Sunnuntaina kisailtiin kahdella radalla ensimmäistä kertaa agilityn kakkosluokassa. Matkalla jo jännitti aika kovastikin, mutta onneksi perille päästyä ja tuttujen kanssa jutellessa helpotti. Helpotti myös, etteivät radat olleetkaan yhtään hankalia vaan ihan mukavan sujuvia, ehkä me siis saatetaan pärjätä kakkosissakin. :)
"Eväsleipinä" emännälle lapinkoira- ja koirille poropipareita.
Ekalla radalla Lumes oli muuten ihan pätevä, mutta en osaa videostakaan sanoa, kielsikö se sille muurin jälkeiselle hypylle mun takiani (liikuin liian reippaasti sivuttaissuunnassa?) vai jostain omasta syystään, kepeillä tuli virhe (jonka taisin korjatakin väärin...) ja viimeisestä hypystä mentiin ohitse, kun lopetin ohjaamisen toiseksi viimeiseen, niin lopetti koirakin sitten touhun siihen samaan ja innoissaan vaan juoksi maaliin. Osaako muuten joku enemmän agilitystä tietävä sanoa, että hyppääkö Lumes jotenkin hullusti?
Toista rataa ei valitettavasti ole videoituna, mutta siitä selvittiin ratavirheittä harmittavalla 3,46 sekunnin yliajalla, jotka johtuivat laajasta käännöksestä hypyltä kepeille (12-13) ja hiipimällä tehdystä keinusta (14). Ei siis luvaa aikavirheen vuoksi, mutta sijoitus kuitenkin 3/19. Väkersin Paintilla vähän sinne päin ratapiirroksen, pitäisi oikeasti viimeinkin ladata joku oikea ratapiirrosohjelma (mikä?), että tulisi huomattavasti parempaa ja selkeämpää jälkeä.
Lelupalkinto oli jälleen koiralle mieleinen ja arvanette, että näistä näteistä esittelykuvista huolimatta Lumes mieluiten olisi repinyt siitä tuon turkisosuuden samantien irti..
mitä ruokaa muuten syötät?
Mun silmään Lumes on hieman epävarma hyppyjen kanssa ja siksi se ponnistaa suht läheltä hyppyä ja tulee alas vähän niinkuin tasajalkaa. Se saa näyttämään hyppäämisen vähän hassulta. Ongelmaan vaikuttaa myös se, että sä olet aika useasti ohjauksessa askeleen edellä, jolloin joudut hieman odottelemaan koiraa eli hidastat eli koira hidastaa, jolloin sillä ei ole niin paljon vauhtia hypylle tultaessa, että se joutuu tulemaan lähelle ja ponnistamaan jyrkemmässä kulmassa. Muista jatkossa palkata myös hypyiltä ja palkata maasta eteen (eli heittää palkka vaikka eteen).
Keinua kannattaa treenata jatkossa paljon, jotta saatte sitä nopeutettua. Mä olen suosinut opetuksessa kuppipalkkaa keinun lopussa eli käytännössä palkka on alustalla keinun päässä maassa ja koira saa sen, kun kippaa keinun ja menee alustalle. Tämä opettaa koiralle itsenäistä suorittamista, se oppii tietämään ja tuntemaan, kuinka keinu keikkaa eikä sitä tarvitse olla itse hidastamassa tai pysäyttämässä. Ja oikeastaan koira kuin koira oppii suorittamaan keinun nopeasti, koska namin saannin nopeus riippuu koiran omasta tahdosta. :)
Ja niin, tuo yhden esteen kieltäminen on varmasti usean asian summa. Tarkkaan on vaikea sanoa, koska kuvasta ei näe esteiden etäisyyksiä, kulmia ja sinun sijoittumistasi. Oma liikkeesi olisi voinut suuntautua jo enemmän kohti seuraavaa estettä, mutta liikkumisessasi ei mielestäni ole silti juurikaan valittamista. Ehkä se Lumeksen epävarmuus hyppyjä kohtaan vaikuttaa tuohonkin, se mielellään kiertää tai tulee ohi. Ehkä vaikutusta on sillä, että jos koira tuli pienestä kulmasta hypylle, se tajusi, ettei pysty taipumaan ja hyppäämään ja tuli ohi. Tai jos sinä itse olit liian lähellä, koira koki, ettei sillä ole tilaa tulla. Vaikea sanoa. Kuva ei kerro tarpeeksi.
Mutta kivalta teidän meno näyttää! Tsemppiä jatkoon! :)
kiitos. :) Lumes on pikkuhiljaa alkanut saavuttaa lopullisen painonsa, 16kg se on painanut suurimman osan aikuiskokoajastaan, syksyllä oli 18 ja nyt äsken, kun punnitsin, niin näytti noin 20kg. Yhtään ylimääräistähän sillä ei edelleenkään ole, on hyvin sopusuhtainen. Ruokana on vaihdellen Eukanuban jogging & agility ja working & endurance, saa olla vahvaa ruokaa, kun on välillä aika pieniruokainen.
Leena,
täytyypä tutustua tuohon agilitybluesiin. :)
Lumeshan ei oo koskaan erityisesti tykännyt korkeista hypyistä ja treenataankin aina mini/medi-korkeuksilla (paitsi rengas on aina maxi ja joskus joku yksittäinen hyppy), noissa kisoissa oli rimat 60cm ja olin iloinen, että ylipäätään noinkin hyvin hyppi ne. Hieroja ei siitä ainakaan ole mitään vikaa löytänyt ja jos kevättalvelle aiottu fyssärikäyntikään ei uutta tietoa tuo, niin täytyy vaan rakentaa motivaatiota vielä lisää. Täytyispä muuten videoida sellaisia hyppyjä Lumekselta, kun sillä on suoran päässä palkka odottamassa, silloin hyppää pidemmin ja laajemmalla kaarella.
Nyt, kun katselin tuota videota uudestaan ties kuinka monennetta kertaa, niin totta tosiaan, pysähtelen aika usein näköjään hyppyjen kohdilla. Ja kun mietiskelin, niin kyllä tuo kielto-kohta ehkä menee enemmän mun piikkiin, koska Lumes kuitenkin pysyy iloisena. Jos se ei halua hypätä, niin korvat valahtaa sivuille eikä olisi noin korkeaa hypännyt sitten noin pieneltä ponnistusmatkalta kyllä ollenkaan.
Keinuun olin suunnitellut superpalkka-treenejä, kaveri lelun kanssa loppuun odottamaan, ruoka ei keinulla Lumekselle merkkaa niin paljon. Kaveripalkalla saa ainakin pujotteluun roimasti lisää vauhtia.
Niin ja kiitos. Eiköhän tää tästä. :)
Oikean yhteisen rytmin löytäminen koiran kanssa ei ole helppoa varsinkin jos koira ei irtoa innokkaasti ja on riippuvainen ohjaajan vauhdista. Silloin pitää ohjaajan liikkua, mutta se miten liikkua itse etenemättä kuitenkaan liian lujaa koiran edelle, onkin toinen asia. Sitä oppii vain harjoittelemalla ja nimenomaan harjoittelemalla ratoja, joissa sijoittumisella ja ajoituksella on oikeasti merkitystä.
Tuo keinupalkkausjuttu kuulostaa hyvältä. Tärkeintähän on se, että se on kunnon palkka koiran mielestä eikä se, mitä se on. :)
Miun kokemattomiin silmiin tuo teidän meno näytti hienolle! Vauhtia lisää ja miusta se on siinä...fiksummat kyl opettaa sulle sen paremmin! :D
Mie mietin jo ensi kevättä..Rukalle perustreeniä ja pentuja, mut Albertin kanssa meinasin olla hurja ja ottaa tokoilua pikkusen tosikkomaisemmin..Poika nimittäi tekee mielellään miun kanssa hommia, varsinki kun nyt ei enää olla 24/7 samassa paikassa! Niin ja se on niiiin fiksu! ;D
Hyvää joulun odotusta!
Terhi ja Pörröt!
Kannattaa myös tutustua hyppytekniikkatreenaamiseen -> koira oppii oikean hyppytekniikan, ponnisuskohdat, milloin tulee minkäkinlainen hyppy jne. Koiran tehtävä on suorittaa esteet oikeaoppisesti ja ohjaaja voi keskittyä sijoittumaan oikein ja ohjaamaan :)
Ja kannattaa myös treenata niillä kisakorkeuksillakin radanomaisesti välillä, että koira saa kokemusta niistäkin ja oppii handlaamaan ne. Toki tekniikkatreenit yms kannattaa tehdä pienemmillä korkeuksilla. Samoin ohjauskin saattaa olla erilaista jo itselläkin, jos on matalammat/korkeammat hypyt, kun koirakin saattaa liikkua niin eri tavalla.
Vauhtia koiraan voi hankkia sitten kiihdytysharjoituksilla ja esim. linjanhakemistreeneillä jne. Eipähän ole ainakaan tylsä laji, kun on aina jotain treenattavaa :) Tsemppiä!
Terhi, kiitos, kyllähän se Lumes ihan näppärä agiliitelijä on. :) Nyt pidät vaan Albertin kanssa treenisuunnitelmista kiinni, niin pääsette tekin joskus kokeisiin asti, fiksujahan nää lappalaiset kyllä on. Mukavaa joulunaikaa teidänkin porukalle!
Siskolta on joululahjaksi saatu tuo lapinkoira-piparimuotti, joku paikallinen "peltiseppä" niitä oli markkinoilla myynyt.