Mehän Lumeksen kanssa vähän niin kuin yritetään harrastaa myös henkilöetsintää, eli hakua, mutta ajanpuutteen vuoksi se on jäänyt niin vähille, että paremminkin voisi puhua satunnaisesta huvittelusta kuin harrastuksesta. Se harmittaa mua kyllä paljon, koska hakuilu on tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Ehkä sitten, kun saadaan tokosta ja agista vähän lisää tuloksia, niin voisi jonkun aikaa keskittyä niiden sijasta haku-hommiin.

Edellisestä hakuilu-kerrasta onkin aikaa, ilmaisua ollaan harjoiteltu viimeksi ehkä kesällä 2010 pari kertaa kotipihalla ja varsinaista etsintää (suorapalkalla, ilman ilmaisua) metsässä ehkä hoitolasten kanssa joskus samoihin aikoihin parina kolmena kertana. Ei olla siis treenimäärällä loistettu. Jotain aiemmista harjoituskerroistamme ja ilmaisunopetusfilosofia vanhoista jutuista.

Menneenä viikonloppuna kyläreissulla rehasin koko porukan metsään ja pidettiin ihan omat treenit. Allukin pääsi verestämään muistiaan (sen kanssa yhteen aikaan ennen Lumesta kävinkin ihan säännöllisesti haku-treeneissä) henkilöetsinnän osalta, Lumekselle otettiin ilmaisutreeniä ja loppuun vielä esine-etsinnän motivaation nostattamiseksi pieni kilpailu nopeimmasta pallonlöytäjästä, kun esineruutua olen koittanut parina kuluneena viikkoa hieman harjoitella.

Ps. Lapsia innokkaampia treeniavustajia saa muuten etsiä kauan ja käytänkin heitä oikein mielellään aina tilaisuuksien tullen. :)

Olen aina ollut surkea päiväkirjanpitäjä. Lapsena/nuorena olen aloittanut moneen kertaan päiväkirjaa eri teemoin esim. oma, hevoset ja kani, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet hyvin vähälle täytölle, vaikka varsinkin hevospäivistäni olisi täydellisempänä erittäin mukava lukea näin vuosien takaa. Bloggaaminen, jos tällaista hieno termiä nyt käytetään, onkin ollut pitkäaikaisin hengentuotteeni ja onhan näitä nyt paljon kivempi kirjoitellakin kuin pelkästään kirjaan. Varsinaisen treenipäiväkirjan aloittamista olen kuitenkin arastellut juuri innon lopahtamisen vuoksi, vaikka olenkin jo vuosia tiedostanut sen olevan "avain menestykseen". Varsinkin Lumeksen kanssa treenipäivis on käynyt mielessä useaan kertaan tässä parin vuoden aikana, ja tämä blogi on yrittänyt olla osiltaan hieman sitä korvaava, mutta koska pelkät treenipäivitykset ovat yleensä tylsää luettavaa, olen kertoillut niistä vain pääpiirteittäin.

Viime joulun alla julkaistu Canistempus-treenikalenteri on poltellut ostohaluja monesti, ja erityisesti koiraharrastajille suunniteltuna kiinnostanut kovasti, mutta hinta (toimituskulujen kera n. 30e) on toiminut pätevänä hidasteena. Vihdoin ja viimein ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja Lumeksen virallinen treenipäivis starttasi 15. heinäkuuta, ei kuitenkaan tuolla hienolla oikealla kalenterilla, vaan eräästä laatikostani pengastamallani lapsuuden/nuoruuden aikaseen tyhjään vihkoon (tai no, oikeastaan ei edes vihkoon, vaan jostain aiemmasta vuosikalenterikirjasta irti repimiini tyhjiin sivuihin, jotka niittasin yhteen). Kustannukset: 0e Käyttöaiheet: moninaiset Muunneltavuus: suuri Tilaa muistiinpanoille: niin paljon kuin asiaa riittää.

Kohta puolin on kolme kuukautta kulunut treenejä kirjaillen eikä ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, ettei huvittaisi/ehtisi/jaksaisi kynään tarttua, toisin kuin on niitten suurimman osan muitten päiväkirjojen kanssa siis käynyt. Kirjoittaminen auttaa suuresti ajatusten selkiyttämiseen, treenien suunnitteluun (mitä, miten, miksi, missä), läpikäymiseen, edistymisen seuraamisen jne. Perus treenikertojen selittelyjen lisäksi muutaman viikon välein on koontiaukemana, jossa tarkastetaan tavoitteissa edistyminen ja mietitään syitä, jos sitä ei ole tapahtunut, sekä asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle tarkastelujaksolle ja ajatellut keinot tavoitteisiin pääsemiseksi (eli lähinnä kuinka edetään halutun asian opettamisessa). Ensimmäinen treenivihkonen alkaa olla jo enemmän täynnä kuin tyhjä, joten sille on jo seuraajakin katsottuna valmiiksi...

 Suosittelen kaikille tavoitteellisesti treenaaville!

Toko-tavoitteet vuodelle 2010
"Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin."

Alokasluokan liikkeet saatiin kisakuntoon, suuri osa ylempienkin luokkien liikkeistä on jo sujuvia + kävimme kolmissa möllitokoissa treenailemassa & loppuvuodesta juuri ja juuri ehdittiin käydä virallisissakin, joista tuloksena 167 pistettä.

Toko-tavoitteet vuodelle 2011
Avoimen- ja voittajaluokan liikkeet kisakuntoon + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & ainakin avoimesta luokasta ykköstulos ja voittajastakin mielellään joku tulos.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2010
"Keväällä lumien sulettua on tarkoitus jatkaa jäljen parissa, keppien ilmaisu (=tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 1-luokan verran eli 500m. Esine-etsintä valmiiksi."

Jäi jälkitreenailu kyllä niin vähille, että melkein samalla tasolla ollaan edelleenkin kuin ensimmäisenä kesänä.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2011
Keppien ilmaisu (huomaaminen ja tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 300 metriä. Esine-etsinnässä ilmavainun käytön vahvistaminen.

Agility-tavoitteet vuodelle 2010
"Kaikkien esteiden yksittäinen suoritus sujuvaksi ja pienten sarjojen + ohjauskuvioiden harjoittelua."

Pujottelua lukuunottamatta kaikkien esteiden suoritus on sujuvaa, ollaan menty jo kokonaisia ratoja + käytössä on ollut monenlaisia ohjauskuvioita, joista yksi valmennuskertakin käytiin.

Agility-tavoitteet vuodelle 2011
Pujottelu sujuvaksi, möllikisoihin + mahdollisesti virallisiinkiin mahdollisimman sujuvin radoin.

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
"Rullailmaisun rakentaminen varmaksi."

Ei treenattu kuin kevättalvesta pikkasen, joten ei edistymistä aiempaan,

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
Rullailmaisun rakentaminen varmaksi.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2010
"Päästä kokeilemaan lajia ohjatusti"

Yhden kerran ehdimme käydä ohjatuissa treeneissä, muuten omaa treenailua.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2011
Pysyä veneessä avustajan kiinnipitämättä, hypätä veneestä uimasilleen veteen (ja tietenkin sitten uida luokseni rantaan), viedä rannalta esine veneelle 20 metrin päähän, hakea veneeltä 20 metrin päästä köysi ja tuoda se luokseni rantaan, käydä hakemassa "hukkuvalta" 20 metrin päästä tavara ja tuoda se luokseni rannalle.

Edellisestä kerrasta onkin sitten...kauan... Merkinnöistä ei ainakaan löydy helmikuun jälkeen mitään, että se oli varmaan sitten sillon, reilu puolivuotta sitten. Lopputalveksi esine-etsinnän lopetinkin tarkoituksella, kun ei siitä lumessa tullut Lumeksen kanssa mitään, haahuili vain lähinnä, vaikka viime syksynä oli erittäin hyvin asialla. Lumi ei vaan jotenkin sopinut sen kuvioihin.

Pitkäkään tauko ei onneksi Lumesta haitannut ja nyt ilman lumihankia etsi oikeasti ja tarkasti lelua eikä näennäisesti vain kuljeskellut nenä maassa. Omalla takapihalla otettiin viime viikolla kolme kokeilua ja erittäin tyytyväinen saa olla. Lumeksen etsintä vain on, kuten opetin, tarkkaa, joka on kisoihin ajatellen liian hidasta, mutta eipä se tämän puolen vuoden aikanakaan ollut opetustaan siinä unohtanut ja oli ihan yhtä tarkka, vaikka vähän vauhtia toivoinkin siihen. Se ei siis juokse alueella ja ota ilmasta vainua lelusta vaan kävelee ristiin rastiin nenä maassa. Voi tehdä tiukkaa etsiä viidessä minuutissa 50x50 alueelta kolme esinettä, mutta tällä mennään toistaiseksi.

Hyvin mielellään se lähtee etsimään ja muisti heti, mitä ollaan tekemässä. Itse jäin vain seisomaan lähtöpaikalle ja odotin, kunnes lelu löytyi, jolloin kehuin ja Lumes reippaalla vauhdilla palautti löytönsä. Palkkana oli lihapaloja.

Tänään käytiin taas hetken tauon jälkeen hakutreeneissä, on ollut niin kylmää, etten ole tarjennut lähteä kunnes taas nyt. Kolmas kerta tämä oli nyt Lumekselle, kun haussa käydään.

Rullailmaisu

Meillä menee haku nyt pitkään pois pääasiasta eli henkilöetsinnästä, kun Lumeksen kanssa harjoitellaan siihen liittyen rullailmaisua. Toisella tyylillä ilmaisun opettaessa voisi ensin opettaa etsinnän ja sitten vasta ilmaisun, mutta Lumekselle valitsemassani tyylissä tehdään juuri toisinpäin. Kotona miehen kanssa harjoitellessa Lumes "rullailee" jo tosi hyvin, mutta arvasinkin, ettei aivan samaan tasoon päästä vieraan henkilön kanssa.

1. lähetys

Treenikaverille patukka ja rulla, Lumekselle pk-valjaat ja rullapanta, etäisyyttä tuli pikkasen liikaa, melkein 20 metriä. Rullaa heiluteltiin ja lähetin Lumeksen "Etsi ukko", hieman empien lähti, mutta kovaa kuitenkin. Rullaa ei ottanut heti vaan alkoi hyppiä treenikaveria vasten (näin tosin miehellekin teki ensimmäisellä rullatreenillämme), mutta kohta otti rullan kuitenkin ja toi mulle vauhdilla, tosin sylkäisi suustaan puoli metriä mun eteen, mutta en välittänyt nyt siitä. Lähetin takaisin "Näytä ukko" ja vauhdilla lähti leikkimään patukalla, minä perässä kovasti kehuen.

Tässä vaiheessa treenien vetäjä huutaa perään, että koira pitää kytkeä liinaan. Joo, niin se pitää valmiissa ilmaisussa, mutta Lumes vasta opettelee ja paljon paremmin se tapahtuu päästessään samantien leikkimään ilman kiinni kytkemistä. Ketjutuksen ollessa varma (eli useiden viikkojen treeni näin), alan kytkeä Lumeksen ennen leikkiin pääsyä, mutta vielä tässä vaiheessa se suuren innon ylläpito on tärkeämpää ja pienikin tauko voisi vähentää sitä. Tämä onkin se hankala juttu treeneissä, kun vetäjällä on ollut eri tyyli kouluttaa rulla jollekin koiralleen, mutta Lumeksen kanssa haluan tehdä ihan toisin

2. lähetys

Lumes lähti hyvin ja vauhdikkaasti, nyt otti rullan nopeammin ja reippaasti toi takaisin (toki annoin siihen kehoituksenkin) ihan käteen asti. Takaisin leikkimään meno oli innokas myös, vielä jos treenikaveri vähän innokkaammin leikittäisi Lumesta ja ääntäkin käyttäysi kehuen, niin olisi hyvä.

3. lähetys

Kaksi lähetystä olisi ollut riittävä määrä Lumekselle täällä, kolmas olikin jo liikaa. Lähti matkaan, pysähtyi ja katsoi taakseen (eli mua) ja uudesta kehoituksesta jatkoi kulkua. Toi hyvin rullan mulle ja käteen asti sain, mutta takaisin leikkimään ei enää mennyt samalla vauhdilla kuin kaksi edellistä. Tietääpä seuraavalla kerralla, että parempi ottaa vain tuo kaksi hyvin treeneissä ja kotona mennä sillä kolmella. Parempi vähän laadulla kuin paljon heikosti.

Esine-etsintä

Lumeksen kanssa on tullut esiin pieni ongelmanpoikanen esine-etsinnässä. Ennen lumia se sujui jo hyvin (etsi määrätietoisesti ja otti heti löydettyään sekä kutsusta toi mulle), mutta nyt lumellisena mennyt koko ajan huonommaksi. Lumes kulkee jälkiä pitkin edestakas ja haistelee vaan niitä eikä heti ota lelua (kevyesti lumen alla), vaikka kulkis siitä yli kuono lumessa. Sitte kun se vihdoin ottaa sen lelun, niin ilostuu paljon ja tuo mulle, tosin aina kutsun sitä.

Kokeilin sitten tuossa pari päivää sitten jättää lelun ihan näkyville, että tulis vauhdikkuutta ja ottais sen heti, kun on silmillä nähtävissä. Palkankin vaihdoin leikistä isoon palaan koiranmakkaraa. Alku menikin hyvin, juoksi, huomas lelun, otti sen - aattelin et josko se tois ilman kutsua, mutta huono idea, pudotti lelun eikä tuonut enää, vaikka käskinkin. Uusi yritys, ei tuonut vaikka kutsuin. Uusi yritys eikä vieläkään tuonut, ottaa kyllä hetkeksi suuhun, mutta siinä se. Osaa kuitenkin ihan varmasti tuoda tavaran käskystä, joten jos ei vapaaehtoisesti, niin vaaditaan sitten. Laitoin tavaran (vanha lapanen) Lumekselle suuhun niin kauan uudestaan, että toi sen mulle käteen asti metrin päästä. Sit leikitin lapasella ja Lumes taisteli hurjasti, heitin lapasen ja niin kauan otin uudestaan, että toi sen mulle (ei eka meinannut, vaan pudotti siellä kauempana suustaan pois). Pakkoa tuli siis käytettyä, mutta ei se toisaalta ole sekään hyvä, että koira vaan päättää olla tekemättä ja antaa sen olla niin. Pahaa mieltä ei Lumekselle jäänyt vaan loppumieli oli molemmilla iloinen ja otettiin vielä muutama heitosta haku oikein hyvillä mielin.

Hakutreenien yhteydessä otetaan aina esine-etsintääkin ja niin tänäänkin. Olin hyvin epäilevällä kannalla Lumeksen suhteen, melko varma, että ei tuo tavaraa, mutta erittäin iloisesti sainkin yllättyä! Ensin leikitin hetken, heitin ja Lume haki sen. Kai se huomasi sillon pari päivää sitten, ettei kannata olla tekemättä käskettyä ja haki kaikki kolme piilotus kertaakin patukan iloisesti, reippaasti ja varmasti sekä toi perille asti ilman yhtään epäröintiä, kannustusta käytin toki. Patukka oli kaikilla kerroilla ihan näkyvillä hangen päällä ja tallattu alue oli vain polku, joten varsinaisesti ei tarvinnut etsiä ollenkaan, mutta  tärkeintä, että koira toimi!

Kotona jatketaan harjoituksia, reippaasti ja iloisin mielin.

Joka toinen viikko olis Lumeksen kanssa tarkoitus alkaa käydä hakumetsällä, Allu pääsee sitten niille toisille jokatoiselle. Molempia koiria en viitsi ottaa kerralla, kun Allu saattaa autossa haukkua, jos ei näe mun menevän minnekään (siis ei koskaan hauku, jos meen esim. kauppaan, mutta jos katoan horisonttiin, niin voi haukkua), enkä halua, että Lumes ottaisi siitä oppia. Muuten olisikin kätevä saada samalla kertaa molemmat treenattua, mutta nyt tulee sitten harvemmin.

Esine-etsintä

Alkuviikosta kotometsässä meni esine-etsintä ihan pieleen. Sitä edellisellä kerralla oli mennyt niin hyvin ja Lumes ollut oikein asialla, että ajattelin päästää sen irti itsemään jääden itse lähetyspaikalla seisomaan. Eihän siitä tullut mitään irti ja naruun jouduin laittamaan. Toista tavaraa etsimään laitoin heti naruun, niinku ennenkin, mutta oli silti ihan pihalla koko hommasta. Narulla jatketaan siis, mutta sen narun vois vaihtaa liinaksi ja siitä vähitellen pidentää välimatkaa, että lopulta Lumes etsii yksin.

Tänään haun aluksi otettiin esineruutua.

Paikka ja olosuhteet: Iltapäivällä Kokkolassa seuran yleisessä "treenimetsässä". Suht tyyntä, lämpötila -3.

Ruuduntekijä ja läsnäolijat: Kouluttaja oli muutaman kerran kävellyt ruudussa viedessään toiselle koiralle esinettä piiloon. Lumekselle piilotti sen toisen koiran ohjaaja. Läsnä mun ja Lumeksen lisäksi kouluttaja sekä yksi koira ohjaajansa kanssa.

Tallaustapa ja etsintäalueen koko: Aluetta ei ollut tallattu, muutama kerta kävelty esinettä viedessä. Reunat oli ehkä kierretty kävellen, en ole varma, kun en ollut ihan alusta asti paikalla. Alue oli myös paljon suurempi kuin mitä itse olen tehnyt, ainakin 20x40m.

Lähtö: Hyvä.

Esineiden sijainti: Esineenä punainen narulelu. Ensimmäisellä kerralla lelu kuusen maahan asti ulottuvan oksan alla jossain 15-20 metrin päässä, toinen varvikossa vähän pidemmällä. Itse en tiennyt esineiden sijaintia.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: -

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ensimmäistä kertaa joku muu kuin minä vei esineen, oli muita paikalla ja alueella käynyt myös toinen koira.

Omat kommentit: Laitoin pk-liivin Lumekselle treenikaverin viedessä lelua, pidin Lumeksen vastakkaiseen suuntaan käännettynä, ettei nähnyt ruudun tapahtumia. Oli innokas ja lähtikin heti käskystä eteen ja haistelemaan, mutta en ollut varma haisteliko toisen koiran jälkiä vai etsikö koko ajan. Itselläni oli vähän epävarma olo, kun en yhtään tiennyt lelun sijaintia enkä siten sitä, onko Lumes lähelläkään sitä vai jo ohitse mennyt. Lelu löytyi kuin löytyikin, että kai se Lumes sitä etsi. Kun Lumes huomasi lelun, kehuin iloisesti, päästin irti narusta ja juoksin lähetyspaikalle alkuun, jonne Lumes tuli perässä lelu suussaan. Leikittiin hetki ja sitten otettiin piilotus uudelleen.

Toinen etsintä eteni samoin kuten ensimmäinenkin, Lumes tuntui etsivän määrätietoisesti, sai hajun, paikansi ja löysi. Yhtään ei häirinnyt, että lelu löytyi vasta paljon kauempaa kuin meidän omissa etsinnöissä, hyvin jaksoi etsiä. Olin oikeastaan vähän yllättynyt, että Lumes oli näin hyvin kuusalla, vaikka olosuhteet olivat vaikeammat. Leikin jälkeen otin pk-valjaat pois ja vapautin Lumeksen kepin järsintään (en oikeastaan haluaisi antaa sen järsiä niitä, voi tulla tikkuja suuhun/nieluun/suolistoon, mutta se on niin tyytyväinen keppiensä kanssa).

Hakuilun osuus

Lumekselle olen suunnitellut hakuun lelupalkkaa, joten piiloutuja sai pehmopatukan Lumekselle annettavaksi. Ohjeistin menemään hyvin piiloon, ettei Lumes silmillä löytäisi vaan haistaisi ihmisen olevan jossain piilossa. Samalla tyylillä mentiin kuin esineillä, eli Lumes ei nähnyt piiloutumista, pk-valjaat päällä, narussa ja minä mukavana, vain käskysana eri. Eihän Lumes tietty tiennyt yhtään mikä tämän homman nimi on, esinettä se tuntui etsivän nenä maassa eikä reagoinut yhtään piiloutuneeseen ennen kuin oli melkein kiinni siinä. Ihmekös tuo, kun kaikki rutiinit oli esineruudusta tuttuja... Täytyy keksiä tähän nyt jotain vähän erilaista ja miettiä tarkemmin muitakin hakujuttuja. Nyt olin päättänyt vain palkkion ja että pitää olla hyvä piilo.

Ensimmäisellä etsimisellä Lumes vähän hölmistyi, kun kuusen alla kökötti joku. Otti kuitenkin patukan ja leikitin takaisin lähtöpaikalle. Toisella etsinnällä (välissä oli otettu toiselle koiralle yksi etsintä "pisto") Lumes ei ollut yhtään sen enempää hajulla ihmisetsinnästä, nenä maassa kulki. Välillä se innostui, mutta mitään ei löytynyt, ehkä haistoi jonkun toisen koiran esineen kohdan. Se kuusi, minkä alla itse olin ollut toiselle koiralle piilossa, kiinnosti Lumesta kauheasti ja ehkä siksikään ei havainnut viereisen toisen kuusen alla ollutta maalimiestä (eli piiloutunutta). Estin narulla väärään suuntaan lähtemisen, kunnes Lumes hoksasi maalimiehen. Nyt se heilutti häntää ja oli iloinen löydöstä, sai patukan ja leikitin takaisin alkuun.

Seuraavalla kerralla täytyy ehdottomasti piilon olla paljon lähempänä, nyt ne oli jossain 20-30 metrin päässä enkä itse edes tiennyt missä. Pitäisi tehdä kuten esineiden kanssa, lähellä niin kauan, että idea on hoksattu ja sitten lisätään etäisyyttä. Nyt menee niin pitkään ennen kuin löytö tapahtuu, että on vaikea tajuta sitä hommaksi.

Täytyy tässä parin viikon aikana nyt tosissaan miettiä, miten tuota hakua lähdetään oikeasti Lumeksen kanssa menemään ja miten erottaa se esine-etsinnästä. Nyt olen lähinnä käyttänyt aikaa ilmaisupohdintoihin ja rullailmaisu tällä tietoa Lumekselle tulee, vaikka se onkin haukkumista hankalampi opettaa. (Koiran täytyy siis jotenkin ilmaista ohjaajalle, että on löytänyt maalimiehen ja kisoissa hyväksyttyjä tapoja on kaksi: Haukkua maalimiehen vieressä kunnes ohjaaja tulee paikalle/ottaa pannasta roikkuva rulla suuhunsa, tulla ohjaajan luo ja mennä ohjaajan kanssa takaisin maalimiehen luo.)

Agility

En voinut vastustaa kiusausta ja kävin pienet agitreenit vielä tekemässä kentällä, kun oli matkan varrella. Kaksi aitaa oli kentällä peräkkäin ja kokeilin irtaantumista Lumekselle, hyppäsikö molemmat esteet peräkkäin, vaikka itse en kulkisi mukana? Ensin jätin Lumeksen ekan aidan taakse ja menin itse niiden puoliväliin, Lumekselle lupa ja molemmista yli narupallon lentäessä palkaksi. Näin pari kertaa. Sitten vein pallon "suoran" loppuun ja lähetin Lumeksen hyppysarjalle paikoiltani. Ja se meni, kovaa! Uusinta ilman valmista palloa, heitin sen perässä toisen esteen jälkeen. Ja se meni, kovaa!

Keinusta mentiin yli muutamaan kertaan, eipä moittimista.

Esineruudulla

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän viereisessä metsänrannan varvikossa. Tyyntä, lämpötila +2.

Ruuduntekijä ja läsnäolijat: Minä.

Tallaustapa ja etsintäalueen koko: Tallattu tiheällä, vaakasuuntaisella, edestakaisella kävelyllä mennen tullen. Ensimmäinen kaistele 2,5m leveä 10m pitkä, toinen 2m leveä ja 5m pitkä.

Lähtö: Hyvä

Mahdollisten esineiden sijainti: Ensimmäisellä punainen narulelu suunnilleen keskellä, pari metriä lopusta, varvikon alle hyvin piilotettu. Toisessa sininen narulelu melkein kaistaleen päässä liuskaisen kiven reunan alla kolossa.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ensimmäisellä ei mitään, toisessa kivi sammalpeitteineen ja muutakin kohoumaa.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: -

Omat kommentit: Laitoin taas jo autossa pk-liivin Lumekselle ja siinä metsään kävellessä vaikutti ihan kuin se olis tiennyt, mitä mennään tekemään, oli sellaisen tohkeissaan olevan oloinen. Lähtikin heti käskystä tarkasti haistelemaan, ihan selvästi tiesi nyt heti, mikä homma on. Tallatun alueen reunojen yli en päästänyt (Lumes on vielä narussa tässä), mutta eipä se kyllä juuri yrittänytkään, kahdesti meni reunoille. Loppupäässä haistoi lelun ja alkoi tarkentamaan, että missämissä se on, nenä tuhuutti valtavasti ja pää liikkui ees taas. Kun kuono meni lelun kohdalle, kehuin iloisesti, päästin irti narusta ja juoksin lähetyspaikalle alkuun, jonne Lumes tuli kohta perässä lelun varvikosta saatuaan. Leikittiin hetki ja sitten siirryttiin toisen kaistaleen kohtaan.

Toinen kaistale eteni samoin ja sujuvasti kuten ensimmäinenkin, Lumes etsi määrätietoisesti, sai hajun, paikansi ja löysi. Sain olla oikein tyytyväinen, todella hienoa työskentelyä! Seuraavalla kerralla saa tehdä pidemmän kaistaleen ja Lumeksen varmaan voi päästää nyt irtikin, kun etsii heti hyvin. Leikin jälkeen otin pk-valjaat pois ja käveltiin autolle, josta jatkettiin samantien jäljestämään.

Jäljellä

Paikka ja olosuhteet: Puolilta päivin pienen jalkapallokentän korkeassa, mutta littanaan painuneessa, litimärässä laitaheinikossa. Lähes tyyntä, lämpötila +2.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse koirien odottaessa autossa.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni sen verran, mitä esine-etsinnässä meni aikaa, eli jokusen minuutin. Aivan pienenpieni sivutuuli.

Jäljennosto: Hyvä

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän korkeintaan 12cm pituista ohutta keppiä aina viiden askeleen välein. Keppejä hajustettu sen hetken, mikä niiden pätkimiseen menee ja lisäksi olivat takin taskussa (jossa muutama juustopala) esineruutukaistaleiden tallomisen ajan.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan uusi paikka jäljelle, yleensä ollaan tässä kohtaa tehty esineruutua.

Lumes on jo sisäistänyt keppien olemassaolon ja etsi niitä, ei niinkään olisi jäljestänyt vaan rynninyt eteenpäin seuraavalle kepille ja sainkin palautella sitä, kun en ehtinyt estääkään. Kepit löytyivät hyvin. Viiden askeleen väli on liian lyhyt, nyt se tuli varmaksi todettua, tein vain vielä tämän kerran siten, koska heinikossa lehtien seassa ei näkynyt askeleita ja lähekkäin olevien keppien ansiosta tiesin, missä jälki kulkee ja pysyin selvillä reitistä ja keppien sijainnista. Huolellisuus oli ihan hukassa, mutta intoa löytyi. Ehkä juuri ennen jälkeä tehty esine-etsintä viritti Lumeksen väärälle taajuudelle?

Eteen

Samalla kaavalla kuin ennenkin, Lumes intoa puhkuen. Välimatkaa voisi vielä pidentää jonnekin 50 metriin (nyt sellaiset 30m) ja sen jälkeen alkaa kokeilla ilman sitä, että Lumes näkee pallon viennin. Suorituksen yhtä osaa vaikeutettaessa toki toista osaa helpotetaan, eli tällöin välimatkaa väliaikaisesti lyhennetään, kunnes onnistuu sujuvasti ilman näköärsykettäkin. Katsotaan sitten, miten käy.

Esine-etsintää

Lumeksen kanssa olen harvakseltaan harjoitellut esine-etsintää, varsinaisesta esineruudusta ei vielä voi puhua, mutta sitä kohti mennään. Liikkeelle ollaan lähdetty sillä, että käyn tallaamassa (kävelemässä edestakaisin) maapläntin metsään tai korkeaan heinikkoon. Kovin suuria en ole vielä tehnyt, kokoa on ollut sellaiset 2-4m x 6-15m, sitä tahtia sitten suurennetaan (varsinkin pidennetään), kun Lumes kunnolla ymmärtää, mistä on kyse. Yhtä esinettä vasta piilotan, mutta kaksi tai kolme harjoitusta tehdään aina kerralla.

En halua käyttää etsinnässä minkäänlaisia näköapuja (esineen vienti alueelle koiran nähden, esineen heittäminen alueelle jne.) edes alussa, koska tarkoituksena on nimenomaan, että koira etsii esineet käyttäen nenäänsä, ei silmiään. Olen siis tehnyt aina siten, että Lumes odottaa autossa, kun käyn tallaamassa alueen ja piilotan sinne esineen. Laitan aina esineet ihan kunnolla piiloon heinien tai varvikon alle, ettei niitä näy yhtään ja siten silmillä havaita, vaan ainoastaan haistamalla ne löytää.

Kun tallaus ja piilotus on tehty, haen Lumeksen ja hitaasti edetään tallattua aluetta läpi, kunnes Lumes saa esineestä hajun ja alkaa ottaa sitä maasta. Yleensä piilo on sen verran hyvä, ettei esinettä tuosta vaan oteta, vaan sitä joutuu jopa vähän kaivamaan esiin. Kehun Lumesta suuresti ja lähden juoksemaan takaisin tallatun alueen alkuun, jonne Lumes esineen kanssa sitten tulee perässä ja leikitään esineellä hetki. Käytän esineinä vielä koirien leluja, jotta palkkaus tulee välittömästi.

Aiemmin en ole laittanut Lumekselle pk-liivejä etsintään, kun ajattelin, että käytän niitä vasta, kun se jo selvästi homman osaa, mutta edellisellä kerralla päätin sittenkin alkaa niitä käyttämään jo nyt. Tietää silloin, mitä ollaan menossa tekemään, kun saa liivit päälle. Tänään tuntuikin jo, että oli heti enemmän kuusalla touhusta. Haisteli määrätietoisesti ja esineen löytymisen on aina yhtä riemukasta, yleensä on tullut sen kanssa suoraan mun luo, mutta nyt lähtikin riemukierroksia tekemään. Toisella esineellä olikin hankalampi paikka, kun heinikossa oli jäniksenpapanoita siellä täällä ja Lumes meinas niitä napsia, mutta kiellosta lopetti ja jatkoi sitä tarkoituksellisempaa työtänsä.

Eteen lähetys

Nää on niitä ainoita kertoja, jolloin Lumes saa leikkiä jalkapallolla ja siten intoa on huimasti. Lumes on jossain kiinni ja saa katsella, kun potkin pallon kentän reunaan. Sitten haen Lumeksen, talutan pannasta lähetyspaikalle ja se on fiuut ja herra on jo matkassa. Ei siinä ehdi sitä käskyä edes huutaa, kun se ampaisee matkaan samantien, kun käsi pikkasenkin heilahtaa. Videolla näkyykin hyvin, miten mun "eteen" raikuu vasta, kun Lumes on jo matkalla... Ja pallon kanssa lähdetään sitten kierroksille kenttää ympäri, sekin näkyy, kun jaksaa odottaa videolta sen tyhjän kohdan yli.