Mitä tehdään tyhjistä, nätinvärisistä Kidius-maitovanukas purkeista? No tietysti kerätään koko sarja ja annetaan aktivointipeliksi koirille!

Joidenkin purkkien alla on nami...

...joidenkin alla pelkkää tyhjää...

...mutta niin kauan on toivoa nameista...

...kun on purkkeja väärinpäin.

Ensimmäinen osa on maaliskuulta 2010.

Tältä kesältä hieman Lumeksen kotijuttuja.

Selailin vanhoja käsityölehtiä ja löysin ohjeen tosi näppärään frisbeeseen, joten pitihän sellainen heti kokeilla tehdä. Tai sinänsähän frisbee on hyvin yksinkertainen itsekin valmistaa, mutta se tarvitsee tasaisesti jakaantuvan painon sisälleen lentääksen hyvin, enkä ole itse keksinyt muita vaihtoehtoja kuin herneet/riisit, jotka taas ovat melko epäkäytännöllisiä koirille tarkoitetuissa leluissa. Lehdessä frisbeen sisään oli pujotettu pätkä puutarhaletkua, miten näppärä idea!

Ensin leikkelin vanhoista farkuista (myös jokin muu jämäkkä kangas käy) kaksi samankokoista ympyrää, malliksi käytin matalaa ruokalautasta. Ympyrät ompelin reunoistaan yhteen oikeat puolet vastakkain ja muistin jopa jättää kääntö-/täyttöaukon. Kääntämisen jälkeen ompelin vielä keskemmälle frisbeetä pienemmän ympyrän rajaamaan tilan puutarhaletkulle (jota meillä oli varastossa ylijäämää rullalla), joka pujotettiin sisään aukosta ja teipattiin päät yhteen. Aukon ompelin kiinni käsin ja valmista tuli pienellä vaivalla! Tein toisenkin frisbeen (kuvissa), johon laitoin letkun sijasta sisään muutaman kierroksen tarpeetonta sähköjohtoa.

Kumpikin frisbee lentää oikein hyvin ja niin pitkälle, kuin vain jaksaa heittää. Lumeksen mielipiteen uusista leluista voi päätellä kuvakokoelmasta... Eikä muuten riko hampaita! (Että mua kauhistuttaa ne joissain paikoissa myytävät kovamuoviset koirafrisbeet.)

Kun talosta löytyy sekä mölkky-pihapeli että koiria, ja kun halutaan mölkyn pelaamiseen vaihtelua sekä koirille kivaa pikkupuuhaa, niin tietenkin silloin pelataan peliä nimeltään

Koiramölkky

Tarvikkeet
- Mölkkypelin keilat
- Jokaiselle pelaajalle oma koira

Pelin tarkoitus
Tarkoituksena on kerätä vähintään 40 pistettä lähettämällä koira kaatamaan keiloja. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä saavuttaa tai ylittää tämän pistemäärän.

Heittojärjestys
Kuten oikeassa mölkyssä, tässä vain ei heitetä mitään vaan lähetetään koira kaatamaan keiloja.

Kirjuri, pelin aloitus, kaatunut keila ja heiton pistemäärä
Kuten oikeassa mölkyssä, mutta ensin jaetaan koirat pelaajien kesken, heittopaikka on koiranlähetyspaikka (pelaaja itse ei saa liikkua aloiltaan) ja heitoista ei tule pisteitä vaan koiran tekemistä kaadoista.

Pelin lopetus
Peli päättyy, kun ensimmäinen pelaaja saa vähintään 40 pistettä.

Muita sääntöjä
Peliä koirien kanssa opetellessa niitä kannattaa palkita makupaloilla onnistuneista suorituksista, mutta jatkossa pelaajien kesken voidaan sopia, onko makupalojen käyttö sallittua. Makupalojen antamisesta koiralle voidaan myös esim. vähentää -1 piste/kaato. Keilan oma-aloitteinen tuominen pelaajalle on sallittua (mutta ei toivottavaa), mutta koiraa ei saa lähettää keiloille noutokäskyllä. Tarkoituksena on saada koira kaatamaan mahdollisimman monta keilaa jaloillaan tai kuonollaan, ei tuoda niitä pelaajille. Mikäli koira ei useista kehoituksista huolimatta (eri koirien osaamistason mukaan huomioituna) mene keiloille, on pistesaldo siltä kierrokselta nolla. Keilojen pureskelu on kielletty (tai muuten peli on pian entinen).

Muita peliversioita
Keksi itse lisää (ja kerro meillekin)!

Ihme ideoita sitä joskus putkahteleekaan mieleen, mutta koiramölkystä tuli kertoheitolla meidän perheen kesän uusi lempparipeli! Pelattiin ihan tavismölkkyä ja pelin päätteeksi heitin puolivitsillä, että seuraava erä sitten koirien kanssa ja mies yhtyi heti haasteeseen. Koirat olivat innoissaan uudesta jutusta, mies valitsi Lumeksen pelikaverikseen, joten minulle jäi Allu. Periaatteessa koirilla ei ollut tietoa, mitä niiden pitäisi tehdä, mutta koska niiden kanssa on niin monenlaisia juttuja vuosien aikana harjoiteltu, pääsivät ne pelistä nopeasti jyvälle. Nameja ei käytetty, koska ei jaksettu käydä hakemassa niitä sisältä, mutta eipä koirat näyttäneet niitä kaipaavankaan, niillä oli muutenkin kivaa.

Mies osoitti Lumekselle kädellä suuntaa ja kehoitteli innostuneella äänellä menemään, kaatamaan, hakemaan, tökkäämään... Välillä Lumes juoksi vain intopyrähdyksiä palikoitten vierestä ja sillä menikin kaksi kierrosta nollille. Kahdella kerralla Lumes toi yhden kalikan, mutta sattumalta valikoi suuripisteiset yksilöt (12 &10). Samoin kahdella kertaa kaatoi useamman palikan (3 & 4) ja kummallakin kerralla myös toi yhden niistä lähetysviivalla odottavalle miehelleni. Kalikoitten kantaminen vain nyt sattuu olemaan niin kivaa.

Jaa näitä kumoon vai? 
 

Ok, mutta kyllä mä nyt silti...

...yhden tuon perille asti.

Allu oli kuin luotu koiramölkkyyn. Näytin sille kädellä suuntaa ja jotain sanoakseni käskytin "kierrä, kierrä", vaikka sille sellaista käskyä ei ole opetettukaan. Eikä sillä oikeastaan ollutkaan väliä. Allu käveli keskelle keiloja niiden kaatuillessa puolelle jos toisellekin ja muutamalla kerralla päätti tuoda minullekin yhden kalikoista. Allulle ei tullut ainuttakaan nollakierrosta ja pisteet olivat hienot 6, 8, 3, 9, 4 & 11.

Tuonne noin...

Kaato!

Jos nyt yhden kumminkin toisin, vaikka sanottiin, että ei...

Toisilla koirilla on kuulemma mielenkiintoisia toimintatapoja raa'an kananmunan saadessaan. Lumeksella kyllä ei, se kanniskeli sitä ensin hellästi jonkunaikaa, jolloin ehdin jo ajatella, ettei se edes tajua sen olevan ruokaa, mutta kyllä se puraisukin sitten sieltä tuli ja sisältö maistui.

On nuo ruokailut koiraparalla nykyään työn ja tuskan takana, kun emäntä keksii kaikenlaista kiusaa. Tässäkin on ensin laitettu kuivaruoka veteen pehmenemään, sitten paloiteltu sekaan hieman koiranmakkaraa ja lopuksi kipattu ateria lelun sisään, säilytetty yön yli pakastimessa ja tarjoiltu umpijäätyneenä. Viiden minuutin napostelun sijaan ruokailuun kuluikin aikaa nyt viitisen tuntia, sillä ruokaa saa ulos vain sitä mukaa kuin se sulaa, ja ison ruokamöhkäleen sulaminen se vasta hidasta onkin. Ei ollut siis pikkukoiralla sinä päivänä yhtäkään tylsää hetkeä.

 Lumeksella on tylsää. Allu joutui leikkaukseen ja sillä on reilun viikon leikki- ja riehumiskielto, josta Lumes tykkää vielä vähemmän kuin Allu. Järjestin pikkuhömpälle sitten muuta tekemistä.

Viikko 12

Maanantai

- 1h 45min autoilua
- 11h töissä (jossa 5 lasta 2-10v.) mukana
- 1h 20 min ulkoilua
- 30min tokotreeneissä
- 30min autossa odottelua

Tiistai

- 30min autoilua
- 10h 50min töissä mukana
- 1h 20min ulkoilua

Keskiviikko

- 30min autoilua
- 10h 45min töissä mukana
- 1h 15min ulkoilua
- 15 min kotitreenejä

Torstai

- 1h 10min autoilua
- 30min yksin kotona
- 1h 15min ulkoilua
- 15min kotitreenejä
- 15min aktivointia
- 30min tokotreeneissä
- 30min autossa odottelua

Perjantai

- 1h 30min ulkoilua
- 20min kotitreenejä

Lauantai

- 20min yksin kotona
- 2h ulkoilua
- 20min kotitreenejä

Sunnuntai

- 2h autoilua
- 1h 30min ulkoilua
- 50min hallitokotreeneissä
- 40min odottelua kevythäkissä
- 5min kotitreenejä

Yhteensä:

Autoilua 5h 55min
Autossa/kevythäkissä odottamissa 1h 40min
Ulkoilua 10h 40min
Töissä mukana oloa 31h
Tokotreeneissä 1h 50min
Kotitreenejä 1h 15min
Aktivointia 15min
Yksin kotona 1h

Keskimäärin aktiivista aikaa 3h/päivä, jos autoilusta lasketaan aktiivikseksi ajaksi 1h, odottamisesta 45min ja töissä olosta 6h. Jos autoilu ja odottaminen lasketaan kokonaan aktiiviseksi ajaksi, koska varsinaisestihan Lumes ei silloin ole täydessä levossa, nousee päivittäisen aktiivisen ajan osuus melkein neljään tuntiin. Kotitreenejä ei normaalisti todellakaan ole noin paljon, ei edes puolia tämän viikon määrästä, mutta olin tehnyt itse nameja Lumekselle ja niitä täytyi saada syötetyksi, joten treenailtiin niiden edestä.

Viikko 13

Maanantai

- 1h 35min autoilua
- 1h 15min ulkoilua
- 30min tokotreenejä
- 10min kotitreenejä
- 30 min autossa odottamista

Tiistai

- 35min autoilua
- 1h 45min ulkoilua
- 15min eläinlääkärillä
- 30min autossa odottamista

Keskiviikko

- 30min autoilua
- 14h töissä mukana
- 2h ulkoilua

Torstai

- 1h 35min autoilua
- 10h 45min töissä mukana
- 1h 30min ulkoilua
- 20min tokotreeneissä
- 20min autossa odottamista

Perjantai

- 1h 40min autoilua
- 3h ulkoilua
- 15min kotitreenejä
- 10min autossa odottamista

Lauantai

- 1h 40min autoilua
- 1h 20min ulkoilua
- 20min agilitytreenejä
- 40min kevythäkissä odottelua
- 1h 30min autossa odottelua

Sunnuntai

- 3h autoilua
- 1h ulkoilua
- 3h 30min synttäreillä mukana
- 10min kotitreenejä

Yhteensä:

Autoilua 10h 15min
Autossa/kevythäkissä odottamissa 3h 40min
Ulkoilua 11h 50min
Töissä/kylässä mukana oloa 28h 15min
Tokotreeneissä 50min
Kotitreenejä 40min

Keskimäärin aktiivista aikaa 3h/päivä, jos autoilusta lasketaan aktiivikseksi ajaksi 1h 30min, odottamisesta 2h ja töissä olosta 5h 30min. Jos autoilu ja odottaminen lasketaan kokonaan aktiiviseksi ajaksi, koska varsinaisestihan Lumes ei silloin ole täydessä levossa, nousee päivittäisen aktiivisen ajan osuus melkein neljään tuntiin.

Viikko 33

Maanantai

- 1h ulkoilua
- 20min kotitreenejä
- 2h 30min yksin kotona
- oli tarkoitus mennä tokotreeneihin, mutta unohdin

Tiistai

- 1h 15min autoilua
- 50min ulkoilua
- 4h yksin kotona
- 1h 15min autoilua
- 15min vepetreenejä
- 1h kevythäkissä odottelua
- 20min leikkimistä
- 5min kotitreenejä

Keskiviikko

- 35min ulkoilua
- 3h yksin kotona
- 10min leikkimistä
- vieraita yökylässä

Torstai

- 35min ulkoilua
- vieraita yökylässä
- 15min kotitreenejä

Perjantai
- 30min autoilua
- 8h töissä mukana
- 3h ulkoilua
- 10min leikkimistä
- 5min esine-etsintää
- 20min kotitreenejä

Lauantai
- 35min ulkoilua
- 2h yksin kotona
- 5min esine-etsintää
- 15min kotitreenejä

Sunnuntai

- 1h ulkoilua
- 10min kotitreenejä

Yhteensä:

Autoilua 1h 45min
Autossa/kevythäkissä odottamissa 1h
Ulkoilua 7h 35min
Töissä/vieraita käymässä 18h
Vepetreeneissä 15min
Kotitreenejä 1h 15min
Yksin kotona 11h 30min

Keskimäärin aktiivista aikaa pikkasen reilu 2h/päivä, jos autoilusta lasketaan aktiivikseksi ajaksi 30min, odottamisesta 15min ja töissä olosta/vieraiden kyläilystä 5h. Jos autoilu ja odottaminen lasketaan kokonaan aktiiviseksi ajaksi, koska varsinaisestihan Lumes ei silloin ole täydessä levossa, nousee päivittäisen aktiivisen ajan osuus noin 2,5 tuntiin. Aika heikko viikko siis.

Viikko 34

Maanantai

- 1h 10min autoilua
- 40min ulkoilua
- 50min yksin kotona
- 10min kotitreenejä
- 30min omia treenejä kentällä
- 1h tokotreeneissä

Tiistai

-1h 15min autoilua
- 20min ulkoilua
- 4h 30min yksin kotona
- 5min kotitreenejä
- 3h möllitokokisoissa
- aamupäivällä oli ollut tarkoitus käydä pidemmällä lenkillä, mutta aikataulut pettivät (maanmittaukseen menikin 30min sijaan 1h 30min)

Keskiviikko

- 35min ulkoilua
- 3h 50min yksin kotona
- 10min aktivointia

Torstai

- 1h 30 min ulkoilua
- 6h 30min yksin kotona
- 30min aktivointia

Perjantai

- 1h ulkoilua
- 5h 20min yksin kotona
- 20 min kotitreenejä
- 30min aktivointia

Lauantai

- 40min ulkoilua
- 6h yksin kotona
- 30min kotitreenejä
- 30min aktivointia

Sunnuntai

- 1h 40min autoilua
- 7h 15min ulkoilua
- 1h autossa odottamista

Yhteensä:

Autoilua 4h 5min
Autossa odottamissa 1h
Ulkoilua 12h
Tokotreeneissä/kisoissa 4h
Kotitreenejä 1h 35min
Aktivointia 1h 40min
Yksin kotona 21h 35min

Keskimäärin aktiivista aikaa pikkasen noin 3h/päivä, jos autoilusta lasketaan aktiivikseksi ajaksi 1h 15min ja odottamisesta 15min. Jos autoilu ja odottaminen lasketaan kokonaan aktiiviseksi ajaksi, koska varsinaisestihan Lumes ei silloin ole täydessä levossa, nousee päivittäisen aktiivisen ajan osuus noin 3,5 tuntiin.

Ja lisänä vielä viikolta 35

Maanantai

- 30min autoilua
- 9h töissä mukana
- 3h ulkoilua

Tiistai

- 30min autoilua
- 9h töissä mukana
- 2h 40min ulkoilua

1h autoilua, 18h töissä mukana ja 5h 40min ukoilua tekee aktiivista aikaa 5h/päivä, jos autoilusta lasketaan mukaan 15min ja töissä olosta 4h. Jos autoilu lasketaan kokonaan mukaan, aktiiviaikaa kertyy reilu 5h/päivä.

Kaikkinensa 30 päivän otannalla saadaan keskimääräiseksi aktiiviseksi ajaksi 3h/päivä, autoilun ja odottamisen kokonaan mukaanlukien 3h 30min/päivä. Laskettujen ihmislähtöisten aktiivisuusaikojen lisäksi kaikkiin päiviin sisältyy (ei siis laskettu listauksien aikamääriin näitä mukaan) Lumeksen omaehtoista aktiivisuutta (kulkemista, meidän touhujen katselua, luun järsintää, lelun kanssa värkkäämistä jne. ) sekä listauksista pois jätettyjä ruokailuja (2xpäivä), lenkille valmistautumisia yms. ainakin 30min/päivä.

Ulkoilua me harrastetaan ihan hävettävän vähän, mutta toisaalta kaikki muu aktiviteetti korvaa sitä tietyissä rajoissa ja ulkoilu on aina sitä vauhdikkaampaa, mitä vähemmän sitä on, useamman tunnin satsit ovat rauhallisempaa menoa. Tosin alle tunnin ulkoiluja/päivä ei silti saisi olla, kuten keväällä ei ollutkaan, mutta tässä alkusyksystä on vain ollut liian saamaton joinain päivinä. Nyt kun saisi tälle syksyä aidattua oleskelupihan koirille, niin saisivat viettää siellä päivällä aikaa niin halutessaan ja saada virkistystä raittiista ilmasta ja ympäristön tarkkailusta.

Minä ryhdyin kuorta särkemään

Ei auta hampaat, ei halkee kielestä

Vahva ote siihen pure ei

Koitin pudottaa ja suuhun tunkea

mut kookospähkinä on aivan ehjä vain

Luin tuossa syksyllä kirjan Vainun varassa - Suomalaisia poliisikoiria työssä. Joskus vuosi sitten yritin Allulle opettaa hajutunnistusta, mutta se ei ottanut oikein onnistuakseen. Kirjan innostama päätin kokeilla Lumekselle samaa, mutta eri menetelmällä, joten lainasin kirjastosta Koiran kantarellioppaan. Sienten etsintä ei kiinnosta, mutta samalla menetelmällä voi opettaa koiran etsimään muitakin hajuja, Lumes sai aloittaa kanelista.

Tälläiselle hupietsinnälle ei tarvitse käydä läpi kaikkia kirjassa olevia oppituntikohtia vaan soveltaen käytin niitä apuna. Alkuharjoitukset tehtiin ihan samoin, mutta esim. en laittanut purkkeja mihinkään viuhkan muotooon piilotellessani niitä, oltiin koko ajan sisällä ja purkissa on aina ihmisenkin haju (pakko olla, eihän sitä muuten saa vietyä). Jos kiinnostaa opettaa hajutunnistusta koiralle, kannattaa lainata tuo kirja, itse kerron tässä vain ihan lyhyesti, miten Lumeksen kanssa etenin.

1. Alkurituaalin on hyvä olla aina sama, jotta koira tietää jo siitä, mitä ollaan tekemässä. Viedessäni purkkia Lumes odottaa istumassa ja ennen lähestystä menen polvilleni istumaan lattialle siten, että Lumes jää vasemmalle puolelleni ihan viereen kiinni ja nostan käsivarren sen yli. Rapsutan sitä vähäsen, sanon jotain innostavasti, otan käden pois, näytän oikealla kädellä eteenpäin ja sanon samalla "kaneli".

2. Ensin purkki sai olla aivan näkyvillä ja Lumes katsomassa vieressä, vein purkin noin 1,5 metrin päähän. Purkin taakse laitettiin nami (niin, että Lumes näki naminkin) ja ideana ihan se, että koira käy syömässä sen namin sieltä ja vähitellen yhdistää sen kanelin tuoksuisen purkin siihen, että sieltä löytyy nami. Lumekselle annoin aina purkin kohdalla vielä lisäkäskyn siihen, että saa syödä sen namin, ja totta kai kehuin suuresti. Näin tehtiin muutaman kerran, 5-10 minuutin tauko, uudestaan muutama kerta, tauko ja vielä kerran muutama kerta.

3. Tehtiin harjoituksia samalla tapaa, mutta aina ensin toistettiin kerran aiemman harjoituksen tyyliin ja sitten jatkettiin pidentämällä hieman purkin ja Lumeksen välimatkaa. Vaihdeltiin harjoitusten välillä huoneita.

4. Jokusen tuollaisen kerran jälkeen liitettiin haluttu ilmaisutapa, Lumes meni istumaan, kuten kirjassa neuvottiin. Koira sai ensin totuttuun tapaan käydä syömässä namin purkin takaa, mutta heti syötyään namin, se käskettiin istumaan ja annettiin nami siitäkin. Tämän jälkeen jätettiin purkin takaa nami pois ja lyhennettiin välimatka 1,5 metriin. Lumeksen löydettyä purkin, annoin sille ensin kädestä namin, käskin istumaan ja annoin uuden namin. Edelleen toistoja tehdään kuten alussakin. Näiden muutamien harjoitusten jälkeen koiran pitäisi purkin löydettyään oma-aloitteisesti istahtaa, jonka jälkeen vasta saa namin. Lumes oppi istumailmaisun, mutta jätin sen pois melko pian, koska on aika epätarkka tapa kertoa, missä purkki on. Purkin löytöpaikan tökkiminen kuonolla ja/tai raapiminen on paljon selvempi tapa ilmaista, missä purkki tarkalleen ottaen sijaitsee. Tällöin palkitaan koiraa purkin tökkäämisestä.

5. Kun koira osaa etsiä purkin ilman namia ja ilmaista löytönsä, aletaan purkkia vähitellen laittamaan piiloon, ensi helppoon paikkaan ja sieltä löytyessä vaikeuttaen. Ensin välimatka pidetään lyhyenä ja koiran löytäessä purkin hyvin piilosta, voidaan välimatkaa kasvattaa, viedä purkki piiloon koiran näkemättä jne.

6. Halutessaan voi antaa myös muiden ihmisten viedä purkkia piiloon ja harjoitella etsimistä myös vieraissa paikoissa. Lumes saa etsiä kanelipurkkia töissä ja kyläpaikoissa, enkä aina vie sitä itse, vaan joku saa toimia avustajana (lapsista tämä on tosi hauskaa).

7. Joskus saattaa käydä niin, ettei koira halua etsiä, vaikka tietääkin, mitä sen pitäisi tehdä. Lumes kokeilee toisinaan huijata, se etsii ja haistelee ja tietää, missä purkki on, mutta kulkee vain siitä ohi eikä vahingossakaan haistele siinä kohdin. Tällöin otan purkin pois piilosta ja laitan sen esille lattialle, käsken Lumeksen etsiä ja sen käydessä tökkäämässä purkkia, kehun, palkitsen ja tämän jälkeen laitan uudestaan piiloon ja Lumes etsii taas hyvin.

8. Jos edistymistä ei tapahdu tai tulee takapakkia, harjoituksissa tulee palata takaisin päin. Koiralta ei voi vaatia mitään, mitä se ei osaa.

9. Koiran osatessa etsiä yhden hajun, voi alkaa opetella toista. Lumeksen kanssa en vain vielä ole päättänyt, olisiko se toinenkin mauste vai joku muu asia, ja jos joku muu, niin mikä?

Lopuksi vielä pieni video Lumeksen kanelin etsinnästä, tosin kamerasta täyttyi muisti kesken kuvauksen, joten ei loppuun asti näy, miten meillä menee. Kanelipurkki kuitenkin on siellä vesipullojen pakkauksen sisällä, jonne Lumes lopussa kurkkii ja kauhoo tassulla (ja ihan ensimmäisenä vilkaisee mua, että huomasinko sen löydön). Yleensä Lumes etsii ihan koko asunnosta, mutta kameralla oli helpompi seurata vain pieneltä alueelta etsimistä.

Lumeksen tuhotyö nro1: Eteisessä kuivatellessa kerran kesällä kokeili, josko kenkiä saisi syödä ja aloitti miehen paremmista sandaaleista. Yksi sentin pala ehti lähteä pohjasta ennen kuin huomasin, mitä Lumes oikein puuhaa ja siihen loppui siltä kertaa. Ei ole ennen tuota koskenutkaan eikä myöskään sen jälkeen.

Lumeksen tuhotyö nro2: Pari päivää sitten ilmeisesti ohi kulkiessaan oli onnistunut heilauttamaan noin 40cm korkeudella kulmahyllyssä olleen kortin alas ja se oli silputtukin sillä aikaa, kun itse kylppärissä pyykkejä narulta käärin. En usko, että olisi ottanut kortin itse, koska ei ole osoittanut niihin mitään mielenkiintoa, vaikka kuonon ulottuvilla helposti ovatkin. Pudonneen kortin kyllä luonnollisesti rinnasti kaikkeen muuhunkin lattialla tarjolla olevaan revittävään.

Eihän sitä pieni koira voi ymmärtää, mitä eroa on tällä:

ja näillä:

Lumeksella tuli viikko sitten 9kk täyteen.

Ruokahalu on vähän pienentynyt, mutta välillä sentään nälkä ajaa pyörittelemään aktivointipalloa.

Pahvilaatikoiden silppuaminen on älykivaa, eikä niitä tokikaan silputa näin hienosti yhteen kasaan, pitkin asuntoa ne täytyy levittää.

Pahvilaatikon sisällä on kerroksittain Lumeksen muroja ja palloiksi rytättyjä sanomalehden sivuja. Lumes aloitti repimällä auki yhden kulman, laatikon nykytila on silputtuna useiksi kymmeniksi palasiksi.

Kerroin joskus koirien keilailutempun yhteydessä, että meillä kani harrastaa sitä myös, ja lupasin kuvata siitä videon. Tässä siis 8-vuotias sallander-rotuinen kanini Omenankukan Telepatiaa "Sepi", joka maissinaksujen eteen tekee melkein mitä vaan... (Pesun tarpeessa olevan maton voi jättää huomiotta...)

Harmittelin tuossa joku aika sitten, ettei puristettuja nahkaluita löydy suurempia ja koirilla ei kauaa vähän pienempien niiden tuhoamisessa kestä. Turhauttavaa ostella niitä yhtenään ja onko tuollainen nahalla mahan täyttäminenkään loppuviimein kovin terveellistä ja tarpeellista.

Lappalaiskoirien (omistajien...) keskustelupalstalta Lapikkaasta sain vinkin kokeilla kotimaista Rauh hirvennahkarullaa ja toden totta, se kestää! Koirat on tuossa jo muutaman tunnin sitä vuoron perään pureskelleet eikä se ole mennyt juuri miksikään. Hintaahan sillä kyllä oli reilusti (14,90 - 3% alennus kanta-asiakaskortilla), mutta kylläpä kestävyydellään maksaa itsensä takaisin. Jossain nettikaupassa näkyi kyllä olevan melkein puolet halvemmallakin, että täytyy seuraavaa rullaa ostaessa vertailla vähän hintoja.

Hiema pureskeltuna jo ja sitä myöten reunoiltaan karvaantuneenakin...

Aarteenetsintä on yksi Allun ja Lumeksen suosikkileikeistä, lisäksi sitä voivat tehdä kumpikin yhtäaikaa (parempi etsijä löytää eniten herkkuja) ja jopa Sepi-kani voi liittyä mukaan, koska meillä aarteina on maissinaksun paloja.

Idea

Piilotetaan herkkupaloja huoneeseen/ympäri asuntoa/pihalle, jonka jälkeen tähän asti näkymättömissä ollut koira saa etsiä aarteensa.

Hyöty

Mitä suuremmalle alueelle herkkuja on piilotettu, sitä enemmän koira joutuu miettimään, missä niitä voisi olla ja käyttämään hajuaistiaan herkkujen etsinnästä. Koiralle etsiminen ja nenänkäyttö on mielekästä puuhaa, joka saa sen tyytyväiseksi ja väsymisen kautta rauhallisemmaksi. Aarteenetsintä on helppo tapa piristää koiran päivää.

Aloitus

Ensimmäisenä opetetaan koiralle leikin idea, eli että luvan saatuaan saa lähteä etsimään ja syömään herkkuja. Tämän voi tehdä siten, että aluksi koira saa nähdä, minne muutama herkku piilotetaan ja sitten lähteä etsimään niitä esim. saa ottaa-kehoituksesta. Kun koira on hoksannut etsimisen, laitetaan herkkuja vähän vaikeampiin piiloihinkin ja osa piilotetaan huoneeseen, jonne koira ei näe. Joidenkin herkkujen pitää silti aina olla helpossakin paikassa, koska koiran mielenkiinto leikkiin ei välttämättä pysy yllä, jos jokainen aarre on kovan työn takana.

Lopullinen aarteenetsintä

Koiran osatessa hyvin lähteä etsimään herkkuja, se ei saakaan enää nähdä laisinkaan niiden piilotusta, vaan koira laitetaan yhteen huoneeseen pois näkemästä, minne kohtiin muuta asuntoa herkut laitetaan. Kaikkien aarteiden ollessa piiloissaan, haetaan koira huoneestaan ja annetaan sille lupa lähteä etsintöihin.

Koirille saa olla ihan solkenaan ostamassa uusi puruluita. Mistä ihmeestä löytyisi ISOJA puristettuja nahkaluita? Noista pienistä ei riitä pureskeltavaa kuin muutamaksi tunniksi. Mustissa & Mirrissä on edes vähän suurempiakin, mutta ensinnäkin olin hyvin pettynyt niiden laatuun, hajosivat heti kappaleiksi, ja toisekseen suurempi koko maksaa suhteessa enemmän kuin pieni. Mä tahdon koirille SUURIA, kunnolla puristettuja puristeluita.

Näitä pieniä taas joutui ostamaan, kun muuta ei löydy. Hintaa niille tuli 2,70 + 2,00 + 1,90e, kuvassa osa jo puoliksi syötynä. Vihreä Luu oli joku kaupanpäällinen eläinkaupasta, kun ostin Lumekselle ruokaa. Vihreän aktivointilelun lelun väkästen sisään on paineltu koiranmuroja, punaisessa kongissa Allun erikoismakupaloja. Kongin Allu on voittanut kisoista, vihreän joskus ostin Allulle, mutta tuumasi sen liian hankalaksi eikä jaksa kauaa siitä ruokia yrittää. Lumekselle vihreä taas on tosi hyvä ja myös helppo, ei sitä tarvitse kuin pureskella voimalla, niin johan murot irtoilee väkästen sisästä.

Lumes joutuu kaikkien aktivointi-ideoiden testaajaksi, tällä kertaa suuri pahvilaatikko täynnä Lumeksen aiemmin repimiä sanomalehtiä ja siellä seassa makkaranpalasia, jotka tulisi löytää. Ei ihan helppo tehtävä.

Keskiviikkona jouduin ottamaan Lumeksen kanssa uudet väsytyskeinot käyttöön, kaikki tyhjät maito- ja muut pahvipurkit kun olivat jo säpäleiksi revityt, mutta jotain vastaavaa tekemistä piti silti Lumekselle kuitenkin tarjota. Otin uudelleen kokeiluun sanomalehdet, sitähän kokeilin kerran aikaisemminkin, mutta Lumes ei innostunut laisinkaan. Laitoin tällä kertaa täytteeksi sanomalehtiin palasia koiranmakkarasta, viimeksi oli vain kuivaruokaa, joka ilmeisesti ei ollut riittävän mielenkiintoista. Purkkeihinkin olin kyllä käyttänyt makkaroita, joten riittävän hyvä herkku tulee olla, jotta kiinnostaa nähdä vaivaa sen eteen.

Lumes makasi vieressä katsomassa, kun laittelin makkaranpalasia sivujen väliin. Kannustusta tarvitsi lehden käsittelyyn ja istuinkin ensimmäisen lehden ajan seuraamassa toimintaa, Lumes kun lopetti heti, jos lähdin pois vierestä. Kovin edistyksekäs taktiikka ei ole, tosin purkeillakin Lumes yrittää päästä helpoimman kautta ja repiä niin vähän kuin mahdollista. Sivujen väliin Lumes työnteli kuonoa ja mitä niin ei saanut, otti kynnet apuun ja raapi lehteä. Seuraavan päivän lehtisatsilla hoksasi jo käyttää hampaitaankin ja lehdet silppuuntuivat sitäkin nopeammin. Kiva siivo siitä tulee, mutta tuleepa myös rauhallinen mieli koiralle yksinoloon.

Tässä keskiviikon ja torstain viisi käytettyä kerrosmakkarasanomalehteä. Kiitos neljän, viikottaisen ilmaisjakelulehden, revittävää riittää.

Eilen Lumes jäi ensimmäistä kertaa yksin (Allun kanssa) kotiin siten, etten "pitänyt vahtia" ulkona. Jännitti ihan kauheasti, miten se pärjää ja jos ei pärjää, niin en ole kuulemassa sitä ja pysty puuttumaan siihen. Töissä mietin vähän väliä, että mitähän se Lumes tekee ja olisipa web-kamera ja töissä tietokone, jotta voisin katsella, mitä Lumes tekee. Mutta hyvin oli mennyt Lumeksella ensimmäisen yksinolo, mies oli tullut kotiin ja siellä Lumes oli rauhassa istunut portin takana. Tänään sitten tulee uusi kahden tunnin yksinolo ja torstaina pitäisi selvitä jo neljä tuntia.

Eilen kyllä näin vaivaakin siihen, että Lumes jaksaisi olla sen pari tuntia rauhassa. Ennen töihinlähtöäni ulkoiltiin yhtäsoittoa kolmisen tuntia, suurin osa tosin ihan tuossa takapihalla, mutta aktiivista aikaa kuitenkin. Käytiin lenkillä, Lumes pyöritteli aamusta jäänyttä aktivointipalloa, juoksenteli pihassa, peuhasi yksin ja Allun kanssa, pidettiin koulutustuokio, revittäväksi 11 vessapaperirullan hylsyä nami sisällään, aktivointileluihin nameja, ruokajälki, haravoinnin seuraamista... Puoli tuntia ennen töihinlähtöäni Lumes nukahti ja jonkun ajan päästä kannoin sen aitauksen häkkiin jatkamaan uniaan, jossa sen oltua jonkun aikaa lähdin ulos, jossa vielä kuuntelin hetken kuuluuko haukkumista (hiljaista oli) ja sitten lähdin töihin. Näkyy Lumekselle sopivan paljon paremmin tuo nukkumaanjättämistyyli kuin puuhailemaan jättäminen, jolloin sen täytyisi vielä erikseen yksin rauhoittua.

Lumes ja "keksi-Kong"

Ja sitten joku kongien tyylinen

Yksinolon opetus on se suurin syy, miksi olisin halunnut pennun kesäloman alussa. Silloin olisi ollut aikaa pikkuhiljaa pidennellä pennun yksinoloaikaa eikä tarvitsisi kiirehtiä asian kanssa, kuten nyt (tai jos olisi ottanut syksypennun) pitää tehdä.

Ensimmäisen ja toisen päivän käytin siihen, että Lumes oppisi olemaan aitauksessaan. Sille on siis sisällä asunnossa aidattu verkolla pieni yksiö, jossa mahtuu vähäsen tepastelemaan ja siellä on makuupaikkana näyttelyhäkki. Aitaukseen jätettäessä Lumes haukkuu vähäsen, mutta ei niin paljon enää kuin ensimmäisenä päivänä eikä yöksi jätettäessä ollenkaan. Aluksi tein siten, että kun hiljeni, kävin heittämässä sille makupalan. Muutaman hiljenemisen jälkeen Lumes meni jo häkkiin, jonne kävin myös heittämässä sille makupalan ja sinne se sitten nukahtikin. Nyt, kun haukkuminen on vähentynyt, olen vähentänyt hiljaisuudesta saatavia makupalojakin, koska ei niitä kukaan ole antamassa Lumeksen ollessa yksin. Siihen olen kyllä tyytyväinen, että Lumes heti otti häkin nukkumapaikakseen ja menee sinne eikä jää portin eteen.

Eilen harjoiteltiin ensimmäistä kertaa asunnosta poistumista Lumeksen ollessa aitauksessa. Ensimmäinen yritys meni täysin pieleen, koska tein sen liian hätäisesti. Lähdin jo kun Lumes oli vielä portilla istumassa enkä odottanut, että se rauhoittuisi ja menisi häkkiin makaamaan. Jäin ulko-oven taakse kuuntelemaan ja haukkuahan se alkoi ja verkko kolisi, kun sitä vasten hypittiin. Odotin jonkun aikaa, jos hiljenisi, mutta haukku jatkui ja verkko kolisi, joten Lumeksen pitäessä pienen tauon haukkumisesta, menin sisään, jottei se rymistelisi itseään vapaaksi aitauksesta.

Toisella ja kolmannella yrityksellä odotin hetkisen, että Lumes menee häkkiin makaamaan ja menin vasta sitten ovesta. Näistä ensimmäisellä Lumes oli aluksi hiljaa ja kiersin takaovelle, jonka ikkunasta juuri ja juuri näkee aitauksen portille. Hetken päästä kuului haukahdus, ja huusin oven läpi Lumekselle kiellon. Hiljeni, odotin hetken, kiersin etuovelle ja menin sisään. Lumes oli makaamassa häkissä. Heitin sille namin ja odotin jonkun aikaa, jonka jälkeen toistin lähtöni. Nyt jäin etuoven taakse ja kohta kuului haukkumisen aloitus. Kopautin ovea, jolloin Lumes hiljeni. Pienen ajan kuluttua menin takaisin sisään, Lumes oli jälleen makuulla häkissä, heitin sille makupalan ja päästin pois aitauksesta.

Tänään koitin ennen yksinoloharjoitusta vähän väsyttää Lumesta ja annoin sille ulkoilun päätteeksi takapihalle kymmenen vessapaperirullan hylsyä, joiden päät olin taitellut kiinni ja sisälle laittanut makupalan. Lumeksella kului hyvästi aikaa niitä repiessä, tehokas tekniikka ei vielä ollut oikein hallussa.

Lumeksen selvittyä tehtävästään ja minun kerättyä Lumeksen roskat pois, kehittelin Lumekselle vielä aitaukseenkin tekemistä. Useathan jättävät pennulle puuhailtavaa yksinoloajaksi, ettei aika käy niin pitkäksi. Kongin tapaiseen laitoin sisälle maksamakkaraa, toiseen vähän erilaiseen myös sisälle maksamakkaraa ja ulkopuolen "nystyröihin" pieniä koirankeksejä ja sitten vielä ihan oikeaan Kongiin (joku keksimalli?) pari purutikun palasta. Näiden puuhajuttujen kanssa jätin Lumeksen aitaukseen ja se aloittikin heti syömisen, tai sen syömisen yrittämisen. Poistuimme Allun kanssa paikalta, mutta jäimme oven taakse kuuntelemaan mahdollisia tyytymättömyyden ääniä. Kymmenisen minuuttia oli ihan hiljaista, mutta sitten alkoi haukunta Lumeksen näköjään saatua puuhaurakkansa päätökseen. Koputin voimakkaasti oveen ja Lumes hiljeni. Haukku alkoi uudestaan, koputin, hiljeni. Vielä yhden kerran Lumes alkoi haukkua, mutta lopetti taas oveen koputtamisesta. Odottelin reilun kymmenen minuuttia ja menin sisään, Lumes löytyi häkistä makaamasta. Yhteensä yksinoloa tuli siis puolisen tuntia.

Tänään on tarkoitus ottaa vielä kaksi yksinoloharjoitusta, joista ainakin toinen olisi tunnin mittainen. Huomenna ehdin ottaa vielä yhden harjoituksen aamupäivällä ja sitten illalla Lumeksen pitäisi pystyä jäämään ihan oikeasti yksin ilman, että olen oven takana koputtelemassa. Haukkuminen sinänsä ei haittaa niin paljon, mutta siinä tulee turhautumisen seurauksena aitauksesta poispyrkimistä, joka taas ei ole ollenkaan suotavaa. Tällä viikolla Lumes ei onneksi joudu olla kuin pari-kolme tuntia yksin (Allun kanssa), koska sain työaikojani järjesteltyä. Josko nuo ajat menisivät Lumekselta suurimmalta osin nukkuen.

Viime yön Lumes nukkui ihan itsekseen, kahdesti käytin pissalla herätessäni ja kolmas kerta oli viideltä, jonka jälkeen jäin sohvalle nukkumaan ja Lumes sohvan viereen, koska edellisyönä Lumeksella loppui uni puoli viideltä ja ajattelin sen nukkuvan paremmin poissa aitauksesta. Halusin siis itse saada vielä lisää unta, ei sillä muuten olisi ollut väliä.

Seitsemältä noustiin, Lumes sai aamuruuan taas pallosta, jota käytän monestakin syystä. Ensinnäkin Lumes hotkii ruokansa melkein pureskelematta, joten pallotellen saa ruokaa vain vähän kerrallaan eteensä. Lumeksella kuluu pallon kanssa hyvin aika, joten voin itse samalla syödä aamiaisen ja vilkuilla ikkunasta, miten palloruokailu edistyy. Aktivointipallon tärkein tehtävä on tarjota mielekästä tekemistä ja haastetta ruokailuun ja sen kautta väsyttää hyvällä tavalla Lumesta. Siinä täytyy nähdä vaivaa ruuan saamiseen palloa pyörittelemällä, huomata ruuan putoaminen ja etsiä haistelemalla niitä, joita ei heti huomannut. Liikuntaakin saa kuin huomaamattaan palloa pyöritellessä ja pudonneita etsiessä.

Päivän aikana touhailtiin monenlaista. Harjoiteltiin nameilla naksuttimeen ehdollistumista (joka ei näytä vielä onnistuvan), kurre-temppua (osa kerroista jo ilman makupalaa avustavassa kädessä), kyljelleen kierähtämistä, istumista (nopsa, mutta jos on itse vähänkään liian hidas, niin istuminen jatkuu "kurreksi") ja maahanmenoa (hidas, mutta selvästi Lumes huomannut, mitä sen tulee tehdä).

Ulkona harjoiteltiin tennispallo palkkiona putkea (Lumes menee vauhdilla läpi, liitin käskysanankin jo mukaan) ja patukalla jalkojen välistä pujottelua (ei tokikaan vielä ymmärtänyt, mitä oli tekemässä, kunhan syöksyi patukan perässä kahdeksikon).

Lumes huomasi tuulikaapissa olevan just hälle sopivan lelun ja touhasi pitkään itsekseen, välillä tuli viereeni sen kanssa esittelemään. Pallo on kyllä vähän Lumesta suuremmille koirille tarkoitettu, mutta Lumes vain näytti tykkäävän retuuttaa jättipalloa, kiipeillä päälle, kierähtää alas, vetää perässää, järsiä köysipätkiä, pyöriskellä, painia jne. Ihan kuin olisi toisen pennun kanssa leikkinyt...

Käytiin syömässä miehen vanhempien luona koirat mukana. Lumes tapasi anoppilan kissan ja olisi erittäin mielellään tutustunut siihen vauhdikkaammissa merkeissä, mutta minä tylsimys annoin vain hiukan haistella. Lumes käyttäytyi kyläpaikassa erittäin asiallisesti, makasi lattialla hiljaa tuolini vieressä ruokailun ajan ja poislähtiessämme malttoi paikoillaan istuen odottaa, että sain ulkovaatteni ylleni ja Allulle narun. On se vaan hieno pentu!

Samalla reissulla kävimme vähän järvenrannalla kävelemässä. Lumes ei meinannut millään ymmärtää hyppäämisen jaloa taitoa, vaikka Allukin näytti esimerkkiä, joten avustaa täytyi tälle tuuliselle kuvauspaikalle Allun viereen.

Nyt illalla ollaan vielä ulkoiltu lisää ja iltaruokansa Lumes sai eilisen tapaan jäljen muodossa, jospa työskentely ruokansa eteen saisi nukkumaan taas yönsä hyvin.

Pari päivää Lumeksen kanssa takana ja vaikuttaa oikein kiltiltä pennulta, ellei sitten vain ole vieraskorea vielä eikä ominta luonnettaan näyttänyt. Ensimmäinen yö meni melko pitkälti nukkuessa, Lumes oli aitauksessaan ja nukkui osan yöstä häkissä ja toisen osan aidan vieressä. Itse vietin yöni eteisessä patjalla aitauksen vieressä, ettei Lumeksen tarvitse heti ensimmäistä yötään viettään yksin. Lumes aloitti yöunet jo aikaisemmin sohvan vieressä, mutta puolilta öin käväistiin vielä ulkona ja sitten oli siirtyminen aitaukseen ja aloin itsekin nukkumaan. Pari kertaa heräsin siihen, kun Lumes istui aidan vieressä ja läähätti, jolloin päästin sen käymään takapihalla.

Aamulla puoli viideltä loppui Lumekselta unihiekan vaikutus, tunnin verran sai aikansa kulumaan luuta järsimällä ja kongin tapaisella hommaillessa. Puoli kuudelta annoin periksi ja nousin itsekin, laitoin Lumekselle aamuruuan aktivointipalloon ja pääsi sitä pyörittelemään ulos. Tunti ulkoiltiin ja käytiin pienellä kävelyllä, sitten tultiin takaisin sisälle nukkumaan tunniksi pariksi.

Harjoittelussa tänään oli naksuttimeen opetus, vai miten se pitäisi sanoa, ehdollistuminen? Siis naks ja nami-kaavaa. Ei tainnut Lumes vielä ihan ymmärtää seuraussuhdetta naksauksen ja namin välillä, mutta seuraavana päivänä taas jatketaan. Osan tokojutuista, tempuista ja jäljestyksen olen näin alustavasti ajatellut naksuttimen avulla opettaa.

Ensimmäistä temppuakin harjoiteltiin ja Lumes tajusi jo, mitä pitää tehdä tietyn käsimerkin nähdessään. Vielä on namikin kädessä ja etutassut tukeutuu käteen, eikä käskysanasta ole tietoakaan, mutta itse temppu on nyt tajuttu.

Istumista ja maahanmenoakin harjoiteltiin makupalakäsiavusteisesti, mutta eivät suju vielä niin hyvin kuin tuo "kurre".

Kaikki ruoka kelpaa ja sohvan altakin näkyy löytyvän jotain hyvää.

Iltaruuan Lumes sai jäljen muodossa, levitin vedessä turvotetut murot (kuivaruoka) kolmisen metriä pitkäksi vanaksi, josta Lumes sai ne haistellen syödä. Mitään oikeaa jälkeä en tähän tehnyt vaan oli pelkästään tämä ruokajälki.

Allua ei tänään kiinnostanut leikkiä Lumeksen kanssa, liekö väsynyt eilisestä, jolloin leikkivät yhdessä joka ulkoilulla.