kommentit: Mulla ei ollut merkkikeppiä mukana jäljen alkuun, joten se oli vaan maassa olevalla roskalla merkitty, mutta ei Lumesta häirinnyt yhtään. Kuono meni maassa niin, että keppejä löytyi ja Lumes alkoi reagoida niihin jo ennen kehujanikin (kokeilin parin sekunnin viivettä kehumiseen yhdellä kepillä), mutta vielä pitkään aion vahvistaa keppien tärkeyttä kehumalla heti, kun kuono kohdalle osuu.

Neljän askeleen väli kepeillä tuntuu liian lyhyeltä, siinä ei ehdi ollenkaan päästä jäljestämisen makuun. Yhdestä kepistä Lumes meni ohi ja minä tyhmä en ehtinyt reagoida siihen riittävän nopeasti ja estää ohitusta vaan jouduin palauttamaan Lumeksen siihen kohtaan. Lumes olisi jatkanut vain jälkeä eteenpäin ja minä tyhmä luulin kyseistä keppiä viimeiseksi ja ettei jälki edes jatku enää, mutta se olkin vasta toiseksi viimeinen keppi... Jes, hyvä minä. Tietty se keppi pitäis Lumeksen huomata, vaikka kuono ei just sillä kohtaa oliskaan maassa kiinni, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista vaatia siltä sitä. Pitäisi kyllä hakea niitä oksanpalasia valmiiksi, että niihin ehtii tarttua kunnolla ihmisen haju ja siten erottuvat maastosta paremmin. Tässä alkuvaiheessa se varmaan olisi tärkeää.

Edelleen Lumes herkästi pudottaa kepin heti, kun kääntyy sen kanssa mua kohti ja tietää saavansa namin. Yhden kepin pudotti lähes samantien otettuaan sen suuhun ja siinä kohden lopetin kehumisen siihen, jolloin otti kepin uudestaan ja silloin jatkoin kehumista ja sain sen käteen asti. Suurimman osan kepeistä ehdin kuitenkin saada käteen ennen kuin Lumes pudottaa, että suuri ongelma tämä ei ole edelleen vähän myöhemmin vasta lisään tässä asiassa vaatimuksia. Ei liikaa kerralla sekoittamaan pakkaa.

Eilen Lumeksen kanssa jäljestettiin taas pikkasen, seuraavan kerran sit viikonloppuna, jos kelit vielä sallii.

Paikka ja olosuhteet: Alkuiltapäivästä vastakkaisella parkkipaikalla, jonka pitkäksi venähtänyt heinikko on pakkasista kasaan suht matalaksi painunut. Pienen pieni tuulenvire, lämpötila +3.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa tolpassa kiinni, Allu oli tolpassa myös Lumeksen jäljestäessä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni n. 25min, pituus 35 askelta, myötäinen sivutuuli. Lumeksella panta.

Jäljennosto: Hapuileva.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 10-15cm pituista keppiä aina viiden askeleen välein.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Lumes oli vähän pihalla aloituksessa, mutta lähti sitten kumminkin hyvin ja eka keppi löyty hyvästi suurien kehujen saattelemana, jolloin Lumes nappas sen suuhun ja sai naminsa. Nyt vähän takkusi tuo jäljestämisen jatkaminen keppien löytymisen jälkeen, liekö jotain muita hajuja vai muuten vaan Lumes meinasi haahuilla. En antanut sen mennä jäljestä sivuun ja kehoitin jatkamaan jäljellä, jolloin sitten aina jatkoi työskentelyä.

Yhdestä kepistä meni ensin ohi, kun ei ollut kuono maassa siinä kohdin, mutta narusta palautin sitä pari askelta ja sitten hoksasikin kepin jo ennen kuin ehdin kehua. Muut kepit Lumes löysi hyvin edetessään kuono maassa. Keppejä Lumes ei tuonut kertaakaan käteen asti vaan pudotti maahan namin nähdessään, mutta eiköhän tuokin ole sellainen asia, joka korjaantuu ajan kanssa tai jos ei korjaannu itsestään, Lumeksen osatessa homman voin käskeä sen tuomaan kepin käteen asti eikä pudottamaan.

Eilinen

Tein Lumekselle kaksi jälkeä, vaikka pikkasen onkin lunta maassa, heinikko kuitenkin vielä näkyy alta.

Ensimmäisenä aamulla 130 askelta ja ruoka tuli multa taskusta, jäljellä ei ollut mitään. Tais olla vaan liian herkullista kinkunsiivua, kun Lumes alko sit itse pysähteleen, et nytkö ois taas palkkaus. Muutenkin meni jäljen tosi pinnallisesti pää ylhäällä, mutta meni loppuun kumminkin ja iloisena. Puolivälin jälkeen tuli hankala kohta, kun jälki meni viereisen talon asukkaiden oikopolku yli, mutta kyllä Lumes siitä suoraa jatkoi hetken tuumattuaan. Maisemia ei katsellut kertaakaan eikä pysähdellyt, eteni koko ajan. Lumeksella oli Allun valjaat ja tulipahan todettua, että valjailla ei kyllä yhtään pysty ohjaamaan, joten panta on parempi.

Iltapäivällä tein toisen jäljen, 100 askelta. Ilman ruokaa jäljellä Lumes jäljestää epätarkasti, kulkee vain hajuvanaa pitkin. Haluaisin kuitenkin sitä työskentelyä vähän tarkemmaksi, joten laitoin jäljelle n. 10 askeleen välein yhden koiranmakkaran palan. Ruuastahan Lumes ahdistuu jäljellä, mutta ajattelin, ettei noin pieni määrä vielä siihen vaikuta. Lumes lähti iloisesti jäljelle, mutta huomattuaan ensimmäisen namin olemus muuttui. Se jatkoi kyllä jäljestämistä ja vaihtoi siihen tarkkaan askel-askel-haisteluun, mutta ei syönyt kuin muutaman niistä kymmenestä namista, pysähteli ja katseli taas maisemia eikä ollut enää niin iloinen. Ahdistui, että voi, ei taasko tätä ruokaa on täällä.

Tänään

Eilisen pohjalta täytyi miettiä, että kuinka saisin Lumeksen jäljestämään iloisesti, mutta tarkasti. Päätin kokeilla keppejä, joiden mukaanottoa jäljelle olin muutenkin jo ajatellut kohta puolin toteutettavaksi. Kisoissahan jäljellä on keppejä (merkittyjä, pieniä oksanpalasia) ja suorituksen arviointi suoritetaan löydettyjen keppien määrän perusteella.

Paikka ja olosuhteet: Aamupäivä vastakkaisella parkkipaikalla, jonka pitkäksi venähtänyt, kevyesti luminen heinikko on pakkasista kasaan suht matalaksi painunut. Pienen pieni tuulenvire, lämpötila nollassa, juuri ja juuri huomattava tihkusade.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni n. 30min, pituus 35 askelta, sivutuuli. Lumeksella panta.

Jäljennosto: Hyvä.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 10-20cm pituista keppiä aina viiden askeleen välein.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Lumes aloitti kuono maassa kolmen askeleen verran ja sitten pää nousi ylemmäs eikä kiinnittänyt mitään huomiota keppiin, joka sinänsä on ihan normaalia, eihän se voinut tietää, että se merkkaa jotain. Näytin keppiä iloisesti Lumekselle ja se otti kepin suuhun, josta kehuin sitä vuolaasti ja annoin taskusta namin. Otin kepin itselleni ja kehoitin Lumesta jatkamaan. Sama homma kuin alussa, parin kolmen askeleen jälkeen kuono nousi, ei kiinnostunut kepistä, näytin, otti suuhun ja kehuin + nami + keppi mulle.

Nyt Lumeksella välähti, jaa niitä keppejä täytyy etsiä! Koko loppujäljen Lumes haisteli tarkasti läpi ja mun tarvitsi vain kehua keppien kohdalla, niin Lumes otti suuhun ja toi mulle. Nyt se oli iloinen ja tarkka! Jes! Tällä jatketaan!

Maahanmeno kai olisi suositeltavampi tapa ilmaista kepit (jälki jatkuu suoraan koiran nenän edestä, ei tarvitse etsiä uudelleen), mutta en enää halua pilata Lumeksen intoa ja tuo suuhun ottaminen tulee siltä luonnostaan ja se on iloinen niin.

Mutta mä olen siis nyt niin iloinen, jos löytyi sekä mulle, että Lumekselle sopiva tapa saada iloista ja huolellista jälkityöskentelyä!

Tässä on kuukaudenpäivät kulunut edellisestä jäljestyksestä ja pitkään olin sitä mieltä, että olkoot kokonaan, mä en enää jaksa sitä junnausta. Viikon verran olen tässä enemmänkin miettinyt, että josko sittenkin taas jatkettaisiin, ja samalla syitä Lumeksen jälki-innon lopahtamiseen uusien havaintojen pohjalta.

Ihan alunperin mulla oli tarkoitus pitää jäljestys vaan aktivointina ilman muita tavoitteita, mutta jälkikurssille mentäessä se yhtäkkiä muuttui ja ajattelinkin vaan kisaamista. Nyt olen palannut takaisin siihen ajatukseen, että jäljestys saa olla meille vain mukavaa puuhaa ilman mitään kisatavoitteita, mutta jos joskus alkaa näyttää siltä, että taidot riittäisivät jälkikisoihinkin, niin mikäs siinä. Mitään stressiä en kuitenkaan aio enää ottaa siitä, jos jälki ei mene supertarkasti vaan tärkeintä että Lumes ajaa jälkeä iloisesti kuitenkin reitillä pysyen.

Pikkupentuna Lumeksella oli suuri ruokahalu ja ahnehtikin sitä vauhtia ruokaa kitusiinsa, että välillä oli henkeen mennä. Kaikessa koulutuksessa pystyi käyttämään kuivaruokaa palkkiona, kun sekin oli Lumeksesta tosi namia. Vähitellen ruokahalu on kuitenkin hiipunut, sitä ei enää ahmita, pureskellaan huolella, pudotellaan suusta, syödään älyhitaasti, pureskellaan jokainen muro yksitellen, ei kelpuuteta kuivaruokaa nameina, jätetään kippoon ruokaa... Ja kaiken aikaa kuitenkin jäljellä olisi pitänyt syödä joka ikinen nappula, vaikka ne eivät kotonakaan enää laske tuosta vaan alas. Olen miettinyt myös sitä, miten Lumes meni jäljelle: kuono maassa iloisena askeliani pitkin, kunnes alkoi se oikea jälki ruokineen ja homma stoppasi siihen. Ruoka jäljellä ei ollut Lumeksesta enää kiva juttu ja se paineisti, koska tosiaan sen matkan jäljen alkuun jäljesti lähes aina ja siinä ruokaa ei ole. Miten en aiemmin tätäkään yhteyttä tajunnut...

Tänään kokeiltiin paluuta alkuperäiseen jäljestysharjoitustyyliimme, tein jäljen ihan ilman ruokaa ja palkka on taskussani, josta annan sitä välillä. Naksuttimen sijasta käytän nyt kehumista osoituksena halutusta työskentelystä. Ensimmäiselle jäljelle Lumes ei lähtenyt ollenkaan, mutta ajettuani sen Allun kanssa (joka meni aivan loistavasti!), päätin kävellä vielä koirien kanssa jäljen vierellä ja siinä Lumes alkoikin laittaa nenää maahan. Kehuin iloisesti ja palkkasin, Lumes innostui, että tää oli tätä kivaa jäljestämistä! Kävelin sitten siitä sivuun ja tein uudestaan jäljen Lumekselle.

Paikka ja olosuhteet: Puolipilvinen aamupäivä vastakkaisella parkkipaikalla, jonka pitkäksi venähtänyt nurmi on pakkasista kasaan suht matalaksi painunut, huurtunut ja rahiseva. Pieni tuulenvire, pari pakkasastetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, Allu mukana tolpassa kiinni.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jäljen teon jälkeen kävin hakemassa koirien kanssa kotoa lisää pinaattilättyjä, joita tällä kertaa päätin kokeilla Lumeksen palkaksi, kun en koiranmakkaraa pakastimesta jaksanut sulattaa, sellainen 5-10 min. siinä meni. Jäljen pituus 70 askelta, myötätuuli. Lumeksella Allun valjaat.

Jäljennosto: Viiveellä.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Lumes ei aloittanut ihan suorilta jäljestämistä, vaan pari askelta kävelin sen vieressä, kunnes laittoi nenän ensimmäisen kerran maahan askeleelle. Kehuin vuolaasti, josta Lumes ilostui, ja annoin taskusta lätynpalasen. Pian se alkoi uudestaan haistella jälkeä, kehuin ja palkkasin. Lumes kulki iloisesti ja alkoi nopeasti edetä jäljestäen eikä kohta olisi piitannut niin pysähtyä edes lättyä ottamaan. (Samahan oli silloin, kun naksuttimella keväällä aloitettiin, kun hoksasi homman, olisi halunnut antaa mennä vaan.) 70 askelta oli nopeasti läpi käyty, kun ei tarvinnut taistella namien syönnin kanssa. Nythän Lumes ei siis tokikaan mennyt jokaista askelta läpi, kuten kuuluisi tarkemmassa työskentelyssä, mutta se jäljesti taas iloisesti ja varmasti koko höskän läpi!

Itselleni tuli taas kauhea into uuden jäljen tekoon, kun Lumes taas menee (tai ainakin tuon yhden meni) hyvin (tai huonostihan se on tarkkaa työskentelyä ajatellen, mutta nykyvaatimustasolleni hyvin) ja tykkää, mutta pitää kai vähän toppuutella ja aikaisintaan huomenna jatkaa.

Mietin tässä vain nyt sitäkin, että jatketaanko tällä systeemillä kokonaan eteenpäin vai vieläkö laittaisin sinne jäljelle jotain ruokaa, mutta parempaa kuin ne murot, vaikka makkaraa tai näitä tänään käyttämiäni pinaattilättyjä. Jotenkin vaan tuntuu, että Lumekselle paremmin sopii tämä vähän summittaisempi työskentely. Sen vilkkaalle temperamentille ja terävyydelle ei käy yksiin se ruokien syönti ja tarkka eteneminen ainakaan tässä vaiheessa. Nyt kun se taas "saa mennä vaan", niin ei katsele yhtään maisemia tai haukahtele, kuten teki aina tarkemmalla tekniikalla.

Mua tympii kyllä tää jäljestyksen takkuaminen nykyään niin paljon, että pitäisköhän vaan suosiolla vaihtaa hakuiluun, vaikka siinä tuliskin sitten joka viikolle vielä yksi treenikerta lisää ja siellä menis sen tunnin sijaan puoli päivää... En jaksa enää tehdä ees jälkiä Lumekselle, kun on niin turhauttavaa.

Paikka ja olosuhteet: Aurinkoisena päivänä kahden maissa viereisellä parkkipaikalla, jonka nurmi on pitkäksi venähtänyttä ja yön jäljiltä pakkasen kokenut. Pieni tuuli, lämmintä muutama +aste.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, Allu mukana puussa kiinni.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Ajoin jäljen samantien, en odotellut vanhentumista. Jäljen pituus 15 askelta ja tavoitteena sama kuin viimeksi eli saada Lumes edes etenemään jäljellä ja innostumaan taas hommasta. Jälkipalkkana vedessä pehmentyneitä muroja, pieni muutaman muron kasa joka askeleella kahta viimeistä lukuunottamatta sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Viimeisellä askeleella oli kärjessä loppupalkka avonaisessa kipossa. Aloituksen vierekkäisissä askelissa oli molemmissa samanlainen pieni kasa kärjessä. Myötä-/loiva sivutuuli.

Jäljennosto: Nosti jäljen!

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit:

Kehitettävää tänään: Ei oikeastaan huomautettavaa, viimeiselle namille ennen kippoa jarruttelin, kun kippo houkutteli liikaa.

Hyvää tänään: Lumes meni iloisesti ja varmasti.

Jälkikerran kulku: Kun Lumes laski kuononsa maahan ja alkoi haistella, en puhunut sille enää mitään vaan annoin tehdä töitä ihan rauhassa. Parissa kohden, kun jarrutin askeleelle, menin viereen rauhallisesti kehuen ja silittäen ja katsoin, onko askeleen nami syöty vai ei, ja kehoitin jatkamaan. Lumes söi aloituksen molemmat ruokakasat ja kulki melko varmasti jäljen läpi, vaikkakaan pää ei pysynyt ihan koko aikaa maassa, mutta nopeasti aina jatkoi eikä haaveillut mitään. Annoin Lumeksen mennä melkein löysällä liinalla, etten painostaisi sitä.

Ja sitten tuli se ei näin-osuus. Koska Lumes meni niin hyvin, tuli sen syödessä loppupalkkaansa mieleen tehdä toinenkin lyhyt jälki, joten otin kipon kesken syönnin pois ja tein uuden jäljen. VIRHE!

Paikka ja olosuhteet: Sama kuin edellä, paitsi ettei tuullut sillä hetkellä.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Sama kuin edellä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki mentiin ajamaan välittömästi teon jälkeen. Jäljen pituus vain 10 askelta ja uskomuksena tietenkin, että menee yhtä hyvin kuin edellisen jäljen... Jälkipalkkana vedessä pehmentyneitä muroja, aloituksen vierekkäisissä askeileissä useamman muron kasat kannoissa, pieni muutaman muron kasa parilla seuraavalla askeleella, jonka jälkeen vain yksi muro lopuilla askelilla. Murot olivat askeleilla sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Viimeisellä askeleella oli kärjessä loppupalkka avonaisessa kipossa.

Jäljennosto: Nosti jäljen!

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Hakiessani Lumesta jäljelle, jouduin kieltämään sitä ohikulkijalle haukahtelusta, mutta oli kuitenkin iloinen sen jälkeen.

Omat kommentit:

Kehitettävää tänään: Taas melkein kaikki sitä lukuunottamatta, että Lumes kuitenkin jäljesti.

Hyvää tänään: No kyllä se meni edes jäljen läpi.

Jälkikerran kulku: Lumes alkoi syödä aloituksen toista ruokakasaa, jätti kesken ja vaihtoi toiselle kasalle - ja lopetti istahti vierelleni. Just joo, kivat, mikähän sille nyt tuli? Silitin sitä rauhallisesti ja sanoin oikein ystävällisesti, että "saa ottaa". Näki heti, että Lumes paineistui taas tosi paljon jostain syystä, mutta rauhallisen, vähäeleisen - ja sanaisen kannustuksen jälkeen kuitenkin jatkoi aloituskasojen syömistä ja lähti etenemään jäljellä hyyyvin varovaisesti. Yllättävää kyllä, sieti ihan pienenpienet pidätteet liinassa, ettei mene yli parista askeleesta. Tälläkin lyhyellä matkalla alusta loppuun ehti tuttuun tapaan nostaa päänsä monta kertaa ylös ja katsella jonkun aikaa maisemia. Viimeisen namin meinasi jättää väliin, joten menin rauhallisesti viereen samalla rauhallisesti kehuen ja vieressä silitin rauhallisesti hieman ja näytin (taas mä näyttelen sille jälkeä) askeleen kantaa, jolloin viimein hokas siellä olevan namin olemassaolon ja sen jälkeen sai syödä loppupalkkansa kiposta.

Okei eli Lumes ei sitten suostunut eilen jäljestämään lainkaan. Mä en ymmärrä mikä sille yhtäkkiä tuli, kun sillon perjantaina meni tosi hienosti ja sit yhtäkkiä lauantaina ei aikonutkaan, mutta "puhuttelujen" jälkeen suostu kumminkin ja teki tosi tarkkaa työtä.

Eilen sit työpaikan pellolla oikein tsemppasin, että olis hyvällä mielellä ja innostunut, mutta ei mitään aikomustakaan lähteä jälkeä ajamaan. Koitin sit samoin kuin eilen, eli näytin sille muutamaa jälkeä ja kannustin etsimään namit, mutta ei lähtenyt itse etenemään. Otin sit loppupalkan pois ja kannoin Lumeksen autolle. Kotona tein nurmikolle kymmenen askeleen jäljen loppupalkalla, että jos Lumes edes sen verran viitsisi, mutta ei vilkaissutkaan jälkeen, kun toin sen kohdille. Iltapäivällä ja illalla koitin vastapäisellä parkkipaikalla samaten ihan vaan kymmentä askelta, mutta edelleenkään Lumes oli täysin evvk (ei voi vähempää kiinnostaa).

Oli sitten eilisen syömättä, kun ei kerran jäljellä ruoka kelvannut ja koitin tänään aamulla uusiksi, josko herralla olisi riittävästi nälkä, joka toisi jäljestysintoa.

Paikka ja olosuhteet: Aurinkoisena aamupäivänä viereisellä parkkipaikalla, jonka nurmi on pitkäksi venähtänyttä ja yön jäljiltä kostea. Pieni tuuli, lämmintä ehkä joku +10 tai vähän enemmän.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, Allu mukana puussa kiinni.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Vähäsen silittelin koiria jäljen teon jälkeen ja Lumeksen kanssa innostusyrityksiä, 5min. korkeintaan oli jälki vanha. Jäljen pituus vain 10 askelta ja tavoitteena saada Lumes kulkemaan edes ja innostumaan taas hommasta. Jälkipalkkana vedessä pehmentyneitä muroja, pieni muutaman muron kasa joka askeleella sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Viimeisellä askeleella oli kannassa vain yksi muro ja kärjessä loppupalkka avonaisessa kipossa. Aloituksen vierekkäisissä askelissa oli molemmissa samanlainen pieni kasa. Myötä-/loiva sivutuuli.

Jäljennosto: Nosti jäljen!

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Varmasti huono muistikuva eilisiltä jälkiyritelmiltä. Vein jäljelle koko ajan oikein innostavasti puhellen "missähän se on" "onkohan tuolla jotain" "käypä katsoon" jne.

Omat kommentit:

Kehitettävää tänään: Kerrankin ei mitään muuta huomautettavaa, mutta varmuus oikeasta toimimisesta ja jäljestämisen ilo pitäisi Lumekselle saada takaisin.

Hyvää tänään: Kaikki meni nappiin!

Jälkikerran kulku: Kun Lumes laski kuononsa maahan ja alkoi haistella, en puhunut sille enää mitään vaan annoin tehdä töitä ihan rauhassa, Lumes olisi eilisen jäljiltä saattanut kokea kehumisen painostavana ja lopettaa jäljellä. Lumes söi aloituksen molemmat ruokakasat ja siirtyi varovasti ensimmäiselle askeleelle syöden siitäkin ja jatkaen näin hitaasti koko huiman kymmenen askelta loppuun. Muuten annoin Lumeksen mennä ihan löysällä liinalla, mutta viimeisellä askeleella varmistin hyvin kevyesti, että syö kantanamin ennen kipolle siirtymistä. Meni erittäin hienosti! Lumes ei nostellut päätään eikä pitänyt mietiskelytaukoja tai tehnyt mitään muutakaan ei-toivottua.

Perjantaina jatketaan jäljen parissa tällä samalla tyylillä (yli lyhyt jälki + ruokakasat) ja pidennetään ja vähennetään ruokaa sitten, kun taas varmasti lähtee jäljestämään.

Paikka ja olosuhteet: Työpaikan viereinen märkä rehupelto, heinän korkeus n.10-25cm. Ihan pienen pieni tuuli, lämmintä ei varmaan +10 enempää ja aamu kymmenen aikaan oltiin liikkeellä.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, Allu odotti autossa.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Otin pari lehteä mukaan ja niitä autossa lukiessani jälki sai vanheta 15-20 min. Eilen meni niin hyvin, joten tein tänään 80 askelta. Jälkipalkkana vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella suunnilleen sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä loppuruoka avonaisessa kipossa. Myötä/loiva sivutuuli.

Jäljennosto: Ensimmäistä kertaa ei millainen, ei aloittanutkaan.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Lumekselle olisi kotona uni vielä maittanut, kun lähdettiin jälkireissulle ja sielläkin vain otin sen autosta ja käveltiin jäljelle, ei kaikista paras viretila siis. Itselläni suuret ennakko-odotukset eilisen johdosta.

Omat kommentit:

Kehitettävää tänään: Ihan kaikki, kerrassaan mikään ei onnistunut.

Hyvää tänään: Se, että Lumes loppuviimein lähti jäljestämään ja teki sen tarkasti.

Jälkikerran kulku: Näin Lumeksesta heti, kun käveltiin jäljelle, että turha odottaa eilisen kaltaista suoritusta ja olin pettynyt, joka varmasti heti näkyi olemuksessani. Ja vaikka näin, että Lumes olisi kaivannut innostamista ja tsemppausta ennen jäljelle menoa, en tehnyt sitä, menin vain ja ajattelin, että on se ennenkin edes jotenkin jäljen ajanut. Iso virhe.

Lumes ei meinannutkaan lähteä jäljestämään, jäljen alussa ensimmäiseksi olisi napannut jälkitolpan suuhunsa, vaikka ei koskaan aiemmin ole ollut siitä lainkaan kiinnostunut. Kielsin tietenkin ja jätti tolpan rauhaan, mutta ei sitten tehnyt kyllä ainakaan mitään jäljen suhteen. Yritin iloisesti kannustaa, mutta ei vaikutusta, sitten painokkaammin vähän kiristää liinasta, että löysäisin, kun aloittaa työt, mutta eipä meinannutkaan alkaa haistella mitään. No vähän laski kuonoa maahan ja heti kehuin, mutta ei vaikutusta. Kannoin sitten koiran takaisin autoon ja hengähdin hetken.

Uusi yritys oikein kannustavana heti autolta lähtiessä ja pientä hömpötystä mielialan kohottamiseksi, mutta heti jäljen alkuun tullessa Lumeksella "iski masis päälle" eikä edelleenkään aikomustakaan koko hommaan. Kävelytin vähän pellon viertä ja teki kakit sinne, jolloin ajattelin, että tästäkö se hiersi, mutta ei, ei kiinnostanut jälki edelleenkään.

Kai olis pitänyt luovuttaa viimeistään tässä vaiheessa, koska vaikea koiraa on pakottaa jäljestämään, mutta en halunnut Lumeksen saavan sellaistakaan kuvaa asiasta, että silloin tehdään kun huvittaa, muuten ei.

Seuravaa oli ihan tarpeetonta eikä varmasti auttanut asiaa mitenkään, mutta kun Lumes ei edelleenkään lähtenyt jäljelle, talutin sen pannasta jäljen läpi ja näytin odottavan loppupalkan. Kiertäen takaisin jäljen alkuun (tai oikeastaan muutaman askeleen ohi) ja vielä yksi yritys, sitten en keksisi enää mitään, mitä yrittää ja ehdin jo olla aiempaakin varmempi, että meidän jälkiharrastus oli sitten tässä.

Näytin Lumekselle askeleella olevaa namia (näinkään ei kyllä saisi tehdä) ja kannustin sitä tulemaan katsomaan ja syömään sen. Varoen Lumes tuli ja söi ja kehuin vuolaasti. Muutaman askeleen verran sama ja sitten ihme, Lumes jatkoi itsenäisesti! Teki tosi huolellista työtä jäljen loppuun eikä Allu löytänyt kuin kaksi namia.

Loppuviimein jälki siis oli 80 askeleen sijaan 65-70 askelta pitkä, koska ei aloitettu alusta sillä kertaa, kun Lumes viimein lähti jälkeä ajamaan. 20 minuutin sijaan jälki olikin 40 min. vanha, kun Lumes viimein sille lähti. Vanhin jälki meillä tähän mennessä.

Huomenna yksi tai kaksi lyhyttä jälkeä ja varmistus, että Lumes on hyvässä, reippaassa mielentilassa.

Tässä on sitten tullut pidettyä pari viikkoa jäljestystaukoa, kun ei vain ole ollut motivaatiota siihen huonosti menneiden kertojen jälkeen. Lisäksi olen kyllästynyt siihen, että ne on aina nuo samat kaksi paikkaa, jonne jäljen teen. Metsään voisi mennä, mutta mielummin aloitan siellä sitten, kun ruuan määrä jäljellä vähenee. Peltoja tässä olisi lähelläkin, mutta ei viitsi kenenkään pelloilla lupaa kysymättä mennä, varsinkaan kun ei tiedä esim. myrkytysajankohdista ja siellä sitten kävisi vedättämässä koiran kuonon ja tassut täyteen jotain kasvimyrkkyjä...

En nyt kuitenkaan halua vielä lyödä hanskoja tiskiin ja mietin, jos Lumeskin toimisi muualla paremmin, joten kysäisin keskiviikkona työnantajalta, että saisiko jollekin heidän pellolleen käydä jälkeä tekemässä. Tänään sitten tein ensimmäisen jäljen sinne, huomenna ja sunnuntaina uudet.

Viime viikonloppu meni itselläni sairastessa, joten jäi jäljetkin Lumekselle tekemättä, mutta tänään taas jatkettiin.

Mä en nyt oikein ota selvää Lumeksen jäljestelystäkään, maanantaina aamulla ja illalla tosi hyvin, eilen taas melko surkeesti.

Ajattelin sitten tehdä vielä toisenkin jäljen tänään Lumekselle, kun on taukoa ollut edelliseen jälkipäivään.

Paikka ja olosuhteet: Läheinen, hieman kostea, mätäsmäinen, suht korkeaheinikkoinen parkkipaikka. Melkein tyyntä, lämmintä vähän yli +10 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Vartin verran jälki sai vanheta. Pituutta oli 50 askelta ja jälkipalkkana jälleen kerran hieman vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä ruokakasa. Muutamalle askeleelle putosi vahingossa useampi nami, kun pidin niitä kädessä valmiina jäljentekoa sujuvoittaakseni. En kiinnittänyt tuulen suuntaan huomiota.

Jäljennosto: Lähti hyvin matkaan.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Auto tuli viereisesten talojen pihaan ja lapset kovalla metelillä siitä ulos.

Omat kommentit: Lumes lähti hyvin kulkemaan jälkeä pitkin edeten, vaikka lapsia metastikin. Pari kertaa niille piti haukahtaa (joo´o, tooosi epäilyttäviä olivat), mutta toinen haukahdus tehdiin jopa kuono maassa, vau! Kauhean tarkkaa työtä Lumes ei nytkään tehnyt, mutta eteni hyvin. Allun kanssa kävin lopuksi tarkastamassa jäljen ja neljä namia oli Lumekselta jäänyt, kuten olin huomaavinanikin, että joistain meni ohi. Nyt uskalsin jo vähän edemmän pidättää Lumesta käymään joka askeleen läpi ja syömään ne ruuat sieltä, jatkoi siltikin hyvin etenemistä. Muutamaa askelta ennen jäljen loppua Lumes alkoi jo haaveilla loppupalkasta, mutta söi askelten namit, kun en eteenpäin ennen päästänyt.

Ja itse olen varmasti nyt parantunut siitä murehtimisesta jäljestämisen aikana, kun taaskaan ei enää yhtään ajatukset harhailleet!

Jes, äsken meni Lumes tosi hienosti jäljellä eikä kuupoillut yhtään mitään muuta juttua! Viikon olen nyt pitänyt taukoa ja Lumes oli muutenkin ihan energiaa täynnä, kun eilinen meni sadesään vuoksi lähinnä sisällä makoillessa. Lisäinnon saamikseksi jälkestykseen annoin aamusta vaan ihan pikkiriikkisesti ruokaa, ettei tule huonoa oloa tyhjän vatsan vuoksi ja kunnon ruoka-annoksen sai sitten puoliltapäivin jäljeltä.

Paikka ja olosuhteet: Läheinen, litimärkä, heinikkoinen parkkipaikka, jonne lenkkarit oli mulle ihan väärä asuste. Kohtuullisen voimakas ja kylmä tuuli, lämmintä vähän yli +10 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla, no paitsi Allu oli taas tolpassa kiinni mukana niinkun monesti muulloinkin, mutta se ei vaikuta Lumekseen.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli ihan tuore, oli niin märkä heinikko, että varmasti oli hajua siinä silti. Pituutta oli vahingossa 3 askelta yli 50 ja jälkipalkkana on taas samaa tuttua hieman vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä ruokakasa. Myötätuuli.

Jäljennosto: Aloitusnameissa taas mietti pikkasen, mutta siitä eteenpäin jatkoi hyvin.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Kaivinkone työssään tienpuolella, ei tosin vaikuttanut Lumekseen mitenkään. Jälki kulki paljon käytetyn oikaisupolun yli, mutta ei sekään Lumesta hetkauttanut. Jälkikouluttajalta (kai mä sen nimenkin voin viimein kertoa, ei se mikään salaisuus ole :) eli henkilö, kenen jälkikurssilla olen Lumeksen kanssa käynyt, on Eija Heinonen) joskus kysyin, että voiko tehdä jälkiä jo nyt sellaisiinkin paikkoihin, joissa muitakin kulkee, niin sanoi, että tottakai. Ruoka kuitenkin vahvistaa sitä jälkeä, jolla koiran halutaan kulkevan ja joskus myöhemmin silti tulisi vastaan sekin oppi, että jäljen yli tai "ali" joku muukin on kulkenut, niin samalla sen opettelee jo nyt, ei ole suuri vaiva eikä haitta.

Omat kommentit: Olin nyt niin iloinen siitä, että Lumes lähti hyvin jäljestämään, toisin kuin viikko sitten, joten en kauheasti muusta piitannutkaan. Pidin alkumatkan liinaa ihan kevyesti enkä pidättänyt juuri ollenkaan, ettei Lumeksen työskentely vain katkeaisi. Muutaman namin yli se mun mielestä siinä sitten meni, vaikka kulkikin jäljet läpi, mutta ainakaan Allu ei löytänyt kuin yhden, kun kävin sen kanssa jäljen uudelleen läpi. Loppujäljestä jo pidätin Lumesta, jos meinasi hypätä jostakin namista yli. Hyvää työskentelyä sillä oli, mutta ei kovin tarkkaa mun mielestä kuitenkaan, vaikka onhan märkä, pitkähkö heinikko toki paljon helpompi maasto kuin rutikuiva ja lyhyt. Kuitenkin nyt näin itsekin Lumeksesta, että kyllä se olisi helposti ajanut jo pidemmänkin jäljen. Ja mainitaan nyt vielä se, jos jossakin vaiheessa tilanne muuttuu, että Lumes ajaa jälkeä aina suoraan jäljen päällä. Ei ole vielä kulkenut sivussa, vaikkei aina ole myötätuuli ollutkaan.

Jälleen pystyin keskittymään itsekin vain tähän hetkeen enkä miettinyt yhtään muita juttuja. Jos näin jatkuu, niin hieno juttu!

Seuraavat yksi tai kaksi jälkeä tulevat vielä olemaan tuon 50 askelta ja jos ne menevät yhtä hyvin kuin tämänpäiväinen, lisään pituutta kymmenellä askeleella.

Että pitää kiirehtiä, niin huonoksi vaan menee. Ei ollut Lumes yhtään jäljestyspäällä tänään (katseli vaan muualle ja haisteli ilmaa parin askeleen välein) ja kaikenlisäksi Allu lähti paikoiltaan meitä odottamasta ja tuli huomaamattani käymään jälkeä läpi loppupäästä alkaen... Siihen loppui sitten molemmilta koirilta ja täytyy näköjään jatkossa laittaa Allu taas kiinni, jos ei kerta meinaakaan enää pysyä paikoillaan.

Tein heti perään toisen, vain 20 askeleen jäljen ja sen Lumes joutui mennä loppuun asti, vaikka kuinka pysähteli joka välissä ja katseli muualle. En tiiä mikä sille nyt on tullut, kun eilen meni niin hyvin. Kouluttaja kyllä sanoi, että Lumes alkaa olla siinä iässä, että se voi yrittää, ettei tarttisikaan jäljestää ja sit pitää vaan saada sille nälkä, että täytyy jäljestää saadakseen ruokaa. Kyllä se nytkin loppuun asti lopulta meni, mutta tosi hidasta oli eteneminen.

Taidan pitää muutaman päivän taukoa ja kokeilla sitten uudestaan jälkeä.

Tällä viikolla on tehnyt muutaman jäljen (kolme 40 askeleista, yksi 50, pihanurmelle ja heinikkoon) Lumekselle ja ihan hyvin on mennyt, olen välttänyt liinasta kiskomista ja antanut mielummin Lumeksen mennä jossain kohdin namin yli kuin jäädä junnaamaan kiskoessa liikaa vastaan. Lisäksi olen ollut paljon rennompi kuin aiemmin ja sekin on vaikuttanut  Lumekseen positiivisesti. Allun kanssa jäljestäminen on auttanut selvästi. Osan Lumeksen jäljistä olen lopuksi käynyt läpi Allun kanssa nähdäkseni, paljonko ruokaa Lumekselta on jäänyt, eikä sitä paljon ole ollut, 2-8 namia.

Tänään oli neljäs jälkikurssikerta jä jälleen kerran hyödyllinen.

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan vasta niitetyllä, kuivalla heinäpellolla. Aurinko paistoi, lämmintä yli +20 astetta ja mukavan vilvoittava tuuli.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, kouluttaja kulki jäljestettäessä vierellä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli ihan tuore, kävelin pellolta pihaan vain hakemaan Lumeksen ja annoin sille vettä (jota kyllä ei juonut). Pituuttaa oli 50 askelta ja jälkipalkkana on taas samaa, tuttua hieman vedessä pehmentyneitä muroja, mutta nyt vähennettiin sen määrää. Enää ei laiteta kahta namia/askel eli joka askeleen kantaan ja kärkeen vaan yksi/askel kolmen askeleen sarjoissa kantaan, keskelle, kärkeen, kantaan, keskelle, kärkeen... Järjestys siksi näin, että koira haistelee askeleen läpi eikä opi tiettyä kohtaa namille ja näpsi ne vain siitä. Aloituksessa on edelleen namit vanhaan tapaan eli seitsemän yhteensä. Myötätuuli.

Jäljennosto: Vähän varovainen, mietti aloitusnameja syödessään hetken, ennen kuin jatkoi.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Jälkialusta oli kouluttajan mukaan nyt tosi vaikea, kun siinä oli lyhyt heinän sänki ja pelto oli aivan kuiva. Vain muutaman askeleen kohdan erotti maasta, muuten joutui tarkkailemaan Lumesta ja luottamaan sen etenemiseen.

Omat kommentit: Lumes eteni rauhallisesti, aloituksen nameja en vaatinut sitä syömään kaikkia, ettei passivoidu siihen seisomaan. Tähän palataan sitten myöhemmin. Lumes haisteli huolellisesti askeleet ja etsi jäljen jatkoa tarkasti, kun yhden kerran se vähän "katosi". Siinä kohdin jäi muutama nami syömättä, kun keskittyi jatkamiseen, mutta päästyään taas kunnolla jäljestä kiinni, söi ruuatkin. Teki oikein hienoa työtä. Sain itsekin nyt kehuja, että olin rauhallisempi kuin aiemmin ja käytin liinaa paremmin.

Seuraavasta jälkikurssin kerrasta ei ole vielä tietoa, kun kouluttajalla on seuraavat viikonloput kiireisiä itseään ja muita kouluttaessaan. Sain kuitenkin ohjeita jatkoon. Jälkeä voi pidentää sitä mukaa, kun Lumeksella sujuu entinen pituus, kuitenkin nyt vähintään se 50 askelta, ellei mitään erityistä satu. Jäljen pituuden ollessa sadassa askeleessa, aletaan ruokaa vähentämään siten, että ensimmäiset 30 askelta on nami joka askeleella, sitten kolme tyhjää askelta, 10 ruuallista, 3 tyhjää, 10 ruuallista, 3 tyhjää ja loput 30 taas joka askeleella ruokaa. Alussa on ruokaa joka askeleella, jotta koira pääsee hyvin jäljestyksen rytmiin kiinni ja lopussa taas tyhjien jälkeen tulee taas apua loppujälkeen. Tyhjiä on siksi kolme, koska yksi tai kaksi saattaa mennä koiralla vahingossakin ohi, mutta kolmessa jo huomaa, ettei ruokaa ollutkaan ja kulkee silti askeleet läpi.

Kotona voi alkaa harjoitella maahanmenoa ruokarasialle siten, että koira makaa rasia etutassujensa välissä. Kotona asian opittua se siirretään jäljelle siten, että loppupalkkana ollut ruokakasa korvataan ruokarasialla, jonka avaan Lumeksen mentyä makaamaan. Sitten, kun joskus aletaan ottaa keppejä jäljelle, niiden ilmaisua harjoitellaan samalla rasialla, jonka eteen Lumes on aiemmin oppinut menemään maate.

Vihdoinkin kuvia Lumeksesta jäljestämässä, kiitos avuliaan veljeni, joka samalla teki lisähaastetta jälkeen kulkemalla sen yli (oma mokani, en huomannut kertoa, missä se menee ja ettei sille saa astua), mutta Lumesta ei häirinnyt yhtään.

Paikka ja olosuhteet: Isovanhempieni luona pellon reunan suht korkeassa heinikossa. Tuulesta ei muistikuvaa, eli varmaan aika tyyntä oli. Pieni kosteus heinikon pohjassa.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, veli kulki vierellä kuvaten.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli yhden 15 pisteen petankkipelin ajan vanhenemassa, liekö siihen mennyt jotain 15-30min. Pituuttaa tein vain 30 askelta, koska heinikko oli pidempi, mitä aiemmissa jäljestyksissä ja teki pientä "seinää" askelien väliin. Jälkipalkkana on taas samaa, tuttua hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa kasa samoja muroja.

Jäljennosto: Ihan ok, rauhallinen.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ei mitään.

Omat kommentit: Lumes eteni rauhallisesti, enkä vaatinut sitä syömään aloituksen kaikkia nameja, ettei passivoidu siihen seisomaan. Muutenkin olen nyt pyrkinyt olemaan hyvin helläkätinen liinan kanssa, etten estele Lumesta turhaan ja sammuta sen jäljestysintoa. Muutamassa kohtaa Lumes meinasi hypätä jonkun namin yli, mutta pidätteellä pysähtyi etsimään senkin, paitsi parissa kohtaa annoin sen sitten mennä yli, etten kisko liikaa. Hyvin kyllä kulki, ei tainnut kuin kerran tai kaksi nostaa päätään ja silloinkin samantien laski takaisin maahan. Korkeahko heinikkokaan ei häirinnyt työskentelyä yhtään.

Itsekin pystyin pysymään rauhallisena ja seuraamaan Lumeksen etenemistä ajattelematta sen kummempia, liekö paikalla osuutensa siihen, että en tällä kertaa yhtään miettinyt "pitkän tähtäimen suunnitelmia".

Kuluneilla kahdella viikollakin on jälkiä tehty ja ajettu, kovin kummoisesti ei sen yhden erinomaisesti menneen jäljen jälkeen ole mennyt. Kopioin tähän mietteitäni niistä, mitä lappalaiskoirien (omistajien) keskustelupalstalle Lapikkaaseen kirjoittelin:

pe 24.7
"Missä vaiheessa ootte alkanut lisäämään jäljen pituutta, siis ihan aloitusvaiheessa? Kun koira kulkee sen lyhyen jäljen nenä maassa alusta loppuun pidennetään ja kun taas se yhtä hyvin niin jälleen pidennetään? Lumekselle kouluttaja käski pidentämään reilusti, kun haistelee kurssilla niin hyvin ja jaksaa kyllä, mutta kun ollaan kahdestaan jäljellä, pitää tosi usein taukoja. Vai voikohan tosta päätellä, että kun kouluttaja läsnäollessa tekee hyvin ja mun kanssa kahdestaan huonommin, niin jos mun mielentila on niin seesteinen kouluttajan kanssa, mutta kahdestaan Lumeksen kanssa kiskon liikaa liinasta vastaan ja Lumesta häiritsee? Ruokaa pitäis alkaa sit vähentämään jäljeltä, kun nenä pysyy maassa, mutta jos jälkeä pidennetään, ennen kuin lyhyempikään menee ilman katkoja läpi, niin päästänkö tuohon ikinä..."

"Ihan justiin olla vasta aloitettu silleen kunnolla, ettei sitä pitkääkään voi sinänsä niihin oikein pitkiin verrattuna pitkäksi kutsua, mutta viikossa siis tuplattu pituus entiseen. Edellisviikon sunnuntaina kurssilla aloitettiin 30 askeleen jäljellä ja sitä tehtiin viikko 1-2 kertaa päivässä, seuraavana sunnuntaina pidennettiin ja oli 40 askelta ja kun Lumes meni sen niin hyvin, niin kouluttaja sanoi, että seuraavan kertaan (lauantai, eli huomenna) mennessä olis pidentänyt 60-70 askeleeseen. Joka päivä on tehty jälki (ma 40, ti 50, ke 40, to 60 ja tänään eka 20 + 30 ja myöhemmin 60) ja mennyt ihan ok, mut toi torstai oli fiasko. Tosin, onhan niitä huonoja päiviä koirillakin.

Tänään tuo 60 meni ok, alussa vähän mietiskeli, mut sitten hyvin loppuun. Aamulla tein ne lyhyet sen takia, että Lumekselle ois helppo, kun sen eilisen keskeytin, kun ei sujunut. Ja me tosiaan ei jäljestetä missään kaukaisilla pelloilla tai metsässä vaan tässä keskustan nurmi/heinäalueilla, että onhan sitä häiriötäkin ihan toisella lailla. Tänään olin itsekin ihan tyyni, eilinen tais vaan olla huono päivä, hyttysiäkin parveili ympärillä suuri määrä ja sekin ärsytti. Eiköhän me jatketa jäljen kanssa, vaikka eilen olin jo lopettamassa koko touhua.

Itse teen jäljen aina, mutta tosiaan ei olla siis kauaa vielä harjoiteltukaan."

la 25.7
"Tultiin just jälkikurssilta ja selveni kyllä täysin, mikä tässä on ongelma, minä. Sanoin kouluttajalle siitä, että kotona Lumes ei jäljestä läheskään yhtä hyvin kuin tuolla kurssilla, joten tehtiin ensimmäinen jälki siten kuin aiemminkin kurssilla, että kouluttaja ohjeistaa mua ja toinen siten, että on hiljaa. Ekalla jäljellä kouluttaja kehui taas valtavasti Lumesta käyttäen sanoja "koira on ihan sairaan hyvä", kun taas toisella jäljellä, jossa ei siis ohjeistanut mua ollenkaan, sanoi koiran olleen tosi huono. Lumes kuulemma vois ajaa jo vaikka kuinka pitkän jäljen, kunhan mä vaan en roikkuisi remmissä estämässä sitä tekemästä töitä. Kuka haluu hyvän jälkikoiran?"

Ke 29.7
"Tein eilen Allulle sen elämän ensimmäisen jäljen, kun jälkikurssin kouluttaja käski harjoitella Allullakin, niin opin itse nopeammin. Huomasinkin sen, että olin paljon rennompi Allun kuin Lumeksen kanssa. Lumeksen kanssa koko jäljen ajan ajattelen hommaa pitkälle eteenpäin ja mietin pilaavani koko jäljestystulevaisuuden eikä ikinä päästä kisaamaan tai muuta. Allun kanssa olin ihan rento ja pystyin keskittymään täysin siihen, mitä se tekee, en ajatellut mitään muuta, ei ole mitään paineita onnistumisesta."

Eilinen jälki Lumeksen kanssa meni loistavasti! Lumes ei muuta tehnytkään, kuin kulki nenä maassa (yksi ihan pienen pieni lepotauko pääylhäällä oli) järjestelmällisesti namilta namille ja siitä johtuen onnistuin vihdoin itsekin kiristää ja myödätä liinasta oikeilla kohdilla sekä ottaa askeleet eteen aina Lumeksen siirtyessä askeleen kärjen haisteluun ja sieltä namin syöntiin.

Paikka ja olosuhteet: Kotipihan nurmikko klo. 22.30. Heikko tuuli, pientä sadetta ja märkä maa.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli suunnilleen 15min. vanha, pituudeltaan 40 askelta, jälkipalkkana oli hyvästi vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa kasa samoja muroja. Tuuli taisi olla sivulta.

Jäljennosto: Nyt Lumes jostain syystä ei aloittanut haistelua jo ennen jälkeä, kuten on aina muulloin tehnyt.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ei mitään.

Omat kommentit: Ihan kaikista paras tähän mennessä ja vihdoin pääsin itsekin rytmiin, kun Lumes meni niin sujuvasti. Aloitusta Lumes ei tehnyt niin sujuvasti, kun aiemmin, mutta nyt söi kaikki (tai ehkä yksi jäi) aloituksen ruuat ja kulki jäljen läpi tarkasti ja järjestelmällisesti. Melkein jo luulin, ettei nosta päätään laisinkaan ylös, mutta yhden ihan pienen pienen tauon piti. Tämä kyllä olikin nyt ensimmäinen jälki ilman mitään häiriöitä, sai keskittyä täysin vain siihen.

Tämä viikko onkin mennyt Lumeksen kanssa vain jäljestellessä, eipä paljon muuta koulutusjuttuja ollakaan tehty.

Ruoka jäljellä
Siitä en muuten muistanut mainita ensimmäisestä jälkikurssista kerrottaessa, että ruokana käytetään näissä alkuvaiheen harjoituksissa ihan koiran omaa ruokaa (jos syö kuivaruoka), koska ahneelle koiralle se riittää palkaksi. Myöhemmässä vaiheessa sitten siirrytään herkullisempiin ruokiin jäljellä, kun homma käy koiralle haastavammaksi ja täytyy saada pidettyä motivaatio yllä.

Nameja (ruokaa) laitetaan siksi sekä askeleen kantaan että kärkeen, jotta koira haistelee koko askeleen läpi, eikä vain nappaise sitä ruokaa sieltä. Siinä vaiheessa, kun koira jo jäljestää hyvin ja varmasti joka askeleen kannasta kärkeen, voidaan vähentää namit yhteen/askel, mutta silloinkaan namia ei saa laittaa aina samaan kohtaan askelta, koska silloinkin koira oppii vain napsimaan ruuat, koska tietää, missä se nami on. Sen sijaan jos namit laitetaan 1.askel - kanta, 2.askel - keskelle, 3.askel - kärki, 4.askel - kanta, 5.askel - keskelle jne., ei koira pysy mukana järjestyksessä ja jatkaa koko askeleen läpihaistelua.

Kotijälkeä
Nuo ruokajutut siis tosiaan olivat vielä viime sunnuntain oppeja, mutta takaisin tämän viikon harjoituksiin. Tiistain ensimmäinen jälki meni aika hienosti pieleen...

Paikka ja olosuhteet: Lähellä kotia oleva heinikkoinen parkkipaikka joskus puoliltapäivin. Poutainen sää, pieni tuuli ja lämmintä, maa lähes kuiva.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli jotain 20-30min. vanha, pituudeltaan jotain 30 askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja (eli Lumeksen kuivaruokaa) joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Tuulen suuntaa en muista.

Jäljennosto: Lumes aloittaa nenä maassa kulkemisen jälkiäni pitkin jo ennen varsinaisen jäljen alkamista ja alkuun tullessa heti syö siitä ruokaa.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Pieni mutainen kohta ilman heinää jäljen keskellä.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Alusta olikin tosi huono, en nähnyt askeleitani, joten en tiennyt haisteleeko Lumes oikeaa kohtaa ja onko seuraava askel vasen vai oikea, kuivassa mutakohdassa ei nähnyt sitäkään vähää. Ihmisiä kulki tiellä ja vielä kaksi naapurin lasta tuli juttelemaan ja häiritsi suuresti omaa keskittymistäni, Lumes niinkään ei piitannut.

Omat kommentit: Olisi vain pitänyt lopettaa jälki kesken lasten tullessa siihen viereen kyselemään kaikkea. Toki heille olisi voinut sanoa, että olisivat hiljaa sen aikaa, kun teen Lumeksen kanssa töitä, mutta ovat sellaisia lapsia, joihin ei kehoitukset tehoa vaan olisivat vain jaksaneet kyselyään siitä huolimatta. Lumes kyllä periaatteessa teki osansa hyvin, en vain yhtään tiennyt millä kohtaa jälkeä kulki ja keskittymiseni oli puoliksi lapsissa, vaikka vastailinkin heille lyhytysanaisesti.

Pitäisi vain oppia lopettamaan, jos menee liian vaikeaksi, eikä jäädä jankkaamaan!

------------------------

Viikko jäljestetty
Keskiviikkoon asti tein Lumekselle kaksi jälkeä päivässä, torstaina ja loppuviikon yhden. Kerta kerralta Lumes on keskittynyt paremmin itse jäljestämiseen, katsellut vähemmän ympäristön tapahtumia ja menee useampia askelia läpi haistellen ennen kuin taas pysähtyy katselemaan. Kaikki jäljet olen tehnyt omalle nurmikollemme, joka alkuviikon oli suht pitkää ja keskiviikkoillasta alkaen leikattua lyhyempää. Jäljen pituus on ollut aina se 30 askelta, ruokaa joka askeleella samoin kuin ennenkin ja sää on vaihdellut lähes helteestä sateeseen. Tuuli ei ole ollut kovin voimakasta ja sen suunta on ollut miten sattuu, joinain päivinä tosin oli aivan tyyntäkin. Ohikulkijoita jälleen jonkun verran ja Lumes häiriintyy niistä aina vain vähemmän.

-------------------------

Jälkikurssilla
Tänään oltiin jälleen jälkikurssilla, nyt ei ollut muita paikalla kuin me. Kouluttajan kommentti oli ensimmäisen jäljen jälkeen "koira on erinomainen, ohjaaja ei (mutta onneksi kehityskelpoinen)"... Noh, onneksi edes meistä toinen osaa. :) Vaikka jäljestys tuntuu tosi yksinkertaiselta, on esim. liinankäyttö tosi vaikeaa, kun täytyy kiristää ja myödätä oikeilla hetkellä, ja ne oikeat hetket on jonkun alle sekunninmittaisia. Jatketaankin nyt jälkikurssi loppuun (vielä neljä kertaa), että ohjaajakin ehtisi oppia jotain.

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan kodin melko pitkäheinäisellä pellolla vähän aamukymmenen jälkeen. Aurinko helottaa täydellä terällä, pieni tuulenvire käy ja lämpötila jotain +15-20 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, jäljestäessä kouluttaja kulki vieressä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli n. 15min. vanha, pituudeltaan 40 askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Piti olla sivutuuli, mutta kääntyi vastatuuleksi.

Jäljennosto: Lumes aloittaa jälleen jäljestämisen jo vasta kulkiessamme varsinaiselle jäljelle, jostainhan sinne on mentävä ja toisaalta ihan hyväkin, että on noin innokas ja alkaa haistella jo valmiiksi. Ennen jäljen merkkikeppiä pysäytän taas Lumeksen, laitan hihnan kulkemaan jalkojen välistä ja talutan pannasta merkille, josta Lumes aloitti syömään alkuruokia.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Toisten, näkymättömissä olevien koirien haukuntaa kulkiessamme pellolle, Lumes haukkui niille takaisin.

Omat kommentit: Niitä lisäoppeja sitten. Aloituksen nameja en ole vielä kertaakaan saanut Lumesta syömään kaikkia, mutta siinäkin pitää vain tehdä sama kuin muuallakin jäljellä, että ei vain päästä koiraa eteenpäin, ennen kuin se on syönyt kaiken siitäkin. Olen yrittänyt saada Lumeksen syömään alkoitusnamit järjestyksessä (kannat, sivut ja keskusta, kärjet), kun ei askeleillakaan saa mennä ensin kärkeen ja sitten kantaan, mutta aloituksessa sillä ei olekaan väliä, kunhan vain syö kaiken.

Lumes lähti etenemään jälkeä pitkin hyvin ja kouluttaja keskittyikin lähinnä siihen, miten pitelin liinaa (tai tavallinen talutusnaru se vielä on) ja että kiristäisin ja myötäisin oikeissa kohdissa. Kotona olenkin vain kulkenut liina koko ajan kireällä, kun tuntuu, että Lumes muuten harppoo liian nopeaa ja jää askelista osia läpikäymättä. Kuulemma koira vain jossakin vaiheessa lopettaa jäljestämisen, jos joutuu aina kiskomaan ohjaajaakin perässään eikä paine koskaan hellitä. Myötäyksen pitäisi olla koiralle merkki oikeasta teosta, eli askelien haistelusta ja namien syönnistä.

Meniköhän se nyt jotenkin niin, että koira haistelee kantaa - myötäys, jolloin koira syö namin - kiristys - koira haistelee kärkeä ja syö namin - myötäys ja askel eteen - kiristys - koira haistelee seuraavan askeleen kantaa - myötäys ja nami syöty - kiristys - koira haistelee kantaa...

Lumes teki kyllä tosi hienoa työtä eikä 40 askeleen jälki tuntunut missään, mutta nuo askeleiden, kiristysten ja myötäysten oikeat kohdat ja ajoitukset on itsellä kyllä vielä täysin harjoituksen alla. Kunhan opin ne kunnolla, niin jäljestämisestä tulee Lumekselle mielekkäämpää, kun en estä turhaan sen etenemistä.

----------------------

Tein perään vielä toisen, lyhyemmän jäljen. Lumekselle kyllä olisi jo riittänyt, kun jäljesti niin hienosti ensimmäisen, mutta kouluttaja halusi mulle vielä lisäharjoituksen liinankäytöstä.

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan kodin melko pitkäheinäisellä pellolla joskus ennen aamun yhtätoista. Aurinko helottaa täydellä terällä, pieni tuulenvire käy ja lämpötila jotain +15-20 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, jäljestäessä kouluttaja kulki vieressä.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli 20-30min. vanha, pituudeltaan 20 askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Sivu- tai myötätuuli.

Jäljennosto: Nyt emme menneet jälkimerkille koko matkaa jälkiäni pitkin, ettei Lumes jäljestä muutamaa kymmentä metriä jo ennen varsinaista jälkeä. Vasta muutama metri ennen merkkiä Lumes sai mennä jäljilleni ja jatkoi siitä eteenpäin. Alkunamit söi hyvin, kun ei eteenpäin päästetty.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Toisten, näkymättömissä olevien koirien haukuntaa kulkiessamme pellolle, Lumes haukkui niille takaisin.

Omat kommentit: Melkein heti jäljen alun vieressä oli hiiren/myyränkolo ja Lumes jäi katselemaan sitä, kun ei päästetty jäljellä eteenpäin ennen kohdalla olleen askeleen kärkinamin syöntiä ja Lumes ei sitä huomannut(?), haisteli vain vääriä kohtia. Siinä sitten jonkin aikaa odoteltiin, seisoskeltiin kaikki kolme paikoillamme Lumeksen välillä haistellessa väärää kohtaa maassa (estettiin) ja yrittäessä siirtyä seuraavalle askeleelle (estettiin). Lopulta päästettiin kuitenkin jatkamaan eteenpäin, kun ei vain löytänyt sinne askeleen kärkeen, ja loppujälki menikin taas erittäin hyvin Lumeksen osalta.

Itse yritin pitää selän suorana, kyynärpäät kiinni kyljissä, liinasta kiinni siten kuin ratsastettaessa ohjista (käsi nyrkissä peukalo ylös päin, liina kulkee pikkusormen ja nimettömän välistä kämmenen läpi) ja vain kiristää tai löysätä nyrkkiä, ei kiskoa liinasta tai muitakaan suurempia liikkeitä. Ihan pikkasen paremmin sain nyt asiat liinalla tehtyä, mutta paljon kehittymistä vielä.

----------------------------------

Kotiharjoitteluksi tuli tuo oikea liinankäyttö, jäljet saavat olla tuon 40 askelta pitkiä, koska Lumes jaksoi sen hyvin. Seuraava kurssikerta on lauantaina ja siihen mennessä pitäisi olla jälki pidennetty tuosta 40:stä askeleesta määrään 60-70. Jälkihommat siis jatkuvat tulevalla viikolla!

Eilisiä juttuja Lumeksen kanssa, ensin jäljestykset.

Paikka ja olosuhteet: Kotona nurmikolla puoliltapäivin, lämpöä parisenkymmentä astetta, puolipilvistä, ihan pieni tuuli ja kuiva nurmi.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse eikä muita ollut paikalla.

Jäljen ikä ja pituus ja jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli n. 20min. vanha, pituudeltaan jotain 30 tiivistä askelta (kuitenkin selvä väli aina askelien välillä), jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja (eli Lumeksen kuivaruokaa) joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Tuulensuunnasta ei tietoa.

Jäljennosto: Lumes aloitti jälleen hyvin, mutta jatko takeltelee edelleen.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan tien vieressä oltiin ja ihmisiä kulki jonkun verran ohi, joihin Lumes kiinnitti huomiota. Kouluttaja sanoi, että kannattaa vaan suoraan aloittaa häiriöstä, niin koira oppii siihen heti.

Omat kommentit: Lumeksen jäljestäminen noudattelee samaa kaavaa, aloitetaan heti, sitten mietiskellään jonkun aikaa, jatketaan useampi askel hyvin, mietiskellään ja katsellaan ympärille, jatketaan taas ja viimeinen askel jälleen hankala, kun haluaisi suoraan kasalle eikä ottaa kannasta yhtä namia. Aina pysähdyksissään Lumes myös katsoo mua, että sanoisin sille jotain, mitä pitää tehdä. Tuli mieleen, että periaatteessahan ei saa ruokaa ottaa ilman lupaa ja nyt nimenomaan sitä pitää maasta syödä ilman, että sanon mitään. Senkin vuoksi Lumes voi katsella.

-----------------------

Paikka ja olosuhteet: Oman pihan nurmikko, klo. 21.25. Poutaista, lähes tyyntä ja lämmintä (oisko +15), kuiva nurmi.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä ja pituus ja jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli 25min. vanha, pituudeltaan jotain 30 askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Ei tietoa tuulen suunnasta, joka kyllä olikin erittäin heikko.

Jäljennosto: Samoin kuin aiemminkin, syö heti aloitusnamit, mutta hajajärjestyksessä, pitäisi saada aloittamaan kantanameista, sitten keskimmäiset ja viimeisenä kärjistä (aloituksessa on jalat vierekkäin).

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Tien vieressä jälleen, pari autoa meni ohi ja ihmisiä kulki jatkuvasti.

Omat kommentit: Lumes toimi parhaiten tähänmennessä, alkuihmettelyn jälkeen meni jo kymmenen askelta tuosta vaan ihan suoraan. Niiden jälkeen taas pysähtyi katselemaan ihmisiä ja mua, kunnes jatkoi taas hetken, pysähtyi, jatkoi viimeisen askeleen eteen ja sain pidättää voimakkaasti, että otti ennen kasan syöntiä kantanamin.

-----------------------------

Tokoharkkoihin otin nyt uudenlaisen tavan Lumeksen kanssa, jos heti aloitettu leikkiminen kiihdyttää sitä turhaan eikä se ehdi keskittyä silloin kunnolla leikkiin, kun toisiin paikallaolijoihinkin pitäisi kiinnittää huomiota.

Meninkin ensin vain kentän perimmäiseen kulmaan istuskelemaan Lumes sylissäni, että se saa katsella ja rauhoittua, kun huomaa, että kaikki puuhavat täysin omiaan eivätkä ole siitä kiinnostuneita. Tämän jälkeen Lumes pystyi leikkimään piittaamatta muista, mutta oli vielä väsynyt päivän touhuistamme, joten kovin intensiivisesti ei jaksanut leikkiä. Paremmin kuitenkin toimi uusi leikkityyli kentälläkin kuin se aiempi hosumiseni.

Allun kanssa oli välissä kentällä ja sitten Lumeksen kanssa uudestaan. Taas ensin istuttiin vain siinä kulmassa ja Lumes katseli kiinnostuneena muiden juttuja. Ihan lähellämme harjoitteli yksi koirakko ns. idioottirinkiä ja Lumes oli ihan levollisesti siitä huolimatta. Kun sitten jonkun ajan päästä nousimme, katseli Lumes vain minua ja pieni hetki kuljettiin kentällä namien kanssa ja Lumes oli tosi innoissaan ja tarkkaavainen. Taidankin jättää leikkimisen joksikin aikaa vain kotiin ja harjoittelen sen paremmaksi, sen aikaa käytän nameja harkoissa Lumeksenkin kanssa, kun näkyi niistä nyt sielläkin innostuvan.

Oli huomattava ero Lumeksessa tuon istuskeluhetken jälkeen, selvästi rentoutui ja sen johdosta pystyi toimimaan paremmin ja keskittyneemmin kuin siten, että suoraan vain pitäisi keskittyä minuun.

Otsikon mukaisesti kommentoi jälkikurssin kouluttaja eilen Lumesta, ei tosin suoraan tuolla lauseella, mutta kuitenkin noita sanoja käyttäen. Oli kyllä hyödyllinen reissu, sunnuntaina mennään taas uudelleen ja varmaan vielä senkin jälkeen lisää. En ollut esim. tullut itse ajatelleeksi, että kun Lumes on jo itsessään aktiivinen ja reagoi herkästi ympäristön tapahtumiin, samalla tavoin käyttäytyen en auta asiaa vaan tulee itse olla rauhallinen, jolloin ei ainakaan omalla käytöksellään yllytä koiraa tilanteissa, joissa haluaa sen olevan iisimmin. Myös kaikki ohjaus- ja korjausliikkeet tulee tehdä rauhallisemmin eikä niin äkkinäisesti, mitä nyt teen.

Kouluttaja katsoi myös leikkimistäni Lumeksen kanssa, kun en tee sitä siten kuin olisi parempi. Tässäkin tuli sama aktiivisuusasia esille, pitäisi itse olla passiivisempi ja antaa Lumeksen tehdä se työ leikissä (kiskomista pehmopatukalla), jolloin sitä kiinnostaa paljon enemmän. Kouluttaja näytti leikkiä Lumeksen kanssa ja tosiaan ero oli erittäin suuri omaan leikittämiseeni, Lumes kiskoi kunnolla patukasta ja tavoitteli sitä paljon innokkaammin. Saman leikkityylin näytti Marja-Leena Hituri sillä kurssilla, millä loppuvuodesta olin Allun kanssa.

Kokeilin itsekin ja oli se vaikeaa vain seistä aloillaan ja edetä Lumeksen kiskoessa patukasta ja välillä kiskoa itse takaisin, mutta ei mitään heilumista ja patukan huitomista, mitä aiemmin olen tehnyt. Koira on myös parempi pitää kiinni leikkiessä, jolloin koiran saadessa lelun ei tarvitse kutsua koiraa luokseen lelun kanssa vaan voi narusta avittaa koiraa tulemaan leikin jatkoon. Tätä alamme harjoittelemaan kotona.

Jäljelläkään en saa käyttää nopeita kädenliikkeitä Lumeksen ohjaamiseen vaan rauhalliset otteet täytyy muistaa, niin Lumeskin keskittyy paremmin. Ja tosiaan, jos Lumes reagoi johonkin ääneen tai tapahtumaan ympärillä, niin en saa itse häiriintyä siitä vaan olla kuin mitään ei olisikaan. Se vasta vaikeaa onkin, mutta kyllä se koira kuulemma sen lopettaa, kun hoksaa jäljestyksen aivan täysin, niin sen jälkeen osaa sulkea häiriötekijät pois ja kulkee vain kuono maassa. Kai se täytyy uskoa tai ainakin kokeilla jonkun aikaa. Nyt harjoitellaan kahdesti päivässä jälkeä siihen asti, että Lumes kulkee sen 30 askelta keskittyen.

Tokojuttuihinkin tuli apua. Alunperin aioin aloittaa perusasennon opetuksen siten, että kun Lumes valmiiksi istuu, menen sen viereen oikeaan kohtaan ja siinä annetaan käsky, kun Lumes ottaa katsekontaktin. En muista mistä syystä en sittenkään tehnyt sitä, vaan päädyinkin käsiohjaukseen sivulle, josta kontaktin jälkeen annan käskyn. Sehän on ihan sama asia, Lumes on vieressä ja annan käskyn, tuossa vain tulee turhaan tuo sivulleohjaus, kun Lumes ei aina kuitenkaan tule vielä oikeaan paikkaan. Vaihdan siis takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja vasta sitä paaaljon harjoiteltuamme on uudelleen ohjatun sivulletulon aika.

Samalla tuli muistutuksena, että vasen jalka on se koiran kiintopiste seuraamisessa, siitä katsotaan oikea kohta ja sen mukaan käännytään jne. Käännöksiä opetellessa autetaan koiraa esim. kohottamalla askelia, siitä tulee merkki käännökselle ja koira tulee tarkkaavaiseksi osatessaan odottaa käännöstä. Kouluttaja näytti muutaman seuruupätkän omalla koirallaan ja kouluttajan kohottaessa askeliaan, koirakin kokosi itseään tulevaa käännöstä varten.

Kokeilin tänään tokoharkoissa samaa Allun kanssa ja eipä ole koskaan tehnyt niin tiiviitä käännöksiä, mitä tuon askelavun kanssa teki! Tietenkin apu täytyy vähitellen häivyttää kisoihin tähdätessä ja siinä vaiheessa koiralle riittää käännöksen merkiksi pari lyhyempää askelta. Käännökset myös tulee tehdä niin, että vasen jalka astuu käännöksen, koska koira seuraa sen mukana. Jos käyttä koiralle palkkana palloa tai patukkaa, sen pitäminen vasemmassa kainalossa saa koiran pysymään oikealla seuruupaikallaan, kun taas oikealla puolella ollen koira alkaa helposti vähitellen ajan kanssa poikittamaan ohjaajan eteen. Kainalosta pallo on helppo pudottaa koiralle haluamallaan hetkellä.

Olikohan vielä muuta...

Nyt meni meidän jälkijutut uusiksi. Käytiin siellä kurssilla (10e/kerta) ensimmäistä kertaa ja tuli ihan hyvät perustelut sille, miksi se jälki tulee opettaa ruokajäljellä ja itsekin näin se eron verrattuna siihen, mitä itsekseni olen Lumeksen kanssa tehnyt. Vielä ykkösluokasta kuulemma pääsee läpi aika heikollakin tekniikalla, mutta ylemmissä luokissa jäljen vaikeutuessa koiran tosiaan tulee kunnolla haistella askeleet, että pysyy oikealla reitillä.

Ronjan blogista kopioimallani "kaaviolla" koitan pitää jälkipäiväkirjaa, tänään teinkin peräti kolme jälkeä, kaksi kurssilla ja vielä yhden kotona.

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan kodin heinäpellolla, n. klo. 13.00. Pientä sadetta, melkein tyyntä ja lämpötila jotain +15. Pelto täysin märkä.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, jäljestäessä kouluttaja kulki vieressä ja vähän kauempana odottelivat toiset kurssilaiset.

Jäljen ikä ja pituus ja jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli n. 15min. vanha, pituudeltaan jotain 20-40 (muistin laskemisen vasta hetken matkaa edettyäni) tiivistä askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja (eli Lumeksen kuivaruokaa) joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Suunnilleen myötätuuli.

Jäljennosto: Kävellään jälkikepille jäljen suuntaisesti, ennen keppiä pysähdytään ja laitetaan liina kulkemaan koiran vatsan alta, talutetaan pannasta kepille ja odotetaan, että alkaa haistella maata. Lumes hoksasi hajut melko nopeasti ja alkoi haistella/syödä aloituksen nameja.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Toisten, näkymättömissä olevien koirien haukuntaa, johon Lumes aika ajoin reagoi.

Omat kommentit: Niitä oppeja sitten. Koiran tulee syödä kaikki jäljelle laitettu ruoka, koska vain silloin tietää, että se oikeasti on käynyt jokaisen askeleen kannan ja kärjen läpi. Koiraa pidätetään liinasta aina sen verran, että se käy läpi askeleen kerrallaan, eikä anneta edetä seuraavalle, ennen kuin edellinen on käyty läpi eli namit kannasta ja kärjestä syöty. Tässä alkuvaiheessa voi antaa mennä namin ohi, jos kuitenkin haistelee kunnolla, koska nyt vasta opetetaan koiraa, joten 100 prosenttisuutta ei voi vaatia vaan tärkeintä on saada  koira ymmärtämään, että sen haluaan etenevän jälki järjestelmällisesti.

Koiraa ei opasteta muuten kuin estetään sen poistuminen jäljeltä kääntämällä takaisin jäljen suuntaan. Harjoittelun alkuvaiheessa koira saa hengähtää välillä, eli nostaa päänsä ja vaikka vähän katsella muuta, kunhan pysyy paikoillaan. Koiraa ei vielä voi vaatia jäljestämään, mutta ei anneta sen tehdä muutakaan, joten lopulta se jatkaa jälkeä.

Lumes sai jo ideasta kiinni ja teki hyviä muutaman askeleen pätkiä, jonka jälkeen aina levähti ja kiinnitti huomiota ympäristöönsä ja haukahteli toisille koirille. Kouluttajakin kehui, että nopeasti Lumes hoksasi jujun.

------------------------------------

Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan kodin heinäpellolla, klo n. 14.00. Pientä tihkusadetta, melkein tyyntä ja lämpötila jotain +15. Pelto täysin märkä.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, jäljestäessä kouluttaja kulki vieressä ja vähän kauempana odottelivat toiset kurssilaiset.

Jäljen ikä ja pituus ja jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli n. 15min. vanha, pituudeltaan 30 askelta (nyt muistin laskeakin heti alusta), jotka astelin leveyssuuntaan liian pitkin välein, vaikeutti jäljestämistä. Jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja (eli Lumeksen kuivaruokaa) joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Ei tuullut juuri laisinkaan ja jos ihan vähäisesti tuuli, niin sivulta.

Jäljennosto: Lumes hoksasi nopsasti, että on taas kuonomaassa-hommia.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Toiset koirat haukkuivat välillä kauempana.

Omat kommentit: Jälki oli nyt liian vaikea, koska olin astellut haja-askelin eikä Lumes voinut edetä suoraan vaan piti seilata näkyvästi askelten välillä puolelta toiselle. Rytmittyi sitten kuitenkin siihen, että on selvästi vasen-oikee ja sen jälkeen eteni hyvin. Liinasta sai taas pidätellä, että haistelee askeleet kunnolla ja löytää namit. Levähdystaukoja piti taas, mutta paremmin jo meni, mitä ensimmäinen.

------------------------------------

Paikka ja olosuhteet: Oman pihan nurmikko, klo 22.50. Ilma tyyni, poutainen ja lämpötila n. +15 astetta. Märkä nurmi.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse eikä muita ollut paikalla jäljestettäessä.

Jäljen ikä ja pituus ja jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli n. 20min. vanha, pituudeltaan 30 tiivistä askelta, jälkipalkkana oli hieman vedessä pehmentyneitä muroja (eli Lumeksen kuivaruokaa) joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa pieni kasa samoja muroja. Ei tuullut laisinkaan.

Jäljennosto: Lumes aloitti hyvin, taisi muistaa päivältä, mitä ollaan tekemässä.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Paljon juttelevia ohikulkijoita kävellen ja pyöräillen, yksi koirankin kanssa, joista Lumes otti aika paljon häiriötä.

Omat kommentit: Alun jälkeen jäi katselemaan ohikulkijoita ja meinasi vähän haahuilla, mutta ohjasin pysymään jäljen kohdalla, jota kohta lähtikin etenemään hyvin useamman askeleen matkan. Sitten tiellä kulki ohi koira, joka häiriinnyytti ja sen jälkeen Lumes yritti moneen kertaan jatkaa jälkeä eteenpäin, mutta into taisi mennä, kun estin etenemisen, Lumes kun oli menossa suoraan askeleen kärjen namille kannan yli. Olisi pitänyt muistaa kouluttajan neuvo, että alussa ei ihan 100% suoritusta vaadita, koska ensin koiran täytyy oppia mitä siltä halutaan (tietynlainen eteneminen jäljellä).

Olisi vain pitänyt antaa Lumeksen mennä kärkinamille, koska nyt tosiaan into lopahti, kun ei päässyt eteenpäin eikä tiennyt, mitä muutakaan olisi pitänyt tehdä. Lopulta osoitin kantanamia (näin ei varmaan saisi tehdä...) ja sitten Lumes lähti taas etenemään sen neljä askelta loppuun. Loppukasa houkutteli taas, mutta liinasta pidättämällä otti ensin kantanamin.

Pitkästä aikaa tein Lumekselle jäljen ja vielä pidemmän, mitä aiemmin. Vauhdikkaasti kulki taas eikä paljon edes piitannut naksuttimesta ja sen tuomasta palkkiosta vaan kulki nenänsä viemänä. Mietinkin, josko luopuisi naksuttimesta jäljellä ja siirtyisi vain sanalliseen kehumiseen ja antamaan sen jälkeen ruokaa. Viikon sisään aloitetaan jälkikurssilla ja saan kokeneemman mielipiteen Lumeksen jälkityöskentelystä ja ohjeistusta itselle. Toivottovasti ei aivan tyrmäävää palautetta Lumeksen kanssa saada.

Eilen tein Lumekselle toisen jäljen tähän pihanurmelle melkein ojanreunan viereen, kuvittelisin, ettei siitä ole muita kulkenut. Pituutta tuli ehkä joku 40 metriä ja annoin vanheta taas puolisen tuntia. Vein Lumeksen jäljen alkuun ja se selvästi havaitsi sen ja laski kuonon maahan haistellakseen. Naksuttimen ja taskusta antamieni makkaroiden kanssa taas mentiin. En vain osaa sanoa, että tajusiko Lumes tämän jäljestyksen näin nopeasti vai huijaako se mua kulkemalla kuono maassa? Huomaako sen selkeästi, kun koira jäljestää vai voiko se tosiaan näyttää siltä, että kulkisi vain kuono maassa kiinni? Kyllä se oikeaa kohtaa nurmella kulki jäljen loppuun, mut silti vähän epäilyttää.

Agilityn pujottelua, tai sitä sisäänmenoa siis vaan, ollaan harjoiteltu melkein joka päivä muutaman toiston. Olen vain mietiskellyt sitä, että miten koira kahdesta kepistä tietää, kumpaa suuntaan pitäisi lähteä etenemään (koska sisäänmenohan on siitä riippuvainen), mutta just tuossa huomasin yhden pentubelgin blogia lukiessa, että kolme keppiähän siinä pitää aluksikin olla just siksi. Viisastuinpa taas... Hidasta tuo tuntuu vain olevan keppien opettelu naksun avulla, mutta toivottavasti se maksaa vaivan myöhemmällä sujuvalla ja itsenäisellä pujottelulla, onhan tässä vielä melkein vuosi aikaa harjoitella, ennen kuin kisoihin pääsisikään. Käsiohjauksella pujottelu on tosi nopsa opettaa, ainakin Allulle oli, mutta jos tää naksutyyli tosiaan olis loppujen lopuksi parempi. Hitaasti hyvä tulee vai miten se meni...

Lumes osaa uuden tempun. En ole varsinaisesti tarkoituksella sitä opettanut, vaan harjoitellessamme luopumista Lumes itse tarjosi sitä temppua ja tekee sen nyt joka kerta luopumisharjoituksissa. Otan avonaiselle kämmenelle ruokaa ja laitan käden Lumeksen eteen. Lumes meinaa napata ruuat, mutta suljen kämmenen, jolloin Lumes turhautui ja teki "kumarruksen" eli se koirien leikkiinkutsuasento peppu pystyssä ja etuosa maassa. Ensimmäisen kerran jälkeen on aina tehnyt tuon ja jos en heti ekasta kumarruksesta anna niin kumartaa uudestaan. Pitäisikin ottaa video siitä.

Lumeksen kanssa oli tarkoitus aloittaa jäljestys melkein heti sen meille saavuttua, mutta tuntui hankalalta lähteä metsään tekemään jälkeä, ajella takaisin kotiin ja hetken päästä lähteä koiran kanssa takaisin. Lisäksi olin sairaana pari viikkoa, jolloin ei muutenkaan tehty mitään ihmeellistä ulkosalla.

Vahinkojäljestys

Jokunen viikko sitten oltiin porukalla metsässä (minä & koirat, veljeni, siskoni & lapset) ja sisko oli mennyt toisen lapsensa kanssa edeltä. Meidän muiden saavuttua metsän rantaan, Lumes laski heti kuonon maahan ja lähti jäljittämään kadonneita. Reitti perille (noin 200-300m)oli osin eri kuin "kadonneiden" kulkema, mutta sinne Lumes vain tiensä löysi. Tämä oli täysin tahaton jäljestystapahtuma enkä palkinnut Lumesta mitenkään, löytöpaikalla sai kehut kaikilta ja oli itsekin riemuissaan löydöstään.

Epäonnistunut jälkiharjoitus

Muutama päivä tämän jälkeen palautui mieleeni, että metsäjäljen alkeethan voi harjoitella nurmellakin ja sopiva nurmialue löytyy ihan kotimme vierestä. Tuumasta toimeen ja jälkeä tallaamaan, namejahan en jäljelle tiputtele, koska ajatukseni on opettaa jälki naksuttimella ja namit tulevat siis kädestä. Suunnilleen puolen tunnin päästä (kun silloin koiran on helpompi seurata jälkeä kuin heti sen tehtyä) lähdin Lumeksen, naksun ja namien kanssa nurminiitylle. Jo siinä lyhyen matkan varrella tuli vastaan kaksi lasta, jotka näyttivät halukkailta silittämään söpöä pentua, mutta vaihdoin tien toiselle puolelle ja mentiin reippaasti ohi, meillä oli Lumeksen kanssa nyt muuta mielessä.

Nurmi oli sen verran pitkää, että kulkemani reitti näkyi vielä painaumana, olisi hyvä katsoa haisteleeko Lumes sitä vai jotain muuta. Emme ehtineet kuitenkaan edes aloittaa, kun tiellä ohittavamme lapset lähtivät tulemaan meitä kohti ja oikaisivat nurmen poikki. Koskaan en ketään ole siitä nähnyt kulkevan, mutta tietenkin juuri nyt, kun olisi jälki tehtynä. Lähdin Lumeksen kanssa poispäin aikomuksena palata kohta takaisin, mutta lapset vain seurasivat ja jäljen yli kulki lasten jäljet. Oikaisin talon pihan kautta kotiin ja lapset jäivät kai leikkikentälle, ehkä olivat sinne olleet menossakin, näytti vain meidän seuraamiselta.

Ensimmäinen jälkiharjoitus

Tänään sain vihdoin tehtyä uuden jäljen ja se tulikin sitten omaan pihaamme, siellä ei ainakaan muut kulkisi. Autokatoksen sivuilla ja takana on nurmea, joten kävin sinne laahustamassa jäljen katoksen ympäri reunojen läheltä, jotta tietäisin, meneekö Lumes oikeassa kohtaa. Kävin välistä sisällä syömässä, jotta jälki hieman vanhenee ja sitten Lumes, naksu ja namit mukaan, josko nyt onnistuisi ensimmäinen jälkiharjoitus.

Jäljestäminen on itsellenikin ihan uusi laji, joten yhtä lailla harjoittelua tämä on niin minulle kuin Lumeksellekin. Vaikeinta ehkä on oppia näkemään Lumeksesta, koska se jäljestää oikein ja tehdä harjoitukset oikein. Jälki oli nyt arviolta 40-60 metriä pitkä ja siinä oli kaksi kulmaa kuten katoksen ympäri kulkiessa tulee. Aloittelevalla koiralle ei tosin saisi tehdä kulmia, mutta muuten jäljestä olisi tullut vielä lyhyempi, joten ajattelin kokeilla näin. Tosin en uskonut, että Lumes kulkee koko jälkeä läpi vaan ihan alkupäässä haistelee vähän ja naksuttelen sille siinä, että hyvä haistelu.

Kävelin Lumeksen kanssa katoksen reunalle, josta jälki lähti ja Lumes heti haisteli maata. En tiedä haisteliko tekemääni jälkeä vai jotain muuta, mutta sai naksun ja maksun. Kohta haisteli uudestaan maata ja naksautin taas ja Lumes sai namin. Sitten ainakin näytti siltä kuin Lumes olisi lähtenyt seuraamaan jälkeä ja naksautin ja annoin namin aina 50-100cm:n välein. Kulman kohdalla Lumes odotetusti jatkoi suoraan ja kadotti jäljen, mutta jäin paikoilleni siihen odottamaan, mitä Lumes tekisi.

Kohta Lumes tulikin luokseni katsomaan, että mitäs nyt. Otin pari askelta kulman suuntaan ja Lumeskin lähti kävelemään sinne ja sai jäljestä jälleen kiinni. Katoksen takaosa meni ripeästi ja naksauttelin lyhyin välein, Lumes selvästi oli tajunnut jutun juonen. Toisen kulman tullessa Lumes jatkoi taas suoraan, mutta palasi nopeasti takaisin ja löysi jäljen seinänvierustalta, jota pitkin jatkoi taas innokkaasti ja sai naksauksia ja nameja.

Jäljen lopussa kehuin Lumesta, annoin muutaman namin ja sanoin "mennään" merkiksi, että edellinen homma on loppunut. Iloisesti Lumes tuli kanssani ja odotti lisää koiranmakkaraa. Ehkäpä tehdään jo huomenna uusi jälki, ihan suora sellainen!

Ja koska jälki tosiaan on itselleni ihan uusi lajituttavuus, otan mielelläni vastaan kommentteja ja neuvoja, sekä myös tiedon siitä, jos olemme menossa aivan metsään.